Takaisin töihin

Aikuisella tulee toisinaan taukoja työelämästä. Jotkut tauot ovat toivottuja, kuten perhevapaat ja vuorotteluvapaat. Joskus taukoa voi olla koska aiempi työ tai koulutus on päättynyt ja joskus myös sairastumme. Jos vaihdamme paikkakuntaa vaikkapa puolison työn vuoksi, joudumme etsimään paikkamme työelämässä uudella seudulla. Kaikki nämä tilanteet tuovat oman virityksen mieliimme siinä vaiheessa kun olemme jälleen palaamassa työelämään.

Itse elän parhaillaan elämän ruuhkavuosia. Monia elämän tyypillisiä tapahtumia iloineen ja suruineen pakkautuu näille vuosille kun lapset ovat pieniä ja vaativat paljon seuraa ja hoivaa. Tämän elämän keskellä palaan töihin Työlinjan Uraohjaukseen. Huomaan että kolmessa vuodessa ehtii paljon tapahtua. Paitsi että lapseni ovat kasvaneet lähetettäväksi päiväkotiin ja kouluun, niin myös työssä on kasvanut paljon uusia taimia uraohjauksen saralla, puhumattakaan kaikista asiakkaistamme jotka ovat varmasti jo tahoillaan ehtineet vaikka minne uusien tuulien viemänä. Blogimme on saanut paljon uutta sisältöä. Kollegani ovat päässeet kokeilemaan asiakkaiden ohjaamista videoneuvottelussa ja sähköpostilla. Jälleen on tuhansia puhelinkeskusteluja käyty, yhdessä harkittu elämäntilanteita, ehdotettu vaihtoehtoja, myötäeletty elämää. 

Tähän junaan hyppään nyt mukaan, valitsemaan yhdessä työtoverien ja asiakkaiden kanssa raiteita, kulkureittejä ja asemia. Yhdessä kuljetaan, joskus ehkä riittää matkalipun tarkistus tai opastus oikealle raiteelle, joskus saattaen vaihdetaan. Todellakin. Huomaan olevani innostunut tästä työhön paluusta, ihan pelkästään jo tästä junamielikuvasta päätellen. Joskus vuosia sitten, ehkäpä 5 tai 10 vuotta sitten, ajattelin väsyneenä hetkenäni että työskentelen kuin juna-asemalla lipunmyyjänä. Ihmiset kertovat elämästään, suunnitelmistaan, toiveistaan ja sitten todellakin vain puhutaan niistä. Enkä pääsisi itse oikeasti mukaan vaikkapa puuseppäopintoihin tai uuteen kiinnostavaan yritykseen töihin. Mielikuva sisälsi kokemuksen jämähtäneisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä, toiset ehkä pääsisivät osalliseksi jostain sellaisesta hyvästä mihin minulla ei olisi mahdollisuutta. Mutta tässä hetkessä, innostuneena tutuista ja myös suuresta määrästä aivan uusia työtovereita, näen itseni jo junakartaston katselijana, aktiivisena suunnittelijana yhdessä toisten kanssa, ja tiedän että raideverkostokin on vain jonkun tekemä: uutta rakennetaan parhaillaan ja kaikki on mahdollista. Haluan kutsua sinutkin katselemaan omaa työtäsi hieman etäämmältä, ehkäpä uudesta näkökulmasta: kuljetko usein tuttuja reittejä vai oletko kenties jätetty asemalle lippuja myymään? Millaisia asioita ja reittejä voit työssäsi valita, kohtaatko muita matkalla? Mihin suuntaan haluaisit laajentaa rataverkostoa?  

Heli

Päätöksenteosta

Ammattia valitessa ja uramuutoksia suunnitellessa tarvitaan päätöksiä. Muuten ei pysty toimimaan tavoitteidensa hyväksi. Miten päätöksiä voi tehdä? Listaan kuulemiani vaihtoehtoja.

1. Tee kuten kaveritkin.
On haikeaa erota hyvistä kavereista. Siksi voi tuntua turvalliselta ja hyvältä hakea samaan koulutukseen, samalle paikkakunnalle ja jopa samaan asuntoon heidän kanssaan. Aikuistuminen tuo mukanaan itsenäistymistä, ammatillisten tavoitteiden eriytymistä ja elämäntilanteiden muutoksia. Elämänkumppanikin löytyy usein uusista ystävistä.

2. Noudata vanhempien neuvoja.
Vanhemmat tuntevat lapsensa vauvasta asti. Parhaimmillaan heiltä saa hyviä huomioita omista vahvuuksista ja taipumuksista. Joskus he ovat kriittisiä ja huomaavat enemmän kehittymistarpeita. Kaikki vanhemmat eivät luota aikuistuvaan lapseensa, vaan pitäisivät hänet mielellään vielä siipiensä suojassa. Kuitenkin kannustus auttaisi paremmin eteenpäin kuin jarruttelu. Oma epävarmuus lisää halua olla mieliksi.

3. Kuuntele opettajien palautetta.
Opettajat arvioivat oppilaita oman aineensa näkökulmasta. Mukavan opettajan kannustava palaute rohkaisee ja vahvistaa kiinnostusta kehittää osaamista siihen suuntaan, missä on hyvä. Omasta toiminnasta, oppimisesta ja kiinnostuksista tehdyt omat huomiot ja johtopäätökset ovat tärkeitä, vaikka ne eroaisivat opettajan palautteesta.

4. Hakeudu hyväpalkkaiseen ammattiin.
Palkkatilastoja löytyy helposti googlettamalla. Keskipalkat kertovat palkkatasosta ja palkkahaitarit ovat usein leveitä, työtehtävän vaativuudesta, osaamisesta ja aikaansaannoksista riippuvia. Työ turvaa toimeentulon. Harva kuitenkaan kykenee ja pääsee mihin tahansa hyväpalkkaiseen työhön, esimerkiksi pop-idoliksi, suuryrityksen johtajaksi, ministeriksi tai kirurgiksi.

5. Mene sinne, minne on helppo päästä.
Esimerkiksi vapaiksi jääneille oppilaspaikoille voi olla helppo päästä, ellei niissä ole pääsykokeita. Vapaita oppilaspaikkoja on kuitenkin tarjolla vain harvojen alojen opintoihin. On myös joitakin töitä, joihin ei edellytetä koulutusta, esimerkiksi marjanpoiminta ja lehdenjako. Pääsyn helppous liittyy myös yksilöllisiin edellytyksiin: mikä on helppoa yhdelle, voi olla vaikeaa toiselle. Ajatellaan vaikkapa kielten, matematiikan, lakipykälien ja soittamisen oppimista.

6. Valitse työvoimapula-ammatti.
Työvoimapula-ammateista julkaistaan lyhyen ja pitkän ajan ennusteita monta kertaa vuodessa eri medioissa. Listoilla on hyvin erilaisia ammatteja: lääkäreitä, myyntiedustajia, erityisopettajia, sanomalehtien jakajia, … Niihin tarvitaan erilaisia kiinnostuksia, vahvuuksia ja osaamisia. Joihinkin on pitkät, haastavat opinnot ja toisiin pääsee ilman koulutusta.

7. Käytä apuna AVO-ohjelmaa.
AVO-ohjelma kyselee kiinnostuksia ja toiveita työn sisällön suhteen. Se antaa arvion kiinnostusten suuntautumisesta ja TOP 10 –ammattilistoja harkittaviksi ja tutustuttaviksi. Pääset mobiiliversioon tästä linkistä.

8. Katso, mitä jää jäljelle, kun rajaat vaihtoehtoja.
Joskus on helpompi tietää, mitä ei halua kuin mitä haluaa. Vaihtoehdot vähenevät, kun poistaa ne alat ja ammatit, jotka eivät tule kyseeseen. Vaihtoehtoja voi rajata myös koulutustason perusteella, valita vain perustutkinnoista tai ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnoista. Terveysrajoitteetkin voivat vähentää vaihtoehtoja. Silloin on tärkeä ottaa huomioon, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Tarvittaessa kannattaa keskustella terveysrajoitteista ja suosituksista lääkärin kanssa. Liikaa rajaamalla voi käydä niinkin, ettei mitään jää jäljelle. Silloin kannattaa miettiä, millainen kompromissiratkaisu olisi riittävän hyvä.

9. Luota itseesi.
Tunnista kiinnostuksesi, vahvuutesi ja mahdollisuutesi. Tutustu vaihtoehtoihin tietoja hankkimalla. Päätä niiden perusteella.

10. Toteuta unelmasi.

How I made it: Maria

(Kuvan henkilö ei ole tarinan Maria; kuvituskuva)

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

Maria päätyi Brysseliin johtamaan kansainvälistä organisaatiota. Mutta miten? 

Lähtövuosi: 1996 (UK), 2002 (Belgia)
Koulutus: MSc in Philosphy, Policy and Social Value (UK)

Tieni ulkomaille alkoi heti lukion jälkeen. Olin ensin au-pairina Italiassa, koska en päässyt hakemaani opiskelupaikkaan Suomessa. Parin yrityskerran jälkeen tuttava kysyi, miksi en hakisi ulkomaille opiskelemaan? Ja niin teinkin. Elimme vuotta 1996 ja sekä hakuoppaat että hakulomakkeet englantilaisiin korkeakouluihin olivat kaikki paperilla, joita lähetettiin suuntaan ja toiseen postilaitoksiin vahvasti luottaen! Haku onnistui ja aloitin bachelor-opinnot Lontoossa syyskuussa -96.

