keskiviikko 8. elokuuta 2018

Näe minut

Sua toinen tuskin tarvinnee,
mutt’ väärin on, jos mieles suljet,
sill’ ehkä hälle tarpeen on hymyilys vain,
kun ohi kuljet.

 -Charles Dickens

 
Ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni kunnolla ihmisen tarvetta tulla nähdyksi katsellessani nyt jo aikuisten poikieni kanssa televisiosta ”Muumilaakson tarinoiden”  jaksoa ”Ninni, näkymätön lapsi”. Ninni oli animaatiossa todella näkymätön, vain pieni kellon kilinä kuului, kun hän liikkui. Vähitellen Ninni alkoi muuttua näkyväksi, uskaltaen ilmaista enemmän omia mielipiteitään ja itseään. Ninnistä on julkaistu v. 1999 Muumi-tietokonepeli, jossa pelaaja pääsee ohjaamaan Ninniä ja tekemään erilaisia tehtäviä, jotta Ninni tulisi taas näkyväksi. YouTube-videossa, joka liittyy tähän peliin, kertoja lausuu erittäin oivallisesti, että ”on tunnettu tosiasia, että jos joku on hyvin herkkä, hän voi muuttua helposti näkymättömäksi”.

Uusien psykologian tutkimustulosten mukaan tämä nähdyksi tulemisen tarve on pystytty osoittamaan tieteellisestikin erittäin tärkeäksi. Vuonna 2016 tarkistettiin Aki Myllynevan psykologian alaan kuuluva väitöskirja aiheesta. Tutkimus osoitti, että oleellista on tietoisuus nähdyksi tulemisesta. Normaalisti nähdyksi tuleminen koetaan palkitsevana, mutta jos kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, katse koetaan ahdistavana. Tutkimuksessa mitattiin autonomisen hermoston vasteita, sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja aivojen ns. frontaaliasymmetriaa. Etuotsalohkojen aktiivisuudella on tutkimuksen mukaan yhtymäkohtia välttämis- ja lähestymiskäyttäytymiseen. Henkilöille, joilla ei ollut todettua sosiaalisten tilanteiden pelkoa, katsekontakti oli yhteydessä lähestymiskäyttäytymiseen, eli katsekontakti oli palkitsevaa. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville tätä reaktiota ei ollut todettavissa.

Voimauttavan valokuvauksen kehittäjä on sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen. Hänen yhteisöllinen valokuvaprojektinsa alkoi v. 1998. Hankkeesta on julkaistu valokuvateos Maailman ihanin tyttö v. 2008. Savolainen sai ideansa työskenneltyään lastensuojelussa Hyvösen lastenkodissa 1990-luvun alussa. Hän aloitti lastenkodin tyttöjen kuvaamisen saadakseen uuden työkalun lähestyä heitä. Joillekin kuvattavana olo oli alussa liian ahdistava, sillä katseeseen sisältyi Savolaisen sanojen mukaan ”epäluottamuksen historiaa ja pahoja aikeita”. Tyttöjen kanssa yhteistyössä tehtyjen valokuvien tavoite   ”nähdä itsensä oman elämänsä päähenkilönä” onnistui. Projektin valokuvanäyttely on kiertänyt maailmaa. Savolainen ja voimaannuttavan valokuvan menetelmä on palkittu useilla palkinnoilla, mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla v. 2006.  Voimaannuttavan valokuvan menetelmää sovelletaan pedagogisessa ja terapeuttisessa työssä sekä mm. työyhteisöjen kehittämisessä. 

Kun uskot itse olevasi arvokas, muutkin näkevät sinut sellaisena. Kun et kulje katse maahan luotuna, vaan nostat pääsi ylös, ryhtisikin suoristuu. Kun myös ajatuksissasi luot itsellesi myönteisiä odotuksia, mielesi kevenee. Kannattaa uskoa hymyn voimaan, siihen sisältyy aina positiivinen viesti, jonka voi lähettää ja vastaanottaa, aivan kuten nuo Dickensin säkeet kertovat.

Elise

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti