Life Design –malli uraohjauksen
muutoksessa
Savickas (2012) on yksi uraohjauksen tutkijoista, joka tarkastelee
työelämän siirtymiä elämän suunnittelun ja narratiivisen ohjauksen lähestymistavasta
käsin. Elämänsuunnittelun käsityksessä korostetaan, että nykyinen urasuunnittelu
on jatkuva prosessi, jossa rohkaistumme kertomaan tarinan itsestä,
identiteetistä ja tulevasta ammatillisesta kasvusta kokonaisvaltaisena
elämänkuvana. Epävakaa talous ja jatkuva muutos työmarkkinoilla vaatii
yksilöiltä uran tarkastelemista toistuvana omien palvelujen ja taitojen
myyntinä useille työnantajille, jotka tarvitsevat vaihtuvat tehtävät ja
projektit valmiiksi. Työelämään pääsy vaatii enemmän syvempää itsetuntemusta ja
identiteetti työtä. Elämänsuunnittelun ajatuksessa tämä tarkoittaa
henkilökohtaisen merkityksen ja oman identiteetin oivaltamista ja uudistamista yhteiskunnassa
useamman kerran työelämämme aikana.
Avoinna olevat työnkuvat ovat muuttuneet tilapäisiksi
tehtäviksi ja tarjolla on määräaikaisia projekteja, ja pysyvät työpaikat ovat
yhä harvinaisempia. Perinteinen testeihin perustuva soveltuvuusarviointi ajatuksella
olenko oikea tyyppi tiettyyn ammattiin ja ”matching” –logiikka
ei toimi tämän päivän koulutusala ja itselle sopivan ammatinkuvan valinnassa
samalla tavalla. Uran rakentamisen teoriassa ymmärretään, että ammatillinen
minäkuva rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jatkuvan muutoksen kontekstissa
ja on elinikäinen
prosessi. Keskeistä on tunnistaa, missä opiskelu- tai työympäristöissä käsitys
itsestä, tarpeista ja tavoitteista vastaavat sosiaalisesti rakentuneita
odotuksia työn roolista ja osaamisen vaatimuksista.
Uran rakentamisenteoria
pähkinänkuoressa!
Ura rakentamisen teoriassa urasuunnittelun ajatellaan
etenevän kehityksellisten vaiheitten kautta. Reflektoimalla käsityksiä itsestä
rehellisesti vahvistamme identiteetin selkeytymistä meille mahdollisiin työelämän
rooleihin, joilla yhä uudelleen rakennamme yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta elämäntarinamme
muodossa. Luomme itsestämme ammatillista persoonaa kuvaavan tarinan! Kertomuksen,
joka kertoo, kuka olemme, sekä vision siitä, millaiset ammatilliset aiheet
motivoivat ja millaiseksi haluamme osaajana kasvaa. Elämänuran suunnittelun
keskeisiä tavoitteita on refleksiivisyys, identiteetti, uran sopeutumiskyky ja
tarkoituksellisuus. Uranrakennusteoriassa identiteetti tarkoittaa sitä, miten
ihmiset ajattelevat itsestään suhteessa sosiaalisiin rooleihin. Identiteetti
rakennetaan yhdessä sosiaalisen kanssakäymisen kautta!
Työelämän siirtymien seurauksena meidän on ikään kuin
neuvoteltava henkilökohtainen psykologinen sopimuksemme uudelleen löytääksemme ammatillisen
paikkamme ja sopeutuaksemme työelämän muutokseen. Ammatillinen minäkuva
muotoillaan liittyessä aktiivisesti ammattialan sosiaaliseen ryhmään tai
työyhteisöön, joka sosiaalisten tarinoiden kautta tunnistaa kykyjämme,
tietojamme ja arvojamme vastaavan merkityksellisen työnteon tarkoituksen. Uusien
näkökulmien avulla yksilöinä saamme itseluottamusta ja valmistaudumme tietoiseen
ammatillisen suunnan valintaan ja päätöksentekoon. Hyvinvointiamme tukevan
uuden ammatillisen suunnan löytämisestä otamme itse vastuuta sanoittamalla tulevaan
työelämään liittyvien asioiden tärkeysjärjestystämme.
Minun uratarinani malli tarjoaa luovia ajattelun työkaluja
siihen, miten tarkistamme ja reflektoimme käsityksiä itsestä ja odotuksista suhteessa
työn ja ammattien mahdollisuuksiin. Reflektointi oman uratarinan rakentamisessa
tarkoittaa kykyämme arvioida uudelleen tapahtuneita kokemuksiamme, ajatuksia ja
tunteita ja millaista merkityksenantoa elämänkokemuksista tulkitsemme. Ikään kuin käsikirjoitamme uudelleen uratarinan,
jossa ihminen löytää uusien näkökulmien ja itselle joustavampien
toimintasuunnitelmien avulla tasapainon ja vastaavuuden itselle mahdollisen opiskelun
tai työn kontekstiin!
Esimerkiksi työntekijä, joka aloittaa uudessa työpaikassa,
muutos haastaa sopeutumaan uuteen työrooliin. Alussa voi tuntua vaikealta oppia
ammatissa käytettävä työtaitoja ja terminologia. Työnkuvan sisäistäminen osaksi
ammatillista minäkuvaa edistää aktiivinen asennoituminen ja tuoreet näkökulmat uusien
tehtävien hoitamiseen. Työpaikan sosiaalisten vuorovaikutus tilanteiden ja tiedonhaun
avulla laajennamme näkymät ja selvitämme tehtävänkuvan ja rutiinit. Hiljalleen
kasvava tietoisuus vakiinnuttaa työn rooliin, koemme hallitsevamme ammatillisen
roolin ja työn vaatimukset. Lopulta luovumme siitä joko vapaaehtoisesti, kun haluamme
uutta suuntaa vaihtamalla työpaikkaa, tai pakotetusti, kun organisaatiomuutokset
edellyttävät ammattitaidon päivittämistä.
Sopeutumiskyky työelämän
muutoksessa
Halukkuutemme todella kohdata stressiä aiheuttava
epätasapaino tai työelämän siirtymä uratarinan yhdessä rakentamisena ja uramuutosta
edistävillä käytännön toimilla, kutsuu esiin kunkin yksilöllisen
sopeutumiskyvyn. Kun vallitseva tilanne ylittää oman sopeutumisemme rajat,
olemme valmiita näkemään tosiasiat niin myönteiset kuin kielteisetkin. Pyrimme
tavoitteelliseen elämän ja uran suunnittelua rakentavan tarinan työstämiseen. Pienten
tarinoiden kertomisen kautta tutkimme vahvuuksiamme eri tekemisten äärellä!
Arvioimme realistisesti ammatillista identiteettiä suhteessa työmarkkinoiden tarjoamiin
mahdollisuus skenaarioihin. Elämän ja uran tarinoissa on tiedostettava
mahdolliset itseä rajoittavat ajatukset ja huolet, jotka usein estävät meitä
näkemästä jotain mikä puuttuu ammatillisesta elämästämme! Jotain, mitä yksilönä
kaipaat ja tarvitset. Tarinoiden merkitys tulee esiin silloin, kun oivallamme
jotain itselle merkityksellistä ja itse-tietoisuus auttaa näkemään ympärillämme
olevia työelämän mahdollisuuksia. Savickasin uran rakentamisen teoriassa muutos
merkitsee, että voimme muuttaa joko itseämme, ympäristöä tai molempia.
Yhteenvetona todetaan, että uran sopeutumiskyky nähdään
ihmisten yksilöllisinä itsesäätelyn resursseina. Uran sopeutumiskykyjä kuvataan
seuraavien käsitteiden avulla: huolenaihe, hallinta, uteliaisuus ja
itseluottamus. Huoli omasta ammatillisesta tulevaisuudesta auttaa varautumaan
siihen, mitä voi tulla seuraavaksi. Hallinta tarkoittaa halua ottaa vastuu itsensä
ja ympäristönsä muokkaamisesta vastaamaan opiskeluja tai työelämää koskevaa muutostoiveita,
joka vaatii itsekuria, ponnistelua ja sinnikkyyttä. Uteliaisuus merkitsee aitoa
kiinnostusta ajatella itseään eri tilanteissa ja rooleissa eli muotoilla
vaihtoehtoisia tulevaisuuden ura ja työ skenaarioita. Olennaista on aktiivinen omien
ominaisuuksien ja kykyjen tutkiminen, vuorovaikutus ja tiedon hakeminen
ammatillista teemoista, ja mahdollisuuksista työn maailmassa, joissa voi toteuttaa
itseä. Itseluottamusta rakentuu, kun tunnistaa saavutettavissa olevan ammatillisen
päämärän ja keinot toteuttamiseen.
Olennaista on, että elämme ammatillisen tarinamme todeksi eli
teemme näkyväksi uratavoitteemme merkityksellisten ihmissuhteiden sekä opiskelu
että työ verkostojemme kautta. Pelkkä yksin asioiden pohtiminen ei riitä muutoksen
hallitsemiseksi ja ura tavoitteidemme saavuttamiseksi. On mentävä rohkeasti
kohtaamaan ihmisiä, jotka työskentelevät aloilla ja työnkuvissa, antavat
koulutusta aiheista, joista olemme kiinnostuneita.
Johanna Viheräkoski
Psykologi, ihmisten itsensä voittamisen ja osaamisen kehittämisen
teemoista innostunut ja työhyvinvoinnin puolesta puhuja.
Lähteet: Savickas,
M. L. (2012). Theory Life Design: A Paradigm for Career Intervention in the 21st Century. Journal of
Counseling & Development Alexandria Vol. 90 (1), s. 13-19. Publisher: Wiley-Blackwell Publishing Ltd
My Career Story Workbook. Autobiographical workbook for life-career
success.
http://www.vocopher.com/CSI/CCI_workbook.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti