Kun palat eivät osu yksiin

Hyvä työntekijä ja hyvä työnantaja eivät automaattisesti muodosta toimivaa tai toivottua lopputulosta. Osaamistaan vahvistamalla tai laajentamalla voi lisätä työnsaantimahdollisuuksiaan, mutta tämä ei ole tae siitä, että saisi hakemansa työpaikan. On tilanteita, joissa työnantaja joutuu valitsemaan useasta todella hyvästä hakijasta, joista jokainen sopisi tehtävään.

Olen monesti kuullut asiakkaani pohtivan omaa kelpaamattomuuttaan suhteessa hakemaansa työpaikkaan. Asiakas on työhaastattelun jälkeen saanut palautetta laajasta osaamisestaan saamatta kuitenkaan työtä. Etenkin toistuessaan tilanne johtaa työnhakijan helposti etsimään vikoja itsestään ja omasta huonommuudestaan. Todellisuudessa tilanne ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita, että muutosta tarvittaisiin. Hakukohde saattoi olla väärä. Hakijan osaaminen ei pääsisi siinä oikeuksiinsa. Työnantajan näkökulmasta tarkasteltuna on varteenotettavaa palkata henkilö, joka on aidosti kiinnostunut haettavasta työtehtävästä ja haluaa kehittyä. Työnantajalla saattaa olla mielessään tietyntyyppinen henkilö hyvinkin spesifillä osaamistaustalla.

Hahmotetaan tilannetta kuvittelemalla, että työpaikka on kuin laiva aaltoilevalla ja tuulisella merellä. Meren virtaukset aiheuttavat haasteita ja työnantaja tiedostaa rekrytointitarpeen. Hän haastattelee tehtävään useita hakijoita, muttei ole täysin tyytyväinen. Työnantaja joutuu tekemään valinnan koskessa laskemaan tottuneen, tyynellä järvellä seilanneen ja vedenpinnan alaista maailmaa tutkineen hakijan välillä. Valinta on vaikea. Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä, sillä kaikilla on yhteys mereen. Jokainen hakija toisi työpaikalle uutta näkökulmaa. Uuden työntekijän on kuitenkin kyettävä selviytymään myös aallokoista kunnialla. Tässä tapauksessa yhteistyötaidot saattavat nousta keskeiseksi rekrytoinnin kannalta.

Työnhaussa on tärkeää tunnistaa oma osaamisensa ja suhteuttaa se työssä vaadittavaan osaamiseen. Yleensä työ, jossa viihtyy ja jossa voi kokea onnistumisen tunteita, on työ, joka asettaa tarpeeksi mielekkäitä haasteita.

Hannele

Oppimista huvin vuoksi?

Opiskelu on useimmille väline, jonka avulla pyritään pääsemään kiinni työhön. Monelle se onkin ollut toimiva väline: Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuoden kuluttua valmistumisesta työssä on noin 65 % ammatillisen tutkinnon suorittaneista ja 83 % korkeakoulututkinnon suorittaneista. Vaikka ei työllistyisikään juuri opiskelemalleen alalle, opinnoista voi jäädä monenlaista siirrettävää taitoa ja tietoa. Erityisen tärkeää ja merkityksellistä voi olla opintojen kautta muodostuva tapa hahmottaa asioita ja niiden yhteyksiä laajemmin.

Entä opiskelu huvin vuoksi – ilman tarkoitusta saavuttaa sitä kautta ammattia ja työpaikkaa? Moni jää koukkuun opiskelun innostavuuteen, ja jatkaa työn ohessa uusia ja uusia opintoja. Opiskelu on kuin hyvä harrastus, koska uuden oppiminen on kivaa ja mielenkiintoista. Tiede kehittyy aiempien tieteentekijöiden ajatusten ja tutkimustulosten kautta, ja samoin yksilö voi rikastuttaa ajatteluaan toisten kirjoitusten pohjalta.

Lapset viettävät oikeastaan koko valveillaoloaikansa oppien. He kohtaavat uusia asioita ja harjoittelevat sitkeästi aiemmin keksimiään taitoja kävelemisestä polkupyörällä ajamiseen ja lopulta mitä taidokkaimpiin trampoliinihyppyihin saakka. Leikkien ja pelien kautta oppiminen tuottaa samalla mukavaa ajanvietettä ja mahdollisuutta yhdessäoloon toisten kanssa.

Heidän sanavarastonsa kasvaa nopeasti, ja lapsen kyky oppia vaikka useampaakin kieltä täydellisesti tässä herkkyysiässä voi vain ihmetellä. Aivot ovat hyvin plastiset – muovautuvat – läpi lapsuuden ja nuoruuden. Oppimisen ilo näkyy lasten toimissa heleänä!

Kun on utelias, vireä ja kiinnostunut, oppii vaivatta. Kun oppiminen on mukavaa, jaksaa harjoitella enemmän, taidot kehittyvät ja sitä myöten saa enemmän onnistumisen kokemuksiakin. Myönteinen kehä jatkuu: onnistumisten myötä usko omiin kykyihin vahvistuu, ja löytyy entistä enemmän rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Ehkä oppimisesta ilman välineellistä hyötyä, silkan oppimisen ilon vuoksi voisi tehdä ohjenuoran kaikkea oppimista varten!

- Satu -

How I Made it: Juha-Matti

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.

Lähtövuosi: 2006 (Irlanti), 2008 (Ruotsi), 2009 (Sveitsi)
Koulutus: Biokemian maisteri, Turun yliopisto

Innostuin lähtemään ulkomaille, kun huomasin, että akateeminen jatkotutkinto ei ole minua varten. Lähtemään houkutti Suomen yli-akateeminen ilmapiiri, vähäiset mahdollisuudet löytää helposti mielenkiintoista työtä, suunnitelman puuttuminen ja kansainvälistyminen. Kaverini löysi tiensä Irlantiin vuoden alusta 2006. Saatuani gradun viimeisteltyä helmikuussa otinkin yhteyttä välitysfirmaan ja puhelinhaastattelu oli tuota pikaa. Keskustelu kesti tunnin, minkä jälkeen rekrytoija varmisti, että tervetuloa, viikon päästä jo voisit aloittaa!

Päästin kunnolla irti elämästäni; irtisanoin opiskelijayksiöni, roudasin tavarat varastoon ja ostin menolipun Dubliniin. Viikon päästä laskeuduin Irlantiin sohvaperunaksi kaverini luokse, suunnitelmana 11 kuukauden keikka ulkomaille. Parin vuoden kuluttua ura suuntautui itsenäisenä konsulttina Ruotsin Södertäljeen ja lopulta ryhmänvetäjäksi Lundiin Skånessa. Taas vuodet kuluivat ja 2009 lopulla muutin Baseliin, jossa olen edelleen.

Tarvitaanko kieliä vai pärjääkö englannilla?
Englannilla pärjää oikein hyvin. Kaikista muista kielitaidoista on hirveästi apua, koska tuttavapiiri kasvaa nopeasti monikansalliseksi.

Mitä neuvoja antaisit harkitsijoille?
Anna mennä. Useat kaverini ovat yrittäneet ja palanneet muutaman kuukauden tai 10 vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Monet ovat jääneet sille tielle. Älä aiheuta itsellesi mielipahaa 20 vuoden päästä, koska et uskaltanut ottaa riskiä.

Mikä on parasta työskentelymaassasi ja työssäsi?
Nykyisin työskentelen Baselissa. Sveitsissä parasta on keskieurooppalainen mentaliteetti, harrastusmahdollisuudet ja matkustusyhteydet. Työssä parasta on monikulttuurisuus, mikä meillä tarkoittaa yli 100 kansallisuutta.

Tekisitkö kaiken uudelleen?
Ehdottomasti. Matkan varrella on tullut opittua ja koettua yhtä sun toista. Ihmisiä tulee ja menee. Joihinkin pysyy yhteys, useimpiin ei. Kielistä englanti, suomi, ruotsi, saksa, ranska, espanja sekoittuvat tunnistamattomaksi murteeksi riippuen ryhmästä. Matkustelusta tulee arkinen harrastus, on se sitten työn tai vapaa-ajan merkeissä. Hostellit, hotellit ja rantamajat tulevat tutuiksi. Elämyksiä Budapestin limusiiniajeluista Guatemalan viidakkotemppelehin syntyy vuosien varrella huomaamatta. Aika kuluu vanhetessa yhä nopeammin, ja nykyään voi ilolla muistella jo taaksepäin, ja olla kiitollinen, kuinka paljon elämästä on päässyt nauttimaan. Ja kaikki alkoi päätöksestä, joka tapahtui muutamassa sekunnissa opiskelijayksiössä Suomen Turussa keskellä ydintalvea 2006.

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/loyda_toita/toihin_ulkomaille/index.html

Tutustu myös näihin:

http://europa.eu/youth/EU_fi

http://maailmalle.net

Hyväksy itsesi!

Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia – tai tarkemmin sanottuna itsestäsi huolimatta.   - Victor Hugo

Victor Hugon ”Kurjat” on aina ollut yksi lempikirjoistani. Sen pohjalta tehdyt elokuvatkin ovat onnistuneet välittämään mielestäni teoksen hengen. Kaikkein vaikeimpienkin elämän koettelemusten yli ja ohi voi päästä, jos pystyy ainakin jossain määrin elämään arvojensa mukaisesti.  Tärkeimpiä arvoja sekä yksilölle että yhteiskunnalle ovat vapaus ja oikeudenmukaisuus. Hugo oli ranskalainen kirjailija ja runoilija, joka eli romantiikan aikakaudella.

Ehkä Hugo on oikeasti lausunut sitaatin mukaisen ajatuksen. Ihminen on sosiaalinen olento, laumaeläin. Toiset tarvitsevat muita ihmisiä toisia enemmän. Itsetunto rakentuu vuorovaikutuksessa. Kasvu, kokemukset ja kohtaamiset muovaavat ihmistä. Tärkeää on tulla nähdyksi. Kaikkein turmiollisinta ihmiselle on, jos häntä ei huomata mitenkään, häneen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Jokainen tarvitsee huomiota. Jos lapsi kasvaa ilman rajoja ja rakkautta, hänestä voi tulla huomion etsijä tai surumielinen masennukseen taipuvainen lopuksi elämäänsä.

Lapsuus vaikuttaa siihen, millaisen alun oma itsetunto saa. Itsetuntoa vahvistavat onnistumiset, hyväksyntä ja palaute. Voi oppia keskittymään positiivisiin asioihin, voi oppia suhtautumaan kanssaihmisiin niin, että osaa ottaa palautteen vastaan. Suhtautumalla toisiin positiivisesti voi saada myönteisen suhtautumisen takaisin.

Elämässä on myös vaikeita asioita, eikä aina voi onnistua. Omaan itseensä ja omiin suorituksiinsa voi olla pettynyt. Mutta kun on oppinut pienestä pitäen tai myöhemmin siihen, että sinut hyväksytään aina ja sinua rakastetaan sinun itsesi tähden, itsetunto ei romahda, se saa vain pienen notkahduksen. Silloin ei tarvitse pistää päätänsä pensaaseen eikä juoda puolta valtamerta väkijuomaa.

Hän, joka on löytänyt itsensä, elää tasapainossa. Itsensä ja muiden kanssa.

Hjalmar Söderbergin runo kiteyttää ajatuksen näin:

Ihminen haluaa olla rakastettu,

sen puuttuessa ihailtu,

sen puuttuessa pelätty,

sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa mihin hintaan hyvänsä.

Elise

Tulevaisuuden usko ja motivaatio

Kun olet juuri menettämässä tärkeän asian elämässäsi, olet kuin kuilun partaalla. Pelkäät, että putoat ja tuhoudut. Kun olet innostavan uuden asian alussa, olet kuin rotkon reunalla – sinun pitää ponnistaa ja hypätä, että pääset toiselle puolelle, uuteen alkuun. Hyppäätkö vai jähmetytkö reunalle?

Mikä saa sinut aamulla nousemaan vuoteesta ja pesemään hampaasi? Ajattelet, että tarvitset hampaitasi vielä pitkään, ilman niitä elämä on hieman hankalampaa. Puhumattakaan hammassärystä, sitä kipua haluat välttää!

Aamuisin moni käy suihkussa. Täällä länsimaissa, ns. hyvinvointivaltioissa, on tapana, että liikkeelle lähdetään mieluiten puhtaana ja otetaan muut huomioon. Hygieniasta huolehtiminen on osoitus siitä, että haluaa huolehtia itsestään.

Yleensä aamuisin syödään jonkinmoinen aamiainen, aamupala, keho kaipaa levon jälkeen energiaa ja saa näin puhtia uuteen päivään.

Aamuisin moni lukee sanomalehteä, moni katselee aamutelkkaria tai kuuntelee radiota – päivän aiheet antavat signaaleja päivän eväiksi. Voi aloittaa päivänsä miellyttävässä hengessä kiinnittämällä huomiota hyviin uutisiin. Tai voi aloittaa päivän toisin, toteamalla, että maailman tila ei ole hyvä, soditaan ja kärsitään eripurasta. Aina vaan.

Näkökulma vaikuttaa siihen, mitä näet ja miten suhtaudut.  Menneeseen, nykyhetkeen, tulevaisuuteen – maailmaan ja itseesi.

No, lähdet aamulla liikkeelle.  Voit jäädä myös kotiin, jos sinulla on koti. Jos sinulla on työ- tai opiskelupaikka, sinä lähdet liikkeelle; yleensä ainakin. Miksi? Siksi, että sinä tiedät, että on parempi lähteä liikkeelle kuin olla lähtemättä. Sinulta odotetaan sitä. Kannat vastuusi, eritoten itsellesi. Vaikka olisit työtön, sinä lähdet liikkeelle – kauppaan, asioille ja mikä parasta – lenkille, kun sinulla nyt on siihen mahdollisuus!

Katselin ohjelmaa Suomen asunnottomuudesta, dokumenttia, jossa muutamia ihmisiä seurattiin elämäntilanteessa, jossa he olivat eri syistä menettäneet asuntonsa. Mukana olivat isä ja aikuinen tytär, jotka asuivat autossa; he keittivät parkkialueella pallogrillillä ruokaa. Mukana oli vanha mies, joka asui hylätyssä asuntovaunussa monien tavaroiden ympäröimänä; hän hankki elämiseensä rahaa keräämällä pulloja. Mukana oli nuorehko mies, joka oli avoliiton purkauduttua joutunut muuttamaan pois ex-puolison työsuhdeasunnosta; hänellä oli kaksi koiraa, joiden vuoksi monet väliaikaismajoituspaikat eivät ottaneet häntä suojiinsa. Hän yöpyi ympäri Suomea eri kavereillaan. Ohjelma kuvasi näiden ihmisten tunnelmia. Itseäni ihan hytisytti ajatella heidän kohtaloaan, sillä kuvaus oli tehty talvisaikaan. Asunnottomia auttoivat eri viranomaiset ja vapaaehtoiset. Dokumentissa oli onnekas loppu – kaikki kuvatut henkilöt saivat lopulta asunnon.  Ilman toimintaa ja tulevaisuuden uskoa näin ei olisi käynyt.

Eteenpäin elävän mieli – on sanonta, joka pitää paikkansa. Ihminen toimii tarkoituksenmukaisesti ja tavoittelee tasapainoa ja hyvää oloa. Kuinka tärkeää on tehdä asiat, kun ne ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi, kun peruskoulu loppuu, koulussa ohjataan varautumaan siihen-nuoret hakeutuvat seuraavaan oppilaitokseen. On olemassa vaihtoehtoja myös siihen pulaan, ettei pääsekään opiskelemaan. Tärkeää on silloinkin tietää, mistä saa apua. Yksin on todella vaikeaa löytää oikeita konsteja – mitä nuorempi olet, sitä enemmän tarvitset ohjausta.

Pienenä sinulle on neuvottu, kuinka kengännauhat sidotaan. Tai näin nykyaikana, miten tarrat laitetaan kiinni ja kuinka katsotaan, että kengät ovat oikeissa jaloissa.  Kun sinusta tulee nuori, silloin on oikea aika miettiä, millainen haluaa olla. Moni käy läpi erilaisia kokeiluvaiheita, tukkatyyli vaihtuu tiuhaan kuten vaatemuotikin. Tämä on tärkeää itsensä etsimistä. Kun identiteetti alkaa hahmottua, on aika miettiä, miten sen tukkansa saisi pidettyä näin – miten on varaa käydä parturi-kampaajalla -pitäisi jostain saada oma elanto, eli pitäisiköhän mennä työhön – vai opiskelisiko ensin? Silloinkin on kyse siitä, uskooko tulevaisuuteensa. Voi asettaa tavoitteen, joka on helpohko saavuttaa tai sitten oikein haasteellisen ja kunnianhimoisen tavoitteen. Kaikkea ei voi saada heti, ja asiat voi saada myös eri järjestyksessä kuin yleensä. Voi miettiä, millainen työ ja ammatti sopii omaan elämäntyyliin ja haluaako, että elämäntyyli säilyy aina samana.

Ihminen oppii koko elämänsä uusia asioita. Vanhaan asti. Opiskelu on mahdollista eri elämänvaiheissa. Pitää vain sovittaa opiskelu omaan elämään. Muistisairaus voi vapauttaa tästä oppimisen taakasta tai onnesta, mutta muistisairaan ajatus voi silti kasvaa tunteiden suuntaan; tätä on todella vaikeaa tutkia.

Muistisairas saa elää kirjaimellisesti hetkessä, mutta mitä kauemmin elää, huomaa, kuinka lyhyt tämä elämä on. Mistä luulet, että sinut muistetaan? Siitäkö, että olet saavuttanut mainetta ja mammonaa? Ehei! Sinut muistetaan siitä, miltä toisista ihmisistä – omista sukulaisista, lapsista ja ystävistä ja jopa työtovereista – on tuntunut sinun seurassasi.

Hetkessä voi elää, mutta tulevaisuuteen kannattaa katsoa ja miettiä sitä, mihin on menossa.

Millainen on sinun tulevaisuutesi? Millainen haluat sen olevan? Mihin sinä hyppäät?

Elise

Ja tämän jutun teki mahdolliseksi se, että on seuraavia ammatteja:

Hammaslääkäri, hammashoitaja, puuseppä, ompelija, myyjä, lvi-asentaja, kemisti, tehdastyöläinen, toimittaja, sanomalehdenjakaja, ruokataloustyöntekijä, medianomi, mekaanikko, äänitarkkailija, kuvatarkkailija, insinööri, rakentaja yhdyskuntasuunnittelija, automekaanikko, isännöitsijä, kiinteistövälittäjä, vuokravälittäjä, sosiaaliviranomainen, opettaja, oppilaanohjaaja, opinto-ohjaaja, suutari, parturi, muotisuunnittelija, lääkäri, historiantutkija, it-ammattilainen ja korkeushyppääjä sekä vielä keksimättömät tulevaisuuden ammatit. J