AVO-ohjelma uudistuu

Ammatinvalinta on periaatteessa hölmö sana. Se sisältää ikään kuin viestin siitä, että työelämässä olisi jokin tietty selkeärajainen ammatiksi kutsuttava tehtäväkokonaisuus, joka olisi ensin löydettävä ja itselle sopivaksi arvioitava ja siinä se sitten on – eiku opiskelemaan! Ajatusmalli toimi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta ei oikein enää. Ammatit muuttuvat yhä epämääräisemmiksi ja monipuolisemmiksi ja nyt jokaisen pitää osata vähän kaikkea. Entä se valitseminen sitten? Kun jo ammattiin opiskellessa joutuu tekemään ratkaisuja sen suhteen, millaisista palasista tutkintonsa rakentaa? Ja usein vielä hankkimaan lisäosaamista tutkintonsa rinnalle, ehkäpä ihan muulta alaltakin. Mutta parempaakaan termiä ei oikein ole ja kun pitää mielessä siihen liittyvät rajoitukset, kelpaa ammatinvalinta jatkossakin: mihin suuntaan haluan työurani johtavan? Liittyykö se ihmisiin vai asioihin, käytäntöön vai ideoihin jne…

Ammattinetti on ammatinvalitsijan runsaudensarvi. Sieltä löytyy niin ammatin- kuin alankuvauksia, haastatteluja ja uratarinoita – teksteinä ja videoina. Mutta entäpä jos ei tiedä, mistä aloittaa…

Tällöin apu löytyy AVO-ammatinvalintaohjelmasta. Sen lähtökohtana ovat itsearviointitehtäviin antamasi vastaukset, jotka yhdistetään AVOssa oleviin reiluun 300 ammattiin. Toisin sanoen jos olet kiinnostunut vaikkapa työstä, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja työ olisi pikemminkin konkreettista kuin teoreettista, AVO tarjoaa joukon ammatteja, jotka täyttävät nämä kriteerit. AVOn sisältämien kiinnostusten, työn sisällön, kykyjen ja rajoitteiden yhteydet eri ammatteihin ovat arvioineet näihin kysymyksiin perehtyneet TE-toimiston psykologit. Yksittäisen ammatin sisältämien tehtävien kirjo voi kuitenkin olla hyvin laaja, joten yhteydet kuvaavat lähinnä ammattiin tyypillisesti liittyviä ominaisuuksia.

AVO on toiminut netissä jo runsaat 17 vuotta – kunnioitettava ikä mille tahansa verkkopalvelulle! Eikä sitä ole paljoa vuosien saatossa tarvinnut korjaillakaan, mitä nyt vähän on uusia ominaisuuksia lisätty ja ammattilistaa päivitetty. Kun perustukset ovat kunnossa, selvitään vähällä remontilla.

Sitten se ”mutta”… vaikka käyttäjäpalaute on vuosien saatossa ollut enimmäkseen hyvää, ovat käyttäjämäärät laskeneet vuosi vuodelta. Tähän lienee kaksi syytä: 17 vuoden aikana ihmisten odotukset ja käyttötottumukset verkkopalvelujen suhteen ovat muuttuneet ja toisaalta päätelaitteiden kirjo on monipuolistunut.

Niinpä lähdimme uudistamaan AVOa vastataksemme näihin muutospaineisiin. AVO on jatkossakin apuväline ammatti- ja koulutusvalintojen tekoon. AVO auttaa pohtimaan tulevaan ammattiin liittyviä tavoitteita ja löytämään niitä vastaavia ammattivaihtoehtoja. Edeltäjäänsä verrattuna se pyrkii tähän kuitenkin virtaviivaisemmin. Kesäkuussa 2016 julkaistu versio päivitetään syksyllä ja tällöin käytössäsi on entistä monipuolisempi AVO niin mobiilina kuin työpöytäversionakin. Voit arvioida, kuinka hyvin tämä virtaviivaistaminen on onnistunut tutustumalla uuteen mobiiliversioon tästä.

Harry

Taitajana työelämään

Kuva: Skills Finland, kuvaaja: Jesse Angervo

Erilaiset urheiluun liittyvät kisat ovat perinteisin kilpailumuoto, mikä tulee mieleeni. Yleisesti tunnettuja kisoja käydään myös laulussa, kauneudessa sekä eriskummallisissa tai erityisissä taidoissa. Aivan yhtä suurta mediajulkisuutta ei saavuta vuosittainen ammattitaidon suomenmestaruuskilpailu, Taitaja-kisa. Aihetta kyllä olisi!

Taitaja-kisan finaalissa kilpaillaan vuosittain noin 40 ammattitaitolajin suomenmestaruudesta. Kisa toimii paitsi oppimiskokemuksena myös ponnahduslautana työelämään. Tämä motivoi monia tarttumaan suureen haasteeseen ja ylittämään itsensä. Taitaja-kisassa yläikäraja on 20 vuotta, mikä tarkoittaa oman alan oppien sisäistämistä nopealla aikataululla. Kisa tarjoaa myös näyteikkunan muille alan opiskelijoille tai opiskelua suunnitteleville tutkailla alalla vaadittavaa osaamista ja työmenetelmiä. Ammatillisia opintoja harkitseville Taitaja-kilpailun seuraaminen voi parhaimmillaan auttaa päätöksenteossa ja motivoida kohti mielekkäitä opintoja.

Jo kilpailuun osallistuminen kertoo paljon oppijan halusta kehittää ja haastaa itseään. Merkintä onkin hyvä lisä CV:ssä ja meriitti työtä hakiessa. Kilpaileminen vaatii osaamisen lisäksi myös henkistä kanttia, sillä paineilta ei kisatilanteissa varmastikaan vältytä. Osallistujilla on luonnollisesti valmentajiensa tuki taustalla.

Vuoden 2016 Taitaja-kisa on käyty ja valmistelut seuraavaa vuotta varten ovat käynnissä. Kahden vuoden välein järjestettävä EuroSkills – ammattitaidon EM-kilpailu käydään tulevana syksynä Göteborgissa ja WorldSkills Competition – ammattitaidon MM-kilpailu syksyllä 2017 Abu Dhabissa. Ammatillista osaamistaan voi siis päästä haastamaan myös kansainvälisesti.


Hannele

Oman juttunsa löytäminen on polku elämän onnellisuuteen

”On tärkeää, että lapsi saa itse löytää oman juttunsa. Vain niin elämästä voi tulla onnellista.”

(Kari Uusikylä, Seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta http://www.vauva.fi/artikkeli/sina/vanhemmuus/kari_uusikyla_seiskan_todistus_ei_tarkoita_seiskan_lasta)

Kari Uusikylä on kasvatustieteen emeritusprofessori, joka meinasi itse aikoinaan jättää koulun kesken. Minä olen kasvatustieteen maisteri, joka aikoi jättää koulun kesken.

Muistan hyvin kirkkaana sen hetken, kun koulutaival alkoi. Jo ensimmäisen päivän jälkeen totesin kotona, etten halua mennä enää kouluun. Pidin koulua typeränä paikkana. Paikallaan istuminen tuntui hankalalta. Olisin halunnut tehdä ja liikkua koko ajan. Ihmettelin, miksi muut olivat innoissaan koulun alkamisesta.

Lukemaan opettelu oli vaikeaa, koska minua ei kiinnostanut. Paremmin sanottuna koko koulu ei kiinnostunut. En vain löytänyt omaa paikkaani koulussa. Vanhemmat yrittivät kannustaa minua parhaansa mukaan. Ehkä vanhempien kannustuksella oli osansa siinä, että suoriuduin peruskoulusta ja myöhemmin lukiosta keskivertoarvosanoin. Tein aina vain sen, mikä oli pakko. Vasta viimeisenä lukiovuotena kiinnostus opiskelua kohtaan heräsi. Aloin tiedostaa keinoja, joiden avulla oppiminen oli helpompaa. Vähitellen opiskelu tuntui mielekkäältä, koska taitojen kehittyessä koin onnistumisia.

Lukion lähestyessä loppua oli aika miettiä, mitä haluaisi tehdä isona. Haaveilin opettajan työstä, mutta ajattelin, ettei minulla ole mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. Olin saanut kuulla aikaisemmin, ettei minun kannata edes hakea yliopistoon, koska en ollut ”lukuihminen”. Lopulta päädyin hakemaan ammattikorkeakouluun. Hain opiskelemaan sosionomin ja rakennustekniikan opintoihin. Sosionomin opinnot kiinnostivat vain sen vuoksi, että tutkinto antoi pätevyyden lastentarhanopettajan tehtäviin. Rakennustekniikka kiinnosti, koska olin ollut jo pienestä pitäen kiinnostunut kaikesta rakentamisesta ja suunnittelusta.

Sosionomin pääsykokeissa minulle tuli olo, etteivät opinnot ole minun juttuni. Toivoin, etten pääse opiskelemaan. Onnekseni toiveeni toteutui. Osallistuin rakennustekniikan pääsykokeisiin jo ihan sen vuoksi, että halusin kokeilla, mihin osaamiseni riitti. Opiskelukaverini epäilivät, etten tule sinne pääsemään. En ollut opiskellut lukiossa pääsykokeissa tarvittavia aineita enempää kuin pakolliset kurssit. Pääsykokeet menivät hyvin ja sain opiskelupaikan.

Harkinnan jälkeen päätin siirtää rakennustekniikan opintoja ja pitää välivuoden. Halusin saada lisäaikaa. Opiskelin välivuoden avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä ja olin töissä. Vihdoin olin tilanteessa, jossa opiskelu vei mukanaan. Seuraavassa haussa hain opiskelemaan kasvatustieteitä ja sain opiskelupaikan. Opintojen alkaessa jännitin kovasti, miten selviän opinnoista. Yliopistossa opiskelu oli pääosin aika helppoa, vaikka muutaman kerran iski epätoivo ja epäilys omista kyvyistä. Kehityin jopa jonkinlaiseksi ”lukuihmiseksi”, mutta pärjäsin pitkälle hyvän muistini varassa.

Muutaman vuoden opiskelun jälkeen valmistuin erinomaisin arvosanoin kasvatustieteen maisteriksi. Sen jälkeen olen ollut työelämässä ja tehnyt erilaisia alan töitä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tehdä töitä, joista todella pidän. Olen monien vaiheiden kautta löytänyt oman juttuni. Saavuttanut sen, mikä tekee onnelliseksi. Kokemukseni myötä olen samaa mieltä Uusikylän kanssa siitä, että on tärkeää löytää se oma juttunsa. Ei pelkästään lapsen, vaan myös aikuisen.

Kertomukseni tarkoitus on rohkaista. En tarkoita, että kaikista pitäisi tulla maistereita. Haluan, että uskot itseesi ja omiin kykyihisi, vaikka muut niitä kyseenalaistaisivat. Kaikilla on mahdollisuutensa. Olet paljon muutakin kuin vain se seiskan oppilas. Koulumenestys ei mittaa sitä, mitkä mahdollisuudet sinulla on onnistua. Yritä parhaasi ja kokeile joskus rajojasi. Jos epäonnistut, kokeile uudestaan. Voit saavuttaa unelmasi vain, jos uskallat olla rohkea.

Miia

Elämän kohtuullistaminen

Jo vuosia on puhuttu downshiftaamisesta, elämän kohtuullistamisesta, leppoistamisesta tai höllentämisestä. Työelämän oravanpyörässä elämisen ja ainaisen suorittamisen sijasta on haluttu lisätä itse elämästä nauttimista. On haluttu rauhoittaa elämää vähentämällä työntekoa ja tarpeetonta kulutusta. Vähemmälläkin voi tulla toimeen ja vähempi suorittaminen riittää.

Downshiftaamisessa on kyse arvovalinnoista, joilla punnitaan, mitkä asiat todellisuudessa ovat elämässä tärkeitä, ja toimitaan niiden mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä ja hyvinvointi. Vähempi työn tekeminen jakaa työtä useammalle ja vähempi kulutus suojelee luontoa.

Moni tulee arvovalintojen eteen vasta uuvuttuaan ja sairastuttuaan liian kuormittavassa ja kiireisessä työssä. Sairauslomien aikana on mahdollista toipua, irrottautua ja katsoa kauempaa omaa elämää ja työtä sen osana. Useita harmittaa huomata, miten vähälle perhe, ystävät, harrastukset ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet. Työ on vienyt liikaa aikaa ja voimavaroja. Moni palaa työelämään tietoisempana siitä, millaiset tehtävät, työnkuvat ja työajat heille sopivat, missä he viihtyvät, mitä he osaavat, jaksavat ja haluavat tehdä. Entiseen noidankehään ei ole halua eikä tarvetta palata. Elämänarvot ovat muuttuneet. Höllentäminen voi myös parantaa työn tuloksia lisäämällä luovuutta.

Joskus haastava elämäntilanne johtaa samaan. Vaativa, kiireinen ja kuormittava työ on liikaa, kun voimavarat menevät elämänmuutoksista ja –haasteista selviytymiseen. Pienten lasten, sairaan lapsen tai omaisen hoitaminen voi mennä oman uran edelle. Kyse on inhimillisistä arvovalinnoista ja omasta jaksamisesta huolehtimisesta tinkimällä vähemmän arvokkaista asioista ja tekemisistä.

Määräaikaiset ja keikkatyöt, osa-aikatyö, palkaton vapaa, hoitovapaat, vuorotteluvapaa ja osa-aikaeläke mahdollistavat työnteon vähentämisen. Moni vaihtaa haastavan, vastuullisen ja tulospaineisen työn vähemmän vaativaan työhön omalla tai uudella alalla. Jotkut höllentävät vaihtamalla palkkatyön yrittäjyyteen, jossa voi toimia omaehtoisemmin.

Sari

Työssäkäyvän parhaat opintojen rahoitusmahdollisuudet

Tällä kertaa blogimme on videomuodossa! Panu kertoo työssäkäyvän opintojen rahoitusmahdollisuuksista tämän hetken tilanteessa.

Lisätietoja aikuiskoulutustuesta ja opintovapaasta työllisyysrahaston sivuilta ja vuorotteluvapaasta täältä. Tarkista tuen kesto ja saamisedellytykset, koska yksityiskohtia on muuttunut vuoden 2016 jälkeen.