Sopivan pituinen työpäivä

Kokopäivätyö on normi. Myös työttömän työnhakijan täytyy hakea kokopäivätyötä voidakseen saada työttömyysetuutta. Kaikkihan tekevät täyttä työaikaa, oli se sitten viikkotunneissa 32, 36 tai 40 työtuntia.

Työaikalaki pyrkii suojelemaan työntekijää liialliselta kuormittumiselta, ja määrittää lähinnä säännöllisen työajan ylärajaa: Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. (Työaikalaki, 3.luku, 6-9 §).

Oikeasti kaikki eivät tietenkään tee kokopäivätyötä. Työajat vaihtelevat paljonkin, ja syyt osa-aikatyöhön vaihtelevat: osa etsii kokopäivätyötä, mutta on löytänyt vain osa-aikaista työtä; joku toinen taas on nimenomaan pyrkinyt lyhyempään työaikaan. Osa-aikainen työ voi varmistaa selustaa aloittavalla yrittäjällä: ainakin välttämättömiin kuluihin saa säännöllisiä tuloja. Ehkä omalta alalta on vaikea löytää kokopäivätyötä, ja työntekijä onnistuu järjestämään ajankäyttönsä niin, että voi tehdä kahta osa-aikaista työtä.

Jotkut tekevät normaalisti kokopäiväistä työtä, mutta tietyissä elämäntilanteissa vähentävät työtuntejaan. Pienten lasten tai koululaisten vanhemmat voivat lyhentää päivittäistä työaikaansa, ettei lasten hoitopäivistä tulisi kohtuuttoman pitkiä. Osa tekee työajan lyhennyksen vähentämällä viikon työpäiviä kolmeen tai neljään ehtiäkseen olla enemmän lapsensa kanssa. Kela maksaa pientä hoitorahaa korvaamaan osittain menetettyjä työtuloja. Monessa muussa maassa pienten lasten vanhempien lyhennetty työaika on yleisempää kuin Suomessa.

Myös sosiaalisin tai terveydellisin syin on mahdollista lyhentää työaikaa. Työnantajan on silloin pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä (työaikalaki, 3. luku, 15 §). Jos kyse on terveyssyistä, saattaa henkilöllä olla oikeus osasairaspäivärahaan.

Työuran loppuvaiheissa on ollut mahdollista pikkuhiljaa vähentää työntekoa ja siirtyä osittain eläkkeelle. Vuoden 2017 alusta osa-aikaeläke poistui eläkelaista eläkeuudistuksen myötä, joten vain ennen lainmuutosta alkaneet osa-aikaeläkkeet jatkuvat. Uudessa laissa on kuitenkin mahdollisuus osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, mikä on vielä joustavampi työn suhteen, mutta eläkekertymän suhteen osa-aikaeläkettä heikompi. Osittaista vanhuuseläkettä voi alkaa nostaa aikaisintaan kolme vuotta ennen lakisääteistä eläkeikää. Sitä voi halutessaan ottaa joko 25- tai 50-prosenttisena, eikä sen saamiseksi ole välttämätöntä tehdä lainkaan töitä.

Tarinat menestyneistä yrittäjistä, taiteilijoista ja vaikuttajista kertovat usein tavattoman suurista viikkotyöajoista. Työ saattaa viedä mukanaan sen kiinnostavuuden vuoksi, tai koska yrityksessä on sellainen kulttuuri, jossa on hieno asia tehdä mahdollisimman suurta viikkotuntimäärää, ja joko palkattomia tai palkallisia ylitöitä. Jos töitä tekee paljon, niistä voi olla vaikea irrottautua ja siirtyä palauttavaan vapaa-aikaan. Pitkään jatkuneena tolkuttoman suuret työtunnit ikävä kyllä johtavat monen kohdalla ensin työpäivän jälkeiseen väsymykseen, ja lopulta jopa pitkäkestoiseen uupumukseen asti.

Jotkut tekevät omasta halustaan tai käytännön pakosta työpäivänsä useassa osassa, joiden välillä on vapaa-aikaa. Esimerkiksi eläinten hoidossa saattaa olla tarpeen jakaa työpäivä eläinten ruokinnan, lypsämisen tai muun tarvittavan hoidon vaatimusten mukaisesti. Toisaalta joissakin toimistotyyppisissä töissäkin lounastauko on omaa aikaa, eikä sisälly työaikaan. Se voi olla niin pitkä, että päivän keskelle sopii vaikka kuntosalikäynti, koiran ulkoilutus, tai omilla asioilla käyminen syömisen lisäksi. Työpäivän kokonaispituus näin tietysti kasvaa, mutta se voi tuntua kevyemmältäkin, kuin yhteen soittoon tehty työpäivä nopealla lounashetkellä.

Mikä sinulle olisi sopivan pituinen työpäivä – ja olisiko se yhteen putkeen tehty, tai useammassa palasessa?

Satu

“Kyykytystoriako ne siellä rakentaa”

************************************************************************ Yksi hallituksen kärkihankkeista on ollut työnvälityksen kehittäminen, ja sitä varten on kehitteillä palvelu nimeltä Työmarkkinatori. Työmarkkinatorista rakentuu lähivuosina kokonaisuus, jonka kautta työnhakija ja työnantaja löytävät kaikki tarvitsemansa palvelut. Jatkossa työnhakija näkee Työmarkkinatorilla sekä julkiset että mukana olevien yksityisten palveluntarjoajien työpaikat ja koulutusmahdollisuudet, sekä työmarkkinoihin liittyvät tiedot.                                                                                                   **************************************************************************

Työmarkkinatoria kehitetään, jotta tekemättömälle työlle löytyisi tekijä helposti. Ja jotta voisin tarjota olemassa olevaa osaamistani työsuhteen, toimeksiannon tai minkä tahansa työskentelymuodon kautta. Työmarkkinatorin avulla voisin myös tulevaisuudessa tunnistaa, mihin suuntaan ja miten minun kannattaisi kehittää omaa osaamistani, jotta osaamiselleni on kysyntää jatkossakin, työelämän muutoksista ja myllerryksistä huolimatta.

Tätä Työmarkkinatorin kehitystä tehdään julkisin varoin. Yhdessä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Tuoden yhteen yksityiset, julkiset ja kolmannen sektorin palvelut. Koska kyseessä on julkinen hanke, ovat internetin keskustelupalstatkin heränneet pohtimaan Työmarkkinatoria, sen uhkia ja mahdollisuuksia.

Tällä hetkellä, vielä kehityksen alkuvaiheissa, Työmarkkinatorista on nähtävillä vasta ensimmäinen toiminnallisuus eli Työmarkkinatorin Hakupalvelu. Voin kertoa omasta osaamisestani ja antaa tietoja työhistoriastani ja koulutustaustastani ja Hakupalvelu tuo automaattisesti minulle nähtäville sopivat työpaikkaehdotukset. Työnantajat sen sijaan näkevät anonyymit tietoni, mikäli olen heidän tarpeisiinsa sopiva ehdokas. Tai siis — työantajat näkevät minusta ne tiedot, joita itse haluan itsestäni kertoa ja julkaista.

Mutta… jokin tässä yhtälössä nyt mietityttää. Ainakin jos lukee netin keskustelupalstoja.

”Systeemiin ei voi tutustua, ellei kirjaudu sinne omilla pankkitunnuksillaan. Todella kummallista.”

”Siis en tosiaan aio kirjautua pankkitunnuksilla tuohon sian säkissä ostamishumpuukiin, kun samalla on todennäköistä, että kaikki, mitä sinne kirjoitat, jää sinne loppuiäksesi ja saattaa aiheuttaa sinulle vaikeuksia jatkossa.”

Totta, Työmarkkinatorin Hakupalveluun voi tällä hetkellä kirjautua, tallentaa oman profiilin ja tarkastella työpaikkaehdotuksia vain vahvalla tunnistautumisella, eli vaikkapa verkkopankkitunnusten avulla. Omana itsenään kirjautuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisit tietojasi millään tavoin viranomaisten käyttöön. Työmarkkinatorin kehittyessä tulee totta kai mahdolliseksi myös työpaikkailmoitusten tarkastelu ilman kirjautumista, ihan anonyymina. Lisäksi palautteen pohjalta pohditaan myöskin mahdollisuutta toteuttaa joitakin toiminnallisuuksia jollakin kevyemmällä kirjautumisella.

Kovasti jos kuitenkin kutkuttaisi jo Hakupalvelua vähän kurkata, mutta pankkitunnukset pysyvät tiukasti lompakossa, voi käydä katsomassa alkuun vaikkapa Hakupalvelun esittelyvideot Työmarkkinatorin sivuilta.

”Tekoäly taustalla listaa koko ajan hakijasta aktiivisuusraporttia viranomaiskäyttöön josta viranomaiset pystyvät generoimaan hakijalle mitä erilaisimpia karensseja.”

”Vaikuttaisi aika selvältä että tekoälyjärjestelmä valjastetaan jakelemaan karensseja sekä “tunnistamaan” työttömälle eri palkattomien työmuotojen tarve.”

Tekoälyn ja koneoppimisen mahdollisuuksia pyritään aina sopivissa paikoissa Työmarkkinatorilla hyödyntämään. Karenssiautomaatti ei kuitenkaan ole yksi niistä. Ennemmin haluamme käyttää tekoälyä siihen, että se toisi minulle työnhakijana aivan uudenlaisia ehdotuksia: sellaisia työmahdollisuuksia, joista en ehkä ole edes hiffannut, että ne voisivat olla minun osaamiselleni sopivia. Minä kuitenkin päätän, mihin ehdotuksiin haluan tarttua.

”Sinne kun menee, on viranomaisten tarkassa syynissä joka suhteessa. Puhelimen avulla pystyvät paikantamaan, missä on eli enää ei työtön lomaile tai mene edes mummolaan, käsky hakea töitä voi tulla yölläkin.”

Ei, Työmarkkinatori ei paikanna sinua, joten lomaile mummolassa rauhassa. Muutoinkaan et ole viranomaisten syynissä, älä huoli. Paikantamisen tai pelkän karkean sijaintitiedon osalta tulee kyllä mieleen, että joissakin tilanteissa voisi olla mielekästä voida klikata ”näytä minua lähellä olevat työpaikat”.

”Työmarkkinatorin tekoälyhän hyökkää yötä päivää työtöntä vastaan digitaalimuotoisen, sähköisen viestinnän kautta kuin Skynet ikään, koneiden kapina.”

Hope not. Meillä Työmarkkinatorin kehittäjillä tulevaisuuden näkymät ovat hieman toiveikkaammat ja positiivisemmat.

Henriikka Kokkola

kehittämisasiantuntija, KEHA-keskus / Työmarkkinatori

 

Teksti on julkaistu aikaisemmin Työmarkkinatorin blogissa. Kursivoidu sitaatit ovat lainauksia suomi24.fi ja vauva.fi keskustelupalstoilta.

Työnhaun aloittaminen

Olen aloittanut tämän blogitekstin kirjoittamisen useita kertoja. Vähintään yhtä usein olen muuttanut teemaa, josta kirjoitan. Niitä kertoja, kun olen lykännyt kirjoittamista ja keskittynyt muuhun työhön, en edes yritä laskea. Aloittamista on helppo siirtää, jolloin oma olotila hetkellisesti helpottuu. Harvoin lykkääminen kuitenkaan johtaa toivottuun lopputulokseen, eli välteltävän asian hoitumiseen itsestään.

Aloittamisen haaste liittyy myös työnhaun käynnistämiseen. Edellisestä työnhakukerrasta on voinut kulua vuosia tai aiempiin työpaikkoihin on saattanut päästä niitä varsinaisesti hakematta. Työhakemuksen ja CV:n kirjoittaminen tuntuu työläältä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ohjetta, miten asiakirjat muotoilisi tai mitä niissä painottaisi. Jos tämä olisikin vielä suhteellisen selvää, niin vielä pitäisi löytää itseä kiinnostavia työpaikkailmoituksia tai tutkia mahdollisia työpaikkoja, joihin voisi laittaa avoimen hakemuksen.

Työnhaussa pääsee alkuun, kun jakaa tavoitteen useampaan pieneen osaan. Aluksi voi selventää itselle, minkälaista työtä tavoittelee ja mitä reunaehtoja tähän liittyy. Tässä voi käyttää apuna netistä löytyviä työpaikkailmoituksia. Tämän jälkeen voi muokata CV:tä ja laatia hakemuksen johonkin kiinnostavaan ja potentiaaliseen työpaikkaan. Hakemus voi olla myös avoin hakemus. Mahdollisia työnantajia voi kartoittaa esimerkiksi verkostojen tai yritysrekisterin avulla. Jokaiseen vaiheeseen kuuluu useita pienempiä vaiheita, joita voi myös jakaa osiin ja muodostaa näin itselle tavoitteita. Ei ole tarkoituksenmukaista yrittää selvitä työnhakuprosessin opettelusta yhden päivän aikana. Tämä on toki mahdollista, mutta riittävän hyvä alku on jo se, että tekee yhden, pieneltäkin tuntuvan teon, joka vie prosessia eteenpäin.

Osiin jaon lisäksi on hyvä hyödyntää aikatauluttamista. Työnhaussa on monesti deadlineja, jotka voivat toimia aktivoijina. Aikapaineen alla moni kokee saavansa asioita paremmin tehdyksi kuin ilman tällaista painetta. Deadlineja voi asettaa myös itse itselleen. Tässä voi olla apua, jos kertoo tavoitteistaan jollekin läheiselle. Näin aikatauluista tulee pitäneeksi paremmin kiinni.

On tärkeää myös muistaa, että ahdistus ja turhautuminen ovat normaaleja tunteita, jotka kuuluvat työnhakuun. Niiden väistymistä ei kannata jäädä odottamaan, vaan ne on hyvä hyväksyä osaksi normaalia tunneskaalaa. Kyse ei ole pysyvistä tunteista tai tunnetiloista, vaan oikeammin olosuhteiden aiheuttamista tuntemuksista, joissa tapahtuu muutosta ajan ja elämäntapahtumien myötä.

Usein käy niin, että aloittamisen jälkeen tekeminen helpottuu. Kun mielessä olevat uhkakuvat ja epätietoisuus tai epävarmuus väistyvät, voi keskittyä itse tekemiseen ja sen hahmottamiseen, mitä varsinaisesti pitäisi tehdä. Näin kävi myös tätä blogitekstiä kirjoittaessa. Kun pääsin alkua pidemmälle, loppu lähti sujumaan joutuisammin ja ahdistuksen tunne väheni.

Hannele

Harrastaminen palauttaa

Syyspimeiden tullessa on erityisen tärkeää pitää huolta palautumisesta. Tästä aiheesta on viime viikkoina kirjoitettu sanoma- ja aikakauslehdissä paljon. Aikatauluttamaton lepo ja puuhastelu ovat palautumisen kannalta välttämättömiä. Haluan haastaa jokaisen kokeilemaan jotain uutta elämyksellistä ajan kuluttamisen tapaa. Esittelen tässä muutaman mahdollisen tavan, ja niiden terveysvaikutuksia.

1. Luonnossa liikkuminen: Kannattaa koukata metsän tai puiston kautta kävelyreitillä. Luonnossa voi myös oleskella ja yöpyä. Luonto rauhoittaa tutkitusti: Luonnossa oleskelun myötä keskittymiskyky paranee, liikumme reippaammin, syke ja verenpaine rauhoittuvat. Voit lukea aiheeseen liittyvän artikkelin täällä.

2. Musiikin kuuntelu: musiikki herättää tunteita ja voi rentouttaa. Ilmiötä voinee verrata siihen eroon, mikä on vaikkapa lyhyiden tekstipätkien lukemisen vaikutus verrattuna elämykselliseen romaaniin. Myös aivot kaipaavat vaihtelua, eli kuullun hälyn sijasta taide-elämyksiä. Aiheesta on kiinnostava artikkeli. 

3. Kirjallisuuden lukeminen: Romaaneja, runoja ja novelleja voisi olla ruokalistalla tietokirjallisuuden ja uutisten lisäksi. Kirjallisuus koskettaa tunteita. Lukeminen kehittää sanavarastoa, ajattelua, itsetuntemusta ja myötätuntoa. Lyhyt ja ytimekäs uutinen aiheeseen liittyen löytyy täältä. 

4. Kirjoittaminen: Voit purkaa mieltäsi ja jäsentää arkea kirjoittaen vapaasti mieleen tulevista aiheista. Se voi tuoda terveemmän ja itsetuntoisemman olon. Tätäkin aihetta on tutkittu.

5. Tanssi: Tanssi aktivoi meitä kokonaisvaltaisesti myös aivotoiminnan tasolla. Tanssia voi yksin, mutta ryhmässä tanssiminen tuo siihen oman ulottuvuutensa, kuten esimerkiksi lavatansseissa. Tanssin vaikutuksista on meneillään Suomessakin tutkimusta. 

6. Kuvataide ja käsityöt: Kuva on voimallinen ilmaisumuoto. Kuvan on sanottu kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvataiteen terveysvaikutuksia on muiden taidemuotojen ohella koottu tähän artikkeliin. Käsitöiden terapeuttisista vaikutuksista löytyy yhteenvetoa täältä. 

7. Seura:  Yhdessä olon kokemukset ovat osa ihmisyyttä. Hyvän ystävän kanssa voi vain olla ja aika kuluu sen kummemmin ajasta tai paikasta välittämättä. On tärkeä että on läheisiä ihmisiä, ja että kuuluu yhteisöön. Yhteisön terveysvaikutuksista löytyy kiinnostava tutkimuksia kokoava artikkeli.

Kenties jotain edellä mainituista kuuluu jo elämääsi. Haluatko vireyttää jonkun jo unohdetun harrastuksen tai kokeilla uutta taidenäyttelyä tai musiikkilajia? Uusi kokemus tuo uusia näkökulmia ja virkistää parhaiten. 

Heli

Mistä tähän on tultu ammatinvalinnan ja urasuunnittelun ohjauksessa?

Eläkkeelle lähdön kynnyksellä muistelen vähän menneitä. Toimittuani yhdeksän vuotta koulu- ja terveyskeskuspsykologina hain ja pääsin ammatinvalintapsykologiksi työvoimatoimistoon. Kaksi kokenutta ammatinvalintapsykologia perehdyttivät minut perusteellisesti työhöni ja sain heiltä aina tarvitessa konsultointiapua uuden tehtävän haasteisiin. Saimme osallistua vuosittain useampiin alamme täydennyskoulutuksiin ja monina vuosina meillä oli myös ryhmätyönohjausta. Yhteydet yhteistyötahoille oppilaitoksiin, työpaikoille, terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen olivat tiiviit. Tunsimme hyvin omien työvoimatoimistojemme henkilöstön ja muut yhteistyökumppanit.

Tapasimme ohjausta tarvitsevia asiakkaita kasvokkain alueemme kolmessa työvoimatoimistossa ja kouluilla ja yhteistyökumppaneita myös heidän toimipaikoissaan. Matkapäiviä kertyi aika paljon. Pitkästä matkasta tuleville asiakkaille maksettiin matkakustannusten korvausta. Nykyään niitä ei enää makseta. Nykytyössäni TE-asiakaspalvelukeskuksessa koko maasta ja ulkomailtakin tulevia asiakkaita ohjataan ammatinvalinnassa ja urasuunnittelussa puhelimella ja videolla, ensi vuonna myös verkkoalustalla kirjoittamalla. Aikaa ja rahaa säästyy, kun ei tarvitse matkustaa, ei asiakkaan eikä psykologin. TE-toimistoista saa edelleen psykologin ammatinvalinta- ja uraohjausta myös kasvokkain toimipaikassa tapaamalla.

Psykologin tutkimuksia tarvitsevista asiakkaista koottiin ryhmiä, jotka tekivät tarvittavat testitehtävät työvoimatoimiston kokoushuoneessa. Tuloksista keskusteltiin ja urasuunnittelua jatkettiin kunkin osallistujan kanssa yksilöllisesti. Nykyään monet testitehtävistä voi tehdä tietokoneella TE-toimipaikoissa ja osan niistä nettitesteinä kotikoneeltakin. Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun kannalta on tärkeä arvioida ammatillisten kiinnostusten lisäksi oppimisedellytyksiä ja toimintataipumuksia. Ohjauksessa on aina huomioitu ja huomioidaan edelleenkin myös asiakkaan voimavaroja ja elämäntilanteen kokonaisuutta, psykososiaalisen tuen tarpeita sekä etsitään asiakkaan fyysisen ja psyykkisen terveyden ja toimintakyvyn kannalta sopivia uraratkaisuja.

Aiemmin työvoimatoimistoissa oli paljon paperisia palveluesitteitä, joita jaeltiin asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Koulutusneuvonnan aineistoja olivat aulan hyllyt täynnä. Työpaikkailmoituksia oli ilmoitustauluilla toimistojen odotustiloissa. Myös uraohjauksen välitehtävät ja testitehtävät olivat paperisia. Niitä varten tarvittiin monta korkeaa kaappia. Nykyään kaikki palveluesitteet, tietoaineistot sekä koulutus- ja työpaikkatiedot ovat sähköisinä netissä valtakunnallisesti hyödynnettävinä. Monet urasuunnittelutehtävät ovat netissä asiakkaiden käytettävissä myös itsepalveluna. Osallistumme TE-asiakaspalvelukeskuksesta vahvasti uraohjauspalvelujen digitalisoinnin edistämiseen.

On ollut innostavaa ja palkitsevaa päästä vielä työuran loppuvuosina kehittämään ja käynnistämään sähköisiä ja digitaalisia uraohjauksen psykologipalveluja. Ne ovat asiakkaille helppokäyttöisiä ja hyödyllisiä. Saamamme asiakaspalaute on ollut erittäin hyvää. Tuotamme valtakunnalliset etäuraohjauspalvelut kustannustehokkaasti sekä yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti vaikuttavalla tavalla. Kehitämme jatkuvasti uusia palveluja. Kiitos asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja työkavereille! Hyvää jatkoa eteenpäin!

Sari

Alanvaihto terveyssyistä – uusi mahdollisuus

Usein alanvaihto terveyssyistä on pitkällinen prosessi, jossa uutta alaa ehtii hahmottamaan pitkään. Ihmismieli ei kuitenkaan toimi niin rationaalisesti, että heti ensimmäisten oireiden ilmenemisen myötä lähtisi muodostumaan selkeää suunnitelmaa jatkosta. Mielen täyttävät todennäköisemmin pelko ja huoli työn jatkumisesta ja omasta terveydestä. Muuttuneen terveydentilan tutkiminen ja tilanteen selvittäminen terveydenhuollossa vievät aikaa. Muodostuneesta ammatti-identiteetistä luopuminen tai sen muuttaminen ovat myös aikaa vieviä prosesseja. Voi olla hankala hahmottaa muunlaista osaamista kuin mihin on nykytyössään tottunut. Onneksi meille kenellekään ei kuitenkaan ole olemassa vain yhtä niin sanotusti oikeaa ammattia.

Jos alanvaihto vaikuttaa ainoalta tai muuten varteenotettavalta vaihtoehdolta, itseään voi rauhoittaa ajatuksella, ettei päätöstä tarvitse tehdä tänään. Alanvaihtoa on luonnollista ensin pohtia mielessään ja lähteä pikkuhiljaa hakemaan tietoa eri vaihtoehdoista. Tiedonkeruu ei tarkoita, että päätös olisi tehty, vaan tiedon pohjalta on vasta mahdollista tehdä kauaskin kantavia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Usein on apua vaihtoehtojen karsimisesta. Heti alkuun voi jo rajata pois väärältä tuntuvat tai terveydellisesti sopimattomat vaihtoehdot. On myös hyvä tutustua eri ammattialoihin ja hakea tätä kautta vahvistusta omalta tuntuvasta alasta.

Alanvaihto voi luoda mahdollisuuden lähteä harjoittamaan totutusta poikkeavia vahvuuksia, palata aiempien kiinnostusten pariin tai tehdä pitkäaikaisesta urahaaveesta todellisuutta. Jos lähtökohtaisesti kaikki vaihtoehdot tuntuvat vääriltä, voi olla helpompi aloittaa muutoksen purkamisesta. On tärkeää hahmottaa, mikä luopumisessa tuntuu raskaalta tai epäreilulta ja mikä muutoksessa mahdollisesti pelottaa. On normaalia, että muutos aiheuttaa jännitystä tai pelontunteita. Monesti tilanteen hahmottaminen eri näkökulmista auttaa jännityksen lieventymisessä eikä muutos enää tunnukaan niin pahalta kuin aikaisemmin.

Ohjeita terveyssyistä alanvaihtoprosessin käynnistämiseen löytyy aiemmista blogiteksteistä:  Mitä tehdä, kun ei terveydellisistä syistä pysty jatkamaan nykyisessä työssä? ja Ammatilliseen kuntoutukseen hakeutuminen työttömänä.

Hannele

 

Hae piilotyöpaikkoja – moninkertaistat mahdollisuutesi työllistyä!

”Olen katsonut kaikki avoimet työpaikat, mutta siellä ei ole mitään minulle sopivaa.” Moni uraohjauskeskustelu alkaa tällä huolestuneella toteamuksella. Usein kuulen asiakkailta myös siitä, että he ovat hakeneet kymmeniä avoinna olevia työpaikkoja, mutta töitä ei siitä huolimatta ole löytynyt. Se ymmärrettävästi lannistaa ja vetää mielialan matalaksi. Tällaisissa tilanteissa herättelen asiakkaita pohtimaan myös muita työnhaun tapoja kuin työpaikkailmoituksiin vastaamista.

Sitra tutki vuonna 2015, miten suomalaiset ovat saaneet viimeisimmän työpaikkansa. Kyselyyn vastasi 5 000 suomalaista. Noin 70 prosenttia työnhakijoista oli löytänyt uuden työn muuten kuin avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa hakemalla. Julkisia työnvälityspalveluja hyödyntämällä töitä oli löytänyt vain alle 10 prosenttia työnhakijoista. Julkisesti avoinna olevat työpaikat eivät siis kerro läheskään koko totuutta kaikista olemassa olevista työmahdollisuuksista. Hakemalla töitä vain työpaikkailmoituksiin vastaamalla joutuu usein kilpailemaan kymmenien tai jopa satojen muiden hakijoiden kanssa. Sellaisessa joukossa on vaikea erottua hyvälläkään osaamisella.

Sen sijaan, että selailisi epätoivoisena avoimia työpaikkoja, on hyvä kääntää näkökulma siihen, missä itse haluaisi olla töissä. Minkälaisessa yrityksessä tai organisaatiossa omaa osaamista ja omia kiinnostuksen kohteita voisi parhaiten hyödyntää? Mikä työnantaja kiinnostaa erityisesti? Minkälaisia tarpeita siellä on? Miten omalla osaamisella voisi vastata näihin työnantajan tarpeisiin?

Kiinnostaviin työnantajiin voi tutustua nettisivujen ja sosiaalisen median kautta ja pohtia, mitä lisäarvoa omalla osaamisella voisi kyseiselle yritykselle tai organisaatiolle tuoda. Sen jälkeen kannattaa laatia juuri tuohon organisaatioon kohdennettu avoin hakemus tai markkinointikirje, jossa kerrot omasta motivaatiostasi, kiinnostuksen kohteistasi ja osaamisestasi. Myöhemmin on hyvä olla puhelimitse yhteydessä ja pyrkiä sopimaan tapaaminen työnantajan kanssa paikan päälle. Kohdennettu avoin hakemus ja yhteydenotto työnantajaan kertovat aktiivisuudesta ja motivaatiosta, joita työnantajat arvostavat. Julkisen rekrytoinnin toteuttaminen on työnantajille työläs ja aikaa vievä prosessi, johon ryhdytään monesti vasta silloin, kun työntekijää ei löydetä muilla tavoin. Suora yhteydenotto työnantajiin siis kannattaa.

Duunitorin tutkimuksen mukaan tärkeimmät rekrytointipäätökseen vaikuttavat tekijät ovat työntekijän motivaatio työtehtävää kohtaan sekä sopivuus yrityskulttuuriin. Nämä ovat asioita, joihin voit työnhakijana vaikuttaa, ja niitä kannattaa tuoda rekrytointitilanteessa aktiivisesti esille. Saman tutkimuksen tulokset kertovat, että tärkeimmät rekrytointikanavat tänä päivänä ovat LinkedIn ja Facebook. Seuraa siis kiinnostavien työnantajien sosiaalisen median tilejä ja pidä huoli siitä, että olet myös itse löydettävissä noista kanavista ja oma osaamisesi tulee niissä hyvin esille.

Piilotyöpaikkoja voi löytää seuraamalla uutisia: Jos mediassa kerrotaan yrityksen tai organisaation toiminnan laajenemisesta tai muuttumisesta, uusille työntekijöille on siellä todennäköisesti tarvetta. Järjestöpuolella uudet, juuri rahoituspäätöksen saaneet hankkeet tarjoavat työllistymismahdollisuuksia. Työnhausta ja omista uratoiveista kannattaa keskustella avoimesti omissa verkostoissa, koska sieltä saattaa löytyä henkilö, joka on kuullut sinulle sopivasta työmahdollisuudesta tai pystyy suosittelemaan sinua toivomallesi työnantajalle.

Muistathan, että TE-palvelut tarjoavat monenlaisia työnhakuun liittyviä valmennuksia, joita voit halutessasi hyödyntää. Niistä löydät lisätietoa oman TE-toimistosi nettisivuilta. Verkossa kokoontuvista työnhakuryhmistä löydät tietoa JoBitin sivuilta.

Tsemppiä työnhakuun!

Milla

Lähteet:

Duunitorin kansallinen rekrytointitutkimus 2018: https://duunitori.fi/rekrytointi/rekrytointitutkimus/

Sitran tiedote Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään –tutkimuksesta: https://www.sitra.fi/uutiset/vain-joka-neljas-suomalainen-tyollistynyt-avointa-tyopaikkaa-hakemalla/