Töissä alkuun

Kuulen harmittavan usein nuorilta vastavalmistuneilta asiakkailtani, miten raskasta on aloittaa työt ilman kunnollista perehdytystä ja pitkäaikaisempaa tukea, mentorointia. Lyhyen työkokemuksen perusteella moni pelkää valmistuneensa kokonaan väärään ammattiin. On vaikea jaksaa yksin riittävän kauan, että näkisi kokemuksen tuoman helpotuksen. On vaikea uskoa, että työ voisi olla erilaista ja vasta-alkajan tuki perusteellisempaa toisessa työpaikassa. Sekin huolestuttaa, pääseekö enää myöhemmin kokemuksen kartuttua siirtymään haastavampiin tehtäviin, jos uran alussa vaihtaa vähemmän vaativiin tehtäviin. On kohtuutonta odottaa vastavalmistuneelta kokeneen ammattilaisen työpanosta, tahtia ja tulosta ensimmäisistä päivistä ja kuukausista alkaen.

Kantapään kauttakin oppii, yrityksen ja erehdysten tietä, mutta paljon nopeammin ja tehokkaammin, kun perehdytetään ja tuetaan. Hyvin hoidettu perehdyttäminen vahvistaa henkilöstön sitoutumista työhön ja vähentää vaihtuvuutta. Virheiden ja tapaturmien määrä vähenee ja työn laatu paranee. Uusi työntekijä kokee itsensä arvostetuksi, odotetuksi ja tärkeäksi osaksi työyhteisöä. Perehdyttämistä tarvitaan myös silloin, kun työtehtävä muuttuu, työntekijä siirtyy uusiin tehtäviin tai palaa työhön pitkän poissaolon jälkeen.

Aiemmat sukupolvet pääsivät töissä alkuun helpommin ja useammin myös ilman ammatillista koulutusta. Meni vain tehtaan portille, satamaan, varastoon tai kauppaan kyselemään töitä. Työnjohtaja tai kauppias ja kokeneemmat työkaverit neuvoivat, miten työt tehdään. Tekemällä oppi ja eteni vaativampiinkin tehtäviin. Käytännön työt ovat nykyään vähentyneet, koulutusta edellyttävät tietotyöt ja teoreettiset ammatit lisääntyneet.

Kesätöihin ja sijaisuuksiin pääsee nykyäänkin helpommin kuin pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Ammatteihin on mahdollista tutustua työkokeiluilla. Perustehtäviä ja työelämävalmiuksia voi oppia työpajatoiminnassa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Työssä hyödyllisiä taitoja oppii myös harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä.

Sari

Miksi valitsit koulutusalasi?

Menikö valinta metsään, vai löytyikö oma polku?

Aivot ovat varsinainen mysteeri. Ihmisten käyttäytyminen kiinnostaa minua. Halusin auttaa ihmisiä heidän synkimpinä aikoinaan.  (psykologian opiskelija).

Haluan ansaita niin paljon, ettei rahaa tarvitsisi koko ajan ajatella. (tuotantotalouden opiskelija).

Tämä vaikutti loogiselta alalta. (tietotekniikan opiskelija).

Halusin tehdä ihania kampauksia ja sillä tavalla tehdä ihmisten juhlapäivistä ikimuistoisia. (parturi-kampaaja-opiskelija).

Ajattelin, että tällä alalla ainakin riittää töitä. (lähihoitaja-opiskelija).

Menneet ajat ovat aina kiehtoneet minua. (historian opiskelija).

Ystäväni kertoi kiinnostavista projekteista, joita tässä opiskelussa tehdään. Halusin mukaan niihin. (Tradenomiopiskelija).

Oikeasti olisin halunnut eläinlääkäriksi. Tämä oli varavaihtoehtoni, kun olin panostanut kemiaan ja fysiikkaan. (insinööriopiskelija).

Olen aina ollut hyvä matematiikassa ja englannissa. Ajattelin, että tällä alalla niitä tarvitaan ja joissakin tehtävissä voi tienata hyvin. (kauppatieteen opiskelija).

Paras ystäväni oli päättänyt hakea tähän kouluun, joten minä hain samaan paikkaan. (merkonomi-opiskelija).

Minua oli aina kiinnostanut touhuta autojen parissa. (ajoneuvoasentaja-opiskelija).

 

-Satu-

Haluan luovaan työhön! Osa II

Kun työelämää alkaa olla takana enemmän kuin edessä ja työ sujuu hyvin, muttei oikein innosta, voi toive luovasta työstä viitata vapaudenkaipuuseen.  Työstä on tullut liian rutiinimaista, muttet tiedä, miten etenisit. Työpaikallenne on voinut tulla vastavalmistuneita, jotka tuovat mukanaan uusia ideoita ja tuulia. Joten ethän sinä ole se, joka sanoo uudelle työntekijälle: ”Meillä on aina tehty tämä näin ja näin tullaan tästedeskin tekemään!”.

Luovuus yhdistyy monen ajattelussa käsillä tekemiseen, käden taitoihin.  Kaipuu luovaan työhön voi olla käsillä tekemisen tarvetta – varsin moni työ on tietoteknistynyttä ja täysin virtuaalimaailmassa tapahtuvaa.  Työ voi olla sellaista, ettei siinä ole mitään konkreettista tai käsin kosketeltavaa.  Ihmisellä on kuitenkin tarve toimia kokonaisvaltaisesti.

Suomalaisilla työnantajilla on ManpowerGroupin keväällä 2014 julkistamasta Talent Shortage Survey -tutkimuksen mukaan eniten vaikeuksia täyttää työpaikkoja kädentaitoja vaativilla ammattialoilla.  Tutkimuksessa kartoitettiin maailmanlaajuisesti kymmenen hankalimmin täytettävää työpaikkaa 42 maassa. Tutkimuksen mukaan Suomen halutuimpien työntekijöiden kolmen kärki tänä vuonna on ammattimies, autonkuljettaja ja suunnittelija.

On ilo katsella ammattilaisen työtä, sillä se näyttää helpolta. Oli sitten kyse kirvesmiehestä tai balettitanssijasta. Oletko huomannut, kuinka taitavasti tarjoilija puikkelehtii tarjottimen kanssa pöytien välissä tai kuinka sujuvasti kassahenkilön sormet liikkuvat.  Mestarimainen taito vaatii tuhansia tunteja harjoitusta. Urheilijoiden kohdalla harjoittelua ei ihmetellä yhtään.  Mieluummin ihmeteltäisiin, jos joku voittaisi esimerkiksi maratonin ihan kylmiltään, harjoittelematta.  Kuulin kesällä, että jos aikoo menestyväksi kilpapurjehtijaksi, niin normaalin työviikon tuntimäärä ei riittäisi, vaan harjoittelutunteja pitäisi olla yli 50. Siis viikossa! Työssäkäynnille tuo määrä harjoittelua asettaa haasteita.

Valitessasi mestaruuden tai huipputaituruuden tavoittelun aikasi kuluu harjoitteluun.  Jos et saa harjoitusta tavoitteeseesi työssäsi, joudut panostamaan harjoitteluun vapaa-aikaasi.  Joudut miettimään myös, kuinka paljon olet poissa perheesi luota. Milloin alat toteuttaa omaa haavettasi?  Hyvä elämä on harmonista elämää, omien arvojen mukaista elämää.  Jostain voi joutua myös luopumaan, kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.

Jos et ihan kokonaan halua heittäytyä itsesi toteuttamiseen jättämällä vanhaa ammattiasi ja työtäsi taakse, luovuus voi löytyä työpaikan vaihtamisen avulla.  Luovuus voi löytyä myös harrastuksista.  Voit päätyä pysymään työssäsi, joka on periaatteessa ihan ok, mutta alat panostaa vapaa-aikaasi luovuuteen; aloitat nyt lopultakin sen kauan haaveilemasi maalauspiirissä tai veneenrakennuskurssilla käynnin.

Maailmankuulun filmitähden Katharine Hepburnin kerrotaan sanoneen:

”Matkalla elämän halki oppii sen, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei etene ollenkaan.”

Mitä vielä odotat?

Elise

Esteiden voittaminen

Ammatin hankkiminen tai vaihtaminen on kuin estejuoksu. Vaikka toiveet ja tavoitteet ovat selvillä, toteutusta rajoittavat monet seikat: raha, perhe, välimatkat, opintojen pituus ja työläys, pääsyvaikeudet, ajan riittäminen. Miten vähentää ja ylittää esteitä? Löytyisikö oikopolku?

Raha

Opiskelu on investointi tulevaisuuteen. Vaikka opiskeluaikana tulotaso laskee, työnsaanti valmistumisen jälkeen yleensä helpottuu ja palkkataso nousee. Jostakin voi tilapäisesti tinkiä, että raha riittäisi. Moni opiskelee työn ohessa. Vaikka työmäärä on silloin kaksinkertainen, tulotaso säilyy. Opintotuen tai aikuiskoulutustukien päälle voi tienata vähän tilapäis- tai osa-aikatöillä ilman, että tuet vähenevät. Valtion takaamaan opintolainaankin on mahdollisuus. Terveyssyistä ammattia vaihtavan opinnot voidaan joskus rahoittaa työeläkevakuutuksen tai Kelan ammatillisena kuntoutuksena. Lainojen lyhennysten vähentämisestä opintojen ajaksi voi neuvotella pankin kanssa. Toimeentulon arviointi on helpompaa, kun selvittää itselle mahdollisen rahoituksen ja rahasummat.

Perhe

Opiskelu edellyttää usein päivähoito-, kotityö- ja harrastusjärjestelyjä. Lasten viemiset ja hakemiset on sovitettava opiskeluaikatauluun ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin. Tarvitaan rauhallista paikkaa ja aikaa lukemiseen ja tehtävien tekoon. Joskus se onnistuu kotona ja joskus paremmin oppilaitoksen tai vaikkapa kirjaston tiloissa. Kotitöitä voi jakaa uudella tavalla ja tehdä vain välttämättömimmät. Omille ja perheen yhteisille harrastuksille voi etsiä sopivampia ajankohtia ja tapoja.

Välimatkat

Monimuoto-opintoja voi tehdä kaukanakin olevaan oppilaitokseen, kun siellä ei tarvitse olla päivittäin. Päiväopinnot ovat hankalampia, jos välimatkat ovat pitkiä. Julkisissa kulkuneuvoissa voi matka-ajan hyödyntää opiskeluun tai tarvittaessa nukkumiseen. Joku on valmis muuttamaan opintojen ajaksi opiskelupaikkakunnalle ­­ - perheineenkin. Kokonaan verkko-opintoina suoritettavat opinnot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.

Opintojen pituus ja työläys

Ammatillinen kouluttautuminen vie aikaa. Tutkinnot ovat laajoja ja valmistavat monenlaisiin alan tehtäviin. Moni toivoo, että tutkinnon saisi nopeasti, yhdessä tai kahdessa vuodessa. Kaikkein nopeimmin tutkinnon saa, jos voi mennä suoraan ammatillisen tutkinnon näyttökokeisiin. Se edellyttää, että tutkintoon tarvittava osaaminen on valmiina. Opiskeluaikakin lyhenee, jos opiskelijalla on jo alalta aiemmin hankittua osaamista. Kokopäiväopintoina tutkinto valmistuu usein nopeammin kuin työn ohessa. Työläyskin vähenee, kun voi suhtautua opintoihin päätyönä. Työn ohessa opiskelu on helpompaa, jos opiskelee omaan alaan liittyviä ja työssä suoraan hyödynnettäviä opintoja.

Pääsyvaikeudet

Opiskelemaan pääsyä helpottaa hyvä valmistautuminen pääsykokeisiin: ennakkoaineistoihin ja -tehtäviin, haastatteluun ja mahdollisiin ryhmätilanteisiin. Tarvitaan alan kiinnostavuuden, tuntemuksen ja motivaation osoittamista. Jos valinta perustuu todistuksen arvosanoihin, niitä voi tarvittaessa korottaa. Työkokemuksesta ja avoimen ammattikorkeakoulun tai yliopiston opinnoista voi saada lisäpisteitä. Ne myös kertovat alaan tutustumisesta, kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Valintaperusteisiin, pohjavaatimuksiin, pääsykokeisiin ja aiempien vuosien pääsykoetehtäviin tutustumalla löytyvät itselle parhaat tavat parantaa pääsymahdollisuuksia.

Ajan riittäminen

Aika riittää niihin asioihin, mitkä ovat tärkeitä. Vähemmän tärkeistä voi tinkiä.

Sari