Joissakin töissä on mukavampaa, että asiakkaat eivät ole
tuttuja tai samalta paikkakunnalta. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät ja
psykologit ovat toisinaan kertoneet, että on molemmille osapuolille etu,
etteivät asiakas ja työntekijä sattumalta kohtaa vapaa-ajalla. Ennestään tutun
ihmisen kanssa voi olla jopa eettisesti arveluttavaa aloittaa työskentely
isojen elämänhaasteiden tukena – tuntemattomalle on helpompi uskoutua.
Toinen usein mainittu hyöty on mahdollisuus irrottautua
työhön liittyvistä ajatuksista ja tunteista työmatkan aikana, jolloin saapuu
kotiin valmiina vapaa-aikaan ja perhe-elämään. Omalla autolla ajava joutuu
keskittymään liikenteeseen ja ajamiseen, mutta junalla tai bussilla kulkeva voi
hyödyntää matka-ajan tehden töitä tai rentoutuen kirjan, käsityön tai elokuvan
parissa.
Huonoihin puoliin liittyy ajankäytöllisiä ja taloudellisia
haasteita. Vuorokaudesta isompi osa on varattu työn tekemiseen kuin lähellä
sijaitsevassa työpaikassa (paitsi jos matkalla voi työskennellä ja se
hyväksytään työajaksi). Lasten kuljetukset päiväkotiin ja harrastukseen jäävät
silloin lähempänä työskentelevän vanhemman harteille, ja yksinhuoltajilla tämä
voi kokonaan estää työn hakemisen kauempaa.
Työmatkakuluja kohtuullistaa verovähennys, ja paljon
matkustavat voivat myös hyödyntää sarjalippuja, kuukausilippuja ja
kuljetusyhtiöiden tarjouksia. Osa työnantajista tarjoaa myös mahdollisuuden
tehdä ainakin välillä etätyötä, mikä tasaa työhön kuluvaa matkustusaikaa.
Saattaa myös olla, että palkka on sen verran suurempi kuin kotipaikkakunnalla
tarjolla olevissa töissä, että ero tasaantuu. Aina kotipaikkakunnalla ei ole
työtä tarjollakaan.
Jos työpaikka on todella kaukana, tai julkiset kulkuyhteydet
ovat heikot, saattaa joutua hankkimaan toisen asunnon
työskentelypaikkakunnalta. Vuokran saa vähentää tulonhankkimiskuluina tietyin
ehdoin (esim. puolison tai perheen pitää jäädä asumaan kotipaikkakunnalle;
sinkut eivät toistaiseksi tätä vähennystä saa). Työasuntovähennykseen on
tulossa korotus: tässä
Taloustaitoblogissa kerrotaan tarkemmin sen vaikutuksista. Elinkeinoministeri
Lintilä on toivonut vähennyksen laajennusta koskemaan sinkkujakin, mutta
toistaiseksi tällaista uudistusta ei ole näköpiirissä.
Pitkänmatkalaiset kertovat myös pienistä riesoista, joita
kaukana sijaitsevaan työpaikkaan liittyy: jos jotain olennaista jää kotiin,
sitä ei voi käväistä noutamassa ruokatunnilla. Perheen koululaisen avuksi ei
voi nopeasti rientää, jos koulupäivän jälkeen tapahtuu jotain, missä
tarvittaisiin aikuista. Myöskin julkisen liikenteen lippuhinnoissa muualta
tuleva voi olla eri asemassa kuin kuntalainen: edullisempia kuukausilippuja
myydään ainakin pääkaupunkiseudulla vain kunnan omille asukkaille, muille se on
kalliimpaa.
Pitkillä työmatkoilla onkin todettu olevan yhteyttä työn
kuormittavuuteen: etenkin yli sadan kilometrin työmatkat vaikuttavat erittäin
negatiivisesti muun muassa kotitöiden tekemiseen, vapaa-aikaan perheen ja
ystävien kanssa sekä harrastuksiin. Erityisesti alle 40-vuotiaat perheelliset kokevat
näin. Perheen tilanteeseen sopivilla järjestelyillä ja läheisten avulla tämä
voi kuitenkin osoittautua toimivaksikin ratkaisuksi – ainakin joksikin aikaa.
- Satu –
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti