keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Arvostettuun ammattiin!


Ammattia valitessa halutaan yleensä hyvin työllistävä ja itseä kiinnostava ammatti, mutta myös ammatin nauttima arvostus voi vaikuttaa valintoihin. Ilta-Sanomien kyselyssä 15 arvostetuinta ammattia olivat seuraavat:
1. Poliisit
2. Palomiehet
3. Sairaankuljetuksen ensihoitajat
4. Sairaanhoitajat
5. Mielenterveyshoitajat
6.  Kätilöt
7. Erikoislääkärit
8. Henkilökohtaiset avustajat, omaishoitajat ym.
9. Yleislääkärit
10. Päiväkotien ja muiden laitosten lastenhoitajat ym.
11. Erityisopettajat
12. Kehitysvammaisten hoitajat
13. Luokanopettajat
14. Terveydenhoitajat
15. Lastentarhanopettajat
Muiden tutkimusten kärjessä on hyvin samantapaisia ammatteja. Hoiva- ja pelastusalan arvostuksesta ollaan yhtä mieltä. Myös kasvatusalan asema on vahva.

Mistä ammatin arvostus kertoo
Kukaan ei halua tehdä turhaa työtä, joten merkityksellistä, yhteisölle tärkeää työtä arvostetaan paljon. Osa näistä ammateista on suorastaan välttämättömiä toimivan yhteiskunnan kannalta. On yhteiskunnan sivistyksen mittari kuinka hyvin se pitää huolta yhteiskuntarauhasta, hätään joutuneiden pelastamisesta ja sairastuneiden tai vammautuneiden hoidosta. Myös koulutus nähdään tärkeänä, ja opettajat sen tarjoajina nauttivat arvostusta, vaikka kouluista onkin kuulunut viestejä luokkien menetetystä työrauhasta ja sen myötä myös opettajien väsyminen on yleistynyt.

Mitä arvostetusta työstä maksetaan
Työtä tehdään sen mielekkyyden vuoksi, sosiaalisten kontaktien vuoksi ja päivän rytmittämiseksi työhön ja vapaa-aikaan, mutta perussyy työnteolle on kuitenkin oman ja perheen elannon ansaitseminen. Sanat "ansaita" ja "ansiot" viittaavat siihen, että työstä maksetaan (jotenkin oikeudenmukaisesti) sen mukaan, mitä sen tekijä ansaitsee.  Usein arvostetusta ammatissa maksetaan myös hyvää palkkaa, mutta tämä yhteys ei ole suoraviivainen: esim. henkilökohtaiset avustajat ja omaishoitajat sijoittuvat kymmenen arvostetuimman ammatin joukkoon em. kyselyssä, mutta palkkatasoltaan nämä ovat pikemminkin listan häntäpäässä. Kätilöt ja lastentarhanopettajat ovat vaatineet enemmän arvostusta palkan muodossa, ja yleinen mielipide onkin taipuvainen pitämään vaatimusta oikeutettuna juuri työn tärkeyden vuoksi.

Kenen palkasta olisi varaa tinkiä
Olemme nopeasti heikoilla jäillä, jos kysymme toisin päin: kenelle ei oltaisi valmiita maksamaan hyvää palkkaa, kuka ei ansaitsisi palkkaansa. Esimerkiksi kansanedustajat saavat nopeasti mainintoja, jos kysyy työelämän turhakkeita sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin kansanedustajat päättävät laeista, joita me kaikki joudumme noudattamaan. Olisiko parempi, jos lainsäädäntätyö lopetettaisiin tänä päivänä, ja kaikki lait jäädytettäisiin sellaisiksi kuin ne nyt ovat? Yhteiskunnassa tapahtuu muutoksia, ja lakien täytyy seurata näitä muutoksia. Lakien täytyy myös jossain määrin seurata yleistä oikeustajua, jotta lait nauttisivat tarvittavaa kunnioitusta. Siksi on rohkeaa väittää, ettei kansanedustaja olisi työstään maksettavaa palkkiota ansainnut. Jos palkkio taas olisi tasoltaan huomattavasti alhaisempi kuin nykyään, arvellaan lahjonnan tulevan todennäköisemmäksi ja lahjakkaiden henkilöiden hakeutuvan paremmin palkattuihin tehtäviin.

Tarvitaanko kulttuurialan tekijöitäkin - entä urheilun ja viihteen ammattilaisia?
Suomen Kuvalehden ja Taloustutkimuksen ammattien arvostus -listalla kulttuurialan tekijät, kuten kuoronjohtajat, tanssijat, näyttelijät ja kirjailijat olivat pudonneet listalla rankasti. Tämän tyyppisissä ammateissa ansiot vaihtelevat: on pätkätöitä, täytyy hankkia muita tulonlähteitä, ja silloinkin, kun palkkatöitä omalla alalla on, palkka ei välttämättä ole kovin suuri. Moni toimii itsensä työllistäjänä ja yrittäjänä.
Viimeksi konsertissa mietinkin mielessäni kuinka monta ihmistä paraikaa on töissä esiintymislavalla minua ja muuta yleisöä viihdyttämässä. Heitä oli monta kymmentä. Jokainen heistä oli käyttänyt vuosia oman ammattitaitonsa hiomiseen, kilpaillut paikasta hyvässä orkesterissa ja piti huolta ammattitaitonsa säilymisestä. Yleisön saama elämys oli tämän pitkän työrupeaman lopputulos; orkesteri ei ole töissä vain kunkin konsertin ajan. Yleisö arvottaa heidän ammattiaan sillä summalla, minkä he ovat valmiita maksamaan esityksestä, minkä lisäksi yhteiskunta tukee kulttuurialaa ja voi maksaa ison osan todellisista kustannuksista.
Jos osa kulttuurialan ja taiteen tekijöistä onkin palkan perusteella alakynnessä, osa urheilijoista ja viihteen suurista nimistä nauttii sitäkin mahtipontisemmista tuloista. On vaikeaa järkisyin perustella, että jalkapallon pelaajan tai formulakuljettajan ansiot ovat kymmeniä tai jopa satoja miljoonia vuodessa.

Eniten arvostan tämän ammatin tekijöitä
Ketä sitten itse eniten ammatillisesti arvostan? Ihan mahdotonta sanoa. Ketä hyvänsä, joka pistää sydämensä ja osaamisensa likoon, ja tekee parhaansa! Jos kättäni väännettäisiin kunnes olen oikeasti jonkun ammatin ilmoittanut, valintani olisi eettinen ruoan tuottaja: maanviljelijä, puutarhuri tai lihakarjan kasvattaja, joka tekee sen ympäristöä (ja tuotantoeläimiä) kunnioittaen. Koska syöminen on perustarpeista tärkeimpiä.
- Satu -

 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Haluan ammatin, jossa työllistyy

Kuulen usein yllä mainitun toiveen. Valtakunnallisessa uraohjauksen psykologipalvelussa toimiessa huomaa havainnollisesti, miten erilaiset työllistymisnäkymät eri puolilla maata monissa ammateissa ovat. Erot kuuluvat asiakkaiden kertomista kokemuksista ja näkyvät esimerkiksi ammattibarometrista, josta löytyvät eri alueiden TOP15 työvoimapula- ja ylitarjonta-ammatit. Työllistymisnäkymiä voi vertailla ammateittain ja alueittain. Tiedot päivitetään kaksi kertaa vuodessa.

Tässä on muutama esimerkki eri aloilta keväältä 2018. Etelä-Suomessa ja Kainuussa lähihoitajista on pulaa, mutta monilla Keski- ja Länsi-Suomen alueilla heistä on ylitarjontaa. Sairaanhoitajista on pulaa lähes koko Suomessa. Lastentarhanopettajia on Etelä- ja Pohjois-Suomessa liian vähän. Talonrakentajista on pulaa Etelä-Suomessa, kun taas Kainuussa heitä on liikaa. Rakennusinsinööreistä ja työnjohtajista on pulaa lähes koko Suomessa. Kiinteistöhuollon työntekijöistä on pulaa Etelä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, mutta paljon ylitarjontaa Keski-Suomessa. Sihteereistä on koko Suomessa ylitarjontaa, kun taas kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijoista on pulaa monella alueella.

On kiinnostavaa kuulla, kun uusimaalainen korkeakoulutettu nuori kertoo löytäneensä heti valmistuttuaan vakinaisen työpaikan Itä-Suomesta ja toinen eri alalta valmistunut itäsuomalainen pääkaupunkiseudulta. Kolmas pohtii, rohkenisiko lähteä toivetyöhön Lappiin satojen kilometrien päähän sukulaisista ja ystävistä. Moni tekee aluksi määräaikaisia töitä eri paikkakunnilla ja saa vasta kokemuksen kartuttua pitempiaikaista työtä jostakin. Vaihtoehtoja on enemmän tarjolla, jos voi tarkastella tilannetta kotiseutua tai opiskelupaikkakuntaa laajemmalta alueelta, koko maasta ja ehkäpä ulkomailtakin. Samalla seudulla pysytteleminen tai esimerkiksi kotikuntaan takaisin muuttaminen voi edellyttää ammatin vaihtamista, että töitä löytyisi.

