Varautumisen monet konstit

Hätävara, saumanvara, liikkumavara, vierasvara, luonnonvara, voimavara, neuvotteluvara, pelivara, maavara, valinnanvara, joustonvara, kasvunvara

Varautuminen saatetaan mieltää pelokkuudeksi, joskus jopa hätävarjelun liioitteluksi. Voi tuntua tyylikkäältä elää rohkeasti ja varautumatta. Varautuminen on kuitenkin tarkemmin ajateltuna oikein jalo taito viisaasti käytettynä. Käsitöissä ja rakentamisessa on oltava materiaaleilla tietty väljyys – esimerkiksi housut ilman kunnollisia saumanvaroja ratkeaisivat, ja talo saattaisi murtua jos ei olisi ajateltu materiaalien elävän lämpötilanmuutosten vuoksi. Maavara on autoissa ihan käytännöllinen juttu.

Mitenhän varaudumme moniulotteisemmissa asioissa? Joustaako kalenteri, onko neuvotteluissa sopimisen varaa, riittävätkö voimat ja rahat? Toimintatapamme ja tunne-elämämme ovat usein aaltoilevia: välillä olemme tiukoissa päätöksentekohetkissä, toisena aikana epäonnistumme, sitten on unelmoinnin ja levon hetkiä. Olemme yksilöitä, myös varautumisen suhteen. Oman elämän rytmi, temperamentti ja persoona ilmenevät siinä. Myös ihmissuhteissa tilanteet vaihtelevat, ja osaamme esimerkiksi ennakoida joissain tilanteissa tuttujen ihmisten toimintaa.  Varautuminen on parhaillaan joustavaa tulevaisuuden odottelua. Voi miettiä erilaisia visioita, joita on helpompi käytännössä kohdata kun on jo miettinyt, miten niissä toimisi. Varautuminen ilmentää omaa mielenmaisemaa siinä, onko se myönteistä tulevaisuuteen suuntaamista, vai kääntyykö se helposti murehtimiseksi. Luonnollisesti jokaisella voi olla omia pelkoja, vaikka monessa muussa asiassa olisikin myönteinen.

Varautuminen voi tapahtua aika spontaanistikin, suorastaan elämää leppoistaen. Voimme leväten säästää voimia, ja tehdä päivistä mielekkäämpiä. Voimme harventaa kaupassa käyntiä suunnittelulla. Voimme suunnitella loman väljästi, jotta jää varaa lähteä spontaanisti uimahalliin, tai sen sijasta jäädäkin sohvalle lukemaan kirjaa ilman erityisjärjestelyjä. Voimme jättää ostamatta jotain, mitä emme välttämättä tarvitse. Minkä asian sinä haluaisit jättää tänään vähemmälle, niin että liikkuma- tai voimavaroja jäisi enemmän?

Heli

Onko minusta siihen?

Kuinka paljon hukkaan heitettyjä unelmia tuo ajatus "Onko minusta siihen" on aiheuttanut! Mikä hyvänsä "se" onkaan, on varmaa että yrittämättä se ei ainakaan onnistu.

On mahdollista, että henkilöstä ei oikeasti olisi siihen mitä hän tavoittelee. Hänellä ei ehkä ole tarpeeksi aikaa, rahaa, tarvittavia lahjoja tai luonteenpiirteitä, tukiverkkoja tai motivaatiota.

On yhtä mahdollista, että hänestä hyvinkin olisi juuri tähän. Oliko hän ehkä aiemmin ajatellut, että koulunpenkillä on tylsää, että korkeakoulutus on vain huippuälykkäille, yliopisto teoreettisemmille, mutta todellisuus olikin toinen. Hän saattoi arvella, että esiintyminen suurelle väkijoukolle on ihan mahdotonta, mutta suoriutui siitä sittenkin. Etukäteen laskeskellen näytti ehkä siltä, ettei tulisi toimeen opintotuella, mutta jälkikäteen huomaa, että tiukkaa teki, mutta siitäkin selvittiin.

Vastauksen tietää vasta jälkeenpäin, ja vain onnistuttuaan. Jos ei ole onnistunut, on mahdotonta tietää onko se tulevaisuudessa mahdollista vai eikö se ikinä tule onnistumaan. Rohkeutta vaaditaan, mutta ei uhkarohkeutta.

- Satu -

Päätöksenteon ABC

Ensimmäisen ammatin valitseminen aiheuttaa usein ahdistusta. Sopivalta tuntuvia vaihtoehtoja tuntuisi olevan monia tai välttämättä mikään vaihtoehto ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta. Päätöksentekemistä haluaa siirtää. Tilanne voi kuormittavana johtaa myös äkkinäisiin päätöksiin, jolloin tavoite on enemmän ahdistuksen ja pahan olon välttämisessä kuin harkitussa lopputuloksessa. Ahdistus ja epävarmuus ovat tunteita, joita etenkin niihin tottumaton haluaa välttää. Epävarmuus on kuitenkin osa päätöksentekoa.

Peruskoulun tai lukion jälkeisen koulutusalan valinta voi olla monelle ensimmäinen kerta tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Ajatus koko työuran käsittävästä ammatista ja paineet oikean valinnan tekemisestä saattavat tuntua kohtuuttoman suurilta. Aikaisemmin opintoihin liittyvät valinnat ovat olleet rajatumpia ja ne on voinut tehdä yhdessä kavereiden kanssa tai vanhempien avustuksella. Nyt valitsemiskohteena ei olekaan enää yksittäinen oppiaine vaan kokonainen ammatti ja kymmenet elleivät sadat eri vaihtoehdot.

 

Tiedonhankinta, vertailu ja karsiminen osana päätöksentekoa

Vaihtoehtojen suuri määrä ei tarkoita välttämättä valinnan vaikeutumista. Päätöksentekoon liittyvän työmäärän lisääntyminen sen sijaan on todennäköistä. Moni hyppää ajatuksissaan suoraan viimeiseen vaiheeseen, eli päättämiseen, ja ohittaa tiedonhankinnan, vertailun ja karsimisen vaiheet kokonaan. Ensimmäiseksi siis riittää, että hankkii tietoa vaihtoehdoista.

Apuna vertailussa osana päätöksentekoa on hyvä tutkailla vaihtoehtoja järjellä, mutta myös tunteen ja intuition kautta. On hyvä miettiä askeleita opintoja pidemmälle ja hahmottaa, minkälaista työtä oikeastaan haluaisi tehdä. Sopivia vaihtoehtoja voi olla useita, sillä kenellekään ei ole olemassa vain yhtä niin sanotusti oikeaa ammattia. Vanhemmat eivät joudu tekemään jälkikasvunsa työtä, joten he eivät myöskään voi valita ammattia lapsilleen. Myöskään kavereiden perässä ei ammatinvalintaa kannata tehdä. Jokainen toimii työelämässä yksilönä ja joutuu kohtaamaan oman ammattinsa haasteet ja mahdollisuudet.

Joskus, kun ajatus omalta tuntuvasta alasta ei tunnu selkiytyvän, päätyy valitsemaan vaihtoehdon, joka tuntuu yleispätevältä. Korkeakouluopinnoissa tällaisena vaihtoehtona pidetään toisinaan tradenomin tutkintoa. Tradenomi on yleisnimike, jonka alle mahtuu opintoja esimerkiksi liiketaloudesta, tietojenkäsittelystä, myynnistä ja markkinoinnista sekä kirjasto- ja tietopalvelualasta. Kyseessä on siis monipuolisia mahdollisuuksia tarjoava tutkinto. Pelkkä koulutuksen nimi ei kuitenkaan vielä kerro kaikkea opiskeltavista teemoista ja kursseista. Kannattaa siis tutustua tarkasti kurssisisältöihin ja vertailla niitä keskenään. Tämä voi auttaa motivaation hahmottamisessa, jolloin valinta helpottuu. Jos kiinnostus vertailua tehdessä laskee, voi olla parempi miettiä vielä muita vaihtoehtoja.

 

Ala, jonka parikymppisenä valitsee, ei automaattisesti määritä koko työuraa. Alkuun voi miettiä, onko parempi jäädä paikoilleen vai haluaako kehittää itseään. Itsensä kehittäminen vaatii ponnistuksia ja epämukavuusalueelle menemistä. Pelko epäonnistumisesta pääsykokeissa on mahdollinen uhkakuva, mutta yrittämättä tilanne ei ainakaan muutu. Pääsykokeisiin valmistautumalla ja osallistumalla saa lisätietoa alasta ja voi tarvittaessa myös testata näin motivaatiotaan.

 

Hannele

Lääketieteen moniosaajan Lotta Armfeltin haastattelu

 

Mitkä ovat ammattinimikkeesi ja miksi valitsit kyseiset ammatit?

Olen ammatiltani sekä lääkäri, että eläinlääkäri. Valitsin kyseiset ammatit, koska molemmissa ammateissa pääsee auttamaan muita. Eläinlääkärin ammatista haaveilin jo lapsena, sillä pääsin seuraamaan äitini työskentelyä hänen toimiessaan eläinlääkärinä. Hain lukion jälkeen opiskelemaan eläinlääketiedettä, mutta en päässyt sisälle. Aloitin opinnot Turun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa, jossa opiskelin pääaineena biokemiaa sekä sivuaineina biologiaa, kemiaa, fysiikkaa ja psykologiaa. Näiden opiskelu herätti kiinnostukseni myös lääketieteeseen ja hain opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon.

Oliko opiskelemaan pääseminen vaikeaa ja miten kauan kahden lääketieteen tutkinnon suorittamiseen meni aikaa?

Opiskelemaan pääseminen oli vaikeaa. Pääsykokeissa korostuu matemaattinen osaaminen ja jouduin tekemään paljon töitä päästäkseni sisälle. Kun olin päässyt opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon, en malttanut kuitenkaan luopua unelmastani eläinlääkärin ammatin suhteen ja kaksi vuotta lääketiedettä opiskeltuani pääsin opiskelemaan eläinlääketiedettä Helsingin yliopistoon. Suoritin molemmat kuuden vuoden tutkinnot kymmenen vuoden aikana niin, että suoritin eläinlääketieteen opintoja kaksi vuotta päällekkäin lääketieteen opintojen aikana. Päällekkäiset opiskeluvuodet olivat raskaita sillä reissasin Turun ja Helsingin väliä useita kertoja viikossa. Monesti aloitin aamun lääketieteen harjoitusten parissa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja ajoin keskipäivällä Helsinkiin eläinlääketieteen harjoitusten pariin. Valmistuin lääkäriksi vuonna 2012 ja eläinlääkäriksi 2016.

Minkälaista työtä teet tällä hetkellä?

Työskentelen tällä hetkellä lääkärinä kahdessa paikassa. Kahtena päivänä viikosta toimin lääkärinä pitkäaikaistyöttömille tarkoitetussa Party-hankkeessa ja kahtena päivänä otan asiakkaita vastaan Turun työttömien terveyspisteessä. Lisäksi teen kunnan eläinlääkärin sijaisuuksia ja minulla on oma eläinlääkäripalveluja tarjoava yritys: Eläinlääkintäpalvelut Lotta Armfelt. Yrityksen kautta teen pääosin kotikäyntejä pieneläinpotilaiden luokse, sekä tallikäyntejä talleille ja tuotantotiloillekin ajoittain. Asiakkaita on noin 100 km:n säteellä Salosta.

Mitkä ovat työsi positiivisia ja mitkä negatiivisia puolia?

Parasta kummassakin työssä on se, että voi helpottaa jonkun oloa. Välillä auttaminen voi olla henkien pelastamista, välillä voi antaa apua kipuun ja tuskaan ja välillä vain tuoda toivoa ja lohtua vaikeaan tilanteeseen. Toimiminen molemmissa ammateissa on myös hyvin vaihtelevaa. Jonain päivänä autan esimerkiksi masentunutta ihmistä, seuraavana päivänä lehmää vasikoimaan tai leikkaan kissaa. Lääketiede ja eläinlääketiede ovat aloina mielenkiintoisia, jatkuvasti tulee uutta tietoa ja aina oppii itse uutta. Koen myös, että molemmat lääketieteen alat tukevat toisiaan ja ovat syventäneet tietämystäni monessakin asiassa. Lisäksi muut opintoni luonnontieteistä ja psykologiasta täydentävät osaamistani.

Negatiivisena puolena molemmissa ammateissa on suuri vastuu. Aina ei ole varmaa vastausta olemassa esimerkiksi parhaimman hoitomuodon osalta vaan on valittava tarjolla olevista vaihtoehdoista sen hetkisen tiedon pohjalta soveltuvin. Raskasta on myös, jos hoito ei tehoakaan eikä pysty auttamaan. Haluaisin myös hoitaa potilaita hyvin kokonaisvaltaisesti ja tähän ei aina ole sellaisia mahdollisuuksia kuin toivoisin. Välillä tämä johtuu siitä, että potilaat tai potilaiden omistajat haluavat mieluummin pikaratkaisuja, välillä taas organisaatioiden asettamista rajoitteista. Yrittäjänä olo on myös minulle vaikeaa, koska teen työtäni huomattavasti enemmän auttamishalu kuin taloudellisen tuloksen teko edellä.

Toimiiko Suomessa muita sekä lääkärinä että eläinlääkärinä?

Tunnen muutaman muun, joilla on molemmat tutkinnot, mutta melko harvinaista taitaa olla se, että myös harjoittaa molempia ammattejaan.

Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi työn osalta?

Haluan jatkaa ehdottomasti kumpaakin alaa myös tulevaisuudessa, sillä pidän niin paljon molemmista ammateistani ja auttamisesta. Käytännön potilastyön haluan aina säilyttää osana työnkuvaa. Pidän tärkeänä, että sekä eläinlääkärin että ihmislääkärin työssä otetaan tarkasteluun kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tähän haluan panostaa enenevässä määrin tulevaisuudessa. Tekisin jatkossa mielelläni myös entistä monipuolisempaa työtä, johon voisi kuulua esimerkiksi luennointia tai kirjoittamista ammatteihini liittyvistä aiheista.

Miten vapaa-aikasi kuluu?

Vapaa-aikani kuluu paljolti kolmen oman hevoseni kanssa, joiden kanssa puuhaamme kaikkea kivaa. Hevosten hoitaminen vie myös paljon aikaa. Vapaa-ajalla aikaa kuluu myös luonnossa liikkumiseen ja erilaisten liikuntaharrastusten parissa.

 

Haastattelijana toimi Marianna