Miten usein kuulenkaan työssäni, kuinka pettyneitä,
surullisia ja vihaisiakin ihmiset ovat, kun he kokevat, että psykologinen
sopimus on työssä rikottu. He ovat antaneet työlle kaikkensa, sitoutuneet
tavoitteisiin ja toimintaperiaatteisiin, olleet lojaaleja työnantajalle ja
työkavereille. He ovat luottaneet työnantajankin sitoutuvan heihin, kohtelevan
arvostavasti, kannustavasti, joustavasti ja tarjoavan vastineeksi etenemis- ja
kehittymismahdollisuuksia. On luotettu työn jatkumiseen ja turvattuun
tulevaisuuteen. Niin kauan kuin vastavuoroisuus on toteutunut, on oltu
tyytyväisiä ja tehty motivoituneina töitä. Monet ovat kuvanneet työtyytyväisyyttä
ja –hyvinvointia sanomalla työpaikastaan esimerkiksi, että
- ”Olemme kuin yhtä perhettä.”
- ”En voi jättää työpaikkaani pulaan lähtemällä muualle toteuttamaan omia toiveitani.”
- ”Työyhteisömme on kuin lintukoto.”
- ”Olemme kasvaneet yhteen tämän yrityksen
kanssa.”
Muutokset vaikuttavat helposti ja usein heikentävästi myös
työyhteisöjen ilmapiiriin. Työkaverien kesken syntyy kilpailua, epäluuloa,
pelkoa ja kateutta. Enää ei ”olla samassa veneessä”.
Luethan aiemmin julkaistun jutun Psykologinen sopimus ja luottamus. Siinä kuvataan
tarkemmin, mitä psykologisella sopimuksella tarkoitetaan, ja korostetaan
tasapainoilun tärkeyttä. Sopivasti sitoutuminen riittää. Olet vapaa tekemään
omat ratkaisusi ilman syyllisyydentunnetta ja liiallista riippuvuutta
nykytyöpaikasta.
Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti