Mielikuva työttömästä

Jos sulkisit silmäsi ja ajattelisit työtöntä, mitä näkisit?

Työttömyyteen liitetään herkästi syyllistäviä ja omanarvontuntoa alentavia mielikuvia. Työtöntä kuvataan toimettomaksi, saamattomaksi, jopa laiskaksi. Taloudelliset paineet eivät ole ainoa työttömän huolenaihe. Pelätään leimautumista. Työtön rinnastetaan syrjäytyneeseen. Syrjäytymiseen yhdistetään toivottomuus. Toivottomuutta pyritään välttämään, jolloin työnhakuun panostetaan korostuneesti. Työhakemusten määrää tärkeämpää on kuitenkin niiden laatu.

Kuulen usein asiakkailtani, etteivät he koe itseään työttömiksi. He eivät tunne kuuluvansa joukkoon. En ihmettele. Samaan joukkoon yritetään mahduttaa kaikki parikymppisestä kuusikymppiseen koulutuksen ja työhistorian laajuuteen katsomatta. Unohdetaan persoonallisuuserot ja asennoituminen työnhakemiseen. Ylipäätään työttömyyteen suhtaudutaan pelkästään negatiivisesti. Siihen liittyy silti mahdollisuuksia.

Työttömän sijaan voi olla hedelmällisempää puhua työnhakijasta. Työnhakija voi työssäkäyvää paremmin suunnitella oman aikataulunsa ja jakaa päivänsä työnhakemiseen ja vapaa-aikaan joustavasti. Työnhakeminen on tehokasta, kun se on hyvin suunniteltua ja oikein kohdennettua. Työnhaun ulkopuolisen ajan voi hyödyntää harrastamalla, lepäämällä ja palauttamalla voimavaroja. Jokaisella on myös mahdollisuus kehittää itseään ja määrittää tavoiteltava suunta tulevaisuudelle. Parhaimmillaan työttömyysjakso on tutkimusmatka itseen. Matkan tärkeyden ymmärtää usein vasta jälkeenpäin.

Hannele

Oikealla asenteella eteenpäin

Olet varmaan kuullut työnantajien etsivän ”hyvää tyyppiä, jolla on oikea asenne”. Koulutuksen tai työkokemuksen puutekaan ei välttämättä ole ongelma, kunhan löydetään sopivalla asenteella varustettu hakija. Oikeanlaista tyyppiä voi kouluttaa, mutta asenteen muuttaminen on vaikeampaa.

Onko oikea asenne vain epämääräinen käsite, jolla voi perustella rekrytointeja? Asiakkaana on helppo tunnistaa ne työntekijät, joilla on todellista palveluasennetta. Vaikka yrityksen tarjoama palvelu tai tuote ei olisikaan tehnyt kauppansa, oikealla asenteella työtä tekevä henkilö saa asiakkaan tuntemaan itsensä hyvin kohdelluksi. Silloin palaa mielellään uudestaan asioimaan.

Tänään kohtasin kaksi työntekijää, jotka jäivät mieleeni. Mattopalvelun työntekijä vaihtoi kioskilla likaantunutta kuramattoa puhtaaseen. Hän nauratti asiakkaita puhumalla lentävistä matoista ja lupasi levittää tilalle punaisen maton. Kukaan ei tullut ajatelleeksikaan, että hän olisi ollut häiriöksi, vaikka häntä piti väistellä ahtaissa kioskin tiloissa. Työkin tuli ripeästi tehtyä huulenheitosta huolimatta. Toisen työntekijän kohtasin lääkäriaseman laboratoriossa. Itse näytteenotto sujui kyllä moitteetta, mutta hän vastaili hyvin työläästi, missä wc sijaitsee, ja mitä hän haluaa minun tekevän. Ja huokaisi jokaisen neuvonsa jälkeen. ”Täällä pitää näyttää korttia.” (huokaus). – ”Mitä korttia? Kelakorttiako?” - ”No kelakorttia. Tai ajokorttia.” (huokaus). Kaikki sujui, mutta lähdin paljon ankeammalla mielellä kuin kioskilta hetkeä aiemmin. Kumman sinä palkkaisit omaan firmaasi?

Taloussanomien artikkeli antaa uudenlaisia ohjeita työnantajille: älä palkkaa sitä mukavaa, sosiaalista ja vaikuttavaa tyyppiä. Palkkaa se hiljainen, sisäänpäin kääntynyt hyväsydäminen henkilö. Voi olla usealla tavalla oikealla asenteella liikkeellä.  Työpaikalle moninaisuus on eduksi! Eräs henkilökohtaisena avustajana toimiva nainen töihin mennessään lauleskelee ja juttelee vastaantulijan kanssa siitä, miten mukava on mennä töihin. Asenne tarttuu ja tuo hyvän mielen. Ikävämmältä on tuntunut, kun joissakin puhelinpalveluissa nuori nainen kyselee ja neuvoo ylimielisellä asenteella muuta kuin mitä asiakkaana on kyselemässä. Tämäkin asiakaspalvelija on varmasti työhaastattelussa ollut aivan toisenlainen.  Säilytetään se asenne, mikä on töitä hakiessa ja ensimmäisinä työpäivinä!

- Satu -

PS Tässä löytyy HS:n vinkkejä työhaastatteluun ja blogitekstimme samasta aiheesta.

Psykologinen sopimus ja luottamus

Psykologinen työsopimus syntyy omassa mielessä. Se sisältää niitä ääneen lausumattomia odotuksia siitä mitä työntekijä olettaa työsuhteessa saavansa, ja vastaavasti sitoumuksia, joita hän on valmis noudattamaan. Vastaavasti työnantajalla on odotuksensa työntekijää kohtaan, ja käsitys velvollisuuksistaan työnantajana. Laki antaa näille velvollisuuksille reunaehdot, ja joitakin seikkoja kirjataan työsopimukseen ja tehtävänkuvaukseen. Mitä paremmat suhteet esimiehellä ja työntekijöillä on, sitä useampi asia voidaan tuoda keskusteluun ja tehdä näkyväksi. Tämä vaatii luottamusta puolin ja toisin.

Miksi psykologinen sopimus on tärkeä? Jos asiat sujuvat odotusten mukaan, ihmiset ovat tyytyväisiä ja ovat halukkaita lisäämään sitoutumistaan ja panostustaan. Pettynyt työntekijä taas panostaa työhön vähemmän. Kyse on reiluudesta: jos koen saavani työstäni paljon, annan paljon, ja jos työntekijä ylittää vaatimukset, yritys panostaa mielellään häneen ja haluaa pitää hänet tyytyväisenä.

Kipeimpiä luottamuksen menetyksiä aiheuttavat irtisanomiset. Henkilön mielessä psykologinen sopimus on ollut, että ne saavat pitää työnsä, jotka tekevät aina työnsä tunnollisesti, ottavat vastuuta ja kuormittavat itseään jopa yli oman jaksamisensa. Jos työsuhde silti loppuu, koetaan työnantajan rikkoneen psykologisen sopimuksen. Minähän ansaitsisin pitää työni! Jos oikein kirjaimellisesti katsotaan, vakituinen työsopimuskin on voimassa  vain toistaiseksi (eli se on irtisanottavissa pätevin perustein).

Työnantaja ei voi myöskään odottaa, etteikö työntekijä lähtisi hänelle paremmalta vaikuttavaan työhön, jos sellaista tarjotaan. Avainhenkilöitä pyritään sitouttamaan, ja heidän tyytyväisyydestään halutaan huolehtia, mutta mitään takeita ei ole.

Onko luottamus sitten sulaa hulluutta? Pitäisikö varmuuden vuoksi tehdä vain vähin mitä edellyttää voi? Anna työllesi paljon, runsaasti, suorastaan avokätisesti! Täydestä sydämestäsi! Sillä tavalla toimien voit olla ylpeä tekemästäsi työstä. Älä kuitenkaan anna niin paljon, että olisit katkera, jos et saa yhtä runsaasti takaisinpäin. Marttyyreita työelämä ei tarvitse. Älä siis missään nimessä anna työelämälle niin paljon, että sairastut tai yksityiselämäsi kärsii vakavasti. Tasapainoillen.

- Satu -

Yrittäjäksi

Olet toiminut jo vuosia yksin toimivana yrittäjänä rakennusinsinöörin tehtävissä. Mikä sai sinut ryhtymään yrittäjäksi?
 
Palkkatöitä ei ollut lama-aikana saatavilla. Ison firman johtaja, jolta töitä kyselin, sanoi, että yrittäjänä voisin saada ainakin yhden toimeksiannon, ehkä myöhemmin muitakin.
 
Teit aiemmin vastaavia töitä palkkatyönä. Miten työsi yrittäjänä eroaa palkkatyöstä?
 
Työ itsessään on ollut hyvin samanlaista, mutta itsenäisempää. Päätökset ja ratkaisut on tehtävä itse. Ei voi kysyä esimieheltä tai työkaverilta, kuinka joku asia tehtäisiin.
 
Moni pelkää yrittäjyyteen liittyviä riskejä. Millaisiin riskeihin varauduit yrittäjäksi ryhtyessä?
 
Jos toimeksiantoja ei tulisikaan tarpeeksi ja kiinteät kulut kertyvät, niin kannattaako yrittäminen rahallisesti. Laitteetkin on hankittava ja kustannettava itse. Ennakkoveromaksut, eläkemaksut ja ohjelmistojen kuukausimaksut on maksettava ajallaan. Kulut on otettava huomioon toimeksiantojen hinnoissa. Liian halvalla ei kannata tehdä ja liian kalliilla ei palvelua osteta. Kuluja on pienentänyt se, että työhuone on ollut kotona.

Miten löysit asiakkaita?
 
Laitoin ilmoitukset palveluhakemistoihin ja puhelinluettelon keltaisille sivuille. Lähetin sähköpostilla esitteitä ja soittelin rakennusfirmoihin, joiden oletin tarvitsevan tällaista palvelua. Seurasin julkisten hankintojen HILMA-sivustolta ja lehtijutuista rakennettaviksi tai korjattaviksi tulevia rakennuskohteita. Otin niiden perusteella yhteyttä rakennusfirmoihin. Aiemmin palvelua käyttäneistä rakennusfirmoista on myöhemmin otettu minuun päin yhteyttä, kun palvelua on taas tarvittu. Markkinointi on poikinut toimeksiantoja joskus useammankin kuukauden päästä.
 
Miten olet tullut toimeen? 
 
Ei tällä rikastunut ole, mutta tullut toimeen kyllä.
 
Moni ajattelee, ettei yrittäjällä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Mitä siitä sanoisit? 
 
Riippuu siitä, minkä verran maksaa yrittäjäeläkevakuutusmaksua. Minimimäärät on vähintään maksettava, mutta sosiaaliturvan taso on sitä korkeampi, mitä enemmän pystyy maksamaan tai haluaa maksaa. Maksuista saa verovähennystä. Yrittäjien työttömyyskassakin on olemassa.
 
Väitetään, että yrittäjä tekee töitä yötä päivää arjet ja pyhätkin. Miten on sinulla ollut?
 
Päivällä ei enää jaksa, jos yötkin tekee. Säännöllistä työaikaa ei tarvitse eikä välttämättä voikaan noudattaa. Kiireisissä ja isoissa toimeksiannoissa menee välillä iltoja ja viikonloppujakin, mutta vastaavasti on sitten päiviä ja viikkoja vapaata, kun työ on valmis ja seuraavasta vasta neuvotellaan. Itse päättää, montako työtä ottaa ja millä aikataululla lupaa ne tehdä. Tasapainoilua ja joustavuutta tarvitaan. Ellei kuuntele tarpeeksi toimeksiantajan toiveita, seuraavat toimeksiannot voivat jäädä saamatta. Työmäärään vaikuttaa sekin, mikä tulotaso perheelle riittää ja minkä verran töitä on yleensä saatavillakaan.

Mikä yrittäjyydessä on parasta?
 
Itsenäisyys. Saa itse valita työajan ja hoitaa tarvittaessa omia asioita päivälläkin.
 
Entä huonointa?
 
Töitä on välillä liikaa, kun on päällekkäisiä toimeksiantoja, ja välillä liian vähän. Kiinteät kulut on maksettava kuitenkin säännöllisesti, mihin pitää osata varautua.
 
Miten perhe on suhtautunut yrittäjäksi ryhtymiseen ja yrittäjänä toimimiseen?
 
Perheen kannalta on hankalaa, kun lomasuunnitelmat muuttuvat toimeksiantojen mukaan. Yrittäjänä pidän lomaa silloin, kun toimeksiantoja ei ole, ja teen töitä silloin, kun niitä on. Lasten kannalta on ollut hyvä, että olen ollut kotona, kun he tulevat koulusta.

Kaduttaako yrittäjäksi ryhtyminen?

Ei kaduta.

Yrittäjäksi ryhtynyttä tuttavaa haastatteli Sari.