keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Siirtymät ja muutokset työelämässä – pohdintaa aikuisiän valinnoista

2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa työhön ja koulutukseen liittyvät ratkaisut ja valinnanpaikat ovat laajentuneet ulottumaan läpi koko aikuisiän ja työuran. Yhä useammat työikäisistä kohtaavat työuransa aikana tilanteita, joissa oman ammatin olemassaolo ja työpaikan pysyvyys joutuvat vaakalaudalle. Osalla tämän päivän työikäisistä työelämä on aina, jo alusta asti, sisältänyt erilaisia siirtymiä, muutoksia sekä työstä ja tehtävästä toiseen vaihtamisia. Työelämän muuttuminen ja sen taustalla vaikuttavat ison mittakaavan tekijät (kuten globalisaatio, työn tuottavuuden tehostaminen, digitalisaatio, työpaikkojen tai toisaalta sopivien työntekijöiden puute) ovat meidän yksittäisten ihmisten näkökulmasta katsottuna ulkoapäin tulevia tekijöitä, jotka – välillä pakottaen tai toisesta kulmasta katsottuna eteenpäin tuupaten – vaikuttavat yritysten, työpaikkojen ja ammattien olemassaoloon. Ulkoa päin meihin vaikuttaviin työelämän muutospuhureihin ja -myrskyihin emme välttämättä pysty millään tavalla itse vaikuttamaan vaan joudumme sopeutumaan, sietämään ja toivottavasti viime kädessä hyväksymään muutosten eteemme heittämät tilanteet.

Omassa terveydentilassa elämän varrella tapahtuvat muutokset ovat usein myös näitä yllättäen ja ikään kuin ulkoapäin koko elämään ja myös työuraan vaikuttavia tekijöitä, joita ei kenellekään toivoisi, mutta joita valitettavan moni meistä työikäisistä joutuu kohtaamaan. Sairastuminen voi muuttaa työkykyä lyhytkestoisesti tai pysyvästi sairauden jatkuessa ja kroonistuessa. Lyhytkestoinen työkyvyttömyys voi sairaudesta toipumisen ja kuntoutumisen jälkeen väistyä ja omaan työhön palaaminen onnistuu yhdessä työnantajan kanssa työtehtäviä keventäen ja räätälöiden tai entisenlaisiin tehtäviin suoraan palaten. Mutta jos sairastuminen on muuttanut omassa ammatissa pärjäämistä pysyvästi, on uuden ja sopivamman työn ja ammatin etsiminen usein edessä. Näissä terveydellisistä syistä uuteen ammattiin suuntaamisen tilanteissa tukea ja neuvoja on saatavilla eikä uuden ammatin ja työn valinnan kanssa tarvitse jäädä yksin. Voit lukea lisää ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehdoista aiemmista blogeistamme: Mitä tehdä, kun ei terveydellisistä syistä pysty jatkamaan nykyisessä työssä? Ammatilliseen kuntoutukseen hakeutuminen työttömänä 

Työtehtävien, ammattien ja itsen työllistämisen muotojen muuttaessa muotoaan osa meistä työikäisistä aikuisista saattaa huomata – ulkoapäin vaikuttavien syiden sijaan tai niiden rinnalla – myös itsestä lähteviä merkkejä halusta kokeilla jotakin uutta, vaihtaa alaa, hakea uusia haasteita tai mielekkäämpää sisältöä omaan työhön. Oman elämänkaaren eri vaiheissa onkin ihan luonnollista, että suhtautuminen työhön ja työelämään muuttuu aiemmasta. 20-vuotias opiskelija todennäköisesti kokee eri tavalla ja arvostaa työelämässä eri asioita kuin 50-vuotias työelämän konkari. Eräs kokenut kollegani uraohjauksen parista puhui usein ja osuvasti siitä, miten hänen kokemuksensa pohjalta noin nelikymppisiä voi alkaa ”vaihdatuttamaan”. Sitä voi huomata miettivänsä aiempaa enemmän minkälaista elämää on tähän asti elänyt, mitä tästä aiemmasta haluaa edelleen kantaa mukana omassa selkärepussa tästä eteenpäinkin, ja mistä on toisaalta jo ihan valmis luopumaan. Myös työn ja ammatin suhteen voi alkaa vaihdatuttamaan, eli eri elämänvaiheissa voi alkaa aktiivisemmin pohtimaan mitä työltä aidosti ja oikeasti haluaa, ja tarjoaako nykyinen työ tai ammatti riittävästi tätä kaivattua sisältöä ja mielekkyyttä. TE-puhelinpalvelujen uraohjauksen psykologien asiakkaista n. 70% on iältään 30 vuotta täyttäneitä tai vanhempia, joten aivan meidän työn keskiössä on luottamuksellisen ja asiantuntevan tuen antaminen näissä aikuisten työelämän vaihdatuttamiseen ja muutostoiveisiin liittyvissä kysymyksissä.  

On työelämän muutoksia pohtimaan pistävät syyt joko ulkoa tulevia, oman hallinnan ulottumattomissa olevia tai sisältä omasta itsestämme esiin pyrkiviä toiveiden ituja, on uusien suuntien ja ratkaisujen etsiminen vaihe, joka voi tuntua raskaalta, työläältä, tympeältä – tai yhtä lailla innostavalta, motivoivalta, mahdollisuuksia avaavalta. Kuten usein sanotaan, työssä ja ammatissa toimiminen on ajankäytöllisesti ja sisällöllisesti niin merkittävä osa työikäisten työssäkäyvien ihmisten elämää, että sillä todellakin on väliä ja merkitystä miten oman työsi koet, miten siinä jaksat ja kuinka sen parissa viihdyt. Kuuntelemalla itseäsi, miettimällä aktiivisesti omaa tilannettasi ja työssä herääviä ajatuksia ja tunteita sekä juttelemalla läheisten ja ystävien kanssa voit saada jo paljon selkeyttä työelämään liittyviin pohdintoihisi. Lisäksi voit kääntyä meidän uraohjauksen ammattilaisten puoleen ja päästä keskustelemaan - puhelimitse tai videoyhteyden kautta - luottamuksellisesti tilanteesi herättämistä ajatuksista, tunteista ja kysymyksistä. Useimmiten ohjausyhteistyön tavoitteena on asiakkaan näkökulmasta katsottuna toteuttamiskelpoisen työelämän tai koulutuksen jatkosuunnitelman rakentaminen.
    
Jenni

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Näin valmistaudut työhaastatteluun



Kun olet saanut kutsun työhaastatteluun, siihen kannattaa valmistautua hyvin. Tässä muutamia urapsykologin vinkkejä:
Valmistele hissipuheesi
Työhaastattelun alussa työnantaja tai rekrytoija pyytää sinua kertomaan itsestäsi. Tuota tilannetta varten kannattaa miettiä etukäteen lyhyt esittely, jossa tuot tiiviisti esille parhaat puolesi kyseistä tehtävää ajatellen. Mikä on ydinosaamistasi? Mitkä ovat ammatilliset vahvuutesi? Missä olet erityisen hyvä? Mitä haluat nostaa esille työ- ja koulutushistoriastasi?
Miten tuot esille omaa motivaatiotasi?
Yksi tärkeimmistä rekrytointipäätökseen vaikuttavista tekijöistä on työnhakijan motivaatio kyseiseen tehtävään, joten sitä kannattaa haastattelutilanteessa korostaa. Valmistaudu kertomaan, miksi haluat tulla valituksi juuri tähän työpaikkaan. Mikä työn sisällössä innostaa ja motivoi? Miksi?
Mitä hyötyä sinusta on työnantajalle?
Haastatteluun valmistautuessasi pohdi omaa osaamistasi työnantajan näkökulmasta: Mitä hyötyä sinusta on työnantajalle? Mitä lisäarvoa tuot omalla osaamisellasi työyhteisöön? Minkälaisia ongelmia pystyt ratkaisemaan? Millä tavalla oma toimintasi auttaa muita onnistumaan? Mieti valmiiksi konkreettisia esimerkkejä, jotka kuvaavat osaamistasi, vahvuuksiasi, työskentelytyyliäsi ja ammatillisia saavutuksiasi. Tarinat jäävät haastattelijalle paremmin mieleen kuin yleisellä tasolla kuvatut osaamisalueet.
Minkälainen olet työyhteisön jäsenenä?
Työnantaja etsii tietyn alan osaajaa, mutta myös työyhteisöön sopivaa jäsentä. Siksi haastattelussa on tärkeää tuoda esille omaa persoonaa ja työskentelytyyliä: Miten toimit tiimin jäsenenä? Mitkä ovat vahvuutesi tiimityöskentelyssä? Minkälaisessa työyhteisössä viihdyt? Miten toivot itseäsi johdettavan? Kannattaa tutustua myös työnantajan arvoihin ja tuoda esille, millä tavalla ne sopivat omaan ajatteluusi ja arvomaailmaasi.
Mihin olet ammatillisesti menossa?
Yksi työhaastattelun yleisimmistä kysymyksistä liittyy urasuunnitelmiisi: Missä haluat olla 5 tai 10 vuoden kuluttua? Tällä kysymyksellä haastattelija haluaa selvittää, minkälaisia ammatillisia tavoitteita sinulla on ja miten nyt hakemasi työtehtävä liittyy niihin. Saako sinusta juuri tähän työtehtävään sitoutuneen työntekijän? Työhaastatteluun valmistautuessa kannattaa siis pohtia omaa tulevaisuutta vähän pidemmällekin.
Ota mukaan muistiinpanovälineet
Työhaastattelu ei ole esiintymistilanne, jossa sinun pitäisi muistaa kaikki tärkeät asiat ulkoa. Voit hyvin ottaa mukaan muistikirjan, johon olet kirjannut itsellesi muistiin ydinasioita, joita haluat haastattelussa tuoda esille. Haastattelun aikana saat todennäköisesti lisää tietoa työnantajasta ja työtehtävästä. Myös sen vuoksi muistiinpanovälineet on hyvä olla mukana. Älä kuitenkaan käytä muistiinpanojen tekemiseen puhelinta tai tietokonetta, koska niiden esille ottaminen ja näpytteleminen kesken haastattelun antaa helposti vaikutelman, että et ole tilanteessa täysin läsnä.
Usko itseesi!
Kaikkein tärkeintä työhaastatteluun valmistautuessa sekä itse haastattelutilanteessa on uskoa itseensä. Jos et itse usko olevasi hyvä hakija kyseiseen tehtävään, miten onnistuisit vakuuttamaan työnantajan siitä? Älä pienennä tai vähättele itseäsi, vaan ole ylpeä omasta osaamisestasi ja tuo sitä rohkeasti esiin!
Menestystä työnhakuun!
 
