keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Koulun penkiltä sain lisää virtaa työhöni

Syyskuussa koulutusneuvojamme Kirsti kirjoitti blogissamme alkaneista opinnoistaan. Hän toi esille kysymyksiään opintojen sovittamisesta työhön, perhe-elämään ja harrastuksiin. Hänellä oli mielessä kysymys myös siitä, saako hyödynnettyä opintojaan työssään. Samoja seikkoja olen miettinyt oman täydennyskoulutukseni suhteen, täydennän psykologin tutkintoani opiskelemalla kirjallisuusterapiaohjaajaksi yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Viime syksynä opintoja on ollut viikonloppujen yhteydessä, ja kotona tehtävät kirjalliset työt ovat olleet maltillisia laajuudeltaan. Nyt aloitin osittaisen opintovapaan, jolla haluan suoda itselleni riittävästi aikaa lopputyön ja oman ohjattavan kirjallisuusterapeuttisen kasvuryhmän ohjaamiseen. Olen opintovapaalla kolme päivää viikossa 3,5 kuukauden ajan. Gradun teosta on aikaa 15 vuotta, ja nyt on työn alla tieteellinen esitys itse valitusta aiheesta, johon yhdistyy teoriatietoa ja jotain itse kehitettyä uutta sisältöä. Kirjallisen työn aloitus ei ole aivan helppoa, vaikka opettajien tuki on käytettävissä. Huomaan pelkoa, rimakauhua, lykkääviä toimintoja (kuten siivousta ja muiden tekeillä olevien pienempien tehtävien loppuunsaattamista) ennen isompaan haasteeseen tarttumista. Alku on vaikein. Juuri se vaihe, kun ei tiedä, mitä pitäisi etsiä ja mistä. Miten rajaa aiheensa, osaako ja pystyykö.
 
Tavoitteen paloittelu pienempiin tehtäviin on tässäkin kohti osoittautunut hyödylliseksi. Jokainen kirjastosta haettu lähdekirja on eteenpäin, jokainen kirjoitettu rivi ja sivu (vaikka hajanaisempikin), on lähempänä tavoitetta. Tyytyväinen olen ollut myös siihen, että opintovapaata tuli järkevästi suunniteltua – saan tehdä päiväaikaan tehtäviä, ja olen ajoissa päiväkodilla ja perheelle läsnä. Opintovapaata en ole aiemmin hakenut. Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat sitä hyödyntäneet. Jotkut ovat tavoitelleet ja päässeetkin uudelle alalle töihin. Toiset ovat kaivanneet irtiottoa töistä ja syventäneet mielenkiinnon kohteitaan opiskelemalla. He ovat sitten palanneet omaan tai uuteen työhön alkuperäisessä ammatissaan. En ole kuullut kenenkään katuvan opintovapaa-aikaansa.                                                                     

Oma tavoitteeni opinnoissa liittyy ryhmien kanssa toimimiseen ja luovat terapiat kiinnostavat. Nykyisessä työssä on ihmisten kohtaamista paljon, mutta ryhmät ja livetapaamiset jäävät vähemmälle. Halusin kokeilla siipiäni uudella tavalla. Opiskeluryhmä koostuu monen eri alan naisista. Meillä on WhatsApp –ryhmä ja Moodle käytössä, mikä elävöittää ja muistuttaa opintojen etenemisestä. WhatsAppissa saa nopsaan tukea silloin kun sitä kaipaa, koska yleensä joku kurssilaisista on puhelimen ääressä. Opintojen kouluttajat ovat pitkälle opiskelleita ja kokeneita oman alansa osaajia. Yllätyksekseni olen saanut paljon uutta tietoa, sellaistakin mikä on muuttunut oman valmistumiseni jälkeen psykologian alalla. Aikuisena on kiinnostuneempi kyselemään ja keskustelemaan – hyödyntämään toisten erilaista osaamista omilla aloillaan.

Miten voi löytää itseä kiinnostavia koulutuksia? Opintopolusta löytää vinkkejä oppilaitosten tarjonnasta. Korkeakoulutetut löytävät täydennyskoulutuksia kätevämmin avointen ammattikorkeakoulujen sivuilta, kesäyliopistoista ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksista. Koulutusneuvontaa kannattaa hyödyntää.  Löysin oman koulutukseni netistä. Nimi puhutteli, ja aloin ottamaan asiasta lisää selvää. Lainasin kirjastosta kirjallisuusterapiaa käsittelevän kirjan ja mietin voisiko tämä kiinnostaa minua. Valintakoehaastattelu jännitti – sielläkin oli mahdollista kysyä vielä itseä arveluttavia asioita opintoihin liittyen. Vielä oli aikaa tehdä päätöstä siinäkin kohti, kun sain tiedon saavani opiskelupaikan. Mietin myös, paljonko aikaa opinnot veisivät ja tarvitsenko opintovapaata. Vapaata hain loppuvuodesta, ja sen jälkeen työllisyysrahastosta ennakkopäätöksen oikeudesta aikuiskoulutustukeen. Tämän kohdan olisi voinut ja ehkä kannattanutkin tehdä toisin päin, koska ensimmäisestä hakemuksesta tuli hylky ja opintovapaa ehti jo alkaa epätietoisuudessa. Hylyn perusteena oli että opinnot katsottiin yleissivistäviksi. Ilmeisesti oppilaitoksen perustelu ei ollut riittävän laaja, joten pyysin siihen tarkennuksia ja lisäksi hankin työnantajan lausunnon.  Onneksi lisäselvitysten avulla tuli myönteinen päätös. Nyt voi jo sanoa että opintojen suhteen kuljen jo loppusuoralla.
 

Heli

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Juuret


Minua ärsytti nuorena, kun tutut ja täysin ventovieraatkin kommentoivat, että ”kylläpä olet niin isäsi näköinen että!”.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa, että sukulaiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan.  Vaan huomaa myös, että sukulaiset muistuttavat toisiaan myös muuten, taitojensa, käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä suhteen.
 
Elämme aikaa, jossa nopeus, muutokset, mahdollisuudet ja erilaiset uhat ovat kaiken aikaa läsnä. Siirtyminen agraariyhteiskunnasta teollistuneen kautta postmoderniin ja nykyiseen digitaaliseen aikaan, on tuonut abstraktisuutensa myötä juurettomuutta, jossa elämän pohja voi tuntua huteralta.  Kysymykseen, mistä olet kotoisin, harva enää vastaa yhden paikkakunnan nimen. Moni alkaa selittää, kuinka hän on asunut siellä ja käynyt koulunsa tuolla ja on muuttanut opiskelun tai työn perässä tänne. Yhteiskunnallisesti odotetaan, että työntekijä voi joustavasti liikkua työn perässä. Juurettomuuden tunteeseen voi saada apua miettimällä omia lähtökohtiaan.
 
Sukututkimus on ollut jo pitkään suosittu harrastus. Sen rinnalle on tullut trendikäs ja nopea dna-testaus.  Asiantuntijat neuvovat, että kannattaa teettää useamman firman edullinen testi, sillä näiden tulkinnat vaihtelevat. Eräs tuttavamies teetti tällaisen dna-testin jo muutama vuosi sitten ja sai vastauksena mm. listauksen geeniperimänsä prosenttiosuuksista. Hän kertoi omaavansa hitusen intiaaniverta… kyllä, toden totta, hän on hitusen intiaanin näköinen, tumma ja kyömynenäinen…
 
DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään Suomen muinaisten asukkaiden alkuperää. Muinaiset suomalaiset olivat eri puolilta tulleiden geenien sekoitus eli kerroksellisia, aivan kuten Suomen nykyasukkaatkin. https://yle.fi/uutiset/3-10528089   
 
Tieteen edistyminen on lopettanut väittelyn siitä, kumpi vaikuttaa ihmiseen kehityksessä enemmän, perimä vai ympäristö. Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa artikkelissaan ”Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen”, että geenien vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon. Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat. Psykologisia ilmiöitä pitää tarkastella näiden kahden tekijän vuorovaikutuksen kautta. https://journal.fi/tt/article/view/56492
 
Koulutusasteiden ja -alojen on todettu eri tutkimusten mukaan periytyvän vanhemmilta lapsille. Vahvimmin periytyvä ammatti on maanviljelijän ammatti, samoin yksityisyrittäjyys periytyy usein. Suomessa on taiteilija- ja pappissukuja. Sosiologian professori Jani Erola on tutkinut ammattien ja sosiaalisen aseman periytyvyyttä sekä sosiaalista liikkuvuutta. Hänen mukaansa Suomessa yleisimmin periytyviä ammatteja ovat opettajan, juristin ja lääkärin ammatit. Yhdistävinä tekijöinä näissä ammateissa on vahva ammatti-identiteetti ja pitkä koulutuspolku. Myös teollisuustyö voi periytyä. Nuorena urapsykologina työskentelin paikkakunnilla, Mäntässä ja Nokialla, joissa nuoret seurasivat ylpeänä vanhempiaan tehdastyöhön.
 
Urapsykologina olen kuullut joiltakin asiakkailta kertomuksia, joissa he ensin nuorena ovat halunneet valita tarkoituksellisesti täysin suvustaan poikkeavan ammatin. He ovat valmistuneet ja toimineet ammatissa, menestyneet ja onnistuneet, mutta keski-ikäistyessään ovat alkaneet kaivata muutosta. Kun he kertovat taustastaan, he hoksaavat, että usea sukulainen on ammatissa tai työssä, josta he nyt ovat alkaneet haaveilla. Jossain suvuissa on puolestaan saattanut olla tyylinä valita samanlainen urapolku kuin muillakin sukulaisilla on ollut. Syynä on voinut olla käytännöllisyys, kotiseuturakkaus, turvallisuushakuisuus tai tuttuus. Vai onko valinta ollut helppo siksi, että se on ollut niin luonteva?
 
On hyvä, jos voi valita sellaisen ammatin tai työn, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin. Vahvuudet ovat piirteitä, ominaisuuksia, taitoja ja strategioita, jotka ovat jalostuneet sopivissa olosuhteissa sukupolvien ketjussa ja ilmenevät nykyisyydessä itsen kautta.
 
Puu kasvaa suureksi juurtensa voimalla. Juuristaan se saa ravinteet ja veden, juuret kiinnittävät sen kasvualustaansa. Ei ole ollenkaan pahitteeksi tuntea omia juuriaan.
 
Elise
 
 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Sopiva koulutustausta

Helsingin Sanomissa haastateltiin 60 vuotta täyttänyttä eläkeyhtiö ELO:n johtaja Satu Huberia. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan uransa alusta, jolloin hän oli Lontoossa harjoittelijana Citibankissa:

”Työkaverini olivat opiskelleet Oxfordissa tai Cambridgessa kanditutkinnon historiasta tai kemiasta, kuka mistäkin. Ensimmäiset puoli vuotta minä, joka olin opiskellut taloustieteitä, olin fiksuin ja filmaattisin, kun puhuttiin talousasioista. Mutta puolen vuoden päästä he tiesivät vähintään saman kuin minäkin, ja lisäksi heillä oli paljon parempi yleissivistys.”

Olen samaa mieltä Huberin kanssa: tämän päivän Suomessakaan ei pitäisi tuijottaa liikaa tutkintoja, vaan henkilön edellytyksiä suoriutua työstään. Uusi työntekijä täytyy joka tapauksessa perehdyttää työtehtäviinsä. Me urapsykologit kyllä rohkaisemme asiakkaitamme hakemaan avoimin silmin töitä, mutta se ei yksin riitä – myös työnantajien täytyisi olla yhtä rohkeita.

Monissa työpaikkailmoituksissa onkin jo vuosia ollut koulutusvaatimuksena ”soveltuva korkeakoulututkinto” tai ”ei pohjakoulutusvaatimusta – me koulutamme sinut alalle”. Tämä ei tietenkään tarkoita, että koulutus olisi turhaa, tai ettei sillä olisi merkitystä. Kaikella osaamisella on merkitystä. Korkeakoulutuksella pyritään tarjoamaan opiskelijalle valmiuksia tehdä itsenäistä asiantuntijatyötä: käyttää tietoa työvälineenä, hankkia tarvittavaa uutta tietoa, arvioida uuden tiedon pätevyyttä ja hyödyllisyyttä, ja perustella tiedolla erilaisia valintoja. Vastaavalla tavalla muillakin koulutusasteilla opitaan paljon muutakin kuin alaan ja ammattiin kiinteästi kuuluvia asioita. Näitä siirrettäviä taitoja on tärkeää osata tunnistaa ja kertoa niistä työnhaussa.

Monipuoliset koulutustaustat johtavat monipuoliseen osaamiseen työpaikalla. Näin työntekijöiden erilaiset taustat voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi. Moninaisuus, diversiteetti, tarkoittaa kaikkea sitä ihmisten erilaisuutta, mikä ilmenee työyhteisössä. Moninaisuus voi viitata ikään, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, terveyteen, etniseen ja sosiaaliseen taustaan, kulttuuriin, äidinkieleen, uskontoon, koulutukseen, ammattiin, kykyihin, arvomaailmaan, persoonallisuuteen tai vaikka toimintatapoihin. Moninainen työyhteisö voi oppia toisiltaan, inspiroida ja inspiroitua, ammentaa erilaisista näkökulmista, ja näin saada aikaan huomattavasti luovempia ja monipuolisempia työtuloksia kuin keskenään samanlaisista ihmisistä koostuva työyhteisö. Tämä näkökulma mielessä on ehkä helpompaa rohkaistua hakemaan uudenlaisiakin työtehtäviä!
 
Satu
 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Miten tunnistaa omia vahvuuksia?

Sisäisesti motivoivan koulutuksen valinta ja valitsemaltasi ammatilliselta alalta aidosti innostaviin työtehtäviin sitoutuminen edellyttää ajoittain itsensä tutkimista.  Vahvuuksille perustuvien valintojen on osoitettu lisäävän työhön sitoutumistamme, elämän iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia työelämässä. Mistä sitten tunnistan vahvuuksiani, sekä motivoivan opiskelu alan tai ammatissani kyvyilleni soveltuvia työtehtäviä?

Omien persoonallisten ominaisuuksien tai kyvyn tunnistamisen voi aloittaa tiedostamalla sellaisia tekemisiä ja toiminnan hetkiä arjestasi, joihin syvennyt vapaaehtoisesti. Vahvuuksien käyttö haastaa sinua sopivasti ja koet, että tehdessäsi sinulla on niin hallinnan tunnetta kuin tahtoa jatkaa toimintaa, vaikka et koko ajan onnistu. Tunnusmerkkejä havaitsemiseen! Käyttäessäsi ydinluonteen vahvuuttasi oppiminen tapahtuu nopeasti, mielelläsi käytät luonteenominaisuuttasi eri tavoilla ja vaihtelevissa tilanteissa oppien jatkuvasti lisää.

Esimerkkejä: haluat opiskella uutta ohjelmointikieltä, koska olet luova loogisessa ongelmanratkaisussa. Saatat olla mukana opiskelijatoiminnassa, koska haluat rohkeasti edistää nuorten asemaa ja oikeudenmukaisuutta. Kenties nautit verkkopelien pelaamisesta, koska ryhmässä työskentely on hauskaa, tai haluat kehittää strategisesti itseäsi pelaajana. Opettelet lapsesi joukkueen johtamisen, koska omaat kykyä ymmärtää ja kannustaa toisia ihmisiä tai olet taitava ryhmätyötaidoiltasi. Opit nopeasti kuvien muokkausta, koska hahmotat kauneuden muodoissa ja väreissä jne. Olennaisinta on, että toimintasi antaa sinulle energisen olon ja sisäistä tyytyväisyyttä. Teet omasta tahdostasi, mistä palkintona on lisääntynyt itseluottamus. Et tee tekoja siksi, että saisit toisilta ulkoista kiitosta tai rangaistuksen pelossa.

Saatat tunnistaa itsellesi merkittävän vahvuuden tai valmiuden joskus pettymyksen tunteesta, jos et saisi käyttää sitä. Jos nykyisessä elämänvaiheessa, et jostain syystä tunnista tällaisia tekemisen lähteitä tai paikkoja, voit muistella menneestä tapahtumia tai elämäsi eri rooleja. Läheisistä ihmissuhteistasi, työympäristöstä tai vapaa-ajan toiminnasta merkityksellisen myönteisen ja opettavaisen hetken, jossa oivalsit ja teit jotain hyvää ja itsellesi tärkeää. Yksi keino on kysyä hyvältä ystävältäsi tai työkaveriltasi, mitä hän kertoisi missä olet taitava tai mitkä ovat vahvuuksiasi? Lisäksi, oman luontaisen ominaisuuden voi joskus havaita vastoinkäymisen hetkissä. Kun jostain ihmeestä sinulle kumpuaa ”voimat” edetä tapahtumista huolimatta. Pysähdy tunnistamaan omista kokemuksistasi ja eletystä tarinastasi sinulle luontaisia vahvuuksia! Kirjoita ne ylös.

Onko suomalaisten osaajien vahvuuksille tilausta?

Yksilöinä rakennamme ammatillista identiteettiä kokemamme työmme henkilökohtaisen merkityksellisyyden ja itse sisäistämiemme arvostuksien avulla! Työelämän osaamisten ja sopivien tehtävänkuvien mahdollisuuksien valinnoissa on keskeisellä sijalla työllistävyys ja riittävän hyvän työllistymisen skenaariot. Yhteisömme vaikuttavat meihin suoraan odotuksien kautta ulkoisista työtaito- ja osaamisvaatimuksista sekä antavat toiminnan toteutukselle erilaisia aikatauluja. Näin ollen yhteiskunnallinen kysyntä määrittelee osaajien ja osaamisten tarvetta ja vaikuttaa yksilöllisiin valintoihimme. Taitojen kehittämiseen joka tapauksessa tarvitsemme toistemme tietoja, mallia ja kannustusta sekä hyväksyntää ammatilliselle minäkuvallemme.

Jos tilanne työpaikoilla ja oppimisympäristöissä ei tarjoa todellista aikaa ottaa puheeksi ja keskustella, miten käyttämättömiä vahvuuksia valjastetaan työntekoon, lopputulos voi näkyä työn ilossa. Onko vaarana, että yksilöiden inhimilliset vahvuudet verhoutuvat ketterän joustavuuden taakse. Ihmisten hiljennetyissä uratarinoissa tunnistan vahvaa arviointikykyä, sosiaalista älykkyyttä, oppimisen iloa, potentiaalisen luovuuden sekä kauneuden ja erinomaisuuden arvostamista. Osa-alueet ovat työssä innostumisen keskeisiä lähteitä, jotka ovat sanoitettavissa yksittäisten työtehtävien sisältöihin. On eri asia, sallitaanko ihmisten ammatillinen liikkuvuus työpaikkojemme työnkuvissa ja oppilaitoksien tutkinnoissa.

Venyminen työolosuhteissa, jotka eivät anna mahdollisuutta vaikuttaa omaan työnkuvaan ja pistää itseämme likoon ts. käyttää aidosti sisäisiä luonteen lahjoja, turhauttaa. Yhteisömme rakenteet ja toimintamallit saattavat pahimmillaan johtaa työuupumukseen tai ihan sama -strategiaan. Osaammeko tulla aidosti lähelle toista, kun puhumme osaamisista, niiden kehittämisestä ja käytöstä. Tunnistan työpaikoilla tehokkuuden mantran, joka suojaa mieltämme pysähtymästä arvioimaan, mihin kaikkeen työajalla todella panostamme ja mitä oikeasti saadaan aikaan. Ymmärtääksemme toisia ja yhteisen inhimillisen työn innostuksen rakentamiseksi, on treenattava seuraavia vahvuuksia: näkökulmanottokykyä, johtajuutta, ryhmätyötaitoja, huumoria ja itsesäätelyä. Mielestäni on tilausta vahvuuksille ja monipuolisuudelle perustuviin tehtävänkuviin. Tällainen muutos tukisi suomalaisten työssä jaksamista. Väitän, että yksilöt tarvitsevat nyt tueksi yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteisen tahtotilan! Kantaa tulisi ottaa, miten ylittää organisaatio rajoja, ammattialoja että toimia poikkitieteellisesti ja toteuttaa työpaikoilla osaamisten käyttöä vahvuuslähtöisesti työn tavoitteiden aikaansaamisessa.
Myönteisen psykologian tieteessä lähdetään ajatuksesta, jossa omien ydinvahvuuksien tunnistaminen ja todellinen käyttö työtehtävissä, tulee lopulta näyttäytymään yhteisön hyväksi. Vahvuuksien käyttämisen on osoitettu parantavan ihmisten henkisen hyvinvoinnin kasvua, niin sanotun psykologisen pääoman, johon liitetään itseluottamus, toivo, optimismi ja vaikeuksien sietokyky.  Yhtä lailla vilpittömästi tunnistan suomalaisen työelämän nostattamia vahvuuksia ihmisten yksilöllisissä kamppailuissa; sinnikkyys, vaatimattomuus, urheus ja reiluus. Suomalaiset ovat taipuvaa kansaa! Vahvuus testi tarjoaa yhden välineen käyttöösi ja tehtävä mittaa, miten arvioit itsessäsi olevia erilaisia inhimillisiä luonteenominaisuuksia eli vahvuuksia. Edellyttää rekisteröitymistä ja kielivaihtoehtona suomi.

Rakkaus-vihasuhde ponnistellessamme

Vahvuuksiesi käytölle on etsittävä sekä osuvia arjen pieniä tilanteita, että tavoitteellisempia osaamisten kehittämisen paikkoja. On tsempattava jälleen ajatustyöhön ja vastattava mitä, missä, milloin ja miksi sinulle tapahtuu? Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että todellisten kiinnostuksien niin vapaa-ajan elämme kuin työelämme ollessa kyseessä, me suomalaiset olemme joskus vaativia itseä kohtaan. Samanaikaisesti suhtaudumme sekä innostuksella että pelolla haluamaamme muutosta, tekemistä, ja tavoittelemaamme lopputulosta kohtaan. Helposti mittaamme itseä omanarvontunnon kautta, ja arvioimme etukäteen, kuinka hyvin menestyisimme tai mitä odotamme itseltämme saavuttaaksemme asetetut tavoitteet. Alkuun pääsemisessä voi auttaa, että tiedostat taitojasi vastaavan haasteen, varaat riittävästi aikaa ja teet sinulle merkityksellistä toiminnasta ensin säännöllisen rutiinin. Lisäksi on uskallettava sanoittaa! Sanoa ääneen sekä arvojamme kuvastavien työtaitojen kehittämisen muutostoimia, että ihmisten mittaisia, saavutettavissa olevia työn ja opiskelun tavoitteita tekoina.

Urasuunnittelussa omien vahvuuksien käyttö tarkoittaa, että haet tietoa ja tunnistat paikat (opiskelu- tai työympäristöt, vapaa-ajan verkostot), joissa pääset kokeilemaan vahvuuksiasi ensin pienillä tavoitteilla! Apua voi olla, kun käytännössä rohkeasti lähestyt ihmisiä, jotka ovat jo koulutuksessa tai sinua kiinnostavassa työnkuvassa. Tarvitset luovan ajattelusi, nähdäksesi vaihtoehtoiset tavat ja reitit kehittyä sekä kasvaa kohti yksilöä, joka todella olet ja haluat olla. Haluat kokeilla uudestaan ja eri tavoilla sekä hakea tarvittaessa oppia ja mallia hyviltä esimerkeiltä. Sen sijaan epävarmuuden kokemuksien jatkuessa, saatat huomata, että kyseisessä tekemisessä vahvuutesi ei pääse kunnolla esiin, ja sopeutat itsesi tehtävään. Toiminnan suuntaa työelämässä on syytä tarkistaa. Paljon puhutaan itsemyötätunnosta, joka on ystävällistä asennetta itseä kohtaan ja on sen vuoksi urasuunnittelussa keskeinen taito.

Jos tavoittelemamme asiat eivät mene putkeen, hetkellinen epätoivon sävy ja mielen kielteiset ajatukset yrittävät puhutella meitä. Kovin itsekriittinen ääni voi joskus estää meitä todellisuudessa käyttämästä lahjojamme ja emme enää etsi ja näe ympäristöstämme valmiina olemassa olevia vaihtoehtoja. Murehtiva mieli lietsoo epäonnistumisen pelkoa ja häpeää. Silloin on hyvä tunnistaa, kenen suorituspaineesta on kysymys. Tässä kohtaa on oltava tarkkana, kun kyseessä on arvostamiesi ammatillisten työtaitojen oppiminen tai kenties haluat kehittyä jo valitsemallasi työpolulla. Kun kohtaat vaikean tuntuisen tilanteen ja et yllä tavoitteisiisi, annatko sinä itsellesi luvan oppia?

Vahvuuksien äärellä olemme herkkiä! Myönteiset (esim. innostus, kiinnostunut, päättäväinen, odottava) kuin kielteisetkin tunteet (esim. tylsistyminen, viha, ahdistus, kateus) kertovat syvimmistä arvoistasi, tarpeistasi ja mitä hyvää odotat tapahtuvaksi. Vahvuuksien yhteydessä tunnistetut tunteet kertovat toimintamme motiiveista, joten kuuntele niitä viisaasti! Parhaimmillaan omien tunteiden taustalla olevat ajatukset auttavat sinua tekemään päätöksiä tärkeissä työelämän tienristeyksissä. Toinen mielenkiintoinen työkalu selvittää työelämää koskettavan muutoksen tarvetta vahvuuksien itsetutkiskelun lisänä on pysähtyä tunnistamaan Steven Reissin motivaatioteoriaa apuna käyttäen muutoksen teon motiivisi. Urasuunnittelun aloitus merkitsee vastaamista itselle kysymykseen minkä vuoksi minun on tehtävä tämä? Tämän jälkeen tunnistat helpommin potentiaalisista koulutus aloista ja työnteon paikosta sinua puoleesi vetävät tavoitteet ja osaat rajata pois ei innostavat vaihtoehdot. Sisäisesti motivoivat luontaiset vahvuutesi, antavat voimaa kehittää taitojasi eteenpäin pidemmällä aikaperspektiivillä!  Uskon, että sitä kautta saavutetaan riittävä tasapaino tekemisen meininkiin ja pysymme laadullisesti kestävän kehityksen kyydissä työn murroksessa. Liputan suomalaisten työn sankareiden puolesta ja toivon, että jokaisen ihmisen ääni tulee kuulluksi kiireisen työelämän keskellä!

Johanna
Psykologi, ihmisten itsensä voittamisen ja osaamisen kehittämisen teemoista innostunut ja työhyvinvoinnin puolesta puhuja.

Lähde: Carr, A. (2004). Positive psychology. The science of happiness and human strengths. Brunner-Routledge. Taylor & Francis Group.