Neljä vinkkiä järjestötyöstä haaveilevalle

Järjestötyössä arvostetaan monipuolisia taitoja.

Järjestötyöstä muodostuu noin viisi prosenttia kansantalouden työvoimasta. Valtaosa suomalaisista on vähintään yhden yhdistyksen jäsen ja peräti 40 prosenttia tekee vapaaehtoistyötä. (lähde: Järjestötyö – humak.fi). Järjestötyön suuri etu on työn vapaus ja mahdollisuus itse kehittää omaa tekemistään ja osaamistaan. Työn voi kehittää niin haasteelliseksi kuin rahkeet riittävät. Nämä lienevät syitä miksi järjestötyö kiinnostaa yhä useampaa.

1. Tee motivaatio itsellesi selväksi

Onko motivaatiosi järjestötyöhön osuva? Järjestötyö on omaleimaista työtä. Työtä tehdään jäsenten kanssa, työpareina voi olla vapaaehtoisia ja työajat ovat epäsäännölliset. Lisäksi työtehtävät ovat yleensä monipuoliset. Useimmat kokevat nämä asiat rikkautena, mutta järjestötyö asettaa ammattitaidolle ja jossain määrin myös muulle elämälle vaatimuksia. Osaamisen tulee olla laaja-alaista ja asenteen joustava. Järjestötyössä ei koskaan tarkkaan tiedä, mitä päivä tuo tulleessaan. Jos tällaiseen joustavuuteen ei ole valmis eikä siedä siitä aiheutuvaa stressiä, järjestö ei kenties ole itselle sopivin työpaikka.

Järjestötyössä viihdytään usein hyvin ja pitkään, vaikka palkka ei kilpailukykyisin olisikaan ja koettu ulkopuolinen arvostus työtä kohtaan ei ansaitulle tasolle yltäisikään. Järjestötyön suosiosta kertoo muun muassa se, että avautuviin paikkoihin on hyvin hakijoita. Yritysmaailmassa vallitsevat tulostavoitteet eivät sellaisenaan ylety järjestökentälle, joka on monelle helpotus.

Koska tehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevia, voivat ne vaatia matkustamista, joka on hyvä huomioida alalle suuntautumista suunnitellessa. Järjestötyön johtaminen voi myös olla haastavaa, sillä työntekijöiden osaaminen paranee ja vaatimustaso kasvaa. Järjestötöissä tehdyn palkkatyön on todettu viimeaikaisen tutkimuksen mukaan olevan jossain määrin julkista ja yksityistä työelämän sektoria kuormittavampaa (lähde: Osaajat järjestötyössä). Oma motivaatio järjestön toimialaa kohtaan onkin tärkeässä roolissa, koska työn vastaavuus omiin arvoihin voi auttaa jaksamaan. 

2. Ota selvää järjestökentästä

Millaisia järjestöjä sitten on olemassa? Suomessa toimii paljon erilaisia järjestöjä, jotka vaihtelevat suurista valtakunnallisista järjestöistä pieniin paikallisiin järjestöihin. Kaikkiaan rekisterissä on yli 100 000 yhdistystä. Järjestöt työllistävät sekä palkattua henkilökuntaa että vapaaehtoisia. Suurin osa pienistä järjestöistä toimii vain vapaaehtoistoiminnan kautta, kun taas osa työllistää yhdestä muutamaan ihmiseen ja osa tätä enemmän. Tyypillistä järjestötyölle on, että työtä tehdään melko niukoin palkatuin henkilöstöresurssein, ja osa työstä kuuluu vapaaehtoisille. Resurssien ollessa niukat varsinaisilta työntekijöiltä odotetaan usein joustamista muun muassa tehtävien ja ajan käytön suhteen.

Järjestöt ovat organisaatioita, jotka ovat keskittyneet tiettyjen ryhmien edun tai asian ajamiseen. Toiminta kohdistuu usein järjestön omien jäsenten asian ajamiseen, mutta tavoitteena voi olla myös laajempi yhteiskunnallinen hyöty. Järjestöt voivat ajaa esimerkiksi työnantajien tai työntekijöiden etua tai ammatillisia, tieteellisiä, kulttuurisia tai ympäristöasioita. Järjestöt työllistävät oman alansa asiantuntijoita esimerkiksi neuvonta- ja koulutustehtävissä sekä viestinnän, lain ja hallinnon työntekijöitä.

Järjestöissä on keskivertoa enemmän määräaikaisia työsuhteita rahoituksen määräaikaisuuden vuoksi. Myös osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Työllistämisedellytyksiin vaikuttavat esimerkiksi työllistämiseen käytettävissä olevat määrärahat sekä järjestön saamien tukien ja avustusten määrä.

3. Ota selvää mihin osaamisesi riittää

Mitä tarjottavaa sinulla voisi olla? Järjestöissä työskennellään monilla tehtäväalueilla useilla koulutustaustoilla, joista tässä muutamia hyviä esimerkkejä. Yli puolella järjestösektorilla työskentelevistä on jokin korkeakoulututkinto, joten siihen panostaminen lienee viisasta. Suurin osa tehtävistä on asiantuntijatehtäviä.

Esimerkkeinä järjestötyössä hyödynnettävistä koulutuksista ammattikorkeakouluissa on muun muassa liiketalous, sosiaali- ja terveysala, yhteisöpedagogiikka, viestintä tai kulttuuriala. Yliopistoissa voi esimerkiksi opiskella kauppatieteitä, hallintotieteitä, sosiaalityötä tai viestintää. Johto-, hallinto- ja asiantuntijatehtävissä voidaan toimia myös muilla korkeakoulututkinnoilla. Ylipäätään hyvin monenlaisilla tutkinnoilla voi päätyä järjestöön töihin. Yhtenä yhdistävänä tekijänä järjestötyössä on sosiaaliset taidot, joita tarvitaan sekä verkostoissa että jäsenistön kanssa toimiessa.

Selvityksessä on järjestöalan osaajia jaettu neljään osaajaprofiiliin: ”Talousosaajilla” (25 %) korostuvat taloushallinnon osaamisalueet sekä heillä on myös melko vahvaa strategista osaamista. Rahoitusten hakeminen onkin yksi järjestöjen keskeisistä tehtävistä. ”Toiminnan kehittäjät” (22 %) ovat laaja-alaisia monitaitureita, joiden työssä korostuvat vahva ammatillinen luottamus ja työn ilo. ”Vapaaehtoistyön osaajilla” (26 %) on tämän lisäksi hyvät sosiaalisen median käyttötaidot. ”Perusosaajilla” (27 %) mikään taitoalue ei korostunut erityisesti.

4. Mieti miten mahdollisuuksia voi lisätä 

Mitä voisit tehdä, että pääsisit järjestöön töihin? Ahkeran työnhaun ja verkostoitumisen lisäksi kouluttautuminen on yksi keino. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään korkeakoulua, joka olisi erityisesti profiloitunut järjestötyön tutkimiseen ja kehittämiseen, vaan opetus ja kehittäminen ovat hajautuneet eri ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Kuitenkin Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) kertoo tavoitteekseen perustaa järjestötyön osaamiskeskittymän oppilaitokseensa. Siellä on pitkäaikaista osaamista yhteisöpedagogien kouluttajana ja järjestöalan täydennyskoulutusten järjestäjänä. Vapaaehtoistoiminta on yksi tapa päästä tutustumaan itseään mahdollisesti työnantajanakin kiinnostavaan järjestöön.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Omien arvojen pohdinta on olennaisessa roolissa järjestökentälle suunnatessa.

              
Loppujen lopuksi järjestössä ei olla töissä järjestön takia, vaan sen takia mitä asiaa järjestö ajaa. Siinä vaaditaan tiettyä intohimoista suhtautumista, mitä mistään koulusta ei voi hankkia. Onkin hyvä miettiä, että mihin asioihin haluaa intohimoisesti vaikuttaa? Tai voi kysyä itseltä ”Mikä muutos haluan maailmassa olla?” Onko sinun sydäntäsi lähellä työsuhdeasiat; mielenterveys; lasten ja perheiden hyvinvointi vai kenties ympäristön suojelu tai kehitysmaiden asiat? Tai jokin muu. Se mihin haluaa vaikuttaa, on tärkeä miettiä itsensä kanssa. Tällöin on selkeämpää suunnata työnhakua ja kehittää osaamista. Näin myös hakemuksista tulee parempia, kun perusteltu motivaatio pääsee välittymään.

Heini
psykologi, valtakunnallinen uraohjaus


Lähteet:
Järjestötyö - Ammattitieto - Työmarkkinatori (tyomarkkinatori.fi)
Järjestötyö on vaativaa ammattityötä - Kansalaisyhteiskunta
osaajat-jarjestotyossa.pdf (ok-sivis.fi)
Järjestötyö ja kansalaistoiminta - Humak – humanistinen ammattikorkeakoulu

Herätä halu tavata – miten teet houkuttelevan vapaamuotoisen työhakemuksen?

Aloitin työurani soveltuvuustutkimusten parissa, Personnel-Yhtiöissä vuonna 1995. Rekrytointiasiat ovat pysyneet matkassa siitä lähtien tavalla taikka toisella. Olen muun muassa tehnyt soveltuvuusarviointeja, rakentanut menetelmiä ja opettanut psykologisten testien käyttöä, mutta olen ollut toisellakin puolella pöytää – työnhakijana. Olen lukenut hakemuksia ja laatinut niitä. Olen halunnut tavata ja olen yrittänyt herättää halun tavata. Yhdistävänä nimittäjänä näissä on vapaamuotoinen työhakemus.

Kirjoittaja: Manne Pyykkö, psykologi Uudenmaan TE-toimisto

Voisi helposti ajatella, että vapaamuotoisen työhakemuksen merkitys olisi rapistunut. Miksi lukisin vain hakemusta, kun voin katsoa koko elämäsi netistä, saattaa moni ajatella? Lisäksi henkilökohtaisen digijalanjäljen vaalimista painotetaan työnhakuoppaissa, Linkedin-profiilia varten on kenttä sähköisissä hakulomakkeissa ja yleisesti pyydetään videovastauksia.

Silti mikään ei korvaa hyvin laadittua vapaamuotoista työhakemusta.

Vain siitä muodostuu kokonaisvaltainen ajatus sinusta haettavan työpaikan motivoituneena ja osaavana tekijänä. Potentiaali. Kohdennettuna.

Hakemus herättää parhaimmillaan lukijassa menettämisen pelon, fomon (fear of missing out). Tämä tyyppi on napattava meille ennen kuin toiset ehtivät.

Vapaamuotoisen hakemuksen tehtävä

Ensimmäinen ajatus vapaamuotoisen työpaikkahakemuksen kohdalla on sen asema kokonaisuudessa. Tavoitteesi on saada syntymään assosiaatio työnantajan mielessä: ”Ai niin, tämähän on se tyyppi, jonka kanssa juttelin eilen. Hän vaikutti todella mukavalta ja motivoituneelta.”

Ota siis aina ensin yhteyttä puhelimitse, tee kotiläksysi ja kysele sellaisia asioita, jotka osoittavat vihkiytyneisyytesi. Kysymällä relevantteja myyt asiantuntijuutesi.

Muista kerrata vielä nimesi puhelun päätteeksi muistijäljen varmistamiseksi tai vahvistamiseksi. Myöhemmin toinen muistisilta työantajalle muodostuu hakemuksen ja haastatteluvaikutelman välille.

Harkinnan arvoinen tekijä on myös avoimen hakemuksen suhde tapauskohtaisiin kysymyksiin ja ansioluetteloosi (CV). Tapauskohtaisiin kysymyksiin kannattaa siis panostaa.

Katso ensin, mikä on korkein merkkimäärä eri kysymyksiin. Joskus avoimen hakemuksen voi pilkkoa – muokattuna – eri kysymyksiin ja lisätä olemassa olevaan tapauskohtaista ainesta.

Joskus on mahdollista lisätä avoin hakemus tapauskohtaisten kysymysten lisäksi, jolloin on tärkeää, että vastaa esitettyihin kysymyksiin ”puhtaalta pöydältä”, ilman toistoa.

