Työn arvostuksella tuloksiin

Arvonanto eli arvostaminen on eräänlainen vuorenhuippu, jolla monenlaiset ajatustemme polut kohtaavat. Arvoihin ja arvostamiseen liittyy elämämme historia, tapahtumat, kokemukset ja tunteet. Jos ajattelemme eri ammattien arvoa, niin laitamme ammatteja omien kriteeriemme mukaiseen arvojärjestykseen. 

Havahduin miettimään arvostuksia eilen, kun huomasin perustelevani kirjastoalan osaamisvaatimuksia eräälle henkilölle, joka ihmetteli miksi kirjastotyössä tarvitaan koulutusta kun siinähän vain järjestellään kirjoja hyllyyn. Samana iltana istuin kunnankirjastomme nojatuoleilla kirjaston tarjoamassa kirjoittajakoulutuksessa, jonka tarkoituksena oli alkaa tallentaa paikallista kulttuuriperintöä tekemällä tietokantaa internetiin. Tilaisuudessa istui harrastajakirjoittajia, joita yhdisti kotiseutuhenkisyys ja talkooasenne. Keskustelimme mistä kukakin haluaisi kirjoittaa ja kirjaston henkilökunta vetäisi joko valokuvakansiostaan tai muistinsa lokeroista kirjojen ja aineistojen nimiä sekä pitkän liudan kotipaikkakunnan kulttuurihenkilöitä ja muistuttivat keräämästään kotiseutukokoelmasta. Tämä ei ollut vain kirjojen järjestelyä tai mitä tahansa puuhastelua vaan oman alansa osaajien aivoriihtä, jossa puhuttiin niin sodan vaiheet, yhteiset kulttuurikokemukset ja hauskat sattumukset paikkakunnalla jokainen tuoden oman osaamisen osaksi yhteistä kokemusta paikkakunnan asukkaana. Tämä ilta tuntui arvokkaalta ja tärkeältä. 

Moni Uraohjauksen puoleen kääntyvä soittaja miettii työnsä merkitystä. Joillakin voi olla arvoristiriitoja omassa työssään, ehkä toivoisi muutoksia työn sisältöön tai tekotapaan. Joskus arvostuksen puute voi liittyä väsymiseen tai muihin kokemuksiin, jotka luovat ristiriitaisia tunnemuistoja liittyen työympäristöön. Väsymystä aiheuttava asia voi olla myös kotiin tai ihmissuhteisiin liittyvä asia, joka vie voimavaroja niin ettei niitä riitä työhön. Tämän vuoksi kannattaa harkita tarkkaan mistä on kysymys. Ammatin arvostus on osa ammatti-identiteettiä. Ammatti-identiteetti kertoo minusta itsestäni tämän työn tekijänä, miten teen ja mistä osaamiseni koostuu. Ammatti-identiteetti on myönteinen kokemus jos siihen liittyy itsensä arvostamista ja pystyvyyden kokemista. Työelämä kiireineen asettaa päivittäin haasteita näille työn arvon kokemuksille. Voi olla tyytymättömiä asiakkaita, voi olla niin kiire ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, voi olla yt-neuvottelut tulossa, voi olla että tavallinen huonosti alkanut aamu tai satunnainen epäonnistuminen tekee tyytymättömäksi. Silloin on tärkeä muistuttaa itselleen, mistä kyllästyminen johtuu. Ohimenevät asiat kyllä korjaantuvat, mutta jos alamme uskoa siihen että työ on viallista ja arvotonta niin sillä on seurauksia työntekoomme ja jaksamiseemme. 

Mistä sinun myönteinen kokemuksesi omassa ammatissa toimimisesta koostuu? Miksi lähdit opiskelemaan alalle ja mitä hyötyä siitä on ollut? Mitä olet oppinut omalla alallasi, mitä hyötyä sinun työstäsi on ollut toisille? Nämä ovat tärkeitä asioita hahmottaa töitä hakiessakin. Ne luovat myönteistä mielialaa työhaastatteluun mennessä. Myönteinen visiointi siitä mitä osaa ja mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, luo onnistumisia huomiseen. Onnistumisiin on hyvä tähdätä uskoen yrittämisen kannattavan, sillä tiedämme tikanheitostakin että vain yrittäminen ja harjoittelu voi tuoda napakymppejä. 

Heli

Työpaikka rekrytointikokeilun avulla

Vuoden 2017 alusta on työnhakijoiden ja työnantajien käytettävissä ollut uusi palvelu nimeltään rekrytointikokeilu. Maksimissaan kuukauden mittaisen rekrytointikokeilun aikana pääset työnhakijana näyttämään osaamisesi ja soveltuvuutesi työnantajalle, jolloin kynnys varsinaisen palkkauspäätöksen tekemiseksi helpottuu. Jos työnantaja päätyy rekrytointikokeilun jälkeen solmimaan kanssasi työsuhteen, niin rekrytointikokeiluaika vähentää vastaavan ajanjakson verran varsinaista koeaikaa. Rekrytointikokeilun aikana sinulle maksetaan samaa työttömyysetuutta kuin työttömänä ollessasi. Matka- tai muita kulukorvauksia ei kokeilun ajalta ole mahdollista saada.

Käytännössä voit ehdottaa työnantajalle rekrytointikokeilua aina kun olet potentiaalisiin työnantajiin yhteydessä. Lain mukaan työnantajalla pitää olla tarve uudelle työntekijälle kun he sopivat rekrytointikokeilusta eli ilmaista työvoimaa kokeilun avulla ei ole tarkoitus pyörittää. Työnantajalla voi aidosti olla tilanne, että he tekevät palkkauspäätöksen, jos tehtävään ja työyhteisöön sopiva työntekijä löytyy, vaikka aktiivista hakua ei olisikaan käynnissä.

Rekrytointikokeilun ajalle tehdään rekrytointikokeilusopimus työnhakijan, työnantajan ja TE-toimiston kanssa, jossa määritellään muun muassa kokeilun kesto (maksimissaan kuukausi), sovitut päivät (esim. ma, ke ja pe) sekä kellonajat jolloin työnhakijan on tarkoitus kokeiluun osallistua. Lisäksi sopimuksessa määritellään mitä työtehtäviä työnhakijan on tarkoitus tehdä. Rekrytointikokeilun ei tarvitse kestää kuukautta, vaan se voidaan sopia esimerkiksi viikon tai muutaman päivän pituiseksi, jos se sopii myös työnantajalle. Rekrytointikokeilun aikana työnhakija on vakuutettu TE-toimiston puolesta.

Rekrytointikokeilu on vapaaehtoinen ja siihen osallistuva voi keskeyttää kokeilun ilman seuraamuksia. Rekrytointikokeiluun osallistuminen ei kuitenkaan poista työttömän velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua palkkatyötä kokeilun aikana tai sen jälkeen. Työnantajan pitää toimittaa TE-toimistoon tieto, miksi työsuhdetta ei syntynyt rekrytointikokeilun jälkeen, jos niin käy.

Rekrytointikokeilu on käytettävissä vuosien 2017 ja 2018 ajan. Se on oiva keino työnhakijalle päästä näyttämään osaamistaan potentiaaliselle työnantajalle. Se sopii erityisesti työnhakijoille joiden ammatillinen osaaminen ja muut työmarkkinavalmiudet ovat kunnossa. Hyödyntäisin itse rekrytointikokeilua myös vastavalmistuneena, jolloin ei vielä ole osoittaa työnantajalle näyttöä omasta osaamisestaan. Vaikka ammatillinen osaaminen ei vastavalmistuneena yleensä ole vahvaa, niin rekrytointikokeilun avulla pääsee näyttämään koulussa opitut taitonsa ja pystyy osoittamaan, että on motivoinut tekemään töitä, oppimaan uusia asioita ja tulemaan toimeen muiden kanssa.

Huom! Rekrytointikokeilun mahdollistanut laki oli voimassa vuodet 2017 - 2018.

Opiskelemaan haun kokemuksista oppii.

Kun on hakenut ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eikä ole päässyt, niin kokemuksista voi oppia ja toimia seuraavassa haussa toisin kuin edellisillä kerroilla. Kannattaa harkita, auttaisiko parempi tai erilainen valmistautuminen pääsykokeisiin. Joitakin auttaa, että aloittaa ennakkoaineiston lukemisen, ennakkotehtävien tekemisen tai aiempien vuosien pääsykoetehtävien harjoittelun aiemmin ja käyttää niihin enemmän aikaa ja energiaa. Virkeänä ja keskittyneenä oppii helpommin ja muistaa paremmin kuin väsyneenä opetellessa tai ajatusten harhaillessa milloin missäkin. Toisia auttaa yhdessä muiden kanssa opettelu ja vaikkapa valmennuskurssi. Panostaminen yhden tai kahden tärkeimmän hakukohteen pääsykokeisiin on hyödyllisempää kuin ajan ja voimavarojen hajottaminen liian moniin pääsykokeisiin.

Nykyään aiempaa useampiin koulutusohjelmiin valitaan osa opiskelijoista pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Jos tulos jäi vain vähän vaille parempaa arvosanaa, tulosta voi yrittää korottaa. Koulutusohjelmien valintaperusteista näkee pisteytyksen: montako ainetta huomioidaan ja miten arvosanat pisteytetään. Suurimman hyödyn saa, jos pystyy korottamaan niitä aineita, joista saa eniten pisteitä. Vähimmällä vaivalla nousevat itselle helpot aineet. Joihinkin koulutusohjelmiin pääsee yhden aineen hyvällä tuloksella.

Hakutulokset kannattaa tutkia tarkkaan. Niistä saa usein vihjeitä siihen, mitä parantaa tai tehdä eri tavalla ensi kerralla. Soveltuvuusarviointien tuloksetkin ovat tärkeitä hyödyntää. Usein ajatellaan, ettei niihin voi valmistautua, mutta osaan voi. Kun miettii jo etukäteen, mikä alassa kiinnostaa ja motivoi, mitä omia vahvuuksia alalla voi hyödyntää ja kehittää ja millaista alan opiskelu ja työ on, on helpompi vakuuttaa valitsijat omasta soveltuvuudesta. Hyvällä mielellä, itseen luottaen, virkeänä ja valmistautuneena onnistuu varmemmin.

Tavoitteen suuntaan etenemiseksi löytyy usein kiertoteitä. Opinnot voi aloittaa avoimen ammattikorkeakoulun tai avoimen yliopiston puolella. Niihin pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä ja suoritukset luetaan osaksi tutkintoa, kun tutkinto-oikeus on saatu. Samalla varmistuu alan valinta ja opintojen sopivuus ja sujuminen. Myös monet kansanopistot järjestävät korkeakouluopintoihin valmistavia opintoja, joissa voi tutustua alaan ja suorittaa perusopintoja. Lähialan ammatteihin ja koulutuksiin tutustumalla voi löytyä yhtä kiinnostavia aloja, joille on helpompi päästä.

Monen alan perustöihin pääsee suorittamalla ammattiopistossa perustutkinnon. Kahdessa vuodessa kiinnostavan alan ammattiin ja tienaamaan pääsy on houkutteleva ajatus ja mahdollisuus. Jatko-opintoihin voi hakeutua myöhemmin ja käyttää hakiessa sitä tutkintotodistusta, josta saa eniten pisteitä. Työn ohessakin voi opiskella ja työhön kuuluu perehdytystä ja henkilöstökoulutusta.

Paikalleen vuodesta toiseen samaa toistamaan ei tarvitse jäädä. Kannattaa mennä uudella tavalla eteenpäin.

Sari

Päätä jo!

Ahdistus nousee jo ajatuksesta, että pitäisi tehdä päätös. Oli sitten kyseessä opiskelupaikka, ammatinvaihto tai uusi työpaikka. Nykyinen tilanne on aina tuttu ja siksi turvallinen, vaikkei ihanteellinen olisikaan. Sisäinen kamppailu muutoksesta on jatkuvasti käynnissä ja ajatukset vaeltavat haavemaailmasta uhkakuviin. Tilanne ei tunnu ratkeavan. Tilannetta voi kuitenkin pyrkiä helpottamaan. Yleensä siihen auttaa perehtyminen ja vaihtoehtojen vertailu. Päätöksen ei myöskään tarvitse syntyä tänään. Monesti ajan kuluminen auttaa ajatuksia jäsentymään.

Yleensä on hyvä aloittaa motivaation tarkastelusta. Miksi oikeastaan tavoittelee muutosta? Muutos vaatii aina ponnisteluja ja on tärkeä selvittää itselle, mikä ajaa kohti muutosta. Työpaikan olosuhteet ovat saattaneet saada työpaikanvaihtotoiveet heräämään. Työpaikkaa voi olla mahdollista muuttaa. Jos työssä tai työpaikassa on kuitenkin jotain hyvää, minkä haluaisi säilyttää, voi yrittää miettiä muita vaihtoehtoja. Voisiko esim. työtehtäviä muuttaa tai toisiko työnkierto työhön kaivattua vaihtelua.

Ammatinvaihdon osalta syy voi olla terveydellinen. Silloin joutuu monesti käymään läpi myös luopumisen tunteita, jos oma ala on tuntunut itselle hyvältä ja sopivalta. Motivaatiota kohti uutta alaa saattaa joutua herättelemään aluksi ulkoisin perustein. Myöhemmin myös sisäinen motivaatio voi herätä, kun tietoa on tarpeeksi. Sama koskee myös opiskelupaikan valintaa. On hyvä perehtyä opintojen sisältöön ja alan työllistävyyteen ja tutkailla jo ennalta alan työpaikkailmoituksia. Näin voi testata motivaatiotaan alaa kohtaan. Jos motivaatio ei perehtymisestä huolimatta tunnu kantavan, voi olla hyvä miettiä muita muutoskohteita. Ehkä mielessä hiertävät työ- ja ammattiasioita enemmän toisenlaiset huolet, haaveet tai välttämättömät muutostarpeet.

Vaihtoehtojen rajaaminen päätöksenteossa voi tuntua aluksi hankalalta. Esimerkiksi ammattien kirjo on niin laaja, että tuntuu helpommalta luovuttaa ja palata samaan vanhaan. Kaikkia ammatteja ei kuitenkaan tarvitse tuntea voidakseen tehdä päätöksiä. Poissulkemalla väärältä tai sopimattomilta tuntuvia vaihtoehtoja mahdollisten vaihtoehtojen määrä kaventuu. Ammattinetti mahdollistaa eri aloihin ja ammatteihin tutustumisen. Aina on myös mahdollista tutustua alan koulutuksiin ja oppilaitoksiin ja vertailla näitä keskenään.

Päätöksentekoprosessissa edistyminen vaatii myös epävarmuuden sietämistä. Kaikkea ei voi millään tietää ja ennakoida vaikka kuinka hyvin valmistautuisi. Yhtään varmaa työpaikkaa ei voi luvata. Silti prosessia on mahdollista organisoida ja tarkkailla. Jos jossain vaiheessa perehtymistä huomaisikin, että alun perin hyvältä tuntunut ajatus ei toimikaan, sen voi vaihtaa. Kukaan toinen ei voi tehdä päätöksiä puolestasi eikä kenellekään meistä ole olemassa vain yhtä sopivaa ammattia.

Hannele

Mikä yhdistää kuvataidetta ja laskentaa?

Tämä juttu perustuu nuoresta asti kuvataidetta tehneen ja opiskelleen laskennan asiantuntijan haastatteluun. Hän kertoo seuraavassa urastaan, taiteestaan ja palkkatyöstään.

Olen tiennyt nuoresta asti, ettei oma toimeentulo tule kuvataiteesta. Olen ymmärtänyt taidealan ammatin olevan kovan työn takana ja vaativan paljon lahjakkuutta. Taideala vaatii selvästi enemmän kuin palkkatyössä olo, vaikka palkkatyöhönkin suhtautuisi määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti. Tiedän myös, että on toisenlaisia teitä toteuttaa taiteellisia haaveitaan. Kun on tekemisen into ja palo, menee vaikka läpi harmaan kiven ja saavuttaa sen, mihin haluaa päästä.

Minulle oli nuorena varmaa, mitä en ainakaan halua työnä tehdä: kirjanpito ja toimistotyöt. Hyvältä tuntui opettajan ammatti pitkien lomien vuoksi. Kuvaamataidon opettaja kiinnosti ja kävin pyrkimässä koulutukseen, mutta ei tärpännyt. Joskus jotkut asiat vain lähtevät viemään toiseen suuntaan. Minulla oli varalla paikka kaupallisiin opintoihin, joista en ollut kiinnostunut, mutta en halunnut jäädä roikkumaan tyhjän päälle. Opintojen loppuvaiheessa päätettiin, mihin kukakin suuntautuisi. Markkinointi oli silloin kova juttu, kirjanpito tuli vihoviimeisenä. Ajattelin myös, että automaattiset tietojenkäsittelyt eivät ole millään lailla hyödyksi.  Päädyin juuri niihin kirjanpito- ja laskentatöihin. Automaattista tietojenkäsittelyäkin oli. Töissäni kuitenkin sisältö on ollut se tärkein, ei ne ”ykköset ja nollat”. 

Huomasin viihtyväni taloushallinnon töissä. Olen päässyt urallani näkemään kirjanpitoa ja laskentaa erityyppisissä työpaikoissa, kaikenlaisen tuotannon puolella ja eritasoilla. Tein aluksi pienemmissä yrityksissä monipuolisia kirjanpidon ja palkanlaskennan tehtäviä, joissa viranomaismääräyksetkin tulivat tutuiksi. Toimin sittemmin pääkirjanpitäjänä ja viimeiset kaksikymmentä vuotta monikansallisen yrityksen konsernilaskennassa. Tutuiksi ovat tulleet paperi- ja kartonkijalosteiden viejät, vaihtolavalaitteet ja nosturit, kiven ja puun sahaajat.

Kuvataide on jäänyt elämääni lapsuuden piirtelyistä. Ensimmäiset omat muistot ovat ajalta ennen kouluikää. Asuimme alueella, missä oli paljon lapsia. Piirsimme paperinukeille vaatteita. Harmitti, kun en osannut tehdä vaatteisiin vinoruutuja, joita naapurin isommat tytöt osasivat. Koulussa piirustustunnit olivat tylsiä. Ne eivät vieneet harrastusta ja taitoja eteenpäin. Keskikoulussa saimme innostavan, taitavan kuvaamataidon opettajan. Eri luokista alkoi löytyä taitavia kuvan tekijöitä. Ne vuodet aukaisivat silmäni ja toivat kiinnostuksen takaisin. Kuvia jaksoi tehdä vapaa-aikanakin eikä kuvaamataito tuntunut kouluaineelta ollenkaan. Huomasin, että tätä voisi harrastaa enemmänkin.

Kävin piirtämässä iltaisin kaupallisten opintojen aikana Lappeenrannassa ja Helsinkiin muutettuani piirsin silloin tällöin Taidehallissa elävää mallia. Hakeuduin myöhemmin Imatralle kolmivuotiseen kuvataidekouluun, jota pystyin perheettömänä käymään työn ohessa Lappeenrannasta käsin. Tämä oli toinen merkittävä vaihe omalla taiteen tielläni. Se toi mukanaan grafiikan. En koe olevani maalari enkä siinä määrin värien käyttäjä kuin taidemaalarit yleensä. Piirrän mielelläni. Välineet kulkevat helposti mukana. Grafiikassa piirustustaitoja pystyi hyödyntämään vielä enemmän. Kuvataidekoulun aika oli antoisaa. Opintoja oli kahtena kolmena iltana viikossa sekä lauantaisin. Opiskelijaryhmässä oli niin lukiolaisia kuin kaltaisiani jo ammateissa toimivia mm. sairaanhoitaja, kirjeenvaihtaja, hammaslääkäri. Iät vaihtelivat 20-vuotiaista viisikymppisiin. Töissä ei tekijän ikä tai ammatti näkynyt. Opiskelupaikka oli mainio, ja aiheita löytyi läheltä. Imatran kuvataidekoulusta valmistui useita myöhemmin ammatissa toimivia kuvataiteilijoita.

Perhe ja työelämän koukerot saivat taiteenteon vähäksi aikaa unohtumaan, kunnes tein avoimessa yliopistossa taidehistorian perusopinnot ja aloitin aineopinnot. Työ esti jatkamasta niitä loppuun. Aika ei riittänyt. Eläkkeelle jäätyäni huomasin asuinkaupungissani Porvoossa parikin grafiikan työhuonetta ja menin mukaan toisen toimintaan. Kuvataiteesta tuli ”työ” poisjääneen palkkatyön tilalle. En tee taidetta ihan joka päivä ja pidän viikonloput vapaana, että ajantaju säilyy ja että arki sekä viikonloput erottuvat. Pyrin tekemään työtä säännöllisesti. Joskus mukavat lapsenlapsiin ja isään liittyvät velvoitteet rikkovat säännöllistä tekemistä. Rutiinien ylläpito ruokkii luovuutta ja synnyttää kummasti oivalluksia. Tiedän ammattitaiteilijoita, jotka toimivat kuin pikkuvirkamiehet, jotka ovat töissä kello 8-16 ja pitävät säännölliseen aikaan ruokatunnin. Mitä tiukemmin pitää tällaista järjestystä, sitä hulvattomampi jälki. Jos vain odottaa oivallusta, niin sitä ei tule. Taiteen tekijöissä on tietysti toisenlaisiakin ihmisiä. Itselleni riittävät aamupäivät. Sitten keskityn muuhun. Piirustustaitoa pidän yllä elävän mallin piirtämisellä kansalaisopistossa.

Ajattelin aiemmin, ettei kuvataiteella ja laskennalla ole paljonkaan yhteistä, mutta kyllä niillä on. Laskennassa spekuloidaan hypoteettisilla aspekteilla vaihtoehtoisia ennusteita. Kun oletukset ovat kohdillaan, toteutuma on lähellä ennustetta. Mitä lyhyemmällä ajalla ennustetaan, sitä varmemmin tulos on odotettu. Samoin on metalligrafiikassa. Jos edeltävät hommat on tehty kunnolla, on maltettu hioa, kiillottaa, puhdistaa ja pohjustaa ja syövyttää huolellisesti, lopputulos on suunnilleen se mitä odottikin. Yllätyksiäkin tulee, satunnainen viiva tai lakan särö voi muuttaa lopputulosta. Joskus tulos jää kalpeaksi aavistukseksi siitä, mitä halusi. Näin käy joskus laskennassakin, jos vaikka valuuttakurssit tai myyntimäärät yllättävästi heittelehtivät.

On asioita, mitä pitää itse kokeilla, ettei jää harmittamaan, ettei yrittänytkään. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä ja tarvittaessa miettiä uudelleen ja päättää muuta. Useamman ammatin hankkiminen ja opiskelu useassa elämän vaiheessa kuuluu nykyaikaan. Jos suoraa tietä ei näytä olevan, niin mutkankin kautta pääsee perille.

Kansalais- ja työväenopistoissa sekä kansanopistoissa on erinomaisia taideopettajia. Tarjolla on myös edullisia lyhytkursseja ja taideleirejä. Taideyhdistyksistä löytyy kollegoja, samanhenkistä seuraa ja mahdollisuus porukalla suunnitella ja järjestää koulutusta. Ellei kotimaasta löydy sopivaa tai ovet aukea taidealan opintoihin, ulkomaillakin voi opiskella. Alalla tarvitaan ammattitaitoa ja tarmoa, tosi tosissaan olemista ja tekemistä.

Haastattelijana Sari