Ammatillisia elämäntarinoita esitetään monissa yhteyksissä:
romaaneissa, dokumenteissa, uutisissa, taidenäyttelyssä ja
kahvipöytäkeskusteluissa. Tarinoissa elämänvaiheet seuraavat toisiaan: joko
luontevasti tai sitten yllättäen. Samankaltaisuuksia voi olla paljonkin, oli
sitten kyseessä rock-muusikon, kapellimestarin, poliitikon tai lääkärin
muistelmat. Elämänkokemukset ovat usein
yhdistäviä: niiden kuulija ymmärtää kertojaa omien kokemustensa kautta, ja
siten kohtaaminen on mahdollista vaikka päähenkilöä ei olisi koskaan
tavannutkaan.
Millainen
tarina minulla on kerrottavana?
Omaa
ammatillista tarinaa voi miettiä käymällä lävitse kehittymistään jo
peruskouluaikana, niin ihmisenä, kuin tekijänäkin. Ja sitten myöhemmin,
ensimmäistä työtä aloittaessa ja uusiin tehtäviin siirtyessä. Esimerkiksi
seuraavat kysymykset voivat toimia tienviittoina:
*Mitkä
ajanjaksot, työtehtävät tai ihmissuhteet ovat saaneet minussa muutosta
aikaan.
*Mitä olen
oppinut opiskelemalla, mikä merkitys toisilla ihmisillä on ollut oppimiseen.
*Minkä
työtehtävän haltuunotto on poikinut uutta suuntautumista ja innostusta?
Millaista palautetta olen saanut itsestäni ihmisenä, entä työntekijänä? *Milloin olen ollut tyytyväisimmilläni?
*Millaisia valintoja olen tehnyt työn ja ihmissuhteiden rajapinnassa, olenko pitänyt itsestäni huolta?
Tällainen
välitilinpäätöksen tarkastelu auttaa huomaamaan mitä minulla tällä hetkellä on:
kiinnostusta, osaamista, valintoja ohjaavia arvoja. Voi myös arvioida tätä
hetkeä ja tulevaisuutta. Kun oikein tarkkaan tutkii, voi myös huomata sitä
kaikkea mitä olemme ehtineet elämässämme, saaneet aikaan ja olleet toisille
tarpeellisia.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti