Ihminen koneen ääressä

Palkinto hyvin tehdystä työstä oli aiemmin näkyvä ja välitön. Talon viljasta valmistettu leipä tai Mansikista lypsetty maito riittivät takaamaan työstä saatavan tyydytyksen ja samalla elannon. Elämä oli yksinkertaista ja elinpiirit pienet. Kaukomaista ei uskallettu edes haaveilla.

Nykyajan työ on käsitteenä muuttunut ajantakaisesta. Työ on jotain, josta maksetaan palkkaa. Sen tulokset eivät aina välity tekijälle. Välitön palaute ja onnistumisen kokemukset jäävät helposti saamatta. Työpäivän aikana on lähetetty ja vastaanotettu lukuisia sähköposteja, mutta muuta näyttöä päivän uurastuksesta ei ole saatavissa. Maailman toiselle puolelle lähteneisiin sähköposteihin odotetaan vastausta seuraavaan päivään. Istuminen puuduttaa. Oikea henkilö vastaamaan kysymyksiin onkin lomalla. Palaverit varsinaisen työn lomassa tuntuvat vievän luvattoman paljon aikaa. Työn tarkoitus hukkuu sähköpostivirtaan.

Tietotyötä tehdessä palaute on monesti vähäistä tai olematonta ja negatiivisesti painottunutta. Jos oma suunta tuntuu olevan hukassa, voi olla hyvä palauttaa mieleensä, mikä omassa työssä tai alan kentässä alun perin kiinnosti. Mikä synnytti motivaation silloin joskus aikanaan?

Näkymättömän työn saa näkyväksi liittämällä sen osaksi suurempaa kokonaisuutta. Ehkä lukuisat sähköpostit tai puuduttavilta tuntuneet palaverit edistivät meneillään ollutta projektia merkittävästi. Jos ne viivyttivät sitä, kenties sille oli syynsä. Ei ole väärin laittaa itselle sulkaa hattuun pienistä onnistumisista. Paperi on loistava omien ajatusten jatke. Piirrokset ja kirjaamiset paperille auttavat hahmottamaan, mitä on tehnyt ja missä on onnistunut. Aina yhden tehtävän valmiiksi saatuaan lista lyhenee.

Jos ennen olikin ruoho vihreämpää naapurin isännän pelloilla, niin nyt on naapurifirmassa hienommat laitteet ja toimivammat yhteydet. Koskaan ei ole hyvin, jos näin päättää.


Hannele

Lukiosta kohti tuntematonta

Lukion jälkeinen koulutus on monelle valmistuvalle suuren mietinnän paikka. Monesti lisäharkinta-ajaksi tarkoitetut kolme vuotta ovat hurahtaneet ohi eikä oma haaveiden ammatti ole vieläkään selvillä. Voi olla, että niin moni ala kiinnostaa, että valinta tuntuu mahdottomalta. Haastattelin teemaan liittyen Hetaa, toimintaterapeuttia ja psykologian opiskelijaa.

Lukiossa ollessaan Heta mietti jatko-opintomahdollisuuksia ja häntä kiinnostivat sekä psykologia että toimintaterapia. Kiinnostus molempia aloja kohtaan oli vahva. Heta päätti hakea molempiin ja tulikin valituksi toimintaterapian opiskelijaksi. Hän halusi kuitenkin pitää välivuoden ja opiskeli lukuvuoden verran psykologiaa kansanopistossa.

Toimintaterapian opinnot aloitettuaan ala tuntui omalta ja Heta opiskeli hyvillä mielin innoissaan uusista, mielenkiintoisista opinnoista. Myös AMK:n luokkamuotoisen opetuksen Heta koki siinä vaiheessa itselle sopivana. Harjoitteluita moniammatillisessa tiimissä tehdessään kiinnostus psykologiaa kohtaan kuitenkin palasi. Heta päätti vielä hakea opiskelemaan. Toisen opiskeluvuotensa aikana Heta järjesti opintonsa osittain etänä tehtäväksi ja keskittyi pääsykokeisiin valmistautumiseen. Epävarmuus oli tilanteessa vahvasti läsnä. Ajatukset siitä, että elämässä voi halutessaan aina keksiä jotain esteitä tai tekosyitä unelmien tielle ja ettei kaikkien tarvitse edetä opinnoissaan perinteisesti, auttoivat keskittymään olennaiseen. Heta ei hakuvaiheessa murehtinut opintojen järjestymisestä tai opintotuen riittävyydestä aiottua pidemmälle opiskeluajalle. Hän keskittyi vain valmistautumaan pääsykokeeseen.

Kova työskentely tuotti tulosta ja Heta tuli valituksi yliopistoon psykologian opiskelijaksi. Reilun vuoden verran hän opiskeli kahta tutkintoa yhtä aikaa. Aikatauluttaminen vaati itsellistä otetta. Kukaan toinen ei hallinnoinut opintojen järjestymistä vaan omannäköinen opiskelupolku oli muodostettava pitkälti itse. Onnekseen Heta sai suoritetun AMK-tutkinnon hyväksiluettua osaksi yliopisto-opintojaan, jolloin opiskeluaika yliopiston puolella lyheni. Tämä tarkoittaa myös opintotuen riittämistä juuri ja juuri opintojen ajalle.

Tällä hetkellä Heta on siis koulutukseltaan toimintaterapeutti ja tekee alan tuntitöitä. Samaan aikaan hän opiskelee psykologiaa ja on aloittamassa graduaan työpsykologian sektorilta. Alat liittyvät läheisesti toisiinsa. Heta kertookin alojen käyvän ikään kuin vuoropuhelua keskenään. Hän arvostaa kumpaakin koulutusta sekä alaa ja näkeekin ehkä joku päivä itsensä työskentelemässä yrittäjänä yhdistäen kumpaakin osaamistaan. Jo nyt Heta on huomannut, että työelämässä arvostetaan laaja-alaista osaamista.

Heta tiivistää hyvin oman polkunsa: ”Pitää uskaltaa tehdä omannäköisiä ratkaisuja.”.


Hannele

Yrittäjäksi kasvamisesta

Aamutelkkarissa oli toukokuun lopussa vierailulla kaksi pikkuyrittäjää. Kaksi reