Työllistymistarina

Luin pokkarina Fredrik Backmanin kirjoittaman romaanin Britt-Marie kävi täällä. Kirjalla on selkeä tunneyhteys sekä työvoimatoimiston virkailijan työhön sekä iäkkään kotirouvan siirtymiseen asumuseroon ja uuteen työmaailmaan. Joitakin ammatinvalintapsykologin työtä ja asiakkaita sivuavia romaaneja olen lukenut aiemminkin, mutta tämä vei sydämeni monitasoisuudellaan. Kirja on huumoriltaan aika brittiläistä ja toisaalta skandinaavista, samoja piirteitä löytyy TV-sarjasta Pokka pitää ja toisaalta siinä on Kaurismäen elokuvista tuttua staattisuutta ja yhteiskuntakritiikkiä.

Kirjassa on aistittavissa suru pienen paikkakunnan palvelujen häviämisestä ympäriltä. Korjaava laastari tähän haavaan on lämmin naapuriapu ja yhteen hiileen puhaltaminen, jota ei voi rahassa mitata. Näihin tunnelmiin on helppo samaistua koska sitä tapahtuu monilla suomalaisillakin paikkakunnilla koko ajan: jäädään valtatien varteen ja suuret autot ajavat ohi. Britt-Marien lähtökohdat työnhakuun ovat surkeat pitkän kotiäitiyden ja jumittavien persoonallisuuden piirteiden vuoksi. Hän ottaa pikkupalkkaisen työn ja selättää vastoinkäymiset yksi kerrallaan uskollisella jääräpäisyydellään ja tekee itsestään arvokkaan osan pienen paikkakunnan elämää. Tällaisia voimaantumiskertomuksia TE-toimistossa pääsemme toisinaan todistamaan. Sekä virkailijan että asiakkaan itsensä ennakkoluulot saattavat osoittautua turhaksi, ja ihmisistä voi löytyä taitoja ja elämäntarinoita joista vain osa tulee viestittyä asiakassuhteessa. Työpaikkoja voi löytyä ja kutsumus niihin voi syntyä kaiken ikäisenä.

Kirja virittää myös arvopohdintaan: mikä on ihmisen arvo yhteisössä, ja mikä arvo työllä ja yhteiskunnalla on elämänkuluissa. Tässä kirjassa kohtaavat mukavasti yhteiskuntaluokat, tästä huokuu myötätuntoa, välittämistä ja tulevaisuuden luomista. Alkulähtökohdat karmivat lukijan selkäpiitä niin kaupunkilaisten egoistisuuden kuin köyhän maaseutupaikkakunnan lähtökohtien puolesta. Ihmiset eivät rohkene puhua todellisista tunteistaan ja toimintatavoistaan, mutta lukevat toisiaan rivien välistä ja löytävät yhteyden toisiinsa. Loppupuolella on myös luvassa jännitystä tiukan päätöksentekotilanteen edessä: mihin kirjan alussa erakoituvalta vaikuttava Britt-Marie päätyy sekä työssään että parisuhteessaan? Mitä valintoja Britt-Marie tekee, miksi? Vaihtoehdot ovat ilmeiset, mutta silti Britt-Marie yllättää ratkaisullaan. Suosittelen tämän kirjan lukemista TE-hallinnon virkamiehille ja työtä etsiville.

Heli

Onnistuuko alanvaihto aikuisena?

Alanvaihto voi onnistua aikuisena. Välillä aika epätodennäköisetkin asiat voivat toteutua, ajatelkaamme vaikka huippukapellimestarien tai formulakuskien uria. Toisaalta työvoimapula-ammatteihin on hyvinkin todennäköistä työllistyä. Kaikki eivät löydä työpaikkaa oikein miltään alalta. Tässä epävarmuuden maailmassa kannattaa kuitenkin tehdä se minkä voi: ottaa asioista selvää, kysyä, hakea kiinnostavia työ- ja koulutuspaikkoja, huolehtia omasta terveydestään, nauttia tekemisestä kotiympäristössä, opetella viestintään liittyviä asioita, opetella tuntemaan itseään ja keskustelemaan joustavasti.

Alanvaihtotilanteessa voi olla hyvä vertailla eri alojen paikallisia työllistymisnäkymiä esimerkiksi www.foreammatti.fi –sivuilla tai www. ammattibarometri.fi –sivuilla. Näitä TE-toimistossakin seurataan, ja työllistymisnäkymät otetaan huomioon opiskelumahdollisuuksia myönnettäessä (työvoimakoulutus ja omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella). Oppilaitoksestakin saa hyviä tietoja eri alojen opettajilta: miten kyseessä olevan alan koulutus on järjestetty ja millaisia ovat työssäoppimispaikat olleet, mihin on työllistytty koulutuksen jälkeen. Toisaalta kukin ihminen tarvitsee vain sen yhden työpaikan kerrallaan. Esimerkiksi oppisopimuksella on onnistuttu työllistymään harvinaisemmillekin aloille, joihin ei välttämättä kouluopintoja ole tarjolla.

Voi olla myös työtehtäviä mihin ei ole suoraan yhtä ainoaa koulutusta, esimerkiksi teollisuudessa on ammatteja/työtehtäviä, joihin voi oppia työssä. Silloin tärkeimpänä ominaisuutena rekrytoitaessa ehkä pidetään työn vaatimia ominaisuuksia, joskus myös sitä, että on täysi-ikäinen ja jonkin tutkinnon suorittanut. Toisaalta korkeakoulutetut saattavat toimia keskenään saman tyyppisissä työtehtävissä hyvinkin eri koulutustaustoilla, esimerkiksi projektipäällikköinä, viestintätehtävissä, kirjastossa, virastojen asiakaspalvelijoina ja niin edelleen.

Alanvaihtoon menee resursseja vaihteleva määrä: tarvitaan aikaa, rahoitusta mahdollisten opintojen ajalle, ehkä tarvitaan omalta työnantajalta opintovapaata tai TE-toimistolta siunaus sille, että saa opiskella menettämättä työttömyysturvaa. Perheellisillä perhe saattaa joutua joustamaan sinä aikana, kun vanhempi opiskelee. Tarvitaan kiinnostusta ja puhtia opiskeluun. Ja sitten tarvitaan se työpaikka uudelta alalta jotta alanvaihto onnistuu. Tässä prosessissa on hyvä miettiä mitä tekee ja miksi. Kannattaa ynnätä entisen ja tulevan työn etuja/varjopuolia. Yksi vaihtoehto on vaikkapa perinteinen SWOT-analyysi, eli erotella tilanteesta vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat. Entisessä ammatissa on ehkä jotain työntövoimia, eli seikkoja joiden vuoksi ei halua sitä työtä tehdä. Uudessa ammatissa on vetovoimia, mutta myös tässäkin ruusussa on luultavasti omat piikkinsä, kun tarkemmin tarkastelee. Näitä kannattaa puntaroida, jotta sopeutuminen muutokseen etenee.

Joskus käy niin, ettei alanvaihto onnistukaan. En ole kuitenkaan kuullut, että uuden alan opiskelu olisi ollut turhaa. Itselleen tärkeiden asioiden tavoittelu harvoin on. Parhaillaan eri alan koulutukset täydentävät toisiaan. Työssä kuin työssä on yleensä yhtymäkohtia toisiinsa, laajasta elämänkokemuksesta on hyötyä. Opiskellessa rakentaa myös uutta vertaistukiverkostoa – aikuisopinnoissa on usein eri alojen ihmisiä saman elämäntilanteen äärellä. Joskus myös opinnoissa vietetty aika tarkoittaa ajan kulumista, ajan kuluessa kun seuraa työmarkkinoita, voi löytyä joku uusi työmahdollisuus entiseltä, nykyiseltä tai vaikka uudeltakin alalta, joka onkin se sopiva.

Onnistumistarinoita alan vaihtamisesta löytyy seuraavilta sivuilta

https://tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/artikkelit/inspiroivia-uratarinoita-alanvaihdosta

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/suunnitteletko_alanvaihtoa_asiantuntijat_kertovat_mihin_suuntaan_kannattaa

Heli

linkit päivitetty 21.9.2022

TE-palveluiden esittely: Koulutusneuvonta

 

 

 

Mikä on Koulutusneuvonta 

Kiinnostaisiko koulutus, mutta et tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Koulutusneuvonta voi auttaa sinua silloin. Palvelumme on siitä mainio, että sitä ei ole kohdistettu tietylle asiakasryhmälle. Meihin ottavat yhteyttä sekä työssäolevat että työttömät, perhevapailla olevat ja nuoret. Valtakunnallisen palvelun etuna on, että meillä on hallussa koko Suomi. Emme ole myöskään sidoksissa yksittäisiin oppilaitoksiin tai maakuntiin.

Suurin osa asiakkaistamme on aikuisia, joilla on tarvetta opintoneuvonnalle. Aikuisia siksi, että opiskelevat nuoret saavat kouluissa opinto-ohjausta. Aikuiset jäävät monesti uranvaihtohaaveidensa kanssa yksin. Usein asiakkaitamme askarruttavat koulutuksen rahoittamiseen liittyvät asiat. Meidän kanssamme voi pohtia, täyttyisivätkö ehdot työttömyysetuudella tuettuun omaehtoiseen opiskeluun ja meiltä voi pyytää apua hakukäytäntöihin. Päätöksiä asiassa me emme tee, mutta voimme tarkistaa yleisiä edellytyksiä. Harkintavalta on puhtaasti TE-toimistolla. Autamme myös työssä olevia opintojen rahoituksen pohdinnassa. Usein Työllisyysrahaston aikuiskoulutustuki on tuki, jota yhdessä pohditaan.