Älä ota ”ceeveetä” lähtökohdaksi. Anna sen olla oma juttunsa. Sen sijaan kerro tarina itsestäsi. Sellainen, jota on helppo muokata tapauskohtaiseksi.

Kuljeta ajatusta ja tee ehjä kokonaisuus, jonka tajuaa – kerralla.

Hakemuksen rakenne

Tee kaikkesi, että saat avoimen hakemuksen mahtumaan yhdelle sivulle. Ansioluettelo voi olla pitkä, mutta avoimen hakemuksen kohdalla yli sivun hakemus luo helposti lukijalle psykologisen kynnyksen. Hassua, mutta totta.

Ajattele asioita lukijan näkökulmasta. Otsikkoon luonnollisesti työhakemus, haettava tehtävä ja organisaatio. Ensimmäisenä kannattaa kiittää mukavasta ja antoisasta juttutuokiosta tai taannoisesta toimenkuvan avaamisesta puhelimitse. Se, että lukija yhdistää ja muistaa sinut, ei ole vähäpätöinen asia.

Myönteinen assosiaatio laittaa sisäkaarteelle. Toki voi todeta, että innostus vain kasvoi puhelun myötä. Tällaisen siltaa rakentavan yhden tai kahden irtolauseen jälkeen – asiaan.

Kolme kappaletta ja yksi sivu on hyvä lähtökohta. Ensimmäisen kappaleen teema on: kuka puhuu ja missä tilanteessa tai miksi hakee?

Toisen kappaleen henki on ammatillinen elämänkaari menneestä nykyiseen.

Kolmannen kappaleen funktio on esitellä vahvuus- ja kehittämisalueitasi suhteessa haettavaan tehtävään.

Ensimmäinen kappale – persoona peliin

Kaikella voi olla vain yksi alku. Lähde kirjoittamaan ajatuksella, että yksikään lause ei anna syytä lopettaa lukemista. Lukijan mielessä pyörii, kuka puhuu ja miksi pitäisi lukea pidemmälle?

Kannattaa aloittaa lauseella, joka kertoo identiteetistäsi. Mikä on oma käsityksesi itsestäsi? Vaikkapa näin: ”Olen 23-vuotias tuleva sosionomi, spinning-ohjaaja ja ihanan lapinkoiran emäntä”.

Kannattaa laittaa persoonaa peliin.

Joku voi ajatella, että miten koira liittyy mihinkään, mutta tällaisissa varauksissa unohtuu muutama seikka. Et halua jäädä henkilönä etäiseksi. Niin ikään haastattelijat hakevat usein jotain henkilökohtaista tai kevyttä, jolla aloittaa haastattelu. Jään murtaminen on helpompaa siviilipuolen teemalla.

Ensimmäisessä lauseessa voi viitata myös perhe- ja ihmissuhteisin tai jättää ne pois. Makuasia. Jos on lapsia, vanhemmuus kannattaa toki mainita. Se on luonnollisesti keskeinen osa identiteettiä.

Toisessa lauseessa on luontevaa ryhtyä avaamaan omaa tilannetta tarkemmin. Vaikkapa siitä, että opiskelee Haaga-Heliassa, millaisella tutkintorakenteella, monettako vuotta ja milloin arvioi valmistuvansa.

Erilaisia näkemyksiä voi myös olla ikään ja sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa, mutta ydinajatus ensimmäisen lauseen kohdalla on oma käsityksesi itsestäsi ja identiteettisi kulmakivistä.

Omaa tilannetta voi avata myös muilta osin muutamilla virkkeillä. Vaikkapa mitä tutkinnosta puuttuu, käykö samalla töissä – esimerkkiä jatkaakseen vaikkapa näin:

”Päiväni ovat tiiviitä. Opiskelen kolmatta vuotta päätoimisesti ja käyn kahtena iltana viikossa vetämässä spinning-tunteja yrityksessä X. Arkeani auttaa naapurissa asuva tyttö, joka ulkoiluttaa koiraani koulupäivänsä jälkeen”.

Ensimmäisessä kappaleessa kannattaa myös avata hieman omia suunnitelmia ja kiinnostuksen kohteita. Keskeistä on myös osoittaa lyhyesti, että täyttää ns. minimikriteerit, mikäli niitä on. Ajatuksella, että ylittää riman, jotta voidaan ylipäätänsä harkita. Eli, millaisessa tilanteessa törmäsit ilmoitukseen, ja mikä siinä sai sinut erityisesti innostumaan.

Ensimmäinen kappale on ikään kuin valokuva sinusta, tilanteestasi ja arjestasi – ja innostuksestasi uuden mahdollisuuden edessä.

Toinen kappale – kerro uratarinasi

Perusidea on kronologisessa tarinassa – menneestä nykyiseen, mutta toisella kappaleella on myös muita funktioita. Ideana on avata ”ceeveen” siirtymät.

Esimerkiksi mikä sai sinut hakemaan juuri tiettyä opiskelu- tai työpaikkaa. Luonnollisesti tarinassa tulee olla opiskelu- ja työpainotus, mutta se voi olla myös elämänmakuinen.

Elämään mahtuu isoja muutoksia. Perhe saattaa muuttaa kouluiässä tai saatamme muuttaa aikuisina rakkauden perässä. Yksi pitkäaikainen harrastus voi päättyä ja toinen alkaa.

Äkkiseltään voi ajatella, että nuoren ihmisen elämässä ei ole vielä ehtinyt tapahtua ammatillisesti kovinkaan paljoa, mutta älä anna tämän haitata. Voit kuljettaa ajatuksen vaikkapa kouluajoista nykyhetkeen, keskeisiä muutoksia selostaen ja keskittyä sen jälkeen avaamaan vaikkapa muita tärkeitä seikkoja elämässäsi.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa kertoa, miten pitkäaikainen cheerleading-harrastus opetti saumatonta tiimityötä sekä ilojen ja surujen jakamista.

Älä siis kirjoita pelkästään helikopteriperspektiivistä, vaan tuo mukaan kokemuksellisuutta:

”Cheerleading oli tavattoman antoisaa, mutta samalla varsin sitovaa” – tai vaikkapa siitä, miten oman tiimin jäsenet olivat ehkä sittenkin tärkeämpiä kuin itse harrastus. Varttuneempi voi puolestaan maalata isommalla pensselillä laajempia kaaria, sillä detaljit löytyvät kuitenkin CV:stä.

Mieti hetki asiaa rekrytoivan henkilön näkökulmasta ennen kirjoittamaan ryhtymistä. Todennäköisesti tärkein yksittäinen tekijä koko haussa on kandidaattien sisältäpäin kumpuava ja pysyvä motivaatio – mutta sitä on samalla kaikkein hankalin arvioida. Haastattelija ei voi kysyä sitä suoraan, asetelma on vain sellainen.

Kokonaiskuva motivaatiosta muodostuu monista lähteistä. Toinen kappale on mahdollisuutesi ”myydä” motivaatiorakennettasi omin sanoin.

Pyri osoittamaan, miten eletty elämäsi, erilaiset valintasi ja elämäsi läpi kulkeva ”punainen lanka” johtaa (melko) suoraan haettavaan tehtävään. Miten olet ollut kiinnostunut tietyistä asioista jo pienestä pitäen, miten parhaimmat kokemuksesi liittyvät asioihin, jotka ovat keskeisiä myös haettavassa työssä. Ei tarvitse kuitenkaan teeskennellä kutsumusta, jos sellaista ei ole, eikä laskelmoida loputtomiin tai alleviivata yhteyksiä.

Ole aito. Luota lukijaan. Maraton kertoo kaikille itsensä johtamisesta. Älä vie oivaltamisen iloa.

Kolmas kappale – teroita keihäänkärkesi

Teemana on omat plussat ja miinukset, silmällä pitäen haettavan tehtävän kompetenssikriteerejä. Ensimmäisessä kappaleessa olisi hyvä kuitata lyhyesti osaamista riman ylittämisen näkökulmasta, kun taas viimeisessä kappaleessa näkökulman pitäisi olla enemmän hyvästä parhaaksi.

