Ketä kiinnostaa?

Luin uutisen oppimistulosten arviointitutkimuksesta, jonka mukaan peruskoulun 9-luokkalaiset eivät osaa kirjoittaa kesätyöpaikkahakemusta. Vallankin pojille hakemuksen teko oli vaikeaa. Ei ihme. Mitä hakemukseen voi kirjoittaa, kun ei ole vielä paljon kerrottavaa osaamisesta, koulutuksesta ja kokemuksesta? Harrastuksista, kiinnostuksista, motivaatiosta, oppimistuloksista, saadusta palautteesta ja kehittymishalusta ainakin voi kirjoittaa. Talkootyöt ja työelämään tutustumiskokemukset ovat myös tärkeitä asioita hakemuksessa kerrottaviksi.

Hämmästyin, kun ilmeni, että hakemus piti kirjoittaa avustustyöhön vanhuspalveluihin. Miksi ei annettu useampia kesätyövaihtoehtoja, joista valita, mihin kirjoittaa hakemuksen? Vaihtoehtoina olisivat voineet olla esimerkiksi myös talonmiehen apulaisen ja jäätelömyyjän kesätyöt. Olisihan voitu tehdä niinkin, että hakemuksen olisi saanut kirjoittaa oikeasti haussa olevaan kesätyöpaikkaan. Tehtävä olisi motivoinut aivan eri tavalla. Niin tyttöjen kuin poikienkin olisi ollut helpompi kirjoittaa hakemus mieleiseen, itse valittuun ja itselle sopivaan paikkaan. Kaikki eivät halua eivätkä sovi avustajiksi vanhuspalveluihin.

Muistan, että kauan sitten jo todettiin, että tyttöjä ja monia poikiakin motivoisi esimerkiksi fysiikan opiskeluun ja helpottaisi oppimista, jos esimerkit ja tehtävät liittyisivät muuhunkin kuin tekniikkaan ja koneisiin. Esimerkkinä pumpun toiminnasta voitaisiin käyttää sydäntä. Niin tyttöjen kuin poikienkin on todettu tekevän mieluummin ja osaavan ratkaista paremmin yläkoulun matematiikan tehtäviä, kun ne yhtälöiden ja lausekkeiden sijasta esitetään tarinoina, sanallisina tehtävinä. Innostuminen harjoittelemaan on oppimisen edellytys. Siksi abstrakteihin käsitteisiin siirtymisen tulisi tapahtua yksilöllisessä rytmissä. Vaikka abstraktia ajattelua tarvitaan aiempaa enemmän ja useammissa nykyammateissa, joissakin käytännön tehtävissä riittää konkreettisempikin osaaminen.

Hakemusten arviointiuutisesta ei ilmennyt, millä hakemus kirjoitettiin: tietokoneella vai käsin. Silläkin on merkitystä tehtävään motivoitumisen ja tehtävästä suoriutumisen kannalta. Muistan koululaisen, jonka kaikki läksyjen teko oli pelkkää kaunokirjoituksen harjoittelua, kunnes sai käyttää tietokonetta niiden tekoon. Arviointi on koulussa jokapäiväistä ja oppilaita toisiinsa vertailevaa. Oma paikka löytyy oppimistulosten ja sopeutumisen perusteella alaluokilta alkaen. Miten säilytettäisiin lasten luontainen oppimisenhalu? Nykytyöelämä edellyttää elinikäistä oppimista.

Sari

Valmistuin maisteriksi! – Mitä työtä voin tehdä?

Yliopisto-opinnot eivät aina johda yhteen selkeään, tarkasti rajattuun ammattiin. Vaihtoehtoisia ammattinimikkeitä on useita ja usein pelkkä nimike ei vielä edes kerro, mitä työhön lopulta kuuluu tai minkälaista osaamista siinä vaaditaan. Yliopistovuosien aikana tieto ja osaaminen ovat karttuneet ja syventyneet pikkuhiljaa, jolloin omaa osaamistaan voi olla hankala hahmottaa. Voi tuntua, ettei osaamista ole tai ettei edes hahmota, mitä pitäisi osata. Kuitenkin, jos keskustelisi asiasta alaa tuntemattoman kanssa, huomaisi, että jotain kuitenkin on omaksunut ja oppinut. Kyse voi olla ajattelutavasta tai tavasta hahmottaa asioita, huomion kohdentamisesta joihinkin erityisseikkoihin. Omaa osaamistaan hahmottaessaan voi vaikka palata vanhojen muistiinpanojen pariin tai kerrata mielessään, minkä nimisille kursseille on osallistunut. Mitkä kursseista olivat kiinnostavia ja miksi. Mikä oli minkäkin kurssin tärkein tai mieleenpainuvin asia. Nämä muistelut voivat toimia eteenpäin ohjaavana tahona ja saattavat helpottaa työnhakukentän rajaamista.

Selaamalla avoimia työpaikkailmoituksia huomaa, minkälaista koulutusta eri työtehtäviin vaaditaan. Rajaus voi olla niinkin ympäripyöreä kuin soveltuva korkeakoulu- tai soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tällaisissa tapauksissa myös harrastuneisuudella, lopputyön aiheella tai ylipäänsä sivuaineilla tai vapaa-valintaisilla kursseilla voi olla merkitystä. Liian tarkkaan pitkää vaatimuslistaa toivotusta osaamisesta tai ominaisuuksista ei kannata tuijottaa. Kukaan ei ole täydellinen. Omaa osaamistaan ja taitojaan ei myöskään kannata vähätellä.

Oppilaitokset keräävät tietoa valmistuneiden sijoittumisesta työelämään. Näitä tietoja voi etsiä oman ja muiden samaa pääainetta opettavien yliopistojen sivuilta. Korkeakouluopiskelijoiden sijoittumisesta työelämään löytyy kootusti tietoa myös töissä.fi-sivustolta. Työnhaussa voi lisäksi hyödyntää Aarresaaren ohjeita ja vinkkejä akateemiselle uralle.

Oma ammatti-identiteetti kehittyy pikkuhiljaa ja muutos opiskelijasta työssäkäyväksi on jokaiselle erilainen prosessi. Mieltä voi rauhoittaa, kun pitää mielessä, ettei kukaan osaa kaikkea ja vaikka olisi kuinka kokenut, ei silti menesty uudessa työympäristössä kysymättä ja saamatta perehdytystä. Uudessa työssä aloittaessaan onkin hyvä varmistaa, että työn aloittamiseen kuuluu riittävä määrä perehdytystä.

Jos työnhaun kohdentaminen tuottaa haasteita, voi lähteä sulkemaan pois vaihtoehtoja, joita ei ainakaan halua tai joihin ei ole vaadittavaa koulutusta. Jäljelle jääneiden ei tarvitse heti tuntua omilta. Työuran alussa on mahdollista kokeilla esimerkiksi useampia määräaikaisia työsuhteita ja tunnustella pikkuhiljaa, minkä oikeastaan kokee omaksi kentäkseen. Myöhemmin, kun suunta on tarkentunut, voi lähteä panostamaan nimenomaan tälle sektorille ja halutessaan kehittää itseään lisää esimerkiksi hakeutumalla entistä vaativampiin tehtäviin.

Hannele

Sosiaalinen media työnhaussa

Oikein hyödynnettynä sosiaalinen media on loistava keino kertoa itsestäsi ja erottautua muista hakijoista. Tämän vuoksi työnhakuun tarkoitettu nettiprofiili kannattaa viritellä ajan kanssa ja huolella. Kertoohan se lisäksi sosiaalisen median taidoistasi.
Katso videolta eläinsankarimme @kallekameli:n seikkailut somen kanssa #työnhaku -asioiden parissa ja poimi vinkit talteen.

Sosiaalisen median palveluja on todella paljon tarjolla. Tehtäväksesi jää valita itsellesi sopivat sosiaalisen median kanavat. Työnantajille sosiaalinen media tarjoaa erinomaisen paikan olla yhteydessä hakijoihin. Lisäksi some tarjoaa loistavan kanavan ilmoittaa avoimista työpaikoista - yleensä ilmaiseksi ja varsin vaivattomasti.
Alapuolelle on kerättynä muutama yleinen sosiaalisen median työnhakupalvelu, josta voit lähteä liikenteeseen:

• LinkedIn: Profiloitunut sataprosenttisesti ammatilliseksi verkostoitumispalveluksi. Tarjoaa lukuisia välineitä työnhakuun, niin hakijoille kuin yrityksille. Yli 300 miljoonaa jäsentä yli 200 maasta.
• Facebook: Paljon yritysten omia sivuja, joista saat arvokasta tietoa.
• Twitter: Tarjoaa nopean tavan ilmoittaa avoin työpaikka, josta linkki ilmoitukseen. Suosittuja hashtageja (=avainsana, tunniste): #rekry #rekrytointi #duunit #työpaikat, tai kausiluonteiset kuten #kesätyö.
• Työnhakublogi: Blogi on erinomainen tapa esittää osaamistasi ja tuoda sitä esille.
• Pinterest: Visuaalinen palvelu. Löydät paljon vinkkejä työnhakuun. Voit "pinnata" töitäsi ja tehdä vaikkapa portfolion töistäsi.
• YouTube ja Vimeo: Tee työnhakuvideo itsestä ja/tai töistäsi, eli niin sanottu video-CV ja erottaudu muista hakijoista.