Opiskelujen jälkeen sain harjoittelupaikan Euroopan Komissiosta Brysselistä. Harjoittelu Komissiossa oli todella mielenkiintoinen kokemus ja tärkeä askel. Alun perin tarkoituksenani oli olla Brysselissä vain ne 5kk jonka harjoittelu kesti. Aivan kuin huomaamatta onkin kulunut jo 12 vuotta siitä kun saavuin! Nämä vuodet ovat vierähtäneet pohtiessa opiskelijaliikkuvuutta, koulutuksen kansainvälistymistä ja korkeakoulutuksen laadunvarmistusta erilaisissa eurooppalaisissa yhdistyksissä.

Lähtemään innosti yksinkertaisesti se, että en ollut saanut opiskelupaikkaa Suomessa! Ja kun kerran uskaltautuu lähtemään, ovat kaikki seuraavat ”lähdöt” jo paljon luonnollisempia ja helpompia.

Alusta asti ulkomaille meno ja siellä olo tuntui ”oikealta” minulle. Uskon että minun kohdallani homma kävi helposti, koska lähdin heti lukion jälkeen, ja se että en alussa koskaan ajatellut jääväni ulkomaille pysyvästi. Työnäkökulmasta käännekohta oli harjoittelu Komissiossa. Se aukaisi minulle monia ovia ja myös auttoi minua ymmärtämään paremmin, minkälaisesta työstä pitäisin. Komission viiden kuukauden jälkeen minulle oli selvää että viihdyn kansainvälisessä työympäristössä – kaikkine sen haasteineen.

Brysselissä pärjää englannilla hyvin, ja englanti on myös ollut aina ainoa varsinainen työkieleni. Missä tahansa maassa, vaikkei se olisi välttämätöntä, paikallisen kielen osaaminen on kuitenkin tärkeää integroitumista ajatellen: jos osaat paikallista kieltä, voit katsoa paikallista televisiota, lukea paikallisia lehtiä ja saada helpommin paikallisia ystäviä.

Jos ulkomailla ole ei tunnukaan hyvältä, sieltä pääsee aina takaisin – tai johonkin muualle! Jos ajatus ulkomaille menosta kutkuttaa, niin kannattaa sitä ainakin kokeilla. Ulkomailla työskentely (tai opiskelu) on kokemus jota et tule unohtamaan koskaan, ja josta on sinulle paljon enemmän hyötyä ja iloa tulevaisuudessa kuin osaat ehkä kuvitellakaan. Semmoinen ”riski” siinä tietenkin on että kun (tai jos) sitten palaat, palaat erilaisena kuin lähdit!

Tekisin kaiken uudelleen - ei epäilystäkään!

Työmahdollisuudet Euroopan Komissiossa (http://europa.eu/epso/index_fi.htm)

Ei ole virheitä, on vain tapahtumia ja elämää

Jos tulkitsee tapahtuman virheeksi, se vaikuttaa itsetuntoon heikentävästi. Virheen harmitteluun menee turhaan energiaa, jonka olisi voinut hyödyntää paremminkin. Virheen vastakohta eli onnistuminen tuntuu hyvältä, mutta nostaako se riman korkealle odotuksissa? Sitten on altis pettymyksille. Tulkinta on tärkein. Meille tapahtuu ihania ja kamalia asioita -  vai voisimmeko sanoa vain, että asioita tapahtuu?

Tätä voi soveltaa yleisemminkin. Ei tarvitse ajatella, että kaikkia työpaikkojaan, koulutuksiaan tai muita valintojaan täytyisi arvottaa: se kauhea kesätyö, ihan liian vaikea tentti joka meni aivan penkin alle, hullu ideani muuttaa kaupunkiin x… Kesätyö jäätelökioskilla, tilastomatematiikan tentti, muuttaminen kaupunkiin x – näin ne kuulostavat paremmalta, eikä silti tarvitse olla ylipositiiviinen. Ylipositiivinen ehkä kutsuisi muuttoaan rohkeaksi ratkaisuksi. Toki voi leikitellä liimaamalla asioihin positiivisia määreitäkin, ehkä sillä tavalla on helpompaa luopua negatiivisista leimoista. Huomaamme, että  on mahdollista muuttaa tulkintaansa.

Tätä voi soveltaa itseenkin. Olenko kauhea äiti, hössöttävä äiti, pullantuoksuinen äiti, kiireinen uraäiti… vai riittäisikö "olen äiti". Aina myöhässä oleva opiskelija – kurssin paras – kiusattu – suosittu - vai yksinkertaisesti opiskelija.