Milla


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Kun työpaikan hakeminen on tuskaa!


Työssäkäyvän näkökulmasta työttömän työnhakijan arki vaikuttaa sekä kadehdittavalta että pelottavalta. Voi herätä aamulla kaikessa rauhassa, auttaa perheen pienimpiä aamutoimissa, ja suunnitella päivänsä kulun melko vapaasti. Toisaalta palkan tuoma taloudellinen turva puuttuu, eikä itsetuntoa buustaavaa työsuhdetta ja tunnetta johonkin työyhteisöön kuulumisesta ole. Päivät täyttyvät työpaikkojen hakemisesta, sopivien työtehtävien etsimisestä – tai monenlaisesta touhusta, jolla yritetään hetkeksi unohtaa, ettei sitä sopivaa työtä ole vielä osunut kohdalle.

Työssäkäyvä ei ehkä ole koskaan joutunut edes hakemaan töitä: on ehkä tullut pyydetyksi aina seuraavaan työtehtävään, tai on jotenkin ajautunut omalle alalleen, tutun ehdotuksesta, tai kun tilaisuus on tullut eteen. Monella työhakemuksia on kuitenkin tehtynä varsin rajallinen määrä, ja työuran vakiintuessa niitä tehdään yhä harkitummin ja harvempiin tehtäviin. Nykyisen työpaikan hakuprosessia voi muistella hymyillen – sehän päättyi onnistuneesti työpaikkaan, vaikkei mennytkään täydellisesti.

Tarkemmin työnhakuaan miettivä voi muistaa sen jännityksen ja epävarmuuden, mikä työnhakuun liittyy:

”Kuinka toisin esiin osaamistani ja vahvuuksiani? Pitäisikö olla yhteydessä työnantajaan jo ennen hakuajan päättymistä, ja jos soitan, onko minulla järkevää kysyttävää? Wuhuu, pääsin haastatteluun! Mitä laitan päälle? Mitähän minun pitäisi ottaa mukaan? Ei kukaan ole koskaan halunnut nähdä työtodistuksiani ja oppilaitosten todistuksia koulutuksista, mutta jos nyt niitä kysytäänkin? Miten pääsen haastattelupaikalle ajoissa: mikä bussi sinne kulkee, tai onkohan siellä lähellä parkkipaikkoja saatavilla? Mitähän ne kysyvät, voisinko valmistautua kysymyksiin jotenkin? Onko minulla edes realistinen kuva tästä työtehtävästä? Kelpaanko minä, vai etsivätköhän ne jotain kokeneempaa, sopivamman koulutuksen käynyttä, tai ihan erityyppistä persoonaa kuin olen? Mitä jos minua ei valita?

Työtön työnhakija on hankalammassa asemassa kuin työstä työhön hakeva. Kaiken muun jännityksen ja epävarmuuden lisäksi työtön saattaa joutua miettimään sitä, kuinka pärjää taloudellisesti, jos ei nyt(kään) tärppää. Työttömyyden pitkityttyä on säästöt jo käytetty, talous jo trimmattu turhuuksista ja ehkä tarpeellisistakin (harrastukset – no, onhan sitä kirjasto ja lenkkipolulle pääsee ilman kuukausimaksuja). Työ ja säännöllinen palkka olisivat jo enemmän kuin tarpeen. Alkaako pitkä aukko CV:ssä jo näyttää pahalta, ja pääsenkö enää ikinä takaisin työelämään – masentavia ajatuksia voi nousta mieleen. Kuitenkin työnhaussa pitäisi voida esittää oma paras itsensä, jotta voisi tulla valituksi. Toki työtön voi yleensä aloittaa työt milloin hyvänsä, mikä saattaa olla etulyöntiasema joissakin tehtävissä.

Työnhakijana ottaa helposti arvioitavana olevan roolin, ja pyrkii mahdollisimman hyvin täyttämään odotuksia. Tosiasiassa tilanteessa on kyse neuvottelusta, ja molemmilla osapuolilla on sekä arvioitavan että arvioijan rooli: myös työnhakija arvioi työnantajaa työnhakuprosessin aikana. Työpaikka on vaikuttanut hakijasta ainakin jossain määrin kiinnostavalta, jos sinne on päättänyt hakea, ja hakuprosessin edetessä vaikutelma voi vahvistua tai muuttua kielteisemmäksi. Itse olen ainakin pyrkinyt työhaastattelussa olemaan mahdollisimman autenttisesti oma itseni, ja ajatellut, että jos se ei sitten työnantajaa miellytä, ei meidän yhteistyömme muutenkaan olisi sujunut. En olisi onnellinen työpaikassa, missä en voisi olla sellainen kuin olen. Toki työnhakutilanteessa pyritään antamaan rehellinen mutta edukseen oleva kuva itsestä, vähän kuin ensimmäisillä treffeillä kiinnostavan ihmisen kanssa.

Kun työnantaja arvioi hakijoita ja laittaa heitä järjestykseen tai kahteen pinoon (mahdolliset / ei meille sopivat), työnantaja myös miettii, ottaako valittu hakija paikan vastaan, päästäänkö työsuhteen ehdoista yhteisymmärrykseen, ja osoittautuuko rekrytointi ajan myötä onnistuneeksi. Onnistuneen rekrytoinnin tuloksena sekä työnantaja että työntekijä kokevat tehneensä hyvän valinnan, ja odotukset täyttyvät ainakin kohtuullisessa määrin.

Jos valintaprosessissa ei päädytä sinuun, se ei tarkoita, että sinua arvioitiin, ja köykäiseksi havaittiin. Se tarkoittaa vain, että jonkun muun kohdalla arvio oli paremmin yhteensopiva työtehtävän vaatimusten kanssa. Se ei tarkoita, että olit huono ja epäonnistuit. Päinvastoin, sinusta on voinut jäädä hyvinkin positiivinen vaikutelma, ja työnantaja saattaa ajatella, että pidetäänpä tuo hakija mielessä, jos meillä avautuu paremmin hänen profiiliinsa sopiva tehtävä. Joskus työnhaun lopputulosta ilmoitettaessa jopa vihjataan tällaisesta, ja pyydetään saada säilyttää henkilön yhteystiedot – tai pyydetään ottamaan uudestaan yhteyttä myöhemmin. Työn hakeminen kasvattaa paksumman nahkan lisäksi myös kontakteja eri organisaatioihin, ja lisää omaa yritysten ja muiden työnantajien tuntemusta. Se auttaa jatkossa työnhaussa.

Tsemppiä työnhakuun! Ja jos et ole vähään aikaan hakenut töitä, kun siihen ei ole tarvetta, kokeilepa hakea, ja testaa käytännössä, pitääkö kirjoittamani paikkansa…

Satu

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Työpäivä 2025


 
Katson herättyäni ulos ikkunasta – näyttääpä sateiselta, taidan sittenkin tehdä tänään työtä. Päätän lähteä käymään työpaikallani, jossa saan tavata työkavereitani, joita en olekaan tällä viikolla vielä nähnyt. Työpaikka sijaitsee mukavan kävelymatkan päässä. Olisin voinut valita pyöränkin, mutta sadekupukehitys on vielä niin keskeneräistä, etten ole hankkinut itselleni sellaista. Kävelen siis vanhanaikaisen sateenvarjon suojaamana työhöni.

Työpaikalla on iloinen tunnelma, minut toivotetaan tervetulleeksi. Tuolla onkin kahvirinki koolla, menen ensin sinne turisemaan. Kun olemme juoneet kahvit, valitsen itselleni virtuaalisesta valikosta sopivan värisen työhuoneen. Tänään on haaveileva olo, valitsen sinisävyisen huoneen. Menen alustalle ja painan ohjausnuppia ja päälleni laskeutuu kirkas ja sopivasti minulle ilmastoitu kupu. Kaikki työvälineet ovat saman tien paikalla. Valitsen seinälle vielä somisteeksi kuvan Monetin teoksesta Unikot. Katson, onko työlistassa odottavia ohjaustilauksia – verkkoalustalla onkin kaksi asiakasta minulle osoitettuna. Keskityn tämän aamupäivän ensin kirjoittamaan heille. Toinen miettii ilmastoalan ja metsäalan välistä valintaa – hän on hyvin valveutunut. Vinkkaan uusimman alan tiedoston ja kerron ensi kuussa olevasta seminaarista, johon hän voisi ihan fyysisesti osallistua – virtuaalinen osallistuminen on normimuoto – ja aina voi tilata pilvipalveluun oman pallon asiasta. Toinen asiakas haluaa keskustella digitilassa. Laitan viestin, hänelle sopii ehdottamani vartin päästä alkukeskustelu. Käväisen naistenhuoneessa ja katson peiliin – onneksi hiukseni eivät sateessa pahemmin kastuneet, olen mielestäni tarpeeksi huoliteltu asiakkaan näkökontaktissa kohtaamiseen.

Lounaalle lähden kahden hyvän työkaverin kanssa läheiseen kasvisruokalaan. Siellä on tällä viikolla D-vitamiinin nostoteema – aurinko on täällä Suomessa antanut odottaa itseään. Ruokailu sujuu iloisissa merkeissä ja palaamme työpaikalle hyväntuulisina.

Iltapäivällä jatkan psykologien ohjausalustalle kirjoittamista. Valitsen käsittelyyn teeman ujoudesta, josta on uusia ja mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Huomaan yhden ristiriitaisuuden artikkelissa – tai en oikein ymmärtänyt asiaa – laitan digihyppärin artikkelin kirjoittajalle. Hän vastaakin heti, puhumme virtuaalitilassa ja hän selostaa minulle asian. Kiittelen ja palaan kirjoittamaan. Kirjoittaminen on todella miellyttävää, sillä välillä voin halutessani käyttää puheentunnistusta. Päätänkin lähteä kahvitauolla ulos, koska sade on lakannut. Teen pienen kävelylenkin läheiseen puistoon, jossa on lampi. Lammella ui kyhmyjoutsen. Ja kas, myöskin tukkasotka, joka oli uhanalainen vielä viime vuosikymmenellä. Maapallon tila on parantunut viimeisten vuosien aikana.

Palaan työpaikalle. Tarkastelen työaikapankkiani. Päätän, että jatkan tänään vähän pidemmälle ja saan ensi viikkoon mennessä kokoon sellaisen määrän työtunteja, että voin pitää sitä seuraavan viikon lomaa. Tarkoitukseni on lähteä Turkuun ystävääni tapaamaan ja viettää kiva kulttuuriviikko. Hänen lapsenlapsensa esiintyy nuorisotähtenä baletissa – aivan perinteisessä, sellaisia vielä on – ja haluan päästä näkemään tuon esityksen.

Lähden työpaikalta kävellen kotiini, jossa avopuolisoni onkin paistanut minulle maksaa. Minun pitää huolehtia raudansaannista – terveysskannerissa käydessäni hemoglobiiniarvo on ollut taas liian alhainen. Voi että ruoka voi maistua hyvältä, kun se on rakkaudella laitettu! Puhumme mieheni kanssa, ettemme nyt otakaan henkilökohtaista kokkia, koska mies on innostunut uudestaan ruuanlaittoon. Lupaan ilmoittaa kokille, että palaamme ensi syksynä asiaan. Haluamme varata hänet syyskuun alusta, sillä hän on hyvin suosittu. Tämä onneksi sopii Pedrolle.

Elise

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Urakaaos-teoria

Kaaosteoria urasuunnittelussa tuo esiin näkökulmia, joilla käsitellä työelämän valinnoissa yksilöinä kykyä kohdata ja käsitellä jatkuvaa muutosta ja siitä syntyviä mahdollisuuksia sekä epävarmuutta. Blogiaihe perustuu Bright ja Pryor (2012) artikkeliin ”The Chaos Theory of Careers in career education”. 

Työurien kaaosteoria urasuunnittelussa

Perinteisissä uraohjauksen teorioissa yksilön sopivuutta tiettyyn ammattiin lähestyttiin työympäristön ja ammatinkuvien muuttumattomuuden näkökulmasta. Elämme ajassa, jossa työuran nopeat muutokset ja tulevien urapolkujen epävarmuus ovat yksilöiden työelämän arkea. Työn murros mielletään jatkuvana muutoksena, jossa satunnaisten ennakoimattomien tapahtumien kanssa yksilöiltä edellytetään joustavaa valppautta reagoida itselle merkityksellisellä tavalla. Epävarmuutta aikaansaavat maailmanlaajuisten tapahtumien kytkeytyneisyys yhteisöömme ja niiden seurausvaikutukset. Yksilön kannalta työurien siirtymät ovat moninaistuneet ja voivat näyttäytyä vapaaehtoisina tai pakotettuina valintoina. Työurien kaaosteoria haastaa meitä yksilöitä tarkastelemaan urakehitystämme lyhyiden uravisioiden kautta. Olennaista on kyky keksiä itsemme uudestaan muutoksessa ja toimia luovasti eteen tulevia mahdollisuuksia hyödyntämällä. Edelleen meille ihmisille on tärkeää henkilökohtaisissa valinnoissamme mielekkyyden rakentaminen kokemuksiemme kautta työmme tarkoitukselliseen tekemiseen. Työurien kaaosteoria tarjoaa työvälineitä muutosketteryyden vahvistamiseen itsessämme yhtenä urasuunnittelun taitona.

Uudelleen itsensä keksimisen logiikka

Kaaosteoria muotoilee tarvetta toistuviin merkityksellisten pienten tavoitteiden ja valintojen tekoon, joka tapahtuu yksilöiden luovan ajattelun ja itseä eheyttävän näkökulman vaihtamisen avulla. Uramuutoksessa rohkaistaan keksimään uudelleen ammatillinen minäkuvamme vastaamaan muuttuviin työmarkkinoiden osaamisvaatimuksiin. Urahallintataitoina korostetaan mahdollisuuksien ja yllättävien sattumien tunnistamista, luovuuden ja sisäisen joustavuuden merkitystä selviytyä vastoinkäymisistä huolimatta.

Kaaosteorian korostaa vahvasti ajattelumallia, jossa liputetaan jatkuvan työuran suunnittelun ja useiden vaihtoehtoisten skenaarioiden mahdollisuuksien näkemistä. Tällainen ajattelumalli kehittää urasopeutumiskykyä. Tiedostamme yksilöinä siirtymiemme muuttuvan ja ympäristön olevan ennakoimaton, jolloin havaitsemme tarpeen luoda suunnitelmasta uutta suunnitelmaa jatkuvana kehityskulkuna. Toinen kulmakivi ajattelumallissa kannustaa meitä yksilöinä ottamaan ennakoivan mielenlaadun ja samanaikaisesti kehittämään luovaa ongelmanratkaisutapaamme. Esimerkkinä mainitaan kykyä tunnistaa omasta tehdystä työkokemuksestamme taitoja ja osaamisia, jotka ovat siirrettävissä uudenlaiseen ammatinkuvaan. Haluamaasi ammatilliseen suuntaan voi löytyä reitti kokeilemalla uusia asioita ja työtehtäviä. Pienillä tutustumisretkillä ja lyhyillä lisäkoulutuksilla voit havahtua vahvuuksiasi kehittävään mahdollisuuteen. Nykyisin löytyy moninaisia opiskelumuotoja eri koulutusasteista, jotka ovat toteutettavissa omannäköisesti yksilöllisiä tarpeita palvellen. Selkeästi avoimuus uuden oppimiseen nähdään työmarkkinoilla taitona vastata uusiin osaamisten yhdistelmiin: puhutaan hybridiammatinkuvista.
 

Resilientti yksilö työmarkkinoilla

Työelämän lainalaisuuteen kuuluu väistämättä epäonnistumisen mahdollisuus. Työuran kaaosteorialla parasta antia on inhimillinen näkemys, jossa ihmisten käyttäytymiseen liittyvää epäonnistumista ei tulkita tyhmyydeksi, huolimattomuudeksi tai arvottomuudeksi. Ensiarvoista on treenata kykyämme tunnistaa rehellisesti, milloin joku tapahtumakulku on menossa huonoon kehityssuuntaan, tai ei mennyt menestymistämme tukevan suunnitelman mukaisesti. Kaaosteoria rohkaisee ymmärtämään uusien asioiden ideoimisen ja kokeilemisen sekä omien voimavarojen uudelleensuuntaamisen selviytymistämme edistäen ennakoimattomien vaikutusten monimutkaisuudessa. Omaa oivallusta tukee keskusteluyhteyden säilyttäminen toisiin ihmisiin ja rohkeus lähestyä uusia mahdollisuuksia tarjoavia toimintaympäristöjä.

Pärjäämistä vaikeassa haasteessa tukee, jos hyväksymme, etteivät yllättävät ja joskus jopa nolot pulmatilanteet ole katastrofeja, vaan ihmisluonnolle kuuluvia elämän tapahtumia tai sattumuksia. Selviytymistä epämiellyttävässä tilanteessa auttaa, jos keskitämme ajattelumme huomion enemmän myönteisiin asioihin ja mitä voimme oppia vastoinkäymisestä. Keskeistä on mennä eteenpäin luottaen omaan toimintaan ja olla antamatta epätoivolle valtaa. Epäonnistumisen seurauksien rajoittaminen toimimalla proaktiivisesti siten, että pyrkii kohti toisenlaista merkityksellistä mahdollisuutta, on avainasemassa olevaa työelämän taitoa. Tehdessämme päätöksen tietyssä elämänhetkessä ei tarkoita sitä, etteikö maailma olisi jatkuvassa muutoksessa. Tämän lainalaisuuden sisäistäessämme opimme tiedostamaan omaa oppimistamme jatkuvana kehityksenä ja pienten syklisten mahdollisuuksien myötävaikutuksena työelämän muutoksessa. Resilienssi on ihmisten kyky nousta uudelleen jaloilleen ja toimia joustavasti työelämän katkoksien ja kriisien yhteydessä. Toiminta oppien arvioimalla kokonaisuutta ja uusia tavoitteita luoden on parhaimmillaan energiaa tuottava tapahtumaketju ainutkertaiselle työurallemme.  

Kasvava monimutkaisuus

Taustalla oleva ajatuslogiikka vapaasti muotoiltuna merkitsee, että maailmanlaajuisten verkkojen kautta on saatu aikaan monimutkaisia ​​dynaamisia järjestelmiä - jopa kaoottisia järjestelmiä. Pienikin muutos järjestelmän osassa voi johtaa suhteettoman suuriin muutoksiin muualla järjestelmän osassa (ja päinvastoin). Monimutkaiset dynaamiset avoimet järjestelmät koskettavat usein epälineaarisina muutoksina työelämäämme ja puhutaan ”perhosvaikutuksesta”. Pitkän tähtäimen ennusteet ammatillisesta suunnasta ja soveltuvuudesta voivat johtaa harhaan. Alkuperäiset olosuhteet työelämässä, työpaikoilla ja osaamisen markkinoilla voivat muuttua pienenkin muutoksen kautta tavalla, joka muuttaa kaiken alkutilanteessa havaitun. Urahallintataitoa on ennakoida avoimesti, ja yksilöiden tulisi pystyä käsittelemään kykyjensä mukaan äkillisiä epälineaarisia sattumia opiskelu- ja työelämänsä aikana.

 
Johanna
 

Lähde: Bright, J., & Pryor, R. (2012). The Chaos Theory of Careers in career education.  The National Institute for Career Education and Counselling (NICEC) (verkkolähde)
https://www.researchgate.net/profile/Jim_Bright2/publication/286544642_The_Chaos_Theory_of_Careers_in_career_education/links/566bc17c08ae1a797e3a6ed3/The-Chaos-Theory-of-Careers-in-career-education.pdf?origin=publication_detail

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Ilo irti EU:sta: Juho-Pekan #EUmovers -tarina

Mistä kaikki alkoi

Olin lukion toisella, kun rehtori kutsui kaikki lukion kakkoset auditorioon kuulemaan mahtavasta tilaisuudesta. Rehtori kannusti meitä hakemaan kesäksi vapaaehtoisjärjestön nuorisovaihtoon ulkomaille. Muistan vieläkin olleeni melko ylärivillä, ajatellen vain, että vitsit mikä tilaisuus, moni varmaan tahtoisi samaa ja kilpailu olisi kovaa. Yllätyksekseni en kuitenkaan kuullut hirveästi luokkatovereiltani innostusta asian tiimoilta. Päädyin sitten rehtorin puheille asian tiimoilta ja löysin seuraavana kesänä itseni Pohjois-Ruotsista yhdessä parinkymmenen muun ulkomaalaisen nuoren kanssa. Olin Keski-Pohjanmaan piirin alueelta ainut poika, joka lähti kesäksi nuorisovaihtoon. Se reissu todellakin muutti elämäni ja avarsi maailmaani eri kulttuureista. Sain tutustua italialaisiin, turkkilaisiin, israelilaisiin, ruotsalaisiin, tanskalaisiin, itävaltalaiseen, saksalaisiin ja japanilaiseen. Päästessäni syksyllä taas koulun penkille en malttanut olla kertomatta kaikista kommelluksista ja opituista kirosanoista luokkatovereilleni. Parin viikon leiri vaikutti niin paljon tulevaani, että olen vieläkin yhteydessä muutamaan leiriltä ja tavannut useampaa, vaikka leiristä onkin kulunut jo yhdeksän vuotta.

Opiskellessani Oulun ammattikorkeakoulussa viestinnän koulutusohjelmassa tiesin haluavani tuutoroida ja auttaa kouluun tulevia Erasmus-vaihto-opiskelijoita. Luontaisesti halusin itsekin myös lähteä Erasmus-vaihtoon ja kävin tutustumassa kevätlukukauden Uumajan yliopistoon vuonna 2015. Se olikin ensikosketus toisessa EU-maassa asumiseen sekä Euroopan unionin tarjoamiin palveluihin.

Kaikki ovet avoinna

Valmistuttuani 2017 keväällä medianomiksi en heti saanut töitä. Olin valmistumisen aikaan työharjoittelussa Tukholmassa. Sain sinne koulultani liikkuvuusavustusta vastavalmistuneille työharjoitteluun ulkomaille. Satuin sattumalta kuulemaan avustuksesta kysyessäni omalta kansainvälisten asioiden vastaavalta tuista.

Työttömyyttä jatkuikin sitten läpi syksyn. Pidin kaikki mahdollisuudet avoinna, sillä tiesin, että Suomi on vain yksi melko pieni talousalue, etenkin media-alalla, mutta olin silti valmis kokeilemaan jotain muutakin. Olin yhteydessä entiseen luokkatoveriini, joka silloin työskenteli Työ- ja elinkeinotoimistossa ja hän minut tuntien vinkkasi minulle YFEJ:stä. Tämä kirjainyhdistelmähän ei aluksi kertonut yhtikäs mitään, mutta kun aloin ottaa asiasta hieman selville netistä, paljastuikin paljon mahdollisuuksia, apuja ja neuvoja etenkin nuorille, vastavalmistuneille tai uutta uraa miettiville. YFEJ tarkoittaakin siis Your First EURES Job, eli suomalaisittain Eka EURES -työpaikkaa.

Loppukesästä löysin suomen kieltä vaativan työpaikkailmoituksen Saksasta. Laitoin hakemuksen netissä vetämään ja pian olinkin suorittanut ensimmäiset testit sen mukaisesti, että sain työhaastattelukutsun Müncheniin. Yritys ei ollut kuitenkaan valmis auttamaan matkakustannuksissa, mutta halusin todella käydä paikan päällä työhaastattelussa ja -kokeessa. Sainkin selville sitten YFEJ:n sivuilta, että sitä kautta on mahdollista hakea myös matka-avustusta työhaastatteluun toiseen EU-maahan. Varasin lentoliput ja minun onnekseni ykkösluokan lippu maksoi saman verran kuin economy-luokan, joten matkasinpa sitten ensimmäistä kertaa business-luokassakin! Kysyin työnantajalta kaikki tarvittavat tiedot työpaikasta sekä haastattelusta ja lähetin kopiot matkalipuista ja suunnitelmastani Ruotsin työvoimatoimistoon. Suomi tarjoaa apua ja neuvontaa Eka EURES-asioihin liittyen, mutta avustuskoordinointi on keskitetty muutamaan EU-maahan ja suomalaisille Ruotsin työvoimatoimisto on yleensä se tuenhakukohde.

Pääsin työhaastatteluun, sain lentolippuni kustannettua ja yövyin samalla opiskelukaverini luona, joka oli paikkakunnalla itse työharjoittelussa. Työpaikkaa minulle ei kuitenkaan tarjottu, mutta sain hyvää työnhakukokemusta ja pääsin ensi kertaa vierailemaan myös Saksassa!

Palattuani kotimaahan, osallistuin myöhemmin syksyllä pakolliseen työvoimakoulutukseen, joka oli osa työttömyysetuuksia. Siellä kerroin käyttäneeni jo Euroopan unionin hyväksymää CV-mallia, Europassia, joka oli tarjonnut minulle useita työharjoitteluja jo aiemmin. Lisäksi sain kuulla kurssilla EURES-työnhakupalvelusta, joka kokoaa nettiin kaikki EU-maissa avoinna olevat työpaikkailmoitukset, jotka on laitettu kunkin maan omiin työllisyyspalveluihin. Päätin kokeilla palvelua, sillä eihän minulla ollut mitään menetettävää. Yllätyksekseni sainkin ilmoituksen sähköpostiini n. kuukausi siitä, kun olin ladannut CV:ni palveluun, että rekrytoija oli nähnyt profiilini sekä laittanut työpaikkatarjouksen. Työpaikka oli Virossa ja Tallinnaan haluttiin suomenkielisiä suomalaiseen yritykseen IT-tukeen. Työ tarjosi itse muuttoavustusta ja palkkakin oli paikallisittain kilpailukykyinen. Ajattelin, että on parempi kokeilla jotain uutta ja Viro tuntui helpolta vaihtoehdolta sijaintinsakin vuoksi. Olin lukenut sanomalehdestä aiemmin myös Kelan tarjoamasta liikkuvuusavustuksesta, jota voidaan myöntää työnhakijan muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hain tukea ja sitä minulle myös myönnettiin myös ulkomaille.

IT-ala ei ollut kuitenkaan ihan omaa alaani ja media-alan koulutukseni kummitteli takaraivossani. Sainkin samana keväänä Viroon muuttaessani koulutustani vastaavan työharjoittelupaikan Ruotsin Skellefteåsta, jota en voinut jättää välistä. Kurkkasin taas Työkkärin sivuille ja katsoin mahdollisuuksista liikkuvuusavustukseen ulkomaan työharjoittelun puitteissa. Olin myös yhteydessä Ruotsin työvoimatoimistoon, josta oli aiemmin myönnetty Eka EURES työhaastattelutukea, mutta he sanoivat, että Ruotsista he eivät myönnä tukea työharjoitteluille, mutta käskivät olla yhteydessä Ranskan työvoimatoimistoon. Laitoin tuumasta toimeen ja kerroin tilanteeni. Ranskasta sanottiin, että ehdot täyttyivät, sillä harjoittelu oli 6 kk mittainen. Lähetin matkasuunnitelmani, koulutodistukseni ja vaikka mitä lappusia Ranskaan ja sainkin puhelun viikkoja myöhemmin, että minulle myönnettäisiin liikkuvuusavustusta. Pakkasin autoni ja ajoin Perämeren kautta kohti Skellefteåta.
 

Matka kohti #EUmovers-tarinaa

Työpaikkoja muista maista etsiessäni olin yrittänyt verkostoitua mahdollisimman kattavasti ja olinkin tykännyt useista työllistymiseen liittyvistä Facebook-sivuista. Jotain kautta syötteeseeni päätyi julkaisu kisasta, jossa haettiin erilaisia tarinoita liittyen vapaasta muutosta toiseen EU-maahan. Otin hieman tarkemmin selvää tästä #EUmovers-kampanjasta, jossa haettiin kuvan tai videon lisäksi tarinaa pohjustamaan omia kokemuksia. Katsoin läpi kriteerit ja moni asia kohdallani näytti täyttyvän: olin löytänyt työpaikan EURES-palvelun kautta, olin osallistunut Virossa ollessani EU:n tarjoamalle kielikurssillekin, tapasin ja tutustuin paikallisiin lautapeli-illoissa sekä juhlistin Viron 100-vuotista itsenäisyyttä. Käytin Viron terveydenhuoltoa sekä elektronisia kansalaispalveluja ja todistin, kuinka eri kulttuurit ja kielet soluttautuvat hyvin yhteen tässä vanhassa kauppakaupungissa.

Ilokseni sainkin kampanjan päätyttyä sähköpostin, jossa onniteltiin kilpailun voitosta ja kutsuttiin Brysseliin juhlistamaan vapaata liikkuvuutta yhdessä viiden muun voittaneen kanssa. Se olikin ensivisiittini Belgiaan ja sain todella tuntea, kuinka pääkaupunki eli Eurooppaan, henkeen ja vereen. Kaduilla kuulin ruotsia, ranskaa, saksaa, hollantia, italiaa, joka puolella vilisi pukumiehiä ja -naisia ja Euroopan unionin lippuja.

Matkallani sain tavattua myös italialaista ystävääni, jonka opin tuntemaan tuolla kyseisellä ensimmäisellä nuorisovaihtoleirillä Pohjois-Ruotsissa lähes yhdeksän vuotta sitten. Hän oli työllistynyt EU:n komissioon ja asettunut Brysseliin. Oli ilo saada kutsua hänet myös palkintojenjakotapahtumaan, joka oli erittäin hyvin ja tyylikkäästi järjestetty, mutta ilmapiiri oli silti erittäin rento ja oli inspiroivaa kuulla kampanjan onnistuneista tavoitteista ja luvuista. Päivän aikana kuvasimme 360-videohaastattelun kolmen muun voittajan kanssa sekä iltapäivällä pidimme live-haastattelulähetyksen ennen tilaisuutta. Tilaisuudessa oli paneelikeskustelussa EU:ssa työskenteleviä sekä Suomeen muuttanut luxemburgilainen yrittäjä, jonka kanssa myös verkostoiduin tilaisuuden jälkeen. Matkalta käteen jäi runsaasti EU-kokemusta, iso lasinen palkinto sekä matkalahjakortti Euroopan unioniin. Nähtäväksi jää, minne matkani seuraavaksi suuntaa, mutta Euroopan matkakohteiden kanssa ei voi koskaan mennä vikaan!

Juho-Pekka

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

5 vinkkiä oman osaamisen tunnistamiseen

Oman osaamisen tunnistaminen ja siitä viestiminen ovat tämän päivän työnhaussa tärkeitä taitoja. Pelkät tutkintonimikkeet tai työhön liittyvät tittelit kertovat vain pintapuolisesti työnhakijan osaamisesta. Siksi sitä on hyvä tarkastella syvemmin. Oman osaamisen tunnistaminen kehittää itsetuntemusta, lisää itsevarmuutta ja auttaa itselle sopivien urasuunnitelmien tekemisessä. Tässä viisi vinkkiä oman osaamisen tunnistamiseen:

1.      Tutki omaa koulutus- ja työhistoriaasi ulkopuolisen silmin
Käy ensin läpi omaa koulutushistoriaasi. Pohdi, minkälaista osaamista olet suorittamiesi opintojen aikana hankkinut. Minkälaisia kursseja ja opintokokonaisuuksia tutkintoihisi sisältyy? Mitä olet niissä oppinut, minkälaisia tietoja ja taitoja? Oliko sinulla opintojen aikana erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin perehdyit tarkemmin? Missä suoritit mahdolliset opintoihin liittyvät harjoittelut? Mitä opit harjoittelijana? Mistä aiheesta teit lopputyön tai opinnäytetyön? Mitä se opetti sinulle?

Tarkastele sitten työhistoriaasi työpaikka kerrallaan. Minkälaisia työtehtäviä vastuullasi oli? Minkälaisesta tekemisestä tyypilliset työpäiväsi ja -viikkosi koostuivat? Mitä sinun piti osata tehdäksesi noita asioita? Mitä taitoja ja ominaisuuksia käytit? Minkälainen olit työyhteisön jäsenenä?
2.      Saavutukset: Mitä olet saanut aikaan?
Seuraavaksi siirry pohtimaan työsi merkitystä: Mitä olet kussakin työpaikassa saanut aikaan omalla työlläsi? Ketkä ovat hyötyneet työpanoksestasi? Mitkä asiat ovat menneet työskentelysi avulla eteenpäin? Mitä ongelmia ratkaisit? Kuinka hyvin teit työsi? Mistä sen huomasi? Missä olit erityisen hyvä? Mitä konkreettisia esimerkkejä voit kertoa töissä tapahtuneista onnistumisista?

3.      Huomioi muilla elämänalueilla kertynyt osaaminen
Koulutuksen ja työhistorian lisäksi sinulle on ehkä kertynyt osaamista muilta elämänalueilta. Oletko ollut luottamustoimissa, yhdistystoiminnassa tai vapaaehtoistyössä? Minkälaisia vastuita sinulla on ollut? Minkälaisia taitoja tai henkilökohtaisia vahvuuksia olet käyttänyt näissä tehtävissä? Mitä olet saanut aikaan? Missä olet onnistunut? Mitä harrastuksia sinulla on vapaa-ajalla? Minkälaista osaamista niistä on kertynyt?                               

4.      Hyödynnä saamaasi myönteistä palautetta ja pyydä sitä tarvittaessa
Voit tarkastella omaa osaamistasi myös saamasi myönteisen palautteen avulla. Muistele, minkälaisista asioista olet saanut myönteistä palautetta opinnoissa, aiemmissa ja nykyisessä työpaikassasi sekä vapaa-ajalla. Mitä tuo palaute kertoo osaamisestasi?

Palautetta voi ja kannattaa myös pyytää. Usein työkaveri, esimies tai ystävä huomaa sellaisia vahvuuksia ja onnistumisia, joihin ei itse ole kiinnittänyt huomiota.
5.      Älä vähättele itseäsi!
Monilla on taipumus vähätellä omaa osaamistaan. Älä sorru siihen. Omalle osaamiselle on helppo sokeutua ja ajautua ajattelemaan: ”Kaikkihan nämä jutut osaavat.” Eivät osaa. Se, mikä sinulle vaikuttaa itsestään selvältä, on toisen alan edustajan näkökulmasta tärkeää ja arvokasta osaamista. Tarkastele osaamistasi ulkopuolisen näkökulmasta ja voit yllättyä, miten paljon sitä löytyykään.

Milla

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Koulun penkiltä sain lisää virtaa työhöni

Syyskuussa koulutusneuvojamme Kirsti kirjoitti blogissamme alkaneista opinnoistaan. Hän toi esille kysymyksiään opintojen sovittamisesta työhön, perhe-elämään ja harrastuksiin. Hänellä oli mielessä kysymys myös siitä, saako hyödynnettyä opintojaan työssään. Samoja seikkoja olen miettinyt oman täydennyskoulutukseni suhteen, täydennän psykologin tutkintoani opiskelemalla kirjallisuusterapiaohjaajaksi yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Viime syksynä opintoja on ollut viikonloppujen yhteydessä, ja kotona tehtävät kirjalliset työt ovat olleet maltillisia laajuudeltaan. Nyt aloitin osittaisen opintovapaan, jolla haluan suoda itselleni riittävästi aikaa lopputyön ja oman ohjattavan kirjallisuusterapeuttisen kasvuryhmän ohjaamiseen. Olen opintovapaalla kolme päivää viikossa 3,5 kuukauden ajan. Gradun teosta on aikaa 15 vuotta, ja nyt on työn alla tieteellinen esitys itse valitusta aiheesta, johon yhdistyy teoriatietoa ja jotain itse kehitettyä uutta sisältöä. Kirjallisen työn aloitus ei ole aivan helppoa, vaikka opettajien tuki on käytettävissä. Huomaan pelkoa, rimakauhua, lykkääviä toimintoja (kuten siivousta ja muiden tekeillä olevien pienempien tehtävien loppuunsaattamista) ennen isompaan haasteeseen tarttumista. Alku on vaikein. Juuri se vaihe, kun ei tiedä, mitä pitäisi etsiä ja mistä. Miten rajaa aiheensa, osaako ja pystyykö.
 
Tavoitteen paloittelu pienempiin tehtäviin on tässäkin kohti osoittautunut hyödylliseksi. Jokainen kirjastosta haettu lähdekirja on eteenpäin, jokainen kirjoitettu rivi ja sivu (vaikka hajanaisempikin), on lähempänä tavoitetta. Tyytyväinen olen ollut myös siihen, että opintovapaata tuli järkevästi suunniteltua – saan tehdä päiväaikaan tehtäviä, ja olen ajoissa päiväkodilla ja perheelle läsnä. Opintovapaata en ole aiemmin hakenut. Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat sitä hyödyntäneet. Jotkut ovat tavoitelleet ja päässeetkin uudelle alalle töihin. Toiset ovat kaivanneet irtiottoa töistä ja syventäneet mielenkiinnon kohteitaan opiskelemalla. He ovat sitten palanneet omaan tai uuteen työhön alkuperäisessä ammatissaan. En ole kuullut kenenkään katuvan opintovapaa-aikaansa.                                                                     

Oma tavoitteeni opinnoissa liittyy ryhmien kanssa toimimiseen ja luovat terapiat kiinnostavat. Nykyisessä työssä on ihmisten kohtaamista paljon, mutta ryhmät ja livetapaamiset jäävät vähemmälle. Halusin kokeilla siipiäni uudella tavalla. Opiskeluryhmä koostuu monen eri alan naisista. Meillä on WhatsApp –ryhmä ja Moodle käytössä, mikä elävöittää ja muistuttaa opintojen etenemisestä. WhatsAppissa saa nopsaan tukea silloin kun sitä kaipaa, koska yleensä joku kurssilaisista on puhelimen ääressä. Opintojen kouluttajat ovat pitkälle opiskelleita ja kokeneita oman alansa osaajia. Yllätyksekseni olen saanut paljon uutta tietoa, sellaistakin mikä on muuttunut oman valmistumiseni jälkeen psykologian alalla. Aikuisena on kiinnostuneempi kyselemään ja keskustelemaan – hyödyntämään toisten erilaista osaamista omilla aloillaan.

Miten voi löytää itseä kiinnostavia koulutuksia? Opintopolusta löytää vinkkejä oppilaitosten tarjonnasta. Korkeakoulutetut löytävät täydennyskoulutuksia kätevämmin avointen ammattikorkeakoulujen sivuilta, kesäyliopistoista ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksista. Koulutusneuvontaa kannattaa hyödyntää.  Löysin oman koulutukseni netistä. Nimi puhutteli, ja aloin ottamaan asiasta lisää selvää. Lainasin kirjastosta kirjallisuusterapiaa käsittelevän kirjan ja mietin voisiko tämä kiinnostaa minua. Valintakoehaastattelu jännitti – sielläkin oli mahdollista kysyä vielä itseä arveluttavia asioita opintoihin liittyen. Vielä oli aikaa tehdä päätöstä siinäkin kohti, kun sain tiedon saavani opiskelupaikan. Mietin myös, paljonko aikaa opinnot veisivät ja tarvitsenko opintovapaata. Vapaata hain loppuvuodesta, ja sen jälkeen työllisyysrahastosta ennakkopäätöksen oikeudesta aikuiskoulutustukeen. Tämän kohdan olisi voinut ja ehkä kannattanutkin tehdä toisin päin, koska ensimmäisestä hakemuksesta tuli hylky ja opintovapaa ehti jo alkaa epätietoisuudessa. Hylyn perusteena oli että opinnot katsottiin yleissivistäviksi. Ilmeisesti oppilaitoksen perustelu ei ollut riittävän laaja, joten pyysin siihen tarkennuksia ja lisäksi hankin työnantajan lausunnon.  Onneksi lisäselvitysten avulla tuli myönteinen päätös. Nyt voi jo sanoa että opintojen suhteen kuljen jo loppusuoralla.
 

Heli

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Juuret


Minua ärsytti nuorena, kun tutut ja täysin ventovieraatkin kommentoivat, että ”kylläpä olet niin isäsi näköinen että!”.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa, että sukulaiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan.  Vaan huomaa myös, että sukulaiset muistuttavat toisiaan myös muuten, taitojensa, käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä suhteen.
 
Elämme aikaa, jossa nopeus, muutokset, mahdollisuudet ja erilaiset uhat ovat kaiken aikaa läsnä. Siirtyminen agraariyhteiskunnasta teollistuneen kautta postmoderniin ja nykyiseen digitaaliseen aikaan, on tuonut abstraktisuutensa myötä juurettomuutta, jossa elämän pohja voi tuntua huteralta.  Kysymykseen, mistä olet kotoisin, harva enää vastaa yhden paikkakunnan nimen. Moni alkaa selittää, kuinka hän on asunut siellä ja käynyt koulunsa tuolla ja on muuttanut opiskelun tai työn perässä tänne. Yhteiskunnallisesti odotetaan, että työntekijä voi joustavasti liikkua työn perässä. Juurettomuuden tunteeseen voi saada apua miettimällä omia lähtökohtiaan.
 
Sukututkimus on ollut jo pitkään suosittu harrastus. Sen rinnalle on tullut trendikäs ja nopea dna-testaus.  Asiantuntijat neuvovat, että kannattaa teettää useamman firman edullinen testi, sillä näiden tulkinnat vaihtelevat. Eräs tuttavamies teetti tällaisen dna-testin jo muutama vuosi sitten ja sai vastauksena mm. listauksen geeniperimänsä prosenttiosuuksista. Hän kertoi omaavansa hitusen intiaaniverta… kyllä, toden totta, hän on hitusen intiaanin näköinen, tumma ja kyömynenäinen…
 
DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään Suomen muinaisten asukkaiden alkuperää. Muinaiset suomalaiset olivat eri puolilta tulleiden geenien sekoitus eli kerroksellisia, aivan kuten Suomen nykyasukkaatkin. https://yle.fi/uutiset/3-10528089   
 
Tieteen edistyminen on lopettanut väittelyn siitä, kumpi vaikuttaa ihmiseen kehityksessä enemmän, perimä vai ympäristö. Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa artikkelissaan ”Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen”, että geenien vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon. Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat. Psykologisia ilmiöitä pitää tarkastella näiden kahden tekijän vuorovaikutuksen kautta. https://journal.fi/tt/article/view/56492
 
Koulutusasteiden ja -alojen on todettu eri tutkimusten mukaan periytyvän vanhemmilta lapsille. Vahvimmin periytyvä ammatti on maanviljelijän ammatti, samoin yksityisyrittäjyys periytyy usein. Suomessa on taiteilija- ja pappissukuja. Sosiologian professori Jani Erola on tutkinut ammattien ja sosiaalisen aseman periytyvyyttä sekä sosiaalista liikkuvuutta. Hänen mukaansa Suomessa yleisimmin periytyviä ammatteja ovat opettajan, juristin ja lääkärin ammatit. Yhdistävinä tekijöinä näissä ammateissa on vahva ammatti-identiteetti ja pitkä koulutuspolku. Myös teollisuustyö voi periytyä. Nuorena urapsykologina työskentelin paikkakunnilla, Mäntässä ja Nokialla, joissa nuoret seurasivat ylpeänä vanhempiaan tehdastyöhön.
 
Urapsykologina olen kuullut joiltakin asiakkailta kertomuksia, joissa he ensin nuorena ovat halunneet valita tarkoituksellisesti täysin suvustaan poikkeavan ammatin. He ovat valmistuneet ja toimineet ammatissa, menestyneet ja onnistuneet, mutta keski-ikäistyessään ovat alkaneet kaivata muutosta. Kun he kertovat taustastaan, he hoksaavat, että usea sukulainen on ammatissa tai työssä, josta he nyt ovat alkaneet haaveilla. Jossain suvuissa on puolestaan saattanut olla tyylinä valita samanlainen urapolku kuin muillakin sukulaisilla on ollut. Syynä on voinut olla käytännöllisyys, kotiseuturakkaus, turvallisuushakuisuus tai tuttuus. Vai onko valinta ollut helppo siksi, että se on ollut niin luonteva?
 
On hyvä, jos voi valita sellaisen ammatin tai työn, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin. Vahvuudet ovat piirteitä, ominaisuuksia, taitoja ja strategioita, jotka ovat jalostuneet sopivissa olosuhteissa sukupolvien ketjussa ja ilmenevät nykyisyydessä itsen kautta.
 
Puu kasvaa suureksi juurtensa voimalla. Juuristaan se saa ravinteet ja veden, juuret kiinnittävät sen kasvualustaansa. Ei ole ollenkaan pahitteeksi tuntea omia juuriaan.
 
Elise
 
 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Sopiva koulutustausta

Helsingin Sanomissa haastateltiin 60 vuotta täyttänyttä eläkeyhtiö ELO:n johtaja Satu Huberia. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan uransa alusta, jolloin hän oli Lontoossa harjoittelijana Citibankissa:

”Työkaverini olivat opiskelleet Oxfordissa tai Cambridgessa kanditutkinnon historiasta tai kemiasta, kuka mistäkin. Ensimmäiset puoli vuotta minä, joka olin opiskellut taloustieteitä, olin fiksuin ja filmaattisin, kun puhuttiin talousasioista. Mutta puolen vuoden päästä he tiesivät vähintään saman kuin minäkin, ja lisäksi heillä oli paljon parempi yleissivistys.”

Olen samaa mieltä Huberin kanssa: tämän päivän Suomessakaan ei pitäisi tuijottaa liikaa tutkintoja, vaan henkilön edellytyksiä suoriutua työstään. Uusi työntekijä täytyy joka tapauksessa perehdyttää työtehtäviinsä. Me urapsykologit kyllä rohkaisemme asiakkaitamme hakemaan avoimin silmin töitä, mutta se ei yksin riitä – myös työnantajien täytyisi olla yhtä rohkeita.

Monissa työpaikkailmoituksissa onkin jo vuosia ollut koulutusvaatimuksena ”soveltuva korkeakoulututkinto” tai ”ei pohjakoulutusvaatimusta – me koulutamme sinut alalle”. Tämä ei tietenkään tarkoita, että koulutus olisi turhaa, tai ettei sillä olisi merkitystä. Kaikella osaamisella on merkitystä. Korkeakoulutuksella pyritään tarjoamaan opiskelijalle valmiuksia tehdä itsenäistä asiantuntijatyötä: käyttää tietoa työvälineenä, hankkia tarvittavaa uutta tietoa, arvioida uuden tiedon pätevyyttä ja hyödyllisyyttä, ja perustella tiedolla erilaisia valintoja. Vastaavalla tavalla muillakin koulutusasteilla opitaan paljon muutakin kuin alaan ja ammattiin kiinteästi kuuluvia asioita. Näitä siirrettäviä taitoja on tärkeää osata tunnistaa ja kertoa niistä työnhaussa.

Monipuoliset koulutustaustat johtavat monipuoliseen osaamiseen työpaikalla. Näin työntekijöiden erilaiset taustat voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi. Moninaisuus, diversiteetti, tarkoittaa kaikkea sitä ihmisten erilaisuutta, mikä ilmenee työyhteisössä. Moninaisuus voi viitata ikään, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, terveyteen, etniseen ja sosiaaliseen taustaan, kulttuuriin, äidinkieleen, uskontoon, koulutukseen, ammattiin, kykyihin, arvomaailmaan, persoonallisuuteen tai vaikka toimintatapoihin. Moninainen työyhteisö voi oppia toisiltaan, inspiroida ja inspiroitua, ammentaa erilaisista näkökulmista, ja näin saada aikaan huomattavasti luovempia ja monipuolisempia työtuloksia kuin keskenään samanlaisista ihmisistä koostuva työyhteisö. Tämä näkökulma mielessä on ehkä helpompaa rohkaistua hakemaan uudenlaisiakin työtehtäviä!
 
Satu
 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Miten tunnistaa omia vahvuuksia?

Sisäisesti motivoivan koulutuksen valinta ja valitsemaltasi ammatilliselta alalta aidosti innostaviin työtehtäviin sitoutuminen edellyttää ajoittain itsensä tutkimista.  Vahvuuksille perustuvien valintojen on osoitettu lisäävän työhön sitoutumistamme, elämän iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia työelämässä. Mistä sitten tunnistan vahvuuksiani, sekä motivoivan opiskelu alan tai ammatissani kyvyilleni soveltuvia työtehtäviä?

Omien persoonallisten ominaisuuksien tai kyvyn tunnistamisen voi aloittaa tiedostamalla sellaisia tekemisiä ja toiminnan hetkiä arjestasi, joihin syvennyt vapaaehtoisesti. Vahvuuksien käyttö haastaa sinua sopivasti ja koet, että tehdessäsi sinulla on niin hallinnan tunnetta kuin tahtoa jatkaa toimintaa, vaikka et koko ajan onnistu. Tunnusmerkkejä havaitsemiseen! Käyttäessäsi ydinluonteen vahvuuttasi oppiminen tapahtuu nopeasti, mielelläsi käytät luonteenominaisuuttasi eri tavoilla ja vaihtelevissa tilanteissa oppien jatkuvasti lisää.

Esimerkkejä: haluat opiskella uutta ohjelmointikieltä, koska olet luova loogisessa ongelmanratkaisussa. Saatat olla mukana opiskelijatoiminnassa, koska haluat rohkeasti edistää nuorten asemaa ja oikeudenmukaisuutta. Kenties nautit verkkopelien pelaamisesta, koska ryhmässä työskentely on hauskaa, tai haluat kehittää strategisesti itseäsi pelaajana. Opettelet lapsesi joukkueen johtamisen, koska omaat kykyä ymmärtää ja kannustaa toisia ihmisiä tai olet taitava ryhmätyötaidoiltasi. Opit nopeasti kuvien muokkausta, koska hahmotat kauneuden muodoissa ja väreissä jne. Olennaisinta on, että toimintasi antaa sinulle energisen olon ja sisäistä tyytyväisyyttä. Teet omasta tahdostasi, mistä palkintona on lisääntynyt itseluottamus. Et tee tekoja siksi, että saisit toisilta ulkoista kiitosta tai rangaistuksen pelossa.

Saatat tunnistaa itsellesi merkittävän vahvuuden tai valmiuden joskus pettymyksen tunteesta, jos et saisi käyttää sitä. Jos nykyisessä elämänvaiheessa, et jostain syystä tunnista tällaisia tekemisen lähteitä tai paikkoja, voit muistella menneestä tapahtumia tai elämäsi eri rooleja. Läheisistä ihmissuhteistasi, työympäristöstä tai vapaa-ajan toiminnasta merkityksellisen myönteisen ja opettavaisen hetken, jossa oivalsit ja teit jotain hyvää ja itsellesi tärkeää. Yksi keino on kysyä hyvältä ystävältäsi tai työkaveriltasi, mitä hän kertoisi missä olet taitava tai mitkä ovat vahvuuksiasi? Lisäksi, oman luontaisen ominaisuuden voi joskus havaita vastoinkäymisen hetkissä. Kun jostain ihmeestä sinulle kumpuaa ”voimat” edetä tapahtumista huolimatta. Pysähdy tunnistamaan omista kokemuksistasi ja eletystä tarinastasi sinulle luontaisia vahvuuksia! Kirjoita ne ylös.

Onko suomalaisten osaajien vahvuuksille tilausta?

Yksilöinä rakennamme ammatillista identiteettiä kokemamme työmme henkilökohtaisen merkityksellisyyden ja itse sisäistämiemme arvostuksien avulla! Työelämän osaamisten ja sopivien tehtävänkuvien mahdollisuuksien valinnoissa on keskeisellä sijalla työllistävyys ja riittävän hyvän työllistymisen skenaariot. Yhteisömme vaikuttavat meihin suoraan odotuksien kautta ulkoisista työtaito- ja osaamisvaatimuksista sekä antavat toiminnan toteutukselle erilaisia aikatauluja. Näin ollen yhteiskunnallinen kysyntä määrittelee osaajien ja osaamisten tarvetta ja vaikuttaa yksilöllisiin valintoihimme. Taitojen kehittämiseen joka tapauksessa tarvitsemme toistemme tietoja, mallia ja kannustusta sekä hyväksyntää ammatilliselle minäkuvallemme.

Jos tilanne työpaikoilla ja oppimisympäristöissä ei tarjoa todellista aikaa ottaa puheeksi ja keskustella, miten käyttämättömiä vahvuuksia valjastetaan työntekoon, lopputulos voi näkyä työn ilossa. Onko vaarana, että yksilöiden inhimilliset vahvuudet verhoutuvat ketterän joustavuuden taakse. Ihmisten hiljennetyissä uratarinoissa tunnistan vahvaa arviointikykyä, sosiaalista älykkyyttä, oppimisen iloa, potentiaalisen luovuuden sekä kauneuden ja erinomaisuuden arvostamista. Osa-alueet ovat työssä innostumisen keskeisiä lähteitä, jotka ovat sanoitettavissa yksittäisten työtehtävien sisältöihin. On eri asia, sallitaanko ihmisten ammatillinen liikkuvuus työpaikkojemme työnkuvissa ja oppilaitoksien tutkinnoissa.

Venyminen työolosuhteissa, jotka eivät anna mahdollisuutta vaikuttaa omaan työnkuvaan ja pistää itseämme likoon ts. käyttää aidosti sisäisiä luonteen lahjoja, turhauttaa. Yhteisömme rakenteet ja toimintamallit saattavat pahimmillaan johtaa työuupumukseen tai ihan sama -strategiaan. Osaammeko tulla aidosti lähelle toista, kun puhumme osaamisista, niiden kehittämisestä ja käytöstä. Tunnistan työpaikoilla tehokkuuden mantran, joka suojaa mieltämme pysähtymästä arvioimaan, mihin kaikkeen työajalla todella panostamme ja mitä oikeasti saadaan aikaan. Ymmärtääksemme toisia ja yhteisen inhimillisen työn innostuksen rakentamiseksi, on treenattava seuraavia vahvuuksia: näkökulmanottokykyä, johtajuutta, ryhmätyötaitoja, huumoria ja itsesäätelyä. Mielestäni on tilausta vahvuuksille ja monipuolisuudelle perustuviin tehtävänkuviin. Tällainen muutos tukisi suomalaisten työssä jaksamista. Väitän, että yksilöt tarvitsevat nyt tueksi yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteisen tahtotilan! Kantaa tulisi ottaa, miten ylittää organisaatio rajoja, ammattialoja että toimia poikkitieteellisesti ja toteuttaa työpaikoilla osaamisten käyttöä vahvuuslähtöisesti työn tavoitteiden aikaansaamisessa.
Myönteisen psykologian tieteessä lähdetään ajatuksesta, jossa omien ydinvahvuuksien tunnistaminen ja todellinen käyttö työtehtävissä, tulee lopulta näyttäytymään yhteisön hyväksi. Vahvuuksien käyttämisen on osoitettu parantavan ihmisten henkisen hyvinvoinnin kasvua, niin sanotun psykologisen pääoman, johon liitetään itseluottamus, toivo, optimismi ja vaikeuksien sietokyky.  Yhtä lailla vilpittömästi tunnistan suomalaisen työelämän nostattamia vahvuuksia ihmisten yksilöllisissä kamppailuissa; sinnikkyys, vaatimattomuus, urheus ja reiluus. Suomalaiset ovat taipuvaa kansaa! Vahvuus testi tarjoaa yhden välineen käyttöösi ja tehtävä mittaa, miten arvioit itsessäsi olevia erilaisia inhimillisiä luonteenominaisuuksia eli vahvuuksia. Edellyttää rekisteröitymistä ja kielivaihtoehtona suomi.

Rakkaus-vihasuhde ponnistellessamme

Vahvuuksiesi käytölle on etsittävä sekä osuvia arjen pieniä tilanteita, että tavoitteellisempia osaamisten kehittämisen paikkoja. On tsempattava jälleen ajatustyöhön ja vastattava mitä, missä, milloin ja miksi sinulle tapahtuu? Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että todellisten kiinnostuksien niin vapaa-ajan elämme kuin työelämme ollessa kyseessä, me suomalaiset olemme joskus vaativia itseä kohtaan. Samanaikaisesti suhtaudumme sekä innostuksella että pelolla haluamaamme muutosta, tekemistä, ja tavoittelemaamme lopputulosta kohtaan. Helposti mittaamme itseä omanarvontunnon kautta, ja arvioimme etukäteen, kuinka hyvin menestyisimme tai mitä odotamme itseltämme saavuttaaksemme asetetut tavoitteet. Alkuun pääsemisessä voi auttaa, että tiedostat taitojasi vastaavan haasteen, varaat riittävästi aikaa ja teet sinulle merkityksellistä toiminnasta ensin säännöllisen rutiinin. Lisäksi on uskallettava sanoittaa! Sanoa ääneen sekä arvojamme kuvastavien työtaitojen kehittämisen muutostoimia, että ihmisten mittaisia, saavutettavissa olevia työn ja opiskelun tavoitteita tekoina.

Urasuunnittelussa omien vahvuuksien käyttö tarkoittaa, että haet tietoa ja tunnistat paikat (opiskelu- tai työympäristöt, vapaa-ajan verkostot), joissa pääset kokeilemaan vahvuuksiasi ensin pienillä tavoitteilla! Apua voi olla, kun käytännössä rohkeasti lähestyt ihmisiä, jotka ovat jo koulutuksessa tai sinua kiinnostavassa työnkuvassa. Tarvitset luovan ajattelusi, nähdäksesi vaihtoehtoiset tavat ja reitit kehittyä sekä kasvaa kohti yksilöä, joka todella olet ja haluat olla. Haluat kokeilla uudestaan ja eri tavoilla sekä hakea tarvittaessa oppia ja mallia hyviltä esimerkeiltä. Sen sijaan epävarmuuden kokemuksien jatkuessa, saatat huomata, että kyseisessä tekemisessä vahvuutesi ei pääse kunnolla esiin, ja sopeutat itsesi tehtävään. Toiminnan suuntaa työelämässä on syytä tarkistaa. Paljon puhutaan itsemyötätunnosta, joka on ystävällistä asennetta itseä kohtaan ja on sen vuoksi urasuunnittelussa keskeinen taito.

Jos tavoittelemamme asiat eivät mene putkeen, hetkellinen epätoivon sävy ja mielen kielteiset ajatukset yrittävät puhutella meitä. Kovin itsekriittinen ääni voi joskus estää meitä todellisuudessa käyttämästä lahjojamme ja emme enää etsi ja näe ympäristöstämme valmiina olemassa olevia vaihtoehtoja. Murehtiva mieli lietsoo epäonnistumisen pelkoa ja häpeää. Silloin on hyvä tunnistaa, kenen suorituspaineesta on kysymys. Tässä kohtaa on oltava tarkkana, kun kyseessä on arvostamiesi ammatillisten työtaitojen oppiminen tai kenties haluat kehittyä jo valitsemallasi työpolulla. Kun kohtaat vaikean tuntuisen tilanteen ja et yllä tavoitteisiisi, annatko sinä itsellesi luvan oppia?

Vahvuuksien äärellä olemme herkkiä! Myönteiset (esim. innostus, kiinnostunut, päättäväinen, odottava) kuin kielteisetkin tunteet (esim. tylsistyminen, viha, ahdistus, kateus) kertovat syvimmistä arvoistasi, tarpeistasi ja mitä hyvää odotat tapahtuvaksi. Vahvuuksien yhteydessä tunnistetut tunteet kertovat toimintamme motiiveista, joten kuuntele niitä viisaasti! Parhaimmillaan omien tunteiden taustalla olevat ajatukset auttavat sinua tekemään päätöksiä tärkeissä työelämän tienristeyksissä. Toinen mielenkiintoinen työkalu selvittää työelämää koskettavan muutoksen tarvetta vahvuuksien itsetutkiskelun lisänä on pysähtyä tunnistamaan Steven Reissin motivaatioteoriaa apuna käyttäen muutoksen teon motiivisi. Urasuunnittelun aloitus merkitsee vastaamista itselle kysymykseen minkä vuoksi minun on tehtävä tämä? Tämän jälkeen tunnistat helpommin potentiaalisista koulutus aloista ja työnteon paikosta sinua puoleesi vetävät tavoitteet ja osaat rajata pois ei innostavat vaihtoehdot. Sisäisesti motivoivat luontaiset vahvuutesi, antavat voimaa kehittää taitojasi eteenpäin pidemmällä aikaperspektiivillä!  Uskon, että sitä kautta saavutetaan riittävä tasapaino tekemisen meininkiin ja pysymme laadullisesti kestävän kehityksen kyydissä työn murroksessa. Liputan suomalaisten työn sankareiden puolesta ja toivon, että jokaisen ihmisen ääni tulee kuulluksi kiireisen työelämän keskellä!

Johanna
Psykologi, ihmisten itsensä voittamisen ja osaamisen kehittämisen teemoista innostunut ja työhyvinvoinnin puolesta puhuja.

Lähde: Carr, A. (2004). Positive psychology. The science of happiness and human strengths. Brunner-Routledge. Taylor & Francis Group.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Liisan uratarina – itselle sopivan työn löytäminen aikuisiällä



Liisa Martikainen on aikuinen alanvaihtaja ja työskentelee tällä hetkellä psykologina Savonlinnan nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Hän on löytänyt oman alansa vasta aikuisiällä ja saanut ennen psykologin ammattia kokemusta monenlaisista työtehtävistä, joista kokee olevan hyötyä psykologin työssä. Haastattelin Liisaa hänen uratarinaansa liittyen.

Taidelukiosta matematiikan opiskelijaksi
Liisa valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Sen jälkeen hän lähti yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Alanvalintaan vaikutti lukion matematiikan opettajan suositus. Liisa kertoo, että oli aina tykännyt koulunkäynnistä, joten opettajan ammatti tuntui tutulta ja luontevalta valinnalta. Tuossa vaiheessa muita alavaihtoehtoja ei ollut mielessä. Liisa opiskeli matemaattisia aineita yliopistossa kolme vuotta, mutta keskeytti opinnot sen jälkeen. Opiskelu tuntui sisältävän pelkkää teoriaa ja loogista päättelyä, ja Liisa ajatteli, että matematiikka olisi liian yksipuolinen ja suppea ala ammatiksi. Liisa toivoi ihmisläheisempää työtä. Hän lähti puoleksi vuodeksi au pairiksi Ranskaan ja mietti opiskeluvaihtoehtoja.
Luokanopettajakoulutus ja tutkimustyö kasvatuspsykologian parissa
Suomeen palattuaan Liisa päätyi hakemaan luokanopettajakoulutukseen ja aloittamaan opinnot siellä. Opettajuus vaikutti ammattina monipuoliselta, ja opiskelu toikin vastapainoa matematiikan tiukkuudelle ja teoreettisuudelle. Liisa teki luokanopettajan sijaisuuksia viimeisinä opiskeluvuosina, ja tutkinnon valmistuttua oli jo tiedossa työpaikka eräällä koululla, jossa hän oli ollut harjoittelijana. Tuolloin Liisaa pyydettiin myös yliopistolle töihin kasvatuspsykologian yksikköön, johon oli tehnyt gradun. Liisa ajatteli kokeilla tutkimustyötä, ja työskenteli ensin tutkimusavustajana, sitten assistenttina ja myöhemmin apurahatutkijana. Professori suositteli jatko-opintoja ja väitöskirjan tekemistä, ja Liisa alkoi työskennellä niiden parissa. Jonkin ajan kuluttua tuli perhesyiden vuoksi ajankohtaiseksi muuttaa Helsingistä pois. Perhetilanteen vuoksi yliopiston pätkätyöt ja niihin liittyvä epävarmuus tuntuivat hankalilta ja se vaikutti muuttopäätökseen.
Koulutuksen maailmassa
Liisa muutti Helsingistä Kuopioon ja aloitti työt Pohjois-Savon opistossa kouluttajana. Työhön kuului kasvatustieteen ja pedagogisten opintojen opettamista sekä koulutuksen suunnitteluun ja organisointiin liittyviä tehtäviä. Väitöskirja nuorten aikuisten elämäntyytyväisyydestä valmistui työn ohessa. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Liisa työskenteli lyhyen aikaa Jyväskylän yliopistossa lehtorin sijaisena ja siirtyi sitten Kuopion ammattikorkeakouluun yliopettajan tehtävään, jossa tohtorin tutkinnosta ja siihen liittyvästä osaamisesta oli hyötyä. Työ oli suurimmaksi osaksi hallinnollista työtä mm. pedagogiseen laatuun liittyen. Lisäksi siihen kuului tutkimusmenetelmäopintojen opetusta sekä opinnäytetöiden tarkastamista. Koulutussektoriin kohdistuneet rahoitussupistukset toivat työhön lisää kuormitusta, ja Liisa kuvaakin silloista työtilannetta turbulenssiksi. Hän alkoi pohtia muita työmahdollisuuksia ja aloitti työn ohessa johtamisen aineopinnot Kauppakorkeakoulussa sekä opetushallinnon opinnot saadakseen rehtorin pätevyyden. Kauppatieteen opinnot Liisa teki loppuun opintovapaalla. Tuolloin hän alkoi pohtia koulutuksen maailmasta pois hakeutumista, koska oli uupunut ja kyllästynyt työhönsä eikä se enää tuntunut loppuelämän työltä.
Suunnanmuutos ja uusi alku
Vähitellen kypsyi ajatus suunnanmuutoksesta ja siitä, että aloittaisi vielä kerran alusta. Liisa oli tuolloin työterveyspsykologin asiakkaana ja silloin avautui ajatus psykologin ammatista, jota ei ollut aiemmin harkinnut, vaikka oli opiskellut sekä kasvatuspsykologiaa että sosiaalipsykologiaa. Liisa pohti, että haluaisi ammatin, jossa on aikaa kohdata oikeasti ihmisiä, aikaa auttaa ja tukea sekä helpottaa ihmisten arkea. Liisa huomasi tehneensä paljon ihmisten tukemista useissa aiemmissa töissään, mutta siihen ei ollut koskaan kunnolla aikaa. Liisa palasi joksikin aikaa takaisin yliopettajan töihin ja aloitti psykologian pääsykokeisiin lukemisen töiden ohessa.
Opiskelupaikka Joensuun yliopiston psykologian laitokselle avautui. Ensimmäisenä opiskelusyksynä Liisa teki yliopettajan töitä ja opintoja samaan aikaan, mikä oli kuormittavaa. Hän päätyikin ottamaan opintovapaata ja opiskelemaan aikuiskoulutustuella. Psykologian opinnot Liisa suoritti 2,5 vuodessa, koska sai aiemmista opinnoistaan paljon hyväksilukuja, mm. sivuaineet sekä kasvatus- ja sosiaalipsykologian opinnot. Gradun teko oli helppoa, koska aiempaa kokemusta tutkimustyöstä oli paljon. Teoriaopinnot Liisa suoritti Joensuun yliopistoon Kuopiosta käsin. Kotiseudulleen Savonlinnaan hän muutti siinä vaiheessa, kun opintoihin kuuluva harjoittelu oli ajankohtainen.
Opiskelu aikuisena
Liisa kertoo, että alanvaihto ja opiskelijan rooliin palaaminen oli virkistävä muutos elämässä: nuorten kanssa opiskelu tuntui tuoreelta, ja opiskelijayhteisö oli mukava, sinne oli helppo sopeutua. Opiskelijoiden joukossa oli monia muitakin aikuisopiskelijoita erilaisista taustoista (esim. teologian tohtori, juristi ja kauppatieteilijä) sekä useita ammatinvaihtajia, joten siinä joukossa ei kokenut olevansa mitenkään erilainen. Omassa roolissa oli kuitenkin myös opettelemista: siirtymä yliopettajasta perustutkinto-opiskelijaksi oli melko suuri, ja välillä huomio kiinnittyi aiemman työn pohjalta opetuksen järjestämiseen, laatuasioihin ja organisatoriseen näkökulmaan.
Opiskelu ei ollut samanlaista kuin parikymppisenä: ulkoa pänttäämisen sijaan 40-vuotiaana piti opetella uusia oppimisstrategioita (esim. miellekartat, pohtiminen, asioiden yhdisteleminen). Liisa mainitsee olleensa tosi motivoitunut kohti uutta: opiskeluun ei liittynyt minkäänlaista miettimistä tai jahkailua, vaan omia tavoitteita kohti oli helppo edetä. Muullakin tavalla siihen asti eletystä elämästä oli hyötyä opiskelussa: elämänkokemus ja työkokemus toivat heijastuspintaa psykologisiin ilmiöihin ja opinnoista sai eri tavalla irti. Myös aiemmista kasvatus- ja sosiaalipsykologian opinnoista oli apua: ne toivat laajempaa näkemystä opiskeltaviin asioihin.
Kohti psykologin työtä
Aiempien ammattien pohjalta olisi ollut luontevaa suuntautua työ- ja organisaatiopsykologiaan, mutta Liisa halusi hakeutua kliiniseen työhön ja erikoissairaanhoitoon. Harjoittelupaikan hän sai Savonlinnan aikuispsykiatrian poliklinikalta. Psykologiksi valmistumisen jälkeen Liisa sai töitä samasta organisaatiosta nuorisopsykiatrian poliklinikalta, jossa hän työskentelee nyt toista vuotta.
Työn ohessa opiskelusta Liisa kertoo, että se oli vaativassa ja kuormittavassakin työtilanteessa palkitsevaa, koska se oli konkreettista tekemistä, jonka lopputulokseen pystyi vaikuttamaan itse. Opiskelu oli tuolloin myös pakopaikka monimutkaisesta ja sekavasta työstä sekä aikaa itselle. Liisa on kokenut uuden oppimisen aina innostavana ja palkitsevana, ja hän toteaakin, että opiskelun myötä ei tarvitse jämähtää paikalleen.
Liisa kokee löytäneensä nyt itselleen sopivan ammatin eikä alanvaihdolle ole enää tarvetta. Tämänhetkinen työ antaa mahdollisuuden jatkuvaan uuden oppimiseen. Liisa kokee olevansa nyt taustansa ja elämänkokemuksen vuoksi parempi psykologi kuin jos olisi hakeutunut alalle parikymppisenä. Tulevaisuuteen ja psykologian alan jatkokoulutuksiin Liisa suhtautuu avoimin mielin, monenlaiset asiat kiinnostavat. Jossain vaiheessa uraa voisi harkita esimerkiksi psykoterapiakoulutusta tai neuropsykologian erikoistumiskoulutusta.
Ohjeita uramuutosta pohtiville
Kysyn, minkälaisia ohjeita Liisa haluaisi antaa niille blogin lukijoille, jotka miettivät muutosta omalla urallaan. Liisa tuo esille itsetuntemuksen tärkeyden. Hän neuvoo miettimään, kuka on, mitä oikeasti haluaa, mistä oikeasti nauttii ja mistä saa voimaa ja iloa. Toisaalta kannattaa pohtia myös sitä, mikä vie voimia ja uuvuttaa, mikä on tyytymättömyyden aihe nykytilanteessa ja mihin haluaa tulevaisuudessa keskittyä. Liisa kannustaa uskomaan omaan ajatukseen itsestä, ei muiden näkemyksiin ja odotuksiin. Oman polun löytäminen edellyttää uskoa itseen ja itsearvostusta, sen tunnustamista, että itsellä on oikeus haluta jotakin. Elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi, eikä toisten toiveiden täyttäminen ei johda mielekkääseen elämään. Liisa toteaa myös, että raha ei ole mielekkyyden lähde, vaan onnellisuus ja tyytyväisyys elämään löytyvät siitä, että saa toimia ja kehittyä itselleen sopivassa ammatissa. Liisa kehottaa käyttämään apua hyväksi itsetuntemuksen lisäämiseen, jos se tuntuu muuten vaikealta.
 
Milla
kuva: Liisa Martikainen