Perinteisen työhakemuksen yhteystietoihin voit lisätä some-profiilisi. Voit myös liittää sähköpostin allekirjoitukseen omat some-profiilisi halutessasi.
Kannattaa kuitenkin muistaa mitä postaat nettiin julkisesti nähtäväksi - nyrkkisääntö on:

Älä laita julkisesti jakeluun mitään, mitä et halua äitisi tai työnantajasi näkevän!

Käyttäessäsi somea työnhakusi tukena, pidä mielessä seuraavat asiat:

1. Pidä tietosi ajan tasalla.
2. Pidä nettiprofiilisi siistinä.
3. Muista yksityisyysasetuksesi.
4. Ole aktiivinen ja verkostoidu.
5. Seuraa työpaikkailmoituksia.
6. Esittele osaamistasi.

Ja kuten aina - tsemppiä ja menestyksekästä työnhakua sosiaalisessa mediassa!

- Antti -

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu joBitti-sivustolla. Sieltä löydät työnhaun verkkokurssit nuorille työnhakijoille!

Turha toistaa samaa ja odottaa muutosta

Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa ja kuitenkin niin totta. Kun yrityksistä huolimatta ei pääse haluamaansa koulutukseen tai työhön, mitä voisi tehdä eri tavalla, että pääsisi. Toisin toimiminen edellyttää, että tunnistaa nykyisen toimintatapansa ja vahvuutensa, löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja ja keinoja lisätä vahvuuksia sekä vähentää esteitä. Keinojen löydyttyä tarvitaan niihin panostamista. Muutos ei toteudu itsestään. Panostamiseen tarvitaan aikaa.

Tarvitaan kyllin motivoiva tavoite, että haluaa ja jaksaa panostaa. Peruskoulun oppiaineiden osaamista voi parantaa ja numeroita sekä keskiarvoa korottaa aikuislukiossa. Siellä voi suorittaa lukion puuttuvia oppiaineita tai kerrata niitä ja korottaa arvosanoja. Pääsykoekirjojen ymmärtämistä ja muistamista voi helpottaa opiskelemalla avoimessa yliopistossa mieleisen pääaineen perusteita. Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot kertovat motivaatiosta ja toimivat alaan tutustumisena sekä oppimiskokeiluna. Avoimessa ammattikorkeakoulussa on mahdollista opiskella polkuopintoja ja hakea niiden perusteella tutkinto-oikeutta. Vastaavalla tavalla avoimen yliopiston suorituksilla voi hakea erillisvalinnoissa päävalinnan sijasta tai lisäksi. Kun selvittää, mikä esti pääsemisen, on helpompi panostaa esteiden vähentämiseen.

Kun itsensä kehuminen työhakemuksissa tuntuu vaikealta, avuksi voivat olla työnhakuvalmennukset. Tutuilta palautteen pyytäminen ja työnantajilta, asiakkailta ja kouluttajilta saadun palautteen muisteleminen voi myös helpottaa. Liika vaatimattomuus ei työnhaussa auta. Suorat yhteydenotot työnantajiin, vaikka paikkoja ei ole haussakaan, ovat nykyaikaa ja edellyttävät rohkeutta ja itsetuntoa. Oman osaamisen arvostaminen auttaa ja helpottaa kertomista haastatteluissa ja avoimissa hakemuksissa. Sosiaalisessa mediassa työnhakeminen on nykypäivää, vaikka monia ne keinot arveluttavat ja jopa pelottavat. Jotkut työnantajat eivät muualta ehdokkaita etsikään. Esimerkiksi LinkedIn:ssä voi kertoa osaamisesta ja kiinnostuksista ja kasvattaa omaa verkostoa pyytämällä suosittelijoita.

Kun haastattelukutsuja ei monista hakemuksista huolimatta ole tullut, kannattaa selvittää, millä perusteilla paikat täytettiin. Koulutustason nosto nykytutkintoihin auttaa monia karsiutumasta jo paperivalinnassa. Toivetyön ja tavoiteammattien valinta omaa osaamista vastaavalta tasolta on hyödyksi. Esimiestä ei helposti valita assistentiksi eikä perustyön hyvää osaajaa johtajaksi.

Tavoitetta voi myös muuttaa. Lähialan ammateissa ja koulutuksissa on yhteisiä kiinnostavia puolia ja ne edellyttävät samankaltaisia vahvuuksia. Monesti on helpompi päästä alan perustutkintoon kuin korkeakouluopintoihin. Valintaperusteet ovat usein erilaisia samalla alalla jatko-opintoihin hakiessa kuin ilman alan koulutusta ja kokemusta hakiessa.

Esteet estävät ja saavat luopumaan. Toiveet ja mahdollisuudet motivoivat ja saavat onnistumaan.

Sari