Osaamme auttaa myös siinä tilanteessa, että asiakas tietää, minkä tyyppistä työtä tahtoo tehdä, mutta tarvitsee apua sopivan koulutuksen määrittelyyn tai parhaiten tarkoitukseen sopivan oppilaitoksen etsimiseen. Neuvomme myös koulutukseen hakeutumisessa.

Ohjaustyössämme hyödynnämme julkisesti tarjolla olevia sivustoja. Ammattitietoutta etsimme Foreammatista ja Ammattibarometrista. Sopivaa tutkintoa urahaaveiden pohjalle haarukoimme Ammattinetistä. Haussa olevat koulutukset löydämme Opintopolun kautta.  TE-palveluiden sivut tunnemme kuin omat taskumme. Periaatteessa käytämme julkisesti avoinna olevia sivustoja ja palveluja. Useimmille asiakkaille meidän tarjoamamme hyöty on, että osaamme suunnistaa sivustoviidakossa ja kokemuksen pohjalta pystymme yhdistelemään asioita asiakkaan eduksi ja avuksi.

Teemme tiivistä yhteistyötä uraohjauksen kanssa. Jos alanvalinta on vielä täysin auki, kehotamme varaamaan ajan TE-puhelinpalveluiden uraohjaukseen. Sen jälkeen on taas hyvä kääntyä meidän puoleemme konkreettisempien kysymysten kanssa. 

Meihin voi ottaa yhteyttä puhelimitse, chatissa tai sähköpostitse. 

Puhelinpalvelu

Voit soittaa meille arkisin klo 9–16:15. Jos meillä on jonoa, tarjoamme sinulle takaisinsoittomahdollisuutta. Asiat selviävät usein jo yhden puhelun aikana. Tarvittaessa ohjaamme sinut eteenpäin. 

Chat

Voit laittaa meille viestiä klo 9–15. Chatin löydät Koulutusneuvonnan tiedoista. 

Sähköposti 

Meille voi laittaa myös sähköpostia koulutusneuvonta@te-toimisto.fi. Sähköpostilla voimme ohjata sinua helposti eri tiedonlähteille (esim. oppilaitosten sivut, maksajien sivustot). Sähköpostin palvelulupaus on tällä hetkellä 5 arkipäivää.

Facebook

Facebookissa jaamme tykkääjillemme ajankohtaista koulutustietoa. Jos koulutus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti jäädä seuraamaan sivustoa. 

-Kirsti 

Linkit päivitetty 12.5.2020

Onko kaikilla mahdollisuus työhön jota rakastaa?

Luin Hidasta elämää -blogista mielenkiintoisen kirjoituksen, jossa pohdittiin sitä, onko etuoikeutettua tehdä työtä, jota rakastaa. Kirjoittajan mukaan vain viitisen prosenttia ihmisistä tekee työkseen mitä haluaa. Aika pieni osuus, jos pitää paikkansa!

Omassa työssäni uraohjauksen psykologina olen kuullut asiakkaiden tosiaan pohtivan, mahtaako kukaan enää tehdä työtä, jota rakastaa. Onnekseni olen itse unelmatyössäni, joten voin sanoa, että ainakin yksi sellainen vielä löytyy, luultavasti useampikin. Joillekin rakkaasta harrastuksesta tulee myös työ, toiset taas ovat löytäneet erinomaisesti elämäänsä, arvoihinsa ja taipumuksiinsa sopivan työn. Jotkut muokkaavat työtään niin, että sitä voi tehdä täydestä sydämestään - esimerkkinä vaikka kauppoihin tulleet hitaat kassat. 

Miksi kaikki eivät sitten tee näin? Kyse voi toki olla siitäkin, ettei uskalla ottaa vastuuta elämästään tai valinnoistaan. Osa meistä ei usko itseensä ja mahdollisuuksiinsa, ja jättää sen vuoksi unelmatyön tavoittelematta. Useimmiten kyse tuntuu kuitenkin olevan ihan tietoisesta valinnasta: kun ihminen on punninnut elämäntilannettaan, voimavarojaan ja muita valintojaan, hän on huomannut, ettei voi saada kaikkea. Täytyy valita joko pysyminen rakkaalla kotiseudulla tai unelma-alan opiskelu. Joko huolehtii omaishoitajana läheisestään tai saavuttaa unelmiaan työelämässä. Jollekin meistä tie tyssää unelma-ammattiin johtavan koulutuksen pääsykokeisiin, kerta toisensa jälkeen. Terveydentila ei ehkä salli rakkaan ammatin jatkamista.

Elämäntarinoita on monenlaisia, ja suunnitelmat tehdään oikeassa, elävässä elämässä, jossa aina kaikki ei ole mahdollista, vaikka kuinka haluaisi. Jospa kuitenkin voisi olla sovussa itsensä ja valintojensa kanssa, sillä useimmissa tilanteissa jäljelle kuitenkin jää useampia vaihtoehtoja kuin vain se yksi. Antoisampia hetkiä voi sitten viettää harrastusten tai läheisten parissa, jos työtään ei voi rakastaa.