Työpäivä 2025



 

Katson herättyäni ulos ikkunasta – näyttääpä sateiselta, taidan sittenkin tehdä tänään työtä. Päätän lähteä käymään työpaikallani, jossa saan tavata työkavereitani, joita en olekaan tällä viikolla vielä nähnyt. Työpaikka sijaitsee mukavan kävelymatkan päässä. Olisin voinut valita pyöränkin, mutta sadekupukehitys on vielä niin keskeneräistä, etten ole hankkinut itselleni sellaista. Kävelen siis vanhanaikaisen sateenvarjon suojaamana työhöni.

Työpaikalla on iloinen tunnelma, minut toivotetaan tervetulleeksi. Tuolla onkin kahvirinki koolla, menen ensin sinne turisemaan. Kun olemme juoneet kahvit, valitsen itselleni virtuaalisesta valikosta sopivan värisen työhuoneen. Tänään on haaveileva olo, valitsen sinisävyisen huoneen. Menen alustalle ja painan ohjausnuppia ja päälleni laskeutuu kirkas ja sopivasti minulle ilmastoitu kupu. Kaikki työvälineet ovat saman tien paikalla. Valitsen seinälle vielä somisteeksi kuvan Monetin teoksesta Unikot. Katson, onko työlistassa odottavia ohjaustilauksia – verkkoalustalla onkin kaksi asiakasta minulle osoitettuna. Keskityn tämän aamupäivän ensin kirjoittamaan heille. Toinen miettii ilmastoalan ja metsäalan välistä valintaa – hän on hyvin valveutunut. Vinkkaan uusimman alan tiedoston ja kerron ensi kuussa olevasta seminaarista, johon hän voisi ihan fyysisesti osallistua – virtuaalinen osallistuminen on normimuoto – ja aina voi tilata pilvipalveluun oman pallon asiasta. Toinen asiakas haluaa keskustella digitilassa. Laitan viestin, hänelle sopii ehdottamani vartin päästä alkukeskustelu. Käväisen naistenhuoneessa ja katson peiliin – onneksi hiukseni eivät sateessa pahemmin kastuneet, olen mielestäni tarpeeksi huoliteltu asiakkaan näkökontaktissa kohtaamiseen.

Lounaalle lähden kahden hyvän työkaverin kanssa läheiseen kasvisruokalaan. Siellä on tällä viikolla D-vitamiinin nostoteema – aurinko on täällä Suomessa antanut odottaa itseään. Ruokailu sujuu iloisissa merkeissä ja palaamme työpaikalle hyväntuulisina.

Iltapäivällä jatkan psykologien ohjausalustalle kirjoittamista. Valitsen käsittelyyn teeman ujoudesta, josta on uusia ja mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Huomaan yhden ristiriitaisuuden artikkelissa – tai en oikein ymmärtänyt asiaa – laitan digihyppärin artikkelin kirjoittajalle. Hän vastaakin heti, puhumme virtuaalitilassa ja hän selostaa minulle asian. Kiittelen ja palaan kirjoittamaan. Kirjoittaminen on todella miellyttävää, sillä välillä voin halutessani käyttää puheentunnistusta. Päätänkin lähteä kahvitauolla ulos, koska sade on lakannut. Teen pienen kävelylenkin läheiseen puistoon, jossa on lampi. Lammella ui kyhmyjoutsen. Ja kas, myöskin tukkasotka, joka oli uhanalainen vielä viime vuosikymmenellä. Maapallon tila on parantunut viimeisten vuosien aikana.

Palaan työpaikalle. Tarkastelen työaikapankkiani. Päätän, että jatkan tänään vähän pidemmälle ja saan ensi viikkoon mennessä kokoon sellaisen määrän työtunteja, että voin pitää sitä seuraavan viikon lomaa. Tarkoitukseni on lähteä Turkuun ystävääni tapaamaan ja viettää kiva kulttuuriviikko. Hänen lapsenlapsensa esiintyy nuorisotähtenä baletissa – aivan perinteisessä, sellaisia vielä on – ja haluan päästä näkemään tuon esityksen.

Lähden työpaikalta kävellen kotiini, jossa avopuolisoni onkin paistanut minulle maksaa. Minun pitää huolehtia raudansaannista – terveysskannerissa käydessäni hemoglobiiniarvo on ollut taas liian alhainen. Voi että ruoka voi maistua hyvältä, kun se on rakkaudella laitettu! Puhumme mieheni kanssa, ettemme nyt otakaan henkilökohtaista kokkia, koska mies on innostunut uudestaan ruuanlaittoon. Lupaan ilmoittaa kokille, että palaamme ensi syksynä asiaan. Haluamme varata hänet syyskuun alusta, sillä hän on hyvin suosittu. Tämä onneksi sopii Pedrolle.

Elise

Urakaaos-teoria

Kaaosteoria urasuunnittelussa tuo esiin näkökulmia, joilla käsitellä työelämän valinnoissa yksilöinä kykyä kohdata ja käsitellä jatkuvaa muutosta ja siitä syntyviä mahdollisuuksia sekä epävarmuutta. Blogiaihe perustuu Bright ja Pryor (2012) artikkeliin ”The Chaos Theory of Careers in career education”. 

Työurien kaaosteoria urasuunnittelussa

Perinteisissä uraohjauksen teorioissa yksilön sopivuutta tiettyyn ammattiin lähestyttiin työympäristön ja ammatinkuvien muuttumattomuuden näkökulmasta. Elämme ajassa, jossa työuran nopeat muutokset ja tulevien urapolkujen epävarmuus ovat yksilöiden työelämän arkea. Työn murros mielletään jatkuvana muutoksena, jossa satunnaisten ennakoimattomien tapahtumien kanssa yksilöiltä edellytetään joustavaa valppautta reagoida itselle merkityksellisellä tavalla. Epävarmuutta aikaansaavat maailmanlaajuisten tapahtumien kytkeytyneisyys yhteisöömme ja niiden seurausvaikutukset. Yksilön kannalta työurien siirtymät ovat moninaistuneet ja voivat näyttäytyä vapaaehtoisina tai pakotettuina valintoina. Työurien kaaosteoria haastaa meitä yksilöitä tarkastelemaan urakehitystämme lyhyiden uravisioiden kautta. Olennaista on kyky keksiä itsemme uudestaan muutoksessa ja toimia luovasti eteen tulevia mahdollisuuksia hyödyntämällä. Edelleen meille ihmisille on tärkeää henkilökohtaisissa valinnoissamme mielekkyyden rakentaminen kokemuksiemme kautta työmme tarkoitukselliseen tekemiseen. Työurien kaaosteoria tarjoaa työvälineitä muutosketteryyden vahvistamiseen itsessämme yhtenä urasuunnittelun taitona.

Uudelleen itsensä keksimisen logiikka

Kaaosteoria muotoilee tarvetta toistuviin merkityksellisten pienten tavoitteiden ja valintojen tekoon, joka tapahtuu yksilöiden luovan ajattelun ja itseä eheyttävän näkökulman vaihtamisen avulla. Uramuutoksessa rohkaistaan keksimään uudelleen ammatillinen minäkuvamme vastaamaan muuttuviin työmarkkinoiden osaamisvaatimuksiin. Urahallintataitoina korostetaan mahdollisuuksien ja yllättävien sattumien tunnistamista, luovuuden ja sisäisen joustavuuden merkitystä selviytyä vastoinkäymisistä huolimatta.

Kaaosteorian korostaa vahvasti ajattelumallia, jossa liputetaan jatkuvan työuran suunnittelun ja useiden vaihtoehtoisten skenaarioiden mahdollisuuksien näkemistä. Tällainen ajattelumalli kehittää urasopeutumiskykyä. Tiedostamme yksilöinä siirtymiemme muuttuvan ja ympäristön olevan ennakoimaton, jolloin havaitsemme tarpeen luoda suunnitelmasta uutta suunnitelmaa jatkuvana kehityskulkuna. Toinen kulmakivi ajattelumallissa kannustaa meitä yksilöinä ottamaan ennakoivan mielenlaadun ja samanaikaisesti kehittämään luovaa ongelmanratkaisutapaamme. Esimerkkinä mainitaan kykyä tunnistaa omasta tehdystä työkokemuksestamme taitoja ja osaamisia, jotka ovat siirrettävissä uudenlaiseen ammatinkuvaan. Haluamaasi ammatilliseen suuntaan voi löytyä reitti kokeilemalla uusia asioita ja työtehtäviä. Pienillä tutustumisretkillä ja lyhyillä lisäkoulutuksilla voit havahtua vahvuuksiasi kehittävään mahdollisuuteen. Nykyisin löytyy moninaisia opiskelumuotoja eri koulutusasteista, jotka ovat toteutettavissa omannäköisesti yksilöllisiä tarpeita palvellen. Selkeästi avoimuus uuden oppimiseen nähdään työmarkkinoilla taitona vastata uusiin osaamisten yhdistelmiin: puhutaan hybridiammatinkuvista.

 

Resilientti yksilö työmarkkinoilla

Työelämän lainalaisuuteen kuuluu väistämättä epäonnistumisen mahdollisuus. Työuran kaaosteorialla parasta antia on inhimillinen näkemys, jossa ihmisten käyttäytymiseen liittyvää epäonnistumista ei tulkita tyhmyydeksi, huolimattomuudeksi tai arvottomuudeksi. Ensiarvoista on treenata kykyämme tunnistaa rehellisesti, milloin joku tapahtumakulku on menossa huonoon kehityssuuntaan, tai ei mennyt menestymistämme tukevan suunnitelman mukaisesti. Kaaosteoria rohkaisee ymmärtämään uusien asioiden ideoimisen ja kokeilemisen sekä omien voimavarojen uudelleensuuntaamisen selviytymistämme edistäen ennakoimattomien vaikutusten monimutkaisuudessa. Omaa oivallusta tukee keskusteluyhteyden säilyttäminen toisiin ihmisiin ja rohkeus lähestyä uusia mahdollisuuksia tarjoavia toimintaympäristöjä.

Pärjäämistä vaikeassa haasteessa tukee, jos hyväksymme, etteivät yllättävät ja joskus jopa nolot pulmatilanteet ole katastrofeja, vaan ihmisluonnolle kuuluvia elämän tapahtumia tai sattumuksia. Selviytymistä epämiellyttävässä tilanteessa auttaa, jos keskitämme ajattelumme huomion enemmän myönteisiin asioihin ja mitä voimme oppia vastoinkäymisestä. Keskeistä on mennä eteenpäin luottaen omaan toimintaan ja olla antamatta epätoivolle valtaa. Epäonnistumisen seurauksien rajoittaminen toimimalla proaktiivisesti siten, että pyrkii kohti toisenlaista merkityksellistä mahdollisuutta, on avainasemassa olevaa työelämän taitoa. Tehdessämme päätöksen tietyssä elämänhetkessä ei tarkoita sitä, etteikö maailma olisi jatkuvassa muutoksessa. Tämän lainalaisuuden sisäistäessämme opimme tiedostamaan omaa oppimistamme jatkuvana kehityksenä ja pienten syklisten mahdollisuuksien myötävaikutuksena työelämän muutoksessa. Resilienssi on ihmisten kyky nousta uudelleen jaloilleen ja toimia joustavasti työelämän katkoksien ja kriisien yhteydessä. Toiminta oppien arvioimalla kokonaisuutta ja uusia tavoitteita luoden on parhaimmillaan energiaa tuottava tapahtumaketju ainutkertaiselle työurallemme.  

Kasvava monimutkaisuus

Taustalla oleva ajatuslogiikka vapaasti muotoiltuna merkitsee, että maailmanlaajuisten verkkojen kautta on saatu aikaan monimutkaisia ​​dynaamisia järjestelmiä - jopa kaoottisia järjestelmiä. Pienikin muutos järjestelmän osassa voi johtaa suhteettoman suuriin muutoksiin muualla järjestelmän osassa (ja päinvastoin). Monimutkaiset dynaamiset avoimet järjestelmät koskettavat usein epälineaarisina muutoksina työelämäämme ja puhutaan ”perhosvaikutuksesta”. Pitkän tähtäimen ennusteet ammatillisesta suunnasta ja soveltuvuudesta voivat johtaa harhaan. Alkuperäiset olosuhteet työelämässä, työpaikoilla ja osaamisen markkinoilla voivat muuttua pienenkin muutoksen kautta tavalla, joka muuttaa kaiken alkutilanteessa havaitun. Urahallintataitoa on ennakoida avoimesti, ja yksilöiden tulisi pystyä käsittelemään kykyjensä mukaan äkillisiä epälineaarisia sattumia opiskelu- ja työelämänsä aikana.

 

Johanna

 

Lähde: Bright, J., & Pryor, R. (2012). The Chaos Theory of Careers in career education.  The National Institute for Career Education and Counselling (NICEC) (verkkolähde)

https://www.researchgate.net/profile/Jim_Bright2/publication/286544642_The_Chaos_Theory_of_Careers_in_career_education/links/566bc17c08ae1a797e3a6ed3/The-Chaos-Theory-of-Careers-in-career-education.pdf?origin=publication_detail

Ilo irti EU:sta: Juho-Pekan #EUmovers -tarina

Mistä kaikki alkoi

Olin lukion toisella, kun rehtori kutsui kaikki lukion kakkoset auditorioon kuulemaan mahtavasta tilaisuudesta. Rehtori kannusti meitä hakemaan kesäksi vapaaehtoisjärjestön nuorisovaihtoon ulkomaille. Muistan vieläkin olleeni melko ylärivillä, ajatellen vain, että vitsit mikä tilaisuus, moni varmaan tahtoisi samaa ja kilpailu olisi kovaa. Yllätyksekseni en kuitenkaan kuullut hirveästi luokkatovereiltani innostusta asian tiimoilta. Päädyin sitten rehtorin puheille asian tiimoilta ja löysin seuraavana kesänä itseni Pohjois-Ruotsista yhdessä parinkymmenen muun ulkomaalaisen nuoren kanssa. Olin Keski-Pohjanmaan piirin alueelta ainut poika, joka lähti kesäksi nuorisovaihtoon. Se reissu todellakin muutti elämäni ja avarsi maailmaani eri kulttuureista. Sain tutustua italialaisiin, turkkilaisiin, israelilaisiin, ruotsalaisiin, tanskalaisiin, itävaltalaiseen, saksalaisiin ja japanilaiseen. Päästessäni syksyllä taas koulun penkille en malttanut olla kertomatta kaikista kommelluksista ja opituista kirosanoista luokkatovereilleni. Parin viikon leiri vaikutti niin paljon tulevaani, että olen vieläkin yhteydessä muutamaan leiriltä ja tavannut useampaa, vaikka leiristä onkin kulunut jo yhdeksän vuotta.

Opiskellessani Oulun ammattikorkeakoulussa viestinnän koulutusohjelmassa tiesin haluavani tuutoroida ja auttaa kouluun tulevia Erasmus-vaihto-opiskelijoita. Luontaisesti halusin itsekin myös lähteä Erasmus-vaihtoon ja kävin tutustumassa kevätlukukauden Uumajan yliopistoon vuonna 2015. Se olikin ensikosketus toisessa EU-maassa asumiseen sekä Euroopan unionin tarjoamiin palveluihin.

Kaikki ovet avoinna

Valmistuttuani 2017 keväällä medianomiksi en heti saanut töitä. Olin valmistumisen aikaan työharjoittelussa Tukholmassa. Sain sinne koulultani liikkuvuusavustusta vastavalmistuneille työharjoitteluun ulkomaille. Satuin sattumalta kuulemaan avustuksesta kysyessäni omalta kansainvälisten asioiden vastaavalta tuista.

Työttömyyttä jatkuikin sitten läpi syksyn. Pidin kaikki mahdollisuudet avoinna, sillä tiesin, että Suomi on vain yksi melko pieni talousalue, etenkin media-alalla, mutta olin silti valmis kokeilemaan jotain muutakin. Olin yhteydessä entiseen luokkatoveriini, joka silloin työskenteli Työ- ja elinkeinotoimistossa ja hän minut tuntien vinkkasi minulle YFEJ:stä. Tämä kirjainyhdistelmähän ei aluksi kertonut yhtikäs mitään, mutta kun aloin ottaa asiasta hieman selville netistä, paljastuikin paljon mahdollisuuksia, apuja ja neuvoja etenkin nuorille, vastavalmistuneille tai uutta uraa miettiville. YFEJ tarkoittaakin siis Your First EURES Job, eli suomalaisittain Eka EURES -työpaikkaa.

Loppukesästä löysin suomen kieltä vaativan työpaikkailmoituksen Saksasta. Laitoin hakemuksen netissä vetämään ja pian olinkin suorittanut ensimmäiset testit sen mukaisesti, että sain työhaastattelukutsun Müncheniin. Yritys ei ollut kuitenkaan valmis auttamaan matkakustannuksissa, mutta halusin todella käydä paikan päällä työhaastattelussa ja -kokeessa. Sainkin selville sitten YFEJ:n sivuilta, että sitä kautta on mahdollista hakea myös matka-avustusta työhaastatteluun toiseen EU-maahan. Varasin lentoliput ja minun onnekseni ykkösluokan lippu maksoi saman verran kuin economy-luokan, joten matkasinpa sitten ensimmäistä kertaa business-luokassakin! Kysyin työnantajalta kaikki tarvittavat tiedot työpaikasta sekä haastattelusta ja lähetin kopiot matkalipuista ja suunnitelmastani Ruotsin työvoimatoimistoon. Suomi tarjoaa apua ja neuvontaa Eka EURES-asioihin liittyen, mutta avustuskoordinointi on keskitetty muutamaan EU-maahan ja suomalaisille Ruotsin työvoimatoimisto on yleensä se tuenhakukohde.

Pääsin työhaastatteluun, sain lentolippuni kustannettua ja yövyin samalla opiskelukaverini luona, joka oli paikkakunnalla itse työharjoittelussa. Työpaikkaa minulle ei kuitenkaan tarjottu, mutta sain hyvää työnhakukokemusta ja pääsin ensi kertaa vierailemaan myös Saksassa!

Palattuani kotimaahan, osallistuin myöhemmin syksyllä pakolliseen työvoimakoulutukseen, joka oli osa työttömyysetuuksia. Siellä kerroin käyttäneeni jo Euroopan unionin hyväksymää CV-mallia, Europassia, joka oli tarjonnut minulle useita työharjoitteluja jo aiemmin. Lisäksi sain kuulla kurssilla EURES-työnhakupalvelusta, joka kokoaa nettiin kaikki EU-maissa avoinna olevat työpaikkailmoitukset, jotka on laitettu kunkin maan omiin työllisyyspalveluihin. Päätin kokeilla palvelua, sillä eihän minulla ollut mitään menetettävää. Yllätyksekseni sainkin ilmoituksen sähköpostiini n. kuukausi siitä, kun olin ladannut CV:ni palveluun, että rekrytoija oli nähnyt profiilini sekä laittanut työpaikkatarjouksen. Työpaikka oli Virossa ja Tallinnaan haluttiin suomenkielisiä suomalaiseen yritykseen IT-tukeen. Työ tarjosi itse muuttoavustusta ja palkkakin oli paikallisittain kilpailukykyinen. Ajattelin, että on parempi kokeilla jotain uutta ja Viro tuntui helpolta vaihtoehdolta sijaintinsakin vuoksi. Olin lukenut sanomalehdestä aiemmin myös Kelan tarjoamasta liikkuvuusavustuksesta, jota voidaan myöntää työnhakijan muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hain tukea ja sitä minulle myös myönnettiin myös ulkomaille.

IT-ala ei ollut kuitenkaan ihan omaa alaani ja media-alan koulutukseni kummitteli takaraivossani. Sainkin samana keväänä Viroon muuttaessani koulutustani vastaavan työharjoittelupaikan Ruotsin Skellefteåsta, jota en voinut jättää välistä. Kurkkasin taas Työkkärin sivuille ja katsoin mahdollisuuksista liikkuvuusavustukseen ulkomaan työharjoittelun puitteissa. Olin myös yhteydessä Ruotsin työvoimatoimistoon, josta oli aiemmin myönnetty Eka EURES työhaastattelutukea, mutta he sanoivat, että Ruotsista he eivät myönnä tukea työharjoitteluille, mutta käskivät olla yhteydessä Ranskan työvoimatoimistoon. Laitoin tuumasta toimeen ja kerroin tilanteeni. Ranskasta sanottiin, että ehdot täyttyivät, sillä harjoittelu oli 6 kk mittainen. Lähetin matkasuunnitelmani, koulutodistukseni ja vaikka mitä lappusia Ranskaan ja sainkin puhelun viikkoja myöhemmin, että minulle myönnettäisiin liikkuvuusavustusta. Pakkasin autoni ja ajoin Perämeren kautta kohti Skellefteåta.

 

Matka kohti #EUmovers-tarinaa

Työpaikkoja muista maista etsiessäni olin yrittänyt verkostoitua mahdollisimman kattavasti ja olinkin tykännyt useista työllistymiseen liittyvistä Facebook-sivuista. Jotain kautta syötteeseeni päätyi julkaisu kisasta, jossa haettiin erilaisia tarinoita liittyen vapaasta muutosta toiseen EU-maahan. Otin hieman tarkemmin selvää tästä #EUmovers-kampanjasta, jossa haettiin kuvan tai videon lisäksi tarinaa pohjustamaan omia kokemuksia. Katsoin läpi kriteerit ja moni asia kohdallani näytti täyttyvän: olin löytänyt työpaikan EURES-palvelun kautta, olin osallistunut Virossa ollessani EU:n tarjoamalle kielikurssillekin, tapasin ja tutustuin paikallisiin lautapeli-illoissa sekä juhlistin Viron 100-vuotista itsenäisyyttä. Käytin Viron terveydenhuoltoa sekä elektronisia kansalaispalveluja ja todistin, kuinka eri kulttuurit ja kielet soluttautuvat hyvin yhteen tässä vanhassa kauppakaupungissa.

Ilokseni sainkin kampanjan päätyttyä sähköpostin, jossa onniteltiin kilpailun voitosta ja kutsuttiin Brysseliin juhlistamaan vapaata liikkuvuutta yhdessä viiden muun voittaneen kanssa. Se olikin ensivisiittini Belgiaan ja sain todella tuntea, kuinka pääkaupunki eli Eurooppaan, henkeen ja vereen. Kaduilla kuulin ruotsia, ranskaa, saksaa, hollantia, italiaa, joka puolella vilisi pukumiehiä ja -naisia ja Euroopan unionin lippuja.

Matkallani sain tavattua myös italialaista ystävääni, jonka opin tuntemaan tuolla kyseisellä ensimmäisellä nuorisovaihtoleirillä Pohjois-Ruotsissa lähes yhdeksän vuotta sitten. Hän oli työllistynyt EU:n komissioon ja asettunut Brysseliin. Oli ilo saada kutsua hänet myös palkintojenjakotapahtumaan, joka oli erittäin hyvin ja tyylikkäästi järjestetty, mutta ilmapiiri oli silti erittäin rento ja oli inspiroivaa kuulla kampanjan onnistuneista tavoitteista ja luvuista. Päivän aikana kuvasimme 360-videohaastattelun kolmen muun voittajan kanssa sekä iltapäivällä pidimme live-haastattelulähetyksen ennen tilaisuutta. Tilaisuudessa oli paneelikeskustelussa EU:ssa työskenteleviä sekä Suomeen muuttanut luxemburgilainen yrittäjä, jonka kanssa myös verkostoiduin tilaisuuden jälkeen. Matkalta käteen jäi runsaasti EU-kokemusta, iso lasinen palkinto sekä matkalahjakortti Euroopan unioniin. Nähtäväksi jää, minne matkani seuraavaksi suuntaa, mutta Euroopan matkakohteiden kanssa ei voi koskaan mennä vikaan!

Juho-Pekka

5 vinkkiä oman osaamisen tunnistamiseen

Oman osaamisen tunnistaminen ja siitä viestiminen ovat tämän päivän työnhaussa tärkeitä taitoja. Pelkät tutkintonimikkeet tai työhön liittyvät tittelit kertovat vain pintapuolisesti työnhakijan osaamisesta. Siksi sitä on hyvä tarkastella syvemmin. Oman osaamisen tunnistaminen kehittää itsetuntemusta, lisää itsevarmuutta ja auttaa itselle sopivien urasuunnitelmien tekemisessä. Tässä viisi vinkkiä oman osaamisen tunnistamiseen:

1.      Tutki omaa koulutus- ja työhistoriaasi ulkopuolisen silmin

Käy ensin läpi omaa koulutushistoriaasi. Pohdi, minkälaista osaamista olet suorittamiesi opintojen aikana hankkinut. Minkälaisia kursseja ja opintokokonaisuuksia tutkintoihisi sisältyy? Mitä olet niissä oppinut, minkälaisia tietoja ja taitoja? Oliko sinulla opintojen aikana erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin perehdyit tarkemmin? Missä suoritit mahdolliset opintoihin liittyvät harjoittelut? Mitä opit harjoittelijana? Mistä aiheesta teit lopputyön tai opinnäytetyön? Mitä se opetti sinulle?

Tarkastele sitten työhistoriaasi työpaikka kerrallaan. Minkälaisia työtehtäviä vastuullasi oli? Minkälaisesta tekemisestä tyypilliset työpäiväsi ja -viikkosi koostuivat? Mitä sinun piti osata tehdäksesi noita asioita? Mitä taitoja ja ominaisuuksia käytit? Minkälainen olit työyhteisön jäsenenä?

2.      Saavutukset: Mitä olet saanut aikaan?

Seuraavaksi siirry pohtimaan työsi merkitystä: Mitä olet kussakin työpaikassa saanut aikaan omalla työlläsi? Ketkä ovat hyötyneet työpanoksestasi? Mitkä asiat ovat menneet työskentelysi avulla eteenpäin? Mitä ongelmia ratkaisit? Kuinka hyvin teit työsi? Mistä sen huomasi? Missä olit erityisen hyvä? Mitä konkreettisia esimerkkejä voit kertoa töissä tapahtuneista onnistumisista?

3.      Huomioi muilla elämänalueilla kertynyt osaaminen

Koulutuksen ja työhistorian lisäksi sinulle on ehkä kertynyt osaamista muilta elämänalueilta. Oletko ollut luottamustoimissa, yhdistystoiminnassa tai vapaaehtoistyössä? Minkälaisia vastuita sinulla on ollut? Minkälaisia taitoja tai henkilökohtaisia vahvuuksia olet käyttänyt näissä tehtävissä? Mitä olet saanut aikaan? Missä olet onnistunut? Mitä harrastuksia sinulla on vapaa-ajalla? Minkälaista osaamista niistä on kertynyt?                               

4.      Hyödynnä saamaasi myönteistä palautetta ja pyydä sitä tarvittaessa

Voit tarkastella omaa osaamistasi myös saamasi myönteisen palautteen avulla. Muistele, minkälaisista asioista olet saanut myönteistä palautetta opinnoissa, aiemmissa ja nykyisessä työpaikassasi sekä vapaa-ajalla. Mitä tuo palaute kertoo osaamisestasi?

Palautetta voi ja kannattaa myös pyytää. Usein työkaveri, esimies tai ystävä huomaa sellaisia vahvuuksia ja onnistumisia, joihin ei itse ole kiinnittänyt huomiota.

5.      Älä vähättele itseäsi!

Monilla on taipumus vähätellä omaa osaamistaan. Älä sorru siihen. Omalle osaamiselle on helppo sokeutua ja ajautua ajattelemaan: ”Kaikkihan nämä jutut osaavat.” Eivät osaa. Se, mikä sinulle vaikuttaa itsestään selvältä, on toisen alan edustajan näkökulmasta tärkeää ja arvokasta osaamista. Tarkastele osaamistasi ulkopuolisen näkökulmasta ja voit yllättyä, miten paljon sitä löytyykään.

Milla

Koulun penkiltä sain lisää virtaa työhöni

Syyskuussa koulutusneuvojamme Kirsti kirjoitti blogissamme alkaneista opinnoistaan. Hän toi esille kysymyksiään opintojen sovittamisesta työhön, perhe-elämään ja harrastuksiin. Hänellä oli mielessä kysymys myös siitä, saako hyödynnettyä opintojaan työssään. Samoja seikkoja olen miettinyt oman täydennyskoulutukseni suhteen, täydennän psykologin tutkintoani opiskelemalla kirjallisuusterapiaohjaajaksi yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Viime syksynä opintoja on ollut viikonloppujen yhteydessä, ja kotona tehtävät kirjalliset työt ovat olleet maltillisia laajuudeltaan. Nyt aloitin osittaisen opintovapaan, jolla haluan suoda itselleni riittävästi aikaa lopputyön ja oman ohjattavan kirjallisuusterapeuttisen kasvuryhmän ohjaamiseen. Olen opintovapaalla kolme päivää viikossa 3,5 kuukauden ajan. Gradun teosta on aikaa 15 vuotta, ja nyt on työn alla tieteellinen esitys itse valitusta aiheesta, johon yhdistyy teoriatietoa ja jotain itse kehitettyä uutta sisältöä. Kirjallisen työn aloitus ei ole aivan helppoa, vaikka opettajien tuki on käytettävissä. Huomaan pelkoa, rimakauhua, lykkääviä toimintoja (kuten siivousta ja muiden tekeillä olevien pienempien tehtävien loppuunsaattamista) ennen isompaan haasteeseen tarttumista. Alku on vaikein. Juuri se vaihe, kun ei tiedä, mitä pitäisi etsiä ja mistä. Miten rajaa aiheensa, osaako ja pystyykö.

 

Tavoitteen paloittelu pienempiin tehtäviin on tässäkin kohti osoittautunut hyödylliseksi. Jokainen kirjastosta haettu lähdekirja on eteenpäin, jokainen kirjoitettu rivi ja sivu (vaikka hajanaisempikin), on lähempänä tavoitetta. Tyytyväinen olen ollut myös siihen, että opintovapaata tuli järkevästi suunniteltua – saan tehdä päiväaikaan tehtäviä, ja olen ajoissa päiväkodilla ja perheelle läsnä. Opintovapaata en ole aiemmin hakenut. Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat sitä hyödyntäneet. Jotkut ovat tavoitelleet ja päässeetkin uudelle alalle töihin. Toiset ovat kaivanneet irtiottoa töistä ja syventäneet mielenkiinnon kohteitaan opiskelemalla. He ovat sitten palanneet omaan tai uuteen työhön alkuperäisessä ammatissaan. En ole kuullut kenenkään katuvan opintovapaa-aikaansa.                                                                     

Oma tavoitteeni opinnoissa liittyy ryhmien kanssa toimimiseen ja luovat terapiat kiinnostavat. Nykyisessä työssä on ihmisten kohtaamista paljon, mutta ryhmät ja livetapaamiset jäävät vähemmälle. Halusin kokeilla siipiäni uudella tavalla. Opiskeluryhmä koostuu monen eri alan naisista. Meillä on WhatsApp –ryhmä ja Moodle käytössä, mikä elävöittää ja muistuttaa opintojen etenemisestä. WhatsAppissa saa nopsaan tukea silloin kun sitä kaipaa, koska yleensä joku kurssilaisista on puhelimen ääressä. Opintojen kouluttajat ovat pitkälle opiskelleita ja kokeneita oman alansa osaajia. Yllätyksekseni olen saanut paljon uutta tietoa, sellaistakin mikä on muuttunut oman valmistumiseni jälkeen psykologian alalla. Aikuisena on kiinnostuneempi kyselemään ja keskustelemaan – hyödyntämään toisten erilaista osaamista omilla aloillaan.

Miten voi löytää itseä kiinnostavia koulutuksia? Opintopolusta löytää vinkkejä oppilaitosten tarjonnasta. Korkeakoulutetut löytävät täydennyskoulutuksia kätevämmin avointen ammattikorkeakoulujen sivuilta, kesäyliopistoista ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksista. Koulutusneuvontaa kannattaa hyödyntää.  Löysin oman koulutukseni netistä. Nimi puhutteli, ja aloin ottamaan asiasta lisää selvää. Lainasin kirjastosta kirjallisuusterapiaa käsittelevän kirjan ja mietin voisiko tämä kiinnostaa minua. Valintakoehaastattelu jännitti – sielläkin oli mahdollista kysyä vielä itseä arveluttavia asioita opintoihin liittyen. Vielä oli aikaa tehdä päätöstä siinäkin kohti, kun sain tiedon saavani opiskelupaikan. Mietin myös, paljonko aikaa opinnot veisivät ja tarvitsenko opintovapaata. Vapaata hain loppuvuodesta, ja sen jälkeen työllisyysrahastosta ennakkopäätöksen oikeudesta aikuiskoulutustukeen. Tämän kohdan olisi voinut ja ehkä kannattanutkin tehdä toisin päin, koska ensimmäisestä hakemuksesta tuli hylky ja opintovapaa ehti jo alkaa epätietoisuudessa. Hylyn perusteena oli että opinnot katsottiin yleissivistäviksi. Ilmeisesti oppilaitoksen perustelu ei ollut riittävän laaja, joten pyysin siihen tarkennuksia ja lisäksi hankin työnantajan lausunnon.  Onneksi lisäselvitysten avulla tuli myönteinen päätös. Nyt voi jo sanoa että opintojen suhteen kuljen jo loppusuoralla.

 

Heli

Juuret

Minua ärsytti nuorena, kun tutut ja täysin ventovieraatkin kommentoivat, että ”kylläpä olet niin isäsi näköinen että!”.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa, että sukulaiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan.  Vaan huomaa myös, että sukulaiset muistuttavat toisiaan myös muuten, taitojensa, käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä suhteen.

 

Elämme aikaa, jossa nopeus, muutokset, mahdollisuudet ja erilaiset uhat ovat kaiken aikaa läsnä. Siirtyminen agraariyhteiskunnasta teollistuneen kautta postmoderniin ja nykyiseen digitaaliseen aikaan, on tuonut abstraktisuutensa myötä juurettomuutta, jossa elämän pohja voi tuntua huteralta.  Kysymykseen, mistä olet kotoisin, harva enää vastaa yhden paikkakunnan nimen. Moni alkaa selittää, kuinka hän on asunut siellä ja käynyt koulunsa tuolla ja on muuttanut opiskelun tai työn perässä tänne. Yhteiskunnallisesti odotetaan, että työntekijä voi joustavasti liikkua työn perässä. Juurettomuuden tunteeseen voi saada apua miettimällä omia lähtökohtiaan.

 

Sukututkimus on ollut jo pitkään suosittu harrastus. Sen rinnalle on tullut trendikäs ja nopea dna-testaus.  Asiantuntijat neuvovat, että kannattaa teettää useamman firman edullinen testi, sillä näiden tulkinnat vaihtelevat. Eräs tuttavamies teetti tällaisen dna-testin jo muutama vuosi sitten ja sai vastauksena mm. listauksen geeniperimänsä prosenttiosuuksista. Hän kertoi omaavansa hitusen intiaaniverta… kyllä, toden totta, hän on hitusen intiaanin näköinen, tumma ja kyömynenäinen…

 

DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään Suomen muinaisten asukkaiden alkuperää. Muinaiset suomalaiset olivat eri puolilta tulleiden geenien sekoitus eli kerroksellisia, aivan kuten Suomen nykyasukkaatkin. https://yle.fi/uutiset/3-10528089   

 

Tieteen edistyminen on lopettanut väittelyn siitä, kumpi vaikuttaa ihmiseen kehityksessä enemmän, perimä vai ympäristö. Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa artikkelissaan ”Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen”, että geenien vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon. Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat. Psykologisia ilmiöitä pitää tarkastella näiden kahden tekijän vuorovaikutuksen kautta. https://journal.fi/tt/article/view/56492

 

Koulutusasteiden ja -alojen on todettu eri tutkimusten mukaan periytyvän vanhemmilta lapsille. Vahvimmin periytyvä ammatti on maanviljelijän ammatti, samoin yksityisyrittäjyys periytyy usein. Suomessa on taiteilija- ja pappissukuja. Sosiologian professori Jani Erola on tutkinut ammattien ja sosiaalisen aseman periytyvyyttä sekä sosiaalista liikkuvuutta. Hänen mukaansa Suomessa yleisimmin periytyviä ammatteja ovat opettajan, juristin ja lääkärin ammatit. Yhdistävinä tekijöinä näissä ammateissa on vahva ammatti-identiteetti ja pitkä koulutuspolku. Myös teollisuustyö voi periytyä. Nuorena urapsykologina työskentelin paikkakunnilla, Mäntässä ja Nokialla, joissa nuoret seurasivat ylpeänä vanhempiaan tehdastyöhön.

 

Urapsykologina olen kuullut joiltakin asiakkailta kertomuksia, joissa he ensin nuorena ovat halunneet valita tarkoituksellisesti täysin suvustaan poikkeavan ammatin. He ovat valmistuneet ja toimineet ammatissa, menestyneet ja onnistuneet, mutta keski-ikäistyessään ovat alkaneet kaivata muutosta. Kun he kertovat taustastaan, he hoksaavat, että usea sukulainen on ammatissa tai työssä, josta he nyt ovat alkaneet haaveilla. Jossain suvuissa on puolestaan saattanut olla tyylinä valita samanlainen urapolku kuin muillakin sukulaisilla on ollut. Syynä on voinut olla käytännöllisyys, kotiseuturakkaus, turvallisuushakuisuus tai tuttuus. Vai onko valinta ollut helppo siksi, että se on ollut niin luonteva?

 

On hyvä, jos voi valita sellaisen ammatin tai työn, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin. Vahvuudet ovat piirteitä, ominaisuuksia, taitoja ja strategioita, jotka ovat jalostuneet sopivissa olosuhteissa sukupolvien ketjussa ja ilmenevät nykyisyydessä itsen kautta.

 

Puu kasvaa suureksi juurtensa voimalla. Juuristaan se saa ravinteet ja veden, juuret kiinnittävät sen kasvualustaansa. Ei ole ollenkaan pahitteeksi tuntea omia juuriaan.

 

Elise

 

 

Sopiva koulutustausta

Helsingin Sanomissa haastateltiin 60 vuotta täyttänyttä eläkeyhtiö ELO:n johtaja Satu Huberia. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan uransa alusta, jolloin hän oli Lontoossa harjoittelijana Citibankissa:

”Työkaverini olivat opiskelleet Oxfordissa tai Cambridgessa kanditutkinnon historiasta tai kemiasta, kuka mistäkin. Ensimmäiset puoli vuotta minä, joka olin opiskellut taloustieteitä, olin fiksuin ja filmaattisin, kun puhuttiin talousasioista. Mutta puolen vuoden päästä he tiesivät vähintään saman kuin minäkin, ja lisäksi heillä oli paljon parempi yleissivistys.”

Olen samaa mieltä Huberin kanssa: tämän päivän Suomessakaan ei pitäisi tuijottaa liikaa tutkintoja, vaan henkilön edellytyksiä suoriutua työstään. Uusi työntekijä täytyy joka tapauksessa perehdyttää työtehtäviinsä. Me urapsykologit kyllä rohkaisemme asiakkaitamme hakemaan avoimin silmin töitä, mutta se ei yksin riitä – myös työnantajien täytyisi olla yhtä rohkeita.

Monissa työpaikkailmoituksissa onkin jo vuosia ollut koulutusvaatimuksena ”soveltuva korkeakoulututkinto” tai ”ei pohjakoulutusvaatimusta – me koulutamme sinut alalle”. Tämä ei tietenkään tarkoita, että koulutus olisi turhaa, tai ettei sillä olisi merkitystä. Kaikella osaamisella on merkitystä. Korkeakoulutuksella pyritään tarjoamaan opiskelijalle valmiuksia tehdä itsenäistä asiantuntijatyötä: käyttää tietoa työvälineenä, hankkia tarvittavaa uutta tietoa, arvioida uuden tiedon pätevyyttä ja hyödyllisyyttä, ja perustella tiedolla erilaisia valintoja. Vastaavalla tavalla muillakin koulutusasteilla opitaan paljon muutakin kuin alaan ja ammattiin kiinteästi kuuluvia asioita. Näitä siirrettäviä taitoja on tärkeää osata tunnistaa ja kertoa niistä työnhaussa.

Monipuoliset koulutustaustat johtavat monipuoliseen osaamiseen työpaikalla. Näin työntekijöiden erilaiset taustat voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi. Moninaisuus, diversiteetti, tarkoittaa kaikkea sitä ihmisten erilaisuutta, mikä ilmenee työyhteisössä. Moninaisuus voi viitata ikään, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, terveyteen, etniseen ja sosiaaliseen taustaan, kulttuuriin, äidinkieleen, uskontoon, koulutukseen, ammattiin, kykyihin, arvomaailmaan, persoonallisuuteen tai vaikka toimintatapoihin. Moninainen työyhteisö voi oppia toisiltaan, inspiroida ja inspiroitua, ammentaa erilaisista näkökulmista, ja näin saada aikaan huomattavasti luovempia ja monipuolisempia työtuloksia kuin keskenään samanlaisista ihmisistä koostuva työyhteisö. Tämä näkökulma mielessä on ehkä helpompaa rohkaistua hakemaan uudenlaisiakin työtehtäviä!

 

Satu