Eli millaiset seikat tekevät sinusta kaikkein parhaimman. Mieti, miltä hyvä näyttää tässä haettavassa tehtävässä. Miltä osin täytät saappaat ja miltä osin et?

Itse itseään koskevia myönteisiä adjektiiveja kannattaa välttää. Ne ovat yhtä katu-uskottavia kuin äitienpäiväpuhujan loppusanat.

Mieti sen sijaan, mistä olet saanut kiitosta töissä, opinnoissa ja harrastuksissa? Millainen työskentely ja tekeminen tulee sinulta helposti? Mistä olet motivoitunut?

Tässä kappaleessa voit myydä motivaatiotasi rivien välistä ajatuksella, että vaikka et saisi haettavaa työtä, tulet jatkossakin olemaan kyseessä olevien aihealueiden kanssa tekemisissä.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa tuoda esille, että hän aikoo näillä näkymin olla tekemisissä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa koko työuransa ajan, tavalla taikka toisella.

Omista vahvuus- ja kehittämisalueista kertominen on kansalaistaito. Myy itsetuntemuksesi. Oletko lämminhenkinen ja tiimiorientoitunut vai päämäärähakuinen ja tulosorientoitunut?

On hyvin vaikeaa olla sataprosenttisesti molempia, ainakaan samaan aikaan. Molempiin liittyy lähtökohtaisesti hyvää ja huonoa – tilanteesta riippuen. Entä oletko tarkka, huolellinen ja varovainen vai spontaani, neuvokas ja ennakkoluuloton? Tässä vain muutama viitekehys.

Tuo rohkeasti esille keihäänkärkesi, mutta myös esille se, miltä osin et välttämättä täytä saappaita. Se ei ole heikkouden osoitus. Päinvastoin. Kehittämisalueiden tai ”skill-gappien” jäsentäminen osoittaa realiteettitajua.

Ota mukaan myös aikajänne. Näissä tehtävissä voisin kantaa korteni kekoon heti, kun taas toisiin tehtäviin tai vaativampiin osa-alueisiin kasvaisin kokemuksen myötä. Mikäli et ole kertonut mitään siviilipuolen asioitasi, yleisistä kiinnostuksen kohteistasi tai muusta merkittävästä elämässäsi, lisää lause tai kaksi loppuun.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa avata tässä kirjallisuus- ja elokuvamakuaan tai kertoa eksoottisista kokkaustaidoistaan.

Lopussa voi olla hyvä kiteyttää tai laittaa jokin kohtelias seuraavan askeleen ehdotus, vaikka on selvää, että asiat etenevät työnantajan prosessin mukaan. Vaikkapa: ”Keskustelisin mielelläni tarkemmin yhteistyömahdollisuuksista.” Tai: ”Uskon, että olisin hyvä hommassa ja pidetty työkaveri.”

Luetuta hakemustasi toisilla. Kysy seuraavia asioita: Haluaisivatko he tavata sinut hakemuksen pohjalta? Kulkeeko ajatus? Käykö selväksi, miksi haet juuri kyseistä tehtävää? Miten tekstissä yhdistyy työ ja tyyppi? Vaadi rehellisyyttä ja tough love -henkeä.

Ja muista aitous…

Jos olisi jokin tapa, jolla tullaan kirjailijaksi, maailma tarvitsisi juuri niitä kirjailijoita, jotka eivät tätä tapaa olisi noudattaneet. Sama saattaa päteä myös työhakemuksiin. Näitä ohjeita ei tule noudattaa orjallisesti, mutta ajattelun aihiota niissä on.

Ole ainutkertainen, vailla turhaa itsetehosteisuutta.

Soveltuvuustutkijana tiedän, että aitous puree sekä hakemuksissa että haastatteluissa. Sellaiset hakemukset heräävät eloon ja ne haluaa laittaa huolella talteen.

Blogikirjoitus on julkaistu alunperin 18.8.2022 Työtä näkyvissä - Uudenmaan TE-toimiston blogisivulla osoitteessa https://tyotanakyvissa.fi/herata-halu-tavata-miten-teet-houkuttelevan-vapaamuotoisen-tyohakemuksen/