keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Liisan uratarina – itselle sopivan työn löytäminen aikuisiällä



Liisa Martikainen on aikuinen alanvaihtaja ja työskentelee tällä hetkellä psykologina Savonlinnan nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Hän on löytänyt oman alansa vasta aikuisiällä ja saanut ennen psykologin ammattia kokemusta monenlaisista työtehtävistä, joista kokee olevan hyötyä psykologin työssä. Haastattelin Liisaa hänen uratarinaansa liittyen.

Taidelukiosta matematiikan opiskelijaksi
Liisa valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Sen jälkeen hän lähti yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Alanvalintaan vaikutti lukion matematiikan opettajan suositus. Liisa kertoo, että oli aina tykännyt koulunkäynnistä, joten opettajan ammatti tuntui tutulta ja luontevalta valinnalta. Tuossa vaiheessa muita alavaihtoehtoja ei ollut mielessä. Liisa opiskeli matemaattisia aineita yliopistossa kolme vuotta, mutta keskeytti opinnot sen jälkeen. Opiskelu tuntui sisältävän pelkkää teoriaa ja loogista päättelyä, ja Liisa ajatteli, että matematiikka olisi liian yksipuolinen ja suppea ala ammatiksi. Liisa toivoi ihmisläheisempää työtä. Hän lähti puoleksi vuodeksi au pairiksi Ranskaan ja mietti opiskeluvaihtoehtoja.
Luokanopettajakoulutus ja tutkimustyö kasvatuspsykologian parissa
Suomeen palattuaan Liisa päätyi hakemaan luokanopettajakoulutukseen ja aloittamaan opinnot siellä. Opettajuus vaikutti ammattina monipuoliselta, ja opiskelu toikin vastapainoa matematiikan tiukkuudelle ja teoreettisuudelle. Liisa teki luokanopettajan sijaisuuksia viimeisinä opiskeluvuosina, ja tutkinnon valmistuttua oli jo tiedossa työpaikka eräällä koululla, jossa hän oli ollut harjoittelijana. Tuolloin Liisaa pyydettiin myös yliopistolle töihin kasvatuspsykologian yksikköön, johon oli tehnyt gradun. Liisa ajatteli kokeilla tutkimustyötä, ja työskenteli ensin tutkimusavustajana, sitten assistenttina ja myöhemmin apurahatutkijana. Professori suositteli jatko-opintoja ja väitöskirjan tekemistä, ja Liisa alkoi työskennellä niiden parissa. Jonkin ajan kuluttua tuli perhesyiden vuoksi ajankohtaiseksi muuttaa Helsingistä pois. Perhetilanteen vuoksi yliopiston pätkätyöt ja niihin liittyvä epävarmuus tuntuivat hankalilta ja se vaikutti muuttopäätökseen.
Koulutuksen maailmassa
Liisa muutti Helsingistä Kuopioon ja aloitti työt Pohjois-Savon opistossa kouluttajana. Työhön kuului kasvatustieteen ja pedagogisten opintojen opettamista sekä koulutuksen suunnitteluun ja organisointiin liittyviä tehtäviä. Väitöskirja nuorten aikuisten elämäntyytyväisyydestä valmistui työn ohessa. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Liisa työskenteli lyhyen aikaa Jyväskylän yliopistossa lehtorin sijaisena ja siirtyi sitten Kuopion ammattikorkeakouluun yliopettajan tehtävään, jossa tohtorin tutkinnosta ja siihen liittyvästä osaamisesta oli hyötyä. Työ oli suurimmaksi osaksi hallinnollista työtä mm. pedagogiseen laatuun liittyen. Lisäksi siihen kuului tutkimusmenetelmäopintojen opetusta sekä opinnäytetöiden tarkastamista. Koulutussektoriin kohdistuneet rahoitussupistukset toivat työhön lisää kuormitusta, ja Liisa kuvaakin silloista työtilannetta turbulenssiksi. Hän alkoi pohtia muita työmahdollisuuksia ja aloitti työn ohessa johtamisen aineopinnot Kauppakorkeakoulussa sekä opetushallinnon opinnot saadakseen rehtorin pätevyyden. Kauppatieteen opinnot Liisa teki loppuun opintovapaalla. Tuolloin hän alkoi pohtia koulutuksen maailmasta pois hakeutumista, koska oli uupunut ja kyllästynyt työhönsä eikä se enää tuntunut loppuelämän työltä.
Suunnanmuutos ja uusi alku
Vähitellen kypsyi ajatus suunnanmuutoksesta ja siitä, että aloittaisi vielä kerran alusta. Liisa oli tuolloin työterveyspsykologin asiakkaana ja silloin avautui ajatus psykologin ammatista, jota ei ollut aiemmin harkinnut, vaikka oli opiskellut sekä kasvatuspsykologiaa että sosiaalipsykologiaa. Liisa pohti, että haluaisi ammatin, jossa on aikaa kohdata oikeasti ihmisiä, aikaa auttaa ja tukea sekä helpottaa ihmisten arkea. Liisa huomasi tehneensä paljon ihmisten tukemista useissa aiemmissa töissään, mutta siihen ei ollut koskaan kunnolla aikaa. Liisa palasi joksikin aikaa takaisin yliopettajan töihin ja aloitti psykologian pääsykokeisiin lukemisen töiden ohessa.