Työnhakuun kuuluu epävarmuus. Hyvätkään työllistymisnäkymät eivät takaa työnsaantia eivätkä huonot näkymät estä jokaisen työllistymistä. Kyse on työnantajan ja työnhakijan tarpeiden ja toiveiden kohtaamisesta.
 
Sari

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Uraoppaasta vinkkejä työnhakuun

Luin Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirjoittaman kirjan Uraopas – Työelämän lyhyt oppimäärä (Gaudeamus, 2017). Molemmat  kirjoittajat ovat yliopistokoulutuksen käyneitä henkilöitä, jotka ovat työskennelleet viestinnän, yrityselämän, yhdistysten ja rekrytoinnin piirissä asiantuntijatehtävissä Suomessa ja kansainvälisesti. He ovat tehneet asiantuntijauraa siten, että ovat olleet näköalapaikalla ja harkinneet työelämän ilmiöitä monelta tasolta ja syvällisesti. Kirjassa on paljon asiaa helppolukuisesti esitettynä ja varsin hyvin otsikoituna. Kirjan sisällysluetteloa on kolme aukeamallista ja sivuja yhteensä 250.  Kirja ei tunnu pitkältä, ja lukeminen onnistuu oikein hyvin silmäillenkin. Sisällysluettelosta voi valita tarpeiden mukaan luettavaa.

Kirjan tekstin sävy ja tarkkuuden taso ilahduttaa. Ei liian yksityiskohtaista, mutta sisällöiltään niin runsasta että väittäisin jokaiselle löytyvän jotakin. Perinteistä työhta ja ansioluetteloa käsitellään tässä vain seitsemän sivua, mikä on varsin tarpeeksi: se asia on asiantuntijatyötä hakevalla jo hallussa. Sen sijaan ns. uusia työmarkkinoita itsensä työllistämisineen ja hieman poikkeuksellisempia uratarinoitakin tässä sivutaan, esimerkiksi startup –yrittäjyyttä sekä poliitikon ja sijoittajan uria.

Kirjassa kannustetaan tarkkasilmäisesti arvioimaan omaa uraa kehittymisen näkökulmasta ja kiinnittämään huomiota myös viestintään työelämän eri tilanteissa. Voi arvioida millaisen yhtenäisen tyylin tuo rekrytointitilanteissa esiin pukeutumisineen, työhakemuksen ulkoasuineen ja vahvuuksineen. On varmasti omasta alasta kiinni, miten tarkkaa viestintää ja esimerkiksi sosiaalisen median taitoja hakijoilta toivotaan. Toisaalta tässä kirjassa ei jumituta yksityiskohtiin, ja on helppo hypätä yli sellaiset teemat mitkä eivät itseä kosketa.

Kirjan takakannessa suositellaan teosta erityisesti korkeakoulutetuille nuorille. Nuorena on tosiaankin se hetki, jolloin kannattaa miettiä, mihin asioihin haluaa urallaan keskittyä. Toisaalta en välttämättä tätä kirjaa hankkisi esimerkiksi rippi- tai valmistujaislahjaksi. Usein siinä vaiheessa monilla on ihan riittävä haaste saada se ensimmäinen työpaikka. Vaan mitä sen jälkeen? Jos ehtii etsiä töitä ja hieman tuskastuakin prosessiin, niin silloin ehdottomasti suosittelisin tarttumaan tähän kirjaan. Jospa löytyisikin jotain mitä ei ole ottanut huomioon tai miettinyt omassa työnhaussaan? Tästä saa oivia vinkkejä miten päästä alkuun sellaisissakin vaihtoehdoissa, mitä ei ole vielä harkinnut. Nettilinkit ovat hyviä ja ainakin vielä ovat toiminnassa.

Kirjan loppupuolella mielessäni särähti reilun sivun mittainen kappale ”Vaihda riittävän usein”. Itse en allekirjoita näitä paria sivua tässä kirjassa. Siinä suositellaan että työpaikkaa on vaihdettava vähintään 5 vuoden välein ja mielellään kannattaisi vaihtaa alaakin. Hieman maltillisemmalla muotoilulla voisinkin olla samaa mieltä.  Lievennyksenä sääntöön toki esitetään että tämä voisi olla esimerkiksi työtehtävien vaihtoväli saman organisaation palveluksessa. Mielestäni 5 vuotta ei ole kovin pitkä aika samassa työpaikassa. Siinä toki ehtii oppia työn ja sen sisällöt, sekä pääsee perille hyvin työpaikan toimintatavoista, näkymistä ja omista kehittämisen tavoitteista. Siinä ajassa ei kuitenkaan ehdi vielä päästä ekspertiksi omalla alallaan. On monenlaisia työpaikkoja ja organisaatioita, ja voi olla että pidemmästäkään sitoutumisesta ei ole haittaa uralle. Urat voivat edetä monella tavalla alasta ja työmarkkinatilanteesta riippuen, joten aikarajaa en nimeäisi valintojen kannattavuudelle. Allekirjoitan kyllä täysin kirjassa olevaa näkökulmaa ajatella avarasti ja osaamis- ja tavoitepohjaisesti omaa työuraa, ja että kannattaa miettiä millainen työtoveri ja alainen haluaa olla eri työelämän tilanteissa. Todellakin, tämän kirjan myötä havahtuu siihen, että omassa työurassa on paljon mietittävää. Ilman muuta vahvuuksien, osaamisten ja tavoitteiden mietintä tuo lisää mielekkyyttä työhön. Se tuo myös turvaa sillä hetkellä kun miettii oman uransa B-suunnitelmaa: mitä tekisin jos en tätä työtä. Monella oman työelämänsä murroskohdassa olevalle B-suunnitelma on tärkeä: kun osaaminen omalla ammattialalla on ajan tasalla tai alanvaihto valmiiksi harkittuna, on helpompi lähteä työsuhteen loppuessa etenemään kohti valmiiksi mietittyjä polkuja. Suosittelen lämpimästi kirjaa asiantuntijatyötä tekeville ja hakeville.

Heli

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Muuttaisinko työn perässä? Tervetuloa Lounais-Suomeen!

Oletko vailla työtä tai pohditko ammatinvaihtoa? Meillä Lounais-Suomessa on lukuisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja tarjolla. Usein Lounais-Suomesta puhuttaessa nostetaan esiin telakkateollisuus ja Uudenkaupungin autotehtaan työpaikat, mutta pula työntekijöistä on alueella huomattavasti laajempi. Alueelle ennustetaan syntyvän seuraavan viiden vuoden aikana jopa 30 000 uutta työpaikkaa, sillä teollisuuden tilauskanta on hyvä ja kasvunäkymät erinomaiset. Uusia osaajia kaivataan toki edelleen myös meri- ja autoteollisuuteen, mutta positiiviset kasvunäkymät heijastuvat myös esimerkiksi rakentamiseen, sosiaali- ja terveysalalle sekä palvelualoille.

​​​​Muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä tietysti mietityttää. Kotiudunko tai kotiutuuko perheeni uudelle alueelle, löydänkö mielekkäät harrastusmahdollisuudet ja turvallisen verkoston ympärilleni? Tämän voi tietää varmaksi vasta kun on muuttanut ja saanut tuntumaa elämästä uudella alueella. Työn perässä voi kuitenkin olla kannattavaa muuttaa ja usein uudet työkaverit auttavat kotiutumisessa. Suosittelen ainakin tutustumaan Lounais-Suomen mahdollisuuksiin ja pohtimaan voisiko alue tarjota sinulle mielekkäitä, uusia vaihtoehtoja. Työpaikkojen lisäksi löydät Lounais-Suomesta monipuoliset opiskelumahdollisuudet, laadukkaan kulttuuritarjonnan, kauniin saariston ja tietysti mukavia ihmisiä J

Olen itse muuttanut takaisin Lounais-Suomeen 12 vuotta sitten ja omalta kohdaltani voin sanoa, että kyllä kannatti. Työmatkoihin käytetty aika vähentyi huomattavasti ja myös muut siirtymät esimerkiksi kodin ja harrastusten välillä lyhenivät. Arkena jää enemmän aikaa olla perheen kanssa ja nauttia vaikkapa erinomaisista ulkoilumahdollisuuksista.

Tutustu tarkemmin Lounais-Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin osoitteessa:
http://www.töihintänne.fi/

Jos olet työtön työnhakija ja päätät hakea työtä kauempaa, kannattaa hyödyntää TE-toimiston matka-avustus, jota voit hakea työnhausta aiheutuviin matkakustannuksiin. Jos vastaanotat työpaikan kauempaa ja työmatka-aika ylittää päivittäin kolme tuntia, voit hakea liikkuvuusavustusta Kelasta tai työttömyyskassoilta. Katso tarkemmat tiedot alla olevien linkkien kautta.
http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kustannukset_ja_avustus/index.html
http://www.kela.fi/liikkuvuusavustus
http://www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/liikkuvuusavustus/

Marianna