Psykologinen sopimus pätee ystävyyssuhteissa, ei työsuhteissa

Miten usein kuulenkaan työssäni, kuinka pettyneitä, surullisia ja vihaisiakin ihmiset ovat, kun he kokevat, että psykologinen sopimus on työssä rikottu. He ovat antaneet työlle kaikkensa, sitoutuneet tavoitteisiin ja toimintaperiaatteisiin, olleet lojaaleja työnantajalle ja työkavereille. He ovat luottaneet työnantajankin sitoutuvan heihin, kohtelevan arvostavasti, kannustavasti, joustavasti ja tarjoavan vastineeksi etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia. On luotettu työn jatkumiseen ja turvattuun tulevaisuuteen. Niin kauan kuin vastavuoroisuus on toteutunut, on oltu tyytyväisiä ja tehty motivoituneina töitä. Monet ovat kuvanneet työtyytyväisyyttä ja –hyvinvointia sanomalla työpaikastaan esimerkiksi, että

• ”Olemme kuin yhtä perhettä.”
• ”En voi jättää työpaikkaani pulaan lähtemällä muualle toteuttamaan omia toiveitani.” 
• ”Työyhteisömme on kuin lintukoto.”
• ”Olemme kasvaneet yhteen tämän yrityksen kanssa.”

Kun YT-neuvottelut ovat alkaneet, henkilöstöä vähennetty tai johto vaihtunut, voi havahtua huomaamaan, ettei se niin enää olekaan. Olitpa tehnyt työsi miten hyvin ja sitoutuneesti tahansa, johto voi tehdä strategisen valinnan ja lopettaa juuri sinun työsi. Lisää henkilöstöä palkattaessa voidaan työkaveriksesi kanssasi samoihin tehtäviin palkata koulutetumpi henkilö paremmalla palkalla. Työsi voidaan vasten tahtoasi osa-aikaistaa tai siirtää muulle paikkakunnalle. Sinut voidaan lomauttaa. Esimerkkejä on paljon ja monenlaisia.

Muutokset vaikuttavat helposti ja usein heikentävästi myös työyhteisöjen ilmapiiriin. Työkaverien kesken syntyy kilpailua, epäluuloa, pelkoa ja kateutta. Enää ei ”olla samassa veneessä”.

Luethan aiemmin julkaistun jutun Psykologinen sopimus ja luottamus. Siinä kuvataan tarkemmin, mitä psykologisella sopimuksella tarkoitetaan, ja korostetaan tasapainoilun tärkeyttä. Sopivasti sitoutuminen riittää. Olet vapaa tekemään omat ratkaisusi ilman syyllisyydentunnetta ja liiallista riippuvuutta nykytyöpaikasta.

Sari

Raskaus ja työelämä

Raskauden huomioiminen työnhaussa ja oikeudet ja velvollisuudet työntekijänä mietityttävät monia raskaana olevia tai raskaudesta haaveilevia. Alla on kootusti tietoa raskauteen ja työelämään liittyen. Tarkemmin teemasta voi lukea raskaussyrjinnän nettisivuilta.

Työnhaku raskaana ollessa voi tuntua hakijasta väärältä ja moni saattaa jättää hakematta työtä raskauden vuoksi. Lakisääteistä estettä työnhaulle ei kuitenkaan ole. Raskaudesta ei tarvitse kertoa missään työnhaun vaiheessa eikä raskaus saa vaikuttaa työhönottopäätökseen. Ylipäätään työhaastattelussa ei tarvitse vastata lapsiin tai niiden hankintaan liittyviin kysymyksiin. Myöskään mahdolliset perhevapaat eivät saa vaikuttaa työhönottopäätökseen.

Työsuhteessa ollessa raskaudesta on kerrottava työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen äitiysvapaan alkua. Toki raskaus voi näkyä päällepäin jo aiemmin. On kuitenkin jokaisen oma päätös, kuinka aikaisessa vaiheessa raskaudesta haluaa kertoa työpaikallaan. Tieto raskaudesta ja perhevapaasta tarvitaan esimerkiksi mahdollisen sijaisen palkkaamista varten. Raskaus tai perhevapaalle jääminen eivät saa vaikuttaa palkkaukseen, työtehtävien jakoon tai muuhun asemaan työyhteisössä. Raskaus ei myöskään saa olla este kouluttautumiselle tai työuralla etenemiselle.

Raskaudesta kertominen saattaa pelottaa mahdollisen irtisanomisen vuoksi. Raskaus ei kuitenkaan ole laillinen irtisanomissyy eikä raskauden perusteella voi myöskään päättää työtä koeajalla. Määräaikaisessa työssä raskaus tai perhevapaa eivät saa vaikuttaa työsopimuksen jatkamiseen tai sen vakinaistamiseen. Määräaikaista työsopimusta ei myöskään saa päättää perhevapaan alkuun.

Perhevapaalla olevan on hyvä sopia esimiehen kanssa tavoista pitää yhteyttä vapaan aikana. Näin työntekijä on tietoinen mahdollisista muutoksista, joita työpaikalla tehdään. Perhevapaalla oleva pitää huomioida muutoksissa samalla tavalla muiden työntekijöiden kanssa ja perhevapaalta työhön palatessa työntekijällä on oikeus jatkaa entisessä työtehtävässä, mikäli se on mahdollista. Irtisanominen perhevapaan aikana tuotannollisista ja taloudellisista syistä on mahdollista ainoastaan silloin, kun työnantaja lopettaa toimintansa kokonaan.

Hannele

Murehdinko vai onnistun?

Miten inhimillistä onkaan murehtia! Olisipa nuorena opiskellut pitemmälle. Miksi ei valinnut toista alaa? Voi kun ei silloin viisi vuotta sitten uskaltanut vaihtaa työpaikkaa! Elämässä olisi nyt kaikki paljon paremmin. Jälkiviisaus on helpompaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Palauttamalla mieleen aiempien päätösten perustelut huomaa, että ratkaisut olivat niissä tilanteissa hyvin harkittuja. Nykytilannetta ei silloin voinut tietää.

Moni murehtii myös tulevaa ja ennakoi sitä, ettei kuitenkaan pääse opiskelemaan tai onnistu opinnoissa tai työllistymisessä. Epäonnistumisen ennakointi saa helposti luovuttamaan ja siksi epäonnistumaan. Onnistumisen ennakointi puolestaan herättää toiveikkuutta ja saa ponnistelemaan onnistumisen hyväksi. Silloin onnistumisen mahdollisuudet paranevat. Tekeminen tuottaa kokemuksia ja tuloksia, joiden ansiosta on viisaampi päättämään, kuinka jatkaa. Tarvittaessa voi muuttaa tekemisen ja suhtautumisen tapoja tai tarkistaa tavoitetta.

 

Työttömänä murehtii helposti sitä, ettei kuitenkaan pääse töihin. Hakijoita on paljon, miksi tulisi valituksi. Rahat loppuvat, osaaminen vanhenee. Ei kerry eläkettäkään. Turha yrittää. Mieli tuottaa lannistavia, hyödyttömiä ajatuksia. Niitä ei kannata uskoa. Epäonnistumisen kuvittelu on epäonnistumisen harjoittelua. Onnistumisen kuvittelu on onnistumisen harjoittelua. Säilyttämällä toivotun tavoitteen mielessä ja toimimalla sen toteuttamiseksi voi onnistua ja ainakin saada todellisempaa kuvaa ja palautetta mahdollisuuksista, jolloin on helpompi tarvittaessa muuttaa työnhaun tapoja ja kohteita tai lähteä hankkimaan täydennys- tai uudelleenkoulutusta. Mielikuvilla on vahva voima. Se kannattaa käyttää onnistumisen kuvittelemiseen ja harjoittelemiseen. Aiemmista onnistumisista löytyy keinoja, joita voi hyödyntää uusissakin tilanteissa.

 

Tulevaisuus syntyy valinnoista ja rakennetaan toimimalla itselle tärkeiden tavoitteiden hyväksi. Kaikkeen, mitä tapahtuu, ei voi vaikuttaa, mutta oman suhtautumis- ja toimintatavan voi silloinkin valita. Vastoinkäymisten ja pettymysten kohdatessa tarvitaan myötätuntoista, ymmärtävää ja kannustavaa asennetta itseä kohtaan. Vaikka joitakin ovia sulkeutuu, niin uusia avautuu. Itselle tärkeisiin asioihin ja tavoitteisiin keskittyminen ja niihin panostaminen vievät eteenpäin.

 

Lue lisää ja harjoittele: Satu Pihlaja (2018) Aikaansaamisen taika – Näin johdat itseäsi.

 

Sari

Näe minut

Sua toinen tuskin tarvinnee,
mutt’ väärin on, jos mieles suljet,
sill’ ehkä hälle tarpeen on hymyilys vain,
kun ohi kuljet.

 -Charles Dickens

 

Ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni kunnolla ihmisen tarvetta tulla nähdyksi katsellessani nyt jo aikuisten poikieni kanssa televisiosta ”Muumilaakson tarinoiden”  jaksoa ”Ninni, näkymätön lapsi”. Ninni oli animaatiossa todella näkymätön, vain pieni kellon kilinä kuului, kun hän liikkui. Vähitellen Ninni alkoi muuttua näkyväksi, uskaltaen ilmaista enemmän omia mielipiteitään ja itseään. Ninnistä on julkaistu v. 1999 Muumi-tietokonepeli, jossa pelaaja pääsee ohjaamaan Ninniä ja tekemään erilaisia tehtäviä, jotta Ninni tulisi taas näkyväksi. YouTube-videossa, joka liittyy tähän peliin, kertoja lausuu erittäin oivallisesti, että ”on tunnettu tosiasia, että jos joku on hyvin herkkä, hän voi muuttua helposti näkymättömäksi”.

Uusien psykologian tutkimustulosten mukaan tämä nähdyksi tulemisen tarve on pystytty osoittamaan tieteellisestikin erittäin tärkeäksi. Vuonna 2016 tarkistettiin Aki Myllynevan psykologian alaan kuuluva väitöskirja aiheesta. Tutkimus osoitti, että oleellista on tietoisuus nähdyksi tulemisesta. Normaalisti nähdyksi tuleminen koetaan palkitsevana, mutta jos kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, katse koetaan ahdistavana. Tutkimuksessa mitattiin autonomisen hermoston vasteita, sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja aivojen ns. frontaaliasymmetriaa. Etuotsalohkojen aktiivisuudella on tutkimuksen mukaan yhtymäkohtia välttämis- ja lähestymiskäyttäytymiseen. Henkilöille, joilla ei ollut todettua sosiaalisten tilanteiden pelkoa, katsekontakti oli yhteydessä lähestymiskäyttäytymiseen, eli katsekontakti oli palkitsevaa. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville tätä reaktiota ei ollut todettavissa.

Voimauttavan valokuvauksen kehittäjä on sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen. Hänen yhteisöllinen valokuvaprojektinsa alkoi v. 1998. Hankkeesta on julkaistu valokuvateos Maailman ihanin tyttö v. 2008. Savolainen sai ideansa työskenneltyään lastensuojelussa Hyvösen lastenkodissa 1990-luvun alussa. Hän aloitti lastenkodin tyttöjen kuvaamisen saadakseen uuden työkalun lähestyä heitä. Joillekin kuvattavana olo oli alussa liian ahdistava, sillä katseeseen sisältyi Savolaisen sanojen mukaan ”epäluottamuksen historiaa ja pahoja aikeita”. Tyttöjen kanssa yhteistyössä tehtyjen valokuvien tavoite   ”nähdä itsensä oman elämänsä päähenkilönä” onnistui. Projektin valokuvanäyttely on kiertänyt maailmaa. Savolainen ja voimaannuttavan valokuvan menetelmä on palkittu useilla palkinnoilla, mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla v. 2006.  Voimaannuttavan valokuvan menetelmää sovelletaan pedagogisessa ja terapeuttisessa työssä sekä mm. työyhteisöjen kehittämisessä. 

Kun uskot itse olevasi arvokas, muutkin näkevät sinut sellaisena. Kun et kulje katse maahan luotuna, vaan nostat pääsi ylös, ryhtisikin suoristuu. Kun myös ajatuksissasi luot itsellesi myönteisiä odotuksia, mielesi kevenee. Kannattaa uskoa hymyn voimaan, siihen sisältyy aina positiivinen viesti, jonka voi lähettää ja vastaanottaa, aivan kuten nuo Dickensin säkeet kertovat.

Elise

Mitkä tekijät estävät ja edistävät naisjohtajan uraa?

Larisa Arminen on tehnyt kiinnostavan opinnäytetyön naisjohtajien urasta. Suomessa on tavoiteltu naisjohtajien määrän lisääntymistä, mutta kehitys on tapahtunut hitaasti. Hyvistä esimerkeistä huolimatta joillakin aloilla naisten on vaikea edetä urallaan, ja siksi on tärkeää tietää, kuinka tämä lasikatto voitaisiin murtaa. Arminen haastatteli 12 naisjohtajaa puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, ja yhdisti näin saatua tietoa aikaisempiin tutkimustuloksiin naisten työurista.

Mitä työuralla tarkoitetaan

Ammatinvalinta- ja urasuunnittelun psykologina on helppo huomata, ettei sana ”ura” ole kaikille luontevasti käytettävä sana. Moni sanoo: ”Ei minulla mitään uraa ole, mutta olen minä kyllä monenlaisia töitä tehnyt.” Kuten Arminen gradussaan toteaa, ura liitetään työssä käyviin, korkeasti koulutettuihin sekä arvostetuissa ammateissa työskenteleviin yksilöihin. Menestyksekkääseen uraan on nähty kuuluvan vakituisia työsuhteita ja etenemistä hierarkioissa. Hänen mukaansa tutkijat kuitenkin peräänkuuluttavat uran uutta määritelmää. Uraohjauksessa etenkin naisilla tosielämän urat ovat niitä, joissa työ, perhe-elämä, itsensä kehittäminen, harrastukset ja ihmissuhteet saadaan jotenkin mahtumaan ruuhkavuosiin. Ehkäpä naisjohtajien nousu antaa muutenkin tilaa eri suuntiin kehittyville urille, joissa voisi onnistuneesti yhdistyä sekä ammatillinen että henkilökohtainen elämä:

Yksilön ura koostuu koko elämänmittaisesta sarjasta erilaisia kokemuksia niin työstä eri organisaatioissa, koulutuksesta kuin muutoksista ammatillisilla osa-alueilla. Yksilön itsensä toteuttaminen ja uravalinnat ovat keskiössä. Yksilön uran tavoitteena on psykologinen menestyminen ja menestymisen kriteerit ovat sisäisiä, eivät ulkoisia. Yksilön kehitys nähdään jatkuvana omatoimisena oppimisena, vuorovaikutteisuutena ja se kytkeytyy haastaviin työtehtäviin. (Arminen, 2018). 

Naisjohtajan uraa edistävät ja hidastavat tekijät

Armisen tutkimus antaa viitteitä siitä, että naisjohtajan uraa edistäisivät yliopistotason koulutus ja monipuolinen työkokemus, rohkeus tarttua uusiin haasteisiin, verkosto-osaaminen, oman organisaation ja esimiesten kannustus jatkuvaan kehittymiseen sekä perheen ja puolison tuki.

Ei ole kovinkaan yllättävää, että tutkimuksessa naisjohtajien uraa hidastavina tekijöinä esille nousivat perinteiset toimialat, itsevarmuuden ja rohkeuden puute, linjajohtajakokemuksen puute, työsuhteiden nopeat muutokset sekä organisaation sisäiset muutokset. Tästä voisi päätellä ainakin, että naisten kannattaa hakeutua linjajohtajiksi, vaikkei se tuntuisikaan työltä jota haluaa lopun uraansa tehdä. Yksi haastatelluista antoi myös vinkin itsevarmuuden ja rohkeuden nostattamiseksi: ”Uusissa työyhteisöissä katson itseäni miehen silmin. Ja mitoitan esimiestapani, tunneilmaisuni, oman tilanottamiseni miehen näkökulmasta. Se on hirveän hyödyllinen tapa. Se nopeuttaa uskottavuuden muodostamista…”

Tutkimuksensa pohjalta Arminen antaa viisi ohjetta naisjohtajille:

1. Oma urasuunnittelu on tärkeää. Se vaatii päätöksiä sekä toimenpiteitä, jotta päästään urapolulla seuraavaan vaiheeseen. Urasuunnitteluun saadaan ammattilaisilta apua ja samalla saadaan tukea myös uralla etenemisen taitoihin ja logiikkaan.
2. Rohkeus ja itsevarmuus auttavat suoriutumaan kaikista haasteellisista työtehtävistä sekä tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin.
3. Rakenna oma lähitiimisi/johtoryhmäsi sellaiseksi, että voitte saavuttaa mahdottomiakin tavoitteita.
4. Ymmärrä oman organisaatiosi ja johtajatehtäväsi näkökulmasta tärkeimmät verkostot, joihin kannattaa kuulua.
5. Löydä sopiva tasapaino työn ja perheen välille, koska silloin suoriudut parhaiten niin työssä kuin kotona.

(esitys Lahdessa Naiset huipulle –tilaisuudessa 18.5.2018)

Satu