Opiskelupaikka Joensuun yliopiston psykologian laitokselle avautui. Ensimmäisenä opiskelusyksynä Liisa teki yliopettajan töitä ja opintoja samaan aikaan, mikä oli kuormittavaa. Hän päätyikin ottamaan opintovapaata ja opiskelemaan aikuiskoulutustuella. Psykologian opinnot Liisa suoritti 2,5 vuodessa, koska sai aiemmista opinnoistaan paljon hyväksilukuja, mm. sivuaineet sekä kasvatus- ja sosiaalipsykologian opinnot. Gradun teko oli helppoa, koska aiempaa kokemusta tutkimustyöstä oli paljon. Teoriaopinnot Liisa suoritti Joensuun yliopistoon Kuopiosta käsin. Kotiseudulleen Savonlinnaan hän muutti siinä vaiheessa, kun opintoihin kuuluva harjoittelu oli ajankohtainen.
Opiskelu aikuisena
Liisa kertoo, että alanvaihto ja opiskelijan rooliin palaaminen oli virkistävä muutos elämässä: nuorten kanssa opiskelu tuntui tuoreelta, ja opiskelijayhteisö oli mukava, sinne oli helppo sopeutua. Opiskelijoiden joukossa oli monia muitakin aikuisopiskelijoita erilaisista taustoista (esim. teologian tohtori, juristi ja kauppatieteilijä) sekä useita ammatinvaihtajia, joten siinä joukossa ei kokenut olevansa mitenkään erilainen. Omassa roolissa oli kuitenkin myös opettelemista: siirtymä yliopettajasta perustutkinto-opiskelijaksi oli melko suuri, ja välillä huomio kiinnittyi aiemman työn pohjalta opetuksen järjestämiseen, laatuasioihin ja organisatoriseen näkökulmaan.
Opiskelu ei ollut samanlaista kuin parikymppisenä: ulkoa pänttäämisen sijaan 40-vuotiaana piti opetella uusia oppimisstrategioita (esim. miellekartat, pohtiminen, asioiden yhdisteleminen). Liisa mainitsee olleensa tosi motivoitunut kohti uutta: opiskeluun ei liittynyt minkäänlaista miettimistä tai jahkailua, vaan omia tavoitteita kohti oli helppo edetä. Muullakin tavalla siihen asti eletystä elämästä oli hyötyä opiskelussa: elämänkokemus ja työkokemus toivat heijastuspintaa psykologisiin ilmiöihin ja opinnoista sai eri tavalla irti. Myös aiemmista kasvatus- ja sosiaalipsykologian opinnoista oli apua: ne toivat laajempaa näkemystä opiskeltaviin asioihin.
Kohti psykologin työtä
Aiempien ammattien pohjalta olisi ollut luontevaa suuntautua työ- ja organisaatiopsykologiaan, mutta Liisa halusi hakeutua kliiniseen työhön ja erikoissairaanhoitoon. Harjoittelupaikan hän sai Savonlinnan aikuispsykiatrian poliklinikalta. Psykologiksi valmistumisen jälkeen Liisa sai töitä samasta organisaatiosta nuorisopsykiatrian poliklinikalta, jossa hän työskentelee nyt toista vuotta.
Työn ohessa opiskelusta Liisa kertoo, että se oli vaativassa ja kuormittavassakin työtilanteessa palkitsevaa, koska se oli konkreettista tekemistä, jonka lopputulokseen pystyi vaikuttamaan itse. Opiskelu oli tuolloin myös pakopaikka monimutkaisesta ja sekavasta työstä sekä aikaa itselle. Liisa on kokenut uuden oppimisen aina innostavana ja palkitsevana, ja hän toteaakin, että opiskelun myötä ei tarvitse jämähtää paikalleen.
Liisa kokee löytäneensä nyt itselleen sopivan ammatin eikä alanvaihdolle ole enää tarvetta. Tämänhetkinen työ antaa mahdollisuuden jatkuvaan uuden oppimiseen. Liisa kokee olevansa nyt taustansa ja elämänkokemuksen vuoksi parempi psykologi kuin jos olisi hakeutunut alalle parikymppisenä. Tulevaisuuteen ja psykologian alan jatkokoulutuksiin Liisa suhtautuu avoimin mielin, monenlaiset asiat kiinnostavat. Jossain vaiheessa uraa voisi harkita esimerkiksi psykoterapiakoulutusta tai neuropsykologian erikoistumiskoulutusta.
Ohjeita uramuutosta pohtiville
Kysyn, minkälaisia ohjeita Liisa haluaisi antaa niille blogin lukijoille, jotka miettivät muutosta omalla urallaan. Liisa tuo esille itsetuntemuksen tärkeyden. Hän neuvoo miettimään, kuka on, mitä oikeasti haluaa, mistä oikeasti nauttii ja mistä saa voimaa ja iloa. Toisaalta kannattaa pohtia myös sitä, mikä vie voimia ja uuvuttaa, mikä on tyytymättömyyden aihe nykytilanteessa ja mihin haluaa tulevaisuudessa keskittyä. Liisa kannustaa uskomaan omaan ajatukseen itsestä, ei muiden näkemyksiin ja odotuksiin. Oman polun löytäminen edellyttää uskoa itseen ja itsearvostusta, sen tunnustamista, että itsellä on oikeus haluta jotakin. Elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi, eikä toisten toiveiden täyttäminen ei johda mielekkääseen elämään. Liisa toteaa myös, että raha ei ole mielekkyyden lähde, vaan onnellisuus ja tyytyväisyys elämään löytyvät siitä, että saa toimia ja kehittyä itselleen sopivassa ammatissa. Liisa kehottaa käyttämään apua hyväksi itsetuntemuksen lisäämiseen, jos se tuntuu muuten vaikealta.
 
Milla
kuva: Liisa Martikainen

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Yhdenvertaisena työhön

Terveydentilan ei tarvitse syrjäyttää työelämästä, jos halua ja kykyä on työn tekemiseen. Työntekijän tukemisen ei tarvitse olla kallista, ja tukimuotojakin on saatavilla, kunhan on mietitty työskentelyn puitteet (työajat, tehtävät ja työn määrä). TE-toimistot, Kela ja työeläkevakuutusyhtiöt voivat omien palvelujensa mukaisesti tukea taloudellisesti työnantajaa osatyökykyisen palkkaamiseen liittyvissä kustannuksissa.  Lisätietoa palveluista löydät Tie työelämään - ja VATES-säätiön sivustoilta.  Terveydelliset seikat eivät saisi vaikuttaa yhdenvertaisuuteen; siksi se on kirjattu lainsäädännössä yhdenvertaisuuslakiin ja työsopimuslakiin. Lain mukaan on kohdeltava tasapuolisesti ihmisiä riippumatta mm. sukupuolesta, iästä, etnisestä alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, terveydentilasta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Lakia kuuluu noudattaa esimerkiksi työpaikkailmoituksissa, rekrytoinnissa ja opiskelijavalinnoissa. Tärkeää on, että viestintä ja tehdyt päätökset eivät syrji ihmisryhmiä. Yhdenvertaisuuslaki löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Viime syksynä luovutettiin sosiaali- ja terveysministerille sekä työllisyysministerille selvitys pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten palvelutarpeista. Kyseisessä selvityksessä ilmenee, että kuntoutuksen tarpeita ja mahdollisuuksia ei ole kyetty riittävän hyvin selvittämään työnhakijoiden kohdalla. Arviolta 16 000 henkilöä hyötyisi tarkemmista suunnitelmista työkyvyn kohentamiseksi. Selvityksessä suositellaan kuntien järjestämää moniammatillista yhteistyötä niiden työttömien tunnistamiseksi, joilla on kuntoutustarpeita. Lisäksi toivotaan työllistymisen tukemista työllisyyspoliittisin muutoksin. Jokaisella osatyökykyisellä tulisi olla oma nimetty palveluohjaaja koordinoimaan asiakkaan palvelukokonaisuutta. Lisäksi suositellaan mm. että palkkatuen käyttöä lisätään, ja että työkyvyn selvitykseen osallistuminen kerryttäisi aktiivimallin ehtoa.
 
Työllistämispalkkio
Tämän vuoden alussa on TE-toimistoissa haettavissa uusi työllistämispalkkio, jota voi hakea vielä kesäkuun loppuun saakka (vuonna 2019). Työllistämispalkkio tarkoittaa sitä, että työnantaja voi saada ylimääräisen 4000 euron tuen, jos hän palkkaa palkkatuella pitkäaikaistyöttömän tai osatyökykyisen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Tilaisuus kannattaa hyödyntää.  Lisätietoja työllistämispalkkiosta löydät täältä.
 
Job Shadow Day toukokuussa
Yhdenvertaisuuden aihepiiri on tärkeä, ja sen johdosta Vates on halunnut koordinoida Suomessa ympäri Eurooppaa vietettävää Job Shadow Day:tä. Päivä on tarkoitettu kaikille, jotka tarvitsevat tukea työllistymiseen. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään 16.5. Päivän puitteissa järjestetään työhön tutustumista, missä muodostetaan pareja työstä kiinnostuneista henkilöistä ja tapahtumaan osallistuvista työnantajista. Tapahtuma on erityisen tarpeellinen nuorille, jotka miettivät jatko-opintopolkujaan. Tietoa tapahtumasta löydät täältä.
 
Suotuisa Suunta –blogissa on aiempia julkaisuja aiheesta:
 

Kannustavia onnistumiskertomuksia osatyökykyisenä työllistymisestä
 
Heli

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Lyhytkestoinen opiskelu ei estä työttömyysetuuden saamista





Nyt se on sitten täyttä totta! Nimittäin työtön voi opiskella enintään 6 kuukautta menettämättä työttömyysetuutta. Lyhytkestoinen opiskelu koskee 31.12.2018 tai sen jälkeen aloitettuja opintoja. Kun kirjoitan tässä blogitekstissä lyhytkestoisesta opiskelusta, lyhytkestoisen opiskelun mahdollisuudesta tai lyhytkestoisen opiskelun tuesta, tarkoitan sillä työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:n mukaista opiskelua. Lyhytkestoisen opiskelun lisäksi muita työttömyysetuudella opiskelun muotoja ovat edelleen työvoimakoulutus, työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu ja sivutoiminen opiskelu.

Lyhytkestoinen opiskelu on ensisijainen työttömyysetuudella opiskelun muoto suhteessa työttömyysetuudella tuettuun omaehtoiseen opiskeluun ja sivutoimiseen opiskeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että TE-toimisto harkitsee aina ensiksi, voisiko opintojasi tukea lyhytkestoisen opiskelun kautta.  Lyhytkestoisen opiskelun ensisijaisuudesta huolimatta TE-toimisto voi edelleen tarvittaessa ja edellytysten täyttyessä puoltaa työttömyysetuudella tuettua omaehtoista opiskelua tai katsoa opinnot sivutoimiseksi.

Minkälaisia ehtoja työttömyysetuuden säilymiselle on asetettu lyhytkestoisten opintojen kohdalla?


Opiskelu ei estä työttömyysetuuden saamista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
  • työnhakija on täyttänyt 25 vuotta ennen opintojen alkamista
  • opintojen muodostama kokonaisuus kestää yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kuusi kuukautta ja
  • opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa.

Jotta voit saada työttömyysetuutta lyhytkestoisten opintojen aikana, sinun pitää olla ilmoittautunut työnhakijaksi TE-toimistoon. Kohderyhmään kuuluvat työttömät, lomautetut ja osa-aikatyötä tekevät, joilla on oikeus työttömyysetuuteen. Opinnoista pitää aina ilmoittaa TE-toimistolle (ilmoittamisesta lisää myöhemmin). Edellytysten täyttyessä TE-toimisto kirjoittaa sellaisen lausunnon työttömyysetuuden maksajalle, joka mahdollistaa etuuden saamisen opintojen aikana sekä helpottaa aktiivisuuden kertymisen seurantaa. Opintojen aikana sinulla on velvollisuus hakea ja olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä sekä osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin TE-toimiston tarjotessa niitä; lyhytkestoinen opiskelu ei ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai palvelusta.

Työttömyysetuuden saaminen lyhytkestoisen opiskelun aikana ei vaadi TE-toimiston toteamaa koulutustarvetta, kuten työttömyysetuudella tuetussa omaehtoisessa opiskelussa.
Lähtökohtana on, että TE-toimisto ei tutki lyhytkestoisten opintojen tapauksessa, ovatko opinnot työttömyysturvalain kannalta katsottuna päätoimista vai sivutoimista opiskelua.  Tämä tarkoittaa asiakkaan kannalta sitä, että työttömyysetuuden saaminen voi säilyä myös perinteisesti päätoimiseksi arvioidun opiskelun kohdalla, jos se vain täyttää lyhytkestoisen opiskelun edellytykset. (Opintojen pää- ja sivutoimisuutta selvitetään lyhytkestoisten opintojenkin kohdalla esimerkiksi siinä tilanteessa, jos on mahdollista, että opinnot kerryttäisivät työssäolovelvoitetta.)

Koska koulutustarvetta ja opintojen päätoimisuutta ei tarvitse arvioida tämän tuen myöntämistä varten, on asian käsittely TE-toimistossa suhteellisen nopeasti hoidettavissa, kunhan TE-toimistolla on vain riittävät tiedot koulutuksesta. Riittävät tiedot ovat: koulutuksen nimi, oppilaitos, alkamispäivä, päättymispäivä ja onko kyse kokonaan uusista opinnoista vai aiemmin harjoitetuista opinnoista.

Lyhytkestoisten opintojen kohdalla oman alueesi TE-toimisto arvioi, antavatko opinnot ammatillisia valmiuksia tai tukevatko ne yritystoimintaa. Ministeriön ohje sanoo, että tätä edellytystä on tarkoitus tulkita mahdollisimman laveasti. Edellytys täyttyy, jos opintojen voidaan mitenkään katsoa edistävän työnhakijan työllistymistä tai yritystoimintaa. Esimerkiksi kieliopintojen, luku- ja kirjoitustaidon opintojen sekä tietoteknisiä valmiuksia antavien opintojen on yleensä katsottava parantavan ammatillisia valmiuksia. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät lähinnä selvästi harrastusluonteiset opinnot. Mitä sellainen lyhytkestoisen opiskelun piiriin kuulumaton harrastusluonteinen opiskelu tai toiminta voi sitten tarkoittaa?

Tämän hetkisen ohjeistuksen mukaisesti muu harrastustoiminta tai yleisiä kansalaisvalmiuksia ylläpitävä toiminta, kuten esimerkiksi autokoulu tai ensiapukurssi, ei estä työttömyysetuuden saamista. TE-toimisto ei selvitä eikä anna työvoimapoliittista lausuntoa harrastustoiminnasta riippumatta toiminnan järjestäjästä. Tällaista harrastustoimintaa voivat olla esimerkiksi erilaiset liikuntaryhmät tai käsityökerhot.

Mutta eikö tässä ole haasteena se, että mikä on yhdelle harrastustoimintaa voi olla toiselle ammatillisia valmiuksia tukevaa toimintaa, riippuen esimerkiksi henkilön pohjakoulutuksesta? Epäilemättä tilanne on hieman sen suuntainen, että näiden kahden välille ei ole aina vedettävissä selkeää rajaa. Viime kädessä rajan vetäminen jää oman alueen TE-toimiston harkinnan varaan.

Kuuluvatko lupakorttikoulutukset lyhytkestoisen opiskelun tuen piiriin?


Niin sanottuja lupakorttikoulutuksia ei katsota tämän hetkisen ohjeistuksen mukaisesti lyhytkestoisen opiskelun piiriin kuuluvaksi. Lupakorttikoulutuksia ovat esimerkiksi työturvallisuuskortti-, sähkötyöturvallisuus- ja tulityökorttikoulutus. Tyhjentävää listausta kaikista lupakorttikoulutuksista ei ole.

Tämä lain tulkinta on asiakkaalle eduksi, koska muutoin esimerkiksi yhden päivän mittaisen työturvallisuuskorttikoulutuksen suorittaminen kuluttaisi lyhytkestoisen opiskelun mahdollisuuden kerralla, vaikka kurssi olisi vain yhden päivän mittainen. (Lyhytkestoisen opiskelun mahdollisuuden voi toki saada tietyin ehdoin uudelleen ja siitä myöhemmin lisää.) Jos lupakorttikoulutus on kestoltaan 1–3 päivää, niin kuin ne yleensä ovat, TE-toimisto voi katsoa sen sivutoimiseksi opiskeluksi. Vaikka kyse on selkeästi sivutoimisesta opiskelusta, siitäkin pitää ilmoittaa TE-toimistolle. Sivutoiminen opiskelu kerryttää nykyään aktiivisuutta, aivan kuten lyhytkestoinen opiskelukin.

Jos kysymyksessä on kuitenkin ammatillisia valmiuksia antava tai yritystoimintaa tukeva pätevyys-, sertifikaatti-, lupa- tai lisenssikoulutus, on TE-toimiston mahdollista katsoa opiskelu lyhytkestoiseksi opiskeluksi kaikkien edellytysten täyttyessä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi viiden peräkkäisen päivän aikana suoritettavat erilaisten lupien, vaatimusten tai hyväksyntöjen voimassa pitämisen jatkokoulutukset. Tämän tyyppistä koulutusta on muun muassa kuljetusalalla ammattipätevyyden jatkokoulutus, eli kansankielellä "direktiivipäivät".


Miksi lyhytkestoista opiskelua tuetaan?


Hallituksen esityksen mukaan lyhytkestoista opiskelua koskevan muutoksen tavoitteena on tukea ja sujuvoittaa työttömien mahdollisuuksia parantaa opiskelun kautta työllistymisen ja yritystoiminnan aloittamisen edellytyksiä. Samalla muutos tukee osaavan työvoiman saatavuutta ja uuden yritystoiminnan syntymistä. Muutos tukee työttömien mahdollisuuksiin osallistua erityisesti lyhytkestoisiin täydennyskoulutuksen luonteisiin opintoihin. Tämän muutoksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan, että työttömyysetuudesta muodostuisi opintotukea korvaava etuusjärjestelmä. Opintotuen on haluttu säilyvän edelleen ensisijaisena päätoimisen opiskelun tukimuotona, jonka vuoksi lainsäädännössä on päädytty näihin ehtoihin ja rajoituksiin (mm. ikävaatimus), mitä tässä blogitekstissä on esitelty.

Kuinka ja missä vaiheessa ilmoitan opinnoista TE-toimistolle?


Ilmoittaminen tapahtuu esimerkiksi jättämällä TE-palvelut.fi -sivuston Oma asiointi-palvelusta yhteydenottopyyntö koskien koulutusta. Tekstikentässä voit mainita lyhytkestoisesta opiskelusta sekä tarkemmat tiedot: koulutuksen nimi, oppilaitos, alkamispäivä, päättymispäivä ja onko kyse kokonaan uusista opinnoista vai aiemmin harjoitetuista opinnoista. TE-toimistosta ollaan sinuun yhteydessä yhteydenottopyynnön johdosta. Ilmoita lyhytkestoisista opinnoista siinä vaiheessa, kun olet saanut tiedon opiskelupaikasta, mutta et ole vielä aloittanut opiskelua.

Kaikista opinnoista pitää ilmoittaa TE-toimistolle, jotta niiden mahdollinen vaikutus työttömyysetuuden saamiseen tutkitaan. Ilmoittaminen on tärkeää senkin vuoksi, että TE-toimisto voi antaa asiaan kuuluvan lausunnon työttömyysetuuden maksajalle, jonka perusteella maksaja seuraa myös aktiivimallin aktiivisuusedellytyksen täyttymistä.

Voinko saada lyhytkestoisen opiskelun tukea esimerkiksi 6 kuukauden ajalle 7 kuukautta kestäviin opintoihin?


Tämä ei onnistu, jos jo aloitettujen opintojen tukemista koskevat edellytykset eivät täyty (tästä asiasta lisää myöhemmin). Sillä ei ole merkitystä, kuinka pitkältä ajalta työttömyysetuutta haetaan, vaan ratkaisevaa on opintojen kesto. Opintojen kestolla tarkoitetaan joko sen opintokokonaisuuden kestoa, joka työnhakijalla on tarkoitus opiskella, tai opintojen jäljellä olevaa kestoa. Tarkoituksena ei ole, että työttömyysetuudella voisi aloittaa esimerkiksi vuosia kestävät tutkintoon johtavat opinnot. Tämän vuoksi työttömyysetuuteen ei ole oikeutta lyhytkestoisen opiskelun puitteissa, jos on ilmeistä, että tavoitteena on yli 6 kuukautta kestävien opintojen suorittaminen.

Jos opintosi kestävät pidempään kuin 6 kuukautta, sinun kannattaa selvittää sivutoimisen opiskelun tai työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun mahdollisuus.


Voinko saada työttömyysetuutta lyhytkestoisten opintojen aikana karenssin ollessa voimassa?


Valitettavasti et voi saada ennen kuin työttömyysetuuden saamisen estävä sanktio eli karenssi tai työssäolovelvoite päättyy. Kyseinen ikävä tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, jos irtisanoutuu itse ilman pätevää syytä työstä ja aloittaa lyhytkestoisen opiskelun.

Seuraako TE-toimisto lyhytkestoisten opintojen etenemistä, onko opinnoilla jokin tietty etenemisvaatimus?


TE-toimisto ei seuraa opintojen etenemistä kesken opintojen. Tukiajan päätyttyä TE-toimisto haluaa tietää, ovatko opinnot päättyneet vai ovatko ne edelleen kesken. Varsinaista opintojen aikaista etenemisvaatimusta ei ole TE-toimiston taholta. Etenemisvaatimuksella tarkoitan tässä esimerkiksi korkeakouluopintojen kohdalla sitä, kuinka monta opintopistettä pitää suorittaa keskimäärin opiskelukuukautta kohti.

Mitä tapahtuu, jos opintoni etenevät suunniteltua hitaammin ja ne ovat edelleen kesken 6 kuukauden jälkeen?


Jos alun perin enintään 6 kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot ovat kesken 6 kuukauden määräajan päättyessä, TE-toimisto selvittää ovatko opinnot päätoimisia vai sivutoimisia. Opintojen laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon opinnot kokonaisuudessaan niiden alkamisesta lukien. Ratkaisu koskee lähtökohtaisesti vain mainitun 6 kuukauden jälkeistä aikaa, eikä esimerkiksi opintojen viivästyminen työnhakijasta johtuvasta syystä vaikuta asiaan. Jos opiskelu katsotaan sivutoimiseksi, niin 6 kuukautta ylittävä opiskelu ei estä työttömyysetuuden saamista, kunhan olet opintojen aikana edelleen valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä ja TE-toimiston tarjoamia palveluja.

Työnhakijan työttömyysturvaoikeutta koskeva ratkaisu tehdään takautuvasti opintojen alkamisesta lukien, jos lyhytkestoisen opiskelun lainsäädäntöä on sovellettu esimerkiksi virheellisten tietojen perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voit joutua maksamaan takaisin opintojen ajalle myönnetyn työttömyysetuuden, jos olet ilmoittanut TE-toimistolle opintojen keston tarkoituksella virheellisesti päästäksesi tuen piiriin (esim. tosiasiassa 7 kuukautta kestävä opiskelu on ilmoitettu 6 kuukautta kestäväksi). Näin ei siis kannata tehdä missään nimessä.

Voiko 6 kuukautta kestävä opiskelu koostua vaikka kolmesta ajallaan erillisestä 2 kuukautta kestävästä jaksosta?


Kyllä se voi olla mahdollista, mutta ei aina. Asiasta kannattaa keskustella oman alueen TE-toimiston asiantuntijan kanssa. Työttömyysturvalain mukaan opintojen muodostama kokonaisuus voi kestää yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään 6 kuukautta. Opintojen muodostama kokonaisuus voi olla kestoltaan esimerkiksi päivän tai tasan kuusi kuukautta.

Voit aloittaa vain yhdet lyhytkestoiset opinnot. Kurssien lisääminen samaan opintokokonaisuuteen on mahdollista, kunhan ne ovat samaa opintojen muodostamaa kokonaisuutta. Esimerkiksi alun perin 2 kuukautta kestävien opintojen tukiajan kestoa voidaan tarvittaessa jatkaa opintojen venyessä, kunhan 6 kuukauden enimmäisaikaa ei ylitetä.

Opintoja voidaan käsitellä jaksotettuina silloin, kun opinnot jakautuvat kahteen tai useampaan ajallisesti kaukana toisistaan olevaan osioon. Ohjeistuksen mukaan koulutusta ei tule jaksottaa keinotekoisesti, jotta enintään 6 kuukauden enimmäisaikaa saataisiin pidennettyä. Käytännössä opintojen jaksotus liittyy oppilaitoksen ja opintojen järjestelyihin.

Jos opintosi ovat järjestetty jaksoissa, sinua ei pidetä kyseisten opintojen perusteella päätoimisena opiskelijana jaksojen välisenä aikana. Tämä mahdollistaa työttömyysetuuden säilymisen myös jaksojen välisenä aikana.

Voiko jo aloitettuihin opintoihin saada tukea tätä kautta?


Lyhytkestoinen opiskelu koskee 31.12.2018 tai sen jälkeen aloitettuja opintoja. Lyhytkestoisen opiskelun tuen saaminen jo aloitettuihin opintoihin on mahdollista vain, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
  • opintojen todisteellisesta keskeytymisestä on vähintään yksi vuosi
  • opinnot on aloitettu työsuhteen aikana
  • opinnot on aloitettu työnantajan maksaman taloudellisen etuuden jaksottamisen aikana
  • opintoja on harjoitettu työvoimakoulutuksena.

Opintojen todisteellisella keskeytymisellä tarkoitetaan sitä, että sinulla ei ole opintosuorituksia vähintään vuoteen etkä ole muutoinkaan ottanut osaa opetukseen tai valmistellut lopputyötä. Sillä ei ole merkitystä, oletko ilmoittautunut oppilaitokseen poissa olevaksi vai läsnä olevaksi.

Jos jokin yläpuolella mainituista edellytyksistä täyttyy ja opintosi ovat alkaneet ennen 31.12.2018, sinun kannattaa olla yhteydessä Koulutusneuvontaan tai keskustella oman alueesi TE-toimiston asiantuntijan kanssa opintojen rahoitusvaihtoehdoista.

Täyttääkö lyhytkestoinen opiskelu aktiivimallin aktiivisuusedellytyksen?


Aktiivisuusedellytys täyttyy, jos opiskelet lyhytkestoisia opintoja vähintään 5 päivää  aktiivimallin tarkastelujakson aikana. Aktiivisuutta kerryttävät vain 31.12.2018 jälkeen alkaneet opinnot. Työttömyysetuuden maksaja tutkii aktiivisuusedellytyksen täyttymisen.

Kuinka lyhytkestoisen opiskelun mahdollisuus eroaa työttömyysetuudella tuetusta omaehtoisesta opiskelusta ja sivutoimisesta opiskelusta?


Olen tehnyt vertailevan taulukon, joka auttaa toivottavasti hahmottamaan tilannetta. (Huom.! Kotoutumislain mukainen omaehtoinen opiskelu ei ole mukana tässä vertailussa.)


Lyhytkestoinen opiskelu on ensisijainen tukimuoto suhteessa työttömyysetuudella tuettuun omaehtoiseen opiskeluun ja sivutoimiseen opiskeluun.

Voiko lyhytkestoiseen opiskeluun saada tukea useammin kuin kerran?


Voi saada tietyin ehdoin. Lyhytkestoisen opiskelun mahdollisuus tulee uudelleen, kun on edellisten opintojen päättymisen jälkeen täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika on alkanut alusta. Lisätietoja työssäoloehdosta ja sen täyttymisestä löydät Kelan ja TYJ:n verkkosivuilta.

Voinko suorittaa ulkomaisen oppilaitoksen järjestämiä lyhytkestoisia opintoja?


Se on mahdollista, jos ulkomaisen oppilaitoksen tarjoamat opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa. Muista ilmoittaa ulkomaan opinnoista TE-toimistolle. Jos opiskelu edellyttää asumista ulkomailla, varmista työttömyysetuuden maksajan puolelta, ettei sillä ole estävää vaikutusta työttömyysetuuden saamiseen.

Lähteet ja lisätietoja


Työttömyysturvalaki (30.12.2002/1290) (viitattu 23.1.2019)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290

TEM: Työ- ja elinkeinoministeriön ohje TE-toimiston tehtävistä työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanossa (TEM/2414/03.01.04/2018) (viitattu 23.1.2019)
https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/540001/42905

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta (HE 59/2018) (viitattu 30.1.2019)
https://finlex.fi/fi/esitykset/he/2018/20180059

TEM: Työttömille mahdollisuus opiskella työttömyysetuutta menettämättä (viitattu 23.1.2019)
https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyottomille-mahdollisuus-opiskella-tyottomyysetuutta-menettamatta

TE-palvelut.fi: Lyhytkestoinen opiskelu työttömyysetuudella (viitattu 23.1.2019)
http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/lyhytkestoinen_opiskelu/index.html

TE-palvelut.fi: Usein kysyttyä aktiivimallista (viitattu 29.1.2019)
http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/usein_kysyttya/usein_kysyttya_aktiivimallista/index.html

Kela: Oletko työtön ja haluaisit opiskella? (viitattu 11.2.2019)
https://elamassa.fi/tarpit/oletko-tyoton-ja-haluaisit-opiskella/

/Panu

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Työkierto: mahdollisuus oppimiseen työsuhteen aikana

Työkierrolla (tai työnkierrolla, henkilökierrolla) tarkoitetaan työsuhteen aikana tapahtuvaa siirtymistä määräaikaisesti toisiin tehtäviin, tavoitteena osaamisen kehittäminen. Työkierto voidaan toteuttaa joko omassa yksikössä tai toisessa yksikössä, mutta yleensä kuitenkin saman työnantajan palveluksessa. Ainakin valtionhallinnossa henkilökierto voidaan toteuttaa myös toiselle työnantajalle tai jopa kansainvälisenä henkilökiertona. Vastavuoroisessa työkierrossa kaksi työntekijää vaihtaa paikkaa, mutta työkierron voi toteuttaa myös yksipuolisesti. Työntekijä voi saada työkierrossa samaa palkkaa kuin ennenkin, tai palkka voi muuttua uuden tehtävän vaatimusten mukaisesti – tästä sovitaan työnantajan kanssa erikseen.

Mikä työkierron idea sitten on? Ensinnäkin, työntekijä oppii uutta, tutustuu uusiin työtapoihin ja verkostoituu työpaikan sisällä. Erityisesti niin kutsuttua hiljaista tietoa on helpompaa siirtää tällä tavalla. Työkierto voi lisäksi vaikuttaa positiivisesti työhyvinvointiin, ja siitä voi saada uutta intoa ja ideoita omaan työhön. Jotkut ovat tällä tavalla pystyneet vaihtamaan pois työtiloista, joissa heille on tullut sisäilmaoireita tai allergiaa. Kokemus saattaa myös auttaa ymmärtämään organisaation toimintaa monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Työkierron myötä työntekijä saattaa myös rohkaistua hakeutumaan täydennyskoulutukseen ja uusiin, vaativampiin tai itselle sopivampiin työtehtäviin organisaation sisällä – tai sen ulkopuolella.

Työnantaja hyötyy työkierrosta yhtä lailla kuin työntekijäkin. Hyvin toteutettuna työkierto voi toimia suunnitelmallisena osana henkilöstön osaamisen kehittämistä ja työhyvinvoinnista huolehtimista. Sekä lähettävä että vastaanottava yksikkö tai tiimi voivat hyötyä työkierrosta: työntekijä tuo oman osaamisensa työkiertokohteeseen, ja pystyy tarkastelemaan toimintatapoja ulkopuolisen tuoreella katseella. Kohteen hyvät käytännöt taas voivat siirtyä lähettävään yksikköön työkierrossa olleen palatessa omaan tehtäväänsä. Työkierron jälkeen oma tehtäväkin voi näyttäytyä eri tavalla kuin aiemmin. Myös muille työntekijöille voi olla kiinnostavaa huomata, että työnantaja suhtautuu positiivisesti työkiertoon ja muihin osaamisen kehittämisen ja sisäisen etenemisen mahdollisuuksiin organisaatiossa. Työkierto tarjoaa myös vaihtelua omaan tuttuun työhön.

Työkierron avulla lisätään myös yksilöiden ja organisaation joustavuutta: mitä enemmän moniosaajia työyhteisössä on, sitä helpompaa työntekijöiden on tarvittaessa siirtyä toisiin tehtäviin yksiköiden sisällä ja välillä. Moniosaaja on tietenkin arvokkaampi työntekijänä, joten tätä voi käyttää palkkaneuvotteluissa pätevänä argumenttina. Jaana Tapanisen opinnäytetyössä työkierron todettiin myös lisäävän toisten työn arvostamista, mikä voi helpottaa yhteistyötä ja parantaa työhyvinvointia.

Jotta työkiertojaksosta tulee onnistunut kaikille osapuolille, kannattaa seuraaviin asioihin kiinnittää huomiota:

- työkierto on aina vapaaehtoista työntekijälle, siihen ei voi määrätä

- työkierto kannattaa suunnitella kunnolla ja kirjata sille tavoitteita, joita seurataan työkierron aikana

- esimiesten ja johdon täytyy olla hyvin perillä onnistuneen työkierron periaatteista

- perehdytys ja mentorointi hoidetaan yhtä huolella kuin mikä hyvänsä uuden työntekijän perehdytys

- mietitään kuinka opitun jakaminen hyödynnetään työkierron aikana ja jälkeen

- varataan aikaa uuteen aloittelijan asemaan siirtymiseen ja työkiertoon valmistautumiseen

- työkiertoon lähtevän asenteen kannattaisi olla avoin, kuunteleva ja halukas oppimaan uutta.

Satu
 

Lisätietoa työkierrosta:

 

Jaana Tapanisen opinnäytetyö ”TYÖKIERTO. Työntekijöiden kokemuksia työkierrosta kehitysvammaisten ryhmäkodeissa”: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/79775/Tapaninen_Jaana.pdf?sequence=1
 

Työturvallisuuskeskus TTK:n paremman työn opas: https://ttk.fi/files/6010/TTK_Paremman_tyo_n_opas_A4_nettiversio_sivut.pdf
 

Antti Vähäjylkän opinnäytetyö ”Työkierto osaamisen johtamisen prosessissa”: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96838/GRADU-1427193311.pdf