Hyppy tuntemattomaan — Koulutusneuvojasta opiskelijaksi

Minun täytyy tunnustaa. Aloitin opettajan pedagogiset opinnot toissa viikolla ja minua jännittää. Osaan rohkaista muita opintielle, mutta itseni rohkaiseminen on paljon haastavampaa. Auttakaa minua kaikki te lukijat, erityisesti te, jotka jo opiskelette. Miten voi selvitä opinnoista työn ohessa, kun elämässä on niin paljon muutakin? Kuinka selviän opintojen aikataulutuksesta, kun on työ, lapset harrastuksineen, kotityöt, järjestötyöt ja intohimo liikkumiseen? Ja se parisuhdeaika. Siitäkään en suostu luopumaan. 

Päätin jo ekaluokalla, että minusta tulee opettaja. Yliopistossa hain opettajan suuntautumisvaihtoehtoon, mutta niin haki moni muukin ja minä jäin rannalle. Työskentelin opettajana valmistumisen jälkeen jonkin verran ja tykkäsin. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin yläkoululainen, jonka saa innostumaan opetettavasta aiheesta. Samaa iloa koen nykyisessä työssänikin, kun saan ohjattua ihmisiä eteenpäin ja vakuutettua, että kaikki sujuu ja siivet kantavat.

Valmistuin yliopistosta 17 vuotta sitten. Siinä ajassa lapsi kasvaa lähes aikuiseksi ja aikuinen unohtaa opiskelurutiininsa. Vuosituhannen vaihteessa tehtiin opintoviikkoja. Koulutusneuvojana osaan kyllä kääntää nämä opintopisteiksi, mutta se osaamisperusteisuus. Minulla ei ole kirjapinoa, jonka luen ja tentin. On webinaarit, ryhmätyöt, blogit ja vertaisopettaminen. Eikä minulla ole mitään hajua, minkä verran, mistäkin työstä tulee opintopisteitä. Miten te selviätte, kun kaikkea ei voi tietää ennakkoon? Vinkatkaa minulle. Tiedän jo, että opintopisteitä voin saada siitä, mitä olen jo oppinut aiemmin. Nyt pitäisi vain kaivaa se kaikki esiin.

Yliopisto-opinnoissani suoritin yhden ainoan opintoviikon ryhmätöillä ja nyt oppimisesta iso osa tapahtuu ryhmässä. Olen jo tavannut ryhmäni ja se on ihana. Kuusi erilaista ihmistä, jotka täydentävät toinen toistaan. Meillä on erilaisia taustoja, osaamisia ja luonteita. Kiitos tuutoreille, että sain juuri nämä ihmiset ryhmääni! Mutta, jos opintojen aikatauluttaminen tuntui vaikealta jo aiemmin, tekee ryhmän aikataulujen yhteen sovittaminen siitä vielä haasteellisempaa. 

Ja mihin nämä opinnot sitten johtavat? Minusta tulee ammatillinen opettaja. Toki saan samalla pätevyyden opettaa peruskoulussa. Mutta muuttaako se mitään? Tuleeko minusta oikeasti opettaja? Ei aavistustakaan. Aika näyttää. Historian opettajista ei ole pulaa ja ammatillisella puolella leikataan opetushenkilöstön määrää. Voi olla, että jään nykyiseen työhöni. Hyödynkö opinnoista silloin mitenkään? Olen varma, että opintojeni jälkeen osaan ohjata paremmin teitä. Meidän työmme ja maailma muuttuvat ja minä aion olla valmis.

Kirsti