Kuka pelkää ikäsyrjintää? Ei Sofia ainakaan!

Ikäsyrjinnällä tarkoitetaan ”väärän” ikäisen henkilön perusteetonta sivuuttamista valinnoissa. Ikäsyrjintää kerrotaan esiintyvän esimerkiksi työhönotossa. Työpaikan löytäminen voi olla vanhemmille työnhakijoille vaikeaa, jos työnantajat suosivat rekrytoinneissa nuoria.  Nuoremmat hakijat kertovat puolestaan kokevansa ikäsyrjintää nuoren ikänsä ja vähäisen työkokemuksensa vuoksi. Kuka niitä työpaikkoja sitten saa?

Haastattelin 55-vuotiasta Sofiaa, jolla on tuoretta kokemusta niin työpaikan menettämisestä yt-neuvottelujen seurauksena kuin uuden työpaikan löytämisestäkin. Sofialla on opistotasoinen koulutus ja noin 30 vuoden työkokemus.

Sofia, osasitko odottaa, että juuri sinä olisit yksi irtisanotuista?

Osasin kyllä. Meitä oli silloin tiimissä viisi, joista kaksi mahdollisesti irtisanottaisiin. Kun kuulin tästä, ajattelin: ”Niin, miksi minä – tai miksi en minä?”. Olimme toki spekuleeranneet yt-neuvottelujen aikana, kuka tai ketkä ehkä lähtevät, emmehän edes olleet varmoja irtisanotaanko ketään. Meillä irtisanottiin tiimin nuorin ja vanhin. Mietin, ketkä meistä olisi ylipäätään pitänyt irtisanoa? Meillä oli hyvä tiimi, ja kaikilla hyvä tyyli tehdä töitä, joten ei siis ketään.

Mitä ajattelit, kun kuulit työnantajan ratkaisusta?

Kuulin siitä muutamaa päivää aikaisemmin esimieheltäni. Itse asiassa en tiedä tunsinko mitään - olin ehkä typertynyt asian konkretisoiduttua, vaikka siihen olin henkisesti valmistautunutkin. Ajattelin, että okei…. Seuraava reaktio oli: pitäisikö tämän olla nöyryyttävää, kun vain osa irtisanotaan, ei kaikkia? Kyllä varmaan sitäkin, mutta minulle tuli ikään kuin jonkinlainen uho, että halusin selättää irtisanomiseni, sanoa itselleni: "Sofia, pahempaakin olisi voinut tapahtua, eikä sitä paitsi kukaan ole kuollut!". Toki helpotti myös se, ettei ollut ainoa irtisanottu, varsinkin, kun meillä oli työvelvoite irtisanomisaikana. 

Työkaverit olivat surullisia puolestamme. Asia toki oli vakava, mutta pystyimme laskemaan siitä silti leikkiä. Halusimme tehdä työmme hyvin, ja jaksaa koko irtisanomisajan, ja teimmekin hyvää myyntiä vielä tässä tilanteessa. Tein sen ihan oman itseni vuoksi. En toki olettanut saavani sillä työpaikkaani takaisin, vaan ajattelin myös asiakkaita, jotka eivät olleet syypäitä tilanteeseeni.

Itse en kokenut huonona asiana, että piti olla töissä tuo irtisanomisaika. Se helpotti työstä irrottautumista. Olen kuitenkin tykännyt alasta. Vaikka minut irtisanottiin, en tuntenut tarvetta lähteä ovet paukkuen. Ajattelin, että minun täytyy olla tämän asian yläpuolella. YT-neuvottelujen seurauksena käytössä oli myös lomautuksia taloon jääville, ja irtisanotut tekivät töitä lomautusten aikana.

Miten lähdit liikkeelle työnhaussa? Mistä etsit uutta työpaikkaa?

Halusin lähteä heti liikkeelle työnhaussa. Juttelin aiemman kollegani kanssa, ja hän kehotti hakemaan töitä heiltä, koska heillä on usein sijaisuuksia avoinna. Jo pian irtisanomisilmoituksen jälkeen puhuin hänen osastonsa pomon kanssa.  Hän pyysi laittamaan avoimen hakemuksen ja tein työtä käskettyä. En ollut aikoihin CV:tä rustannutkaan, mutta kun alkuun pääsi, ei lopputulos ollut huono!

Minulle antoi potkua, kun oli tiedossa jotain sellaista työtä, mitä voisi tavoitella. Täytän 56, ajattelin että minun on pakko hakea jotain ja äkkiä, tai saan todella pienen eläkkeen. En halunnut odottaa ja lomailla kesää, työ oli minulle tärkeämpi. Toki kuulin kohtalotovereiltani, ettei heti edes jaksa hakea jotain uutta. Minulla ikä pikemminkin antoi draivia. Olin kyllä toki ajatellut urani aikana, että jotain muutakin voisi työkseen tehdä kuin tätä samaa, mutta ilman irtisanomista en ehkä olisi lähtenyt sitä tekemään.

Ehditkö hakea muitakin töitä?

Hain rekry-firman kautta muitakin omaa alaani lähellä olevia töitä - lähinnä kesätöitä - mutta sieltä ei mitään kuulunut. Oman alan paikkoja ei juurikaan ollut tarjolla. Mielestäni ei ole järkevää laittaa hakemuksia useisiin paikkoihin, vaan kannattaa miettiä minne hakee ja mistä on oikeasti kiinnostunut. Ei hakemuksia "hakemusten" vuoksi, ei määrä, vaan laatu. Jos ne "100" hakemusta ei tuotakaan tulosta, sillä helposti vain masentaa itsensä. On parempi käyttää energiaa ja panostaa oikeasti kiinnostaviin kohteisiin. Samalla kun säästää itseään, myös arvostaa itseään. ”Vähän on paljon”! Muutosturvapäivistä oli paljon hyötyä minulle. [Muutosturvapäivät: irtisanotulla on oikeus 5 – 20 palkalliseen vapaapäivään, kun hakee töitä, osallistuu työllistymissuunnitelman tekoon tai siinä sovittuihin toimenpiteisiin.]

Miten sinulle työnhaussa kävi?

Aluksi tästä hakemastani paikasta ei kuulunut mitään. Kuulin, että siellä oli mm. opintovapaille lähteviä, joten määräaikaisia paikkoja saattaisi olla tarjolla, ja myös vakituinen työsuhde. Verkot heitin heti veteen, mutta haastattelupyyntö tuli vasta kolmen kuukauden päästä. He haastattelivat useampia. Tämähän ei mennyt julkisen haun kautta, joten sisäisen haun kauttakin oli ehkä hakijoita.

Vähän ennen kutsua haastatteluun en saanut unta, kun mietin, että jospa en saa töitä, kun olen tämän ikäinen ja työtilanne Suomessa on se mikä on! Se oli oikea notkahdus mielialassa ja jätti yhden sydämenlyönnin väliin. En halunnut antautua sille. Parin päivän kuluttua minut pyydettiin yllättäen haastatteluun. Se jo pelkästään tuntui lottovoitolta, vaikka ei olisikaan tuottanut toivottua tulosta.

Haastattelussa olin oma itseni. Se meni mielestäni hyvin. Oli kiva, kun he ensimmäiseksi kertoivat toimenkuvasta, kuin olisivat markkinoineet sitä työtä minulle! Työtodistuksia ei katsottu ollenkaan, enempi haettiin tietynlaista tyyppiä kuitenkin. Lopulta minulle soitettiinkin pikemmin kuin osasin odottaa, ja kerrottiin valinnasta. Nyt aluksi määräaikaisena, mutta sitä kautta on hyvä päästä alkuun.

Mitä työ sinulle merkitsee? Jatkaisitko töitä, jos voittaisit lotossa?

Jos oikein iso potti tulisi, niin voisin kyllä harkita… J Silloin työtä ei tekisi toimeentulon takia, mikä on tietysti yksi kriteeri. Työ rytmittää päivän ja antaa sisältöä. Hulluinta tässä on, että tykkään kyllä kotonakin sisustaa ja touhuta, mutta irtisanottuna kotona on ihan erilaista. Jos kesken työsuhteen saisi ylimääräisen vapaan, se tuntuu mukavammalta; kotiin jäämisen peruste pitäisi olla vapaaehtoinen. Jos lapset olisivat pieniä, olisi ehkä ihan hienoa olla kotona, mutta nyt tilanne on toinen. Työn kautta mahdolllistuu monet asiat elämässä. Jos voittaisin oikein paljon rahaa, tekisin varmaankin vapaaehtoistöitä tai osa-aikatöitä ”just for fun”!

Mitä haluaisit sanoa muille, jotka ovat nyt jääneet vaille työtä, ja miettivät mielessään mahdollisuuksiaan?

Ei varmastikaan ole yhtä ainoaa lääkettä, joka auttaisi jokaisen irtisanotun kohdalla. Toki monenlaisia tunteita vihasta katkeruuteen varmasti tulee, saa ja pitääkin tulla, mutta älä anna niille valtaa, vaan ota yliote niistä.

Ota irtisanominen mahdollisuutena harkita jotain uutta, vaikka uudelta alaltakin. Yritä kääntää pettymys mahdolllisuudeksi. Mitä haetkin, voit olla paljon rohkeampi, sinullahan ei ole mitään menetettävää, vain saamisia! Voit hakea sellaistakin, mistä tulee mieleen, että tuo voisi olla kiva, muttei minusta ole tuohon. Avaa salaisten urahaaveiden arkku ja etsi aarre! Älä unohda ulkoilua ja liikuntaa!

Ymmärrän kyllä, että irtisanottuna elämäntilanne voi olla monenlainen. Minun suurin haasteeni ja vastustajani työnhaussa oli oma ikäni yleisen työtilanteen lisäksi. 

Työn menettäminen irtisanomisen kautta on kuin työnantaja mitätöisi tehdyn uran. Ajatelkaahan, mikä valta työnantajalla on muuttaa elämäsi suuntaa! Haluaako kukaan, että oma työsuhde päättyy irtisanomiseen? Irtisanotuksi tullut voi ajatella: "olinko niin huono työntekijä?". Itse ajattelin, että olen tehnyt työni niin hyvin kuin vain olen pystynyt, niissä raameissa jotka minulle on annettu. En kokenut, että olisin itse aiheuttanut irtisanomiseni. En ole tehnyt mitään väärin. Jos joku piti irtisanoa, se voin olla minä. Samaa pitäisi muistaa ajatella myös töitä hakiessaan – ei pidä ajatella, että ei minua kuitenkaan valita. Pikemminkin pitää ajatella, että miksipä ei valittaisi?

Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden turvaamiseksi. Sofiaa haastatteli ja tekstin laati Satu.

Oppimiskokemuksia

Poika oli kiinnostunut kirjoista pienestä pitäen ja kuunteli mielellään tarinoita. Hän halusi, että myös kuvia luetaan. Hän osoitti sormella ja äiti tai isä nimesi, mitä kuvassa on. Pikkuhiljaa poika alkoi sanoa ääneen tarinoiden otsikoita ja kuvien alla lukevia sanoja. Äitiä ja isää huvitti pojan hyvä muisti ja arvailu, kunnes he kerran ruokapöydässä näkivät ja kuulivat, miten poika luki maitopurkin kyljestä ravintosisältöä. Poika oli oppinut lukemaan.

Tyttö oli oppinut hiihtämään tasaisella ladulla. Kun tuli pienikin alamäki, sukset luistivat alta ja tyttö kaatui selälleen. Isosisko neuvoi laittamaan polvet koukkuun ja kallistumaan eteenpäin. Malli auttoi oivaltamaan ja kokeilemalla taito kehittyi. Tyttö oppi nauttimaan alamäkeen viilettämisestä.

Poika harjoitteli pianon soittoa. Miten vaikeaa olikaan oppia nuotit ja saada sormet osumaan oikeille koskettimille! Päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen harjoittelu tuotti tulosta. Miten hyvältä tuntuikaan, kun nuottien lukeminen alkoi sujua ja sormet löysivät lähes katsomatta paikkansa koskettimilta! Soittoon tuli koko ajan lisää varmuutta ja tulkintaa.

Tyttö meni kouluun. Siellä oli mukavaa. Opettaja luki usein satuja. Oli jännittävää kuulla ja kuvitella, millaista oli asua savupirtissä ja tehdä puhdetöitä naurislampun valossa. Mutta sehän ei ollutkaan satua, vaan oikeaa ennen elettyä elämää! 

Kun vieraan kielen oppiminen ja kotitehtävät tuntuivat vaikeilta, poika mietti, miten oppisi paremmin. Hän päätti kerrata edellisen tunnin tekstejä, sanastoa ja tehtäviä, jotka oli korjattu oikeiksi ja jotka hän ymmärsi. Hän luki seuraavan tunnin uudet tekstit ja sanastot vain alustavasti ja teki uudet tehtävät, miten osasi ja korjasi tunnilla. Omana läksynään hän sitten taas kertasi edellisellä tunnilla läpikäytyjä asioita. Hän opiskeli itseään ja tulevaisuuttaan varten, ei koulua eikä opettajaa varten.

Tyttö luki kahden alan pääsykokeisiin. Luettavaa oli paljon ja alat erilaisia. Vaikka hän kuinka paneutui, toisen alan asiat eivät jääneet mieleen ja tuntuivat vaikeilta ymmärtää. Oli helppo huomata, kumpi ala oli oma juttu, ja keskittyä sen pääsykokeisiin.

Millaisista oppimiskokemuksista sinä haluaisit kertoa?

Sari

Onnistuisiko opiskelu työn ohessa? Osa II

Maaliskuussa kirjoitin Tiinan ja Mikan kokemuksista aikuisopiskelijoina. Nyt jatkan opiskelun ja työn yhdistämiseen liittyvien käytännön asioiden parissa.

 

Mitä opiskelu maksaa?

Työnantaja saattaa maksaa opiskelukustannukset tai osan niistä, joten kannattaa neuvotella! Näin ainakin kalleimpien koulutusten kohdalla usein menetellään. Esim. MBA ja psykoterapiakoulutukset voivat maksaa useita tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja. Edullisimmillaan koulutukset ovat ilmaisia tai opiskelijan täytyy maksaa vain tutkintomaksu (58€ ammattitutkinnoissa). Oppikirjoista, työvälineistä tai matkoista oppilaitokseen voi tulla vielä lisäkuluja.

 

Kannattaako se?

Teija (42 v.) kävi työn ohessa käsityöalan artesaaniopinnot. Hänen työnsä ei liity mitenkään käsityöosaamiseen, mutta hän halusi saada tuntumaa toisentyyppiseen ammattiin. Harkinnassa oli alanvaihto toimistotöistä taiteellisempaan ja käytännöllisempään työhön. ”Jos tämän alan palkkatöitä olisi tarjolla, vaihtaisin hetkeäkään epäröimättä!”, Teija kertoo. ”Opiskelun aikana kävi kuitenkin selväksi, että käytännössä ainoat työllistymisen mahdollisuudet ovat yrittäjänä, enkä asuntovelkaisena ollut valmis siihen. Sain kuitenkin itselleni paljon sellaista taitoa ja osaamista, jota voin nyt hyödyntää harrastuksessani. En kadu opintojani, vaikkei siitä minulle uutta työtä tullutkaan.”

Mari (28 v.) opiskeli lähihoitajaksi päiväopintoina. Hän oli koko opintojen ajan töissä isossa päivittäistavaramyymälässä, jonne oli päässyt merkonomitutkintonsa jälkeen. ”Työnantaja oli tosi joustava: sain tehdä tunteja iltaisin ja viikonloppuisin, kun koulua ei ollut. Opiskeluun kuuluvien harjoittelujaksojen aikana tein vain muutamaa tuntia viikossa, ja koulun loma-aikoina taas täyttä työvuoroa. Siitä oli hyötyä, että olin jo pitkään ollut töissä samassa paikassa. Olin ehtinyt tehdä kaikenlaista, ja pystyin siirtymään aina sille osastolle, missä eniten tarvittiin apua. Nyt urani kaupan alalla on jo ohitse, ja uusi työ lasten päivähoidossa on alkamassa. Ihan hyvät muistot aiemmasta työstäni jäi, mutta nyt teen päivätyötä, ja iltani ja viikonloppuni ovat vihdoinkin vapaata kuten useimmilla ystävilläni! Kyllä kannatti, vaikka opiskeluaikana vapaa-aikaa ei juuri ollut.”

Tuumasta toimeen

Opiskelukipinän sytyttyä on edessä iso urakka, kun omiin kysymyksiin haetaan ratkaisua. Netistä löytyy tietoa, mutta netin tietomäärän alle voi nuukahtaa. Opintopolku-sivustolle kootaan kattavasti tietoa opiskeluun liittyen, ja blogissamme on käsitelty mm. opintojen rahoitusmahdollisuuksia ja aikuiskoulutuksia. Oppilaitosten omilta sivuilta löytyy  ajankohtaista tietoa ja opintojen vastuuhenkilöiden yhteystiedot. Jos sekään ei ole ihan selvää, mitä itse asiassa haluaisi opiskella, tarjolla on ammatinvalinnan ja uraohjauksen psykologien palvelu. Usein jo yhdellä keskustelukerralla avautuu selkeämpi näkymä tulevaisuuden toiveista.

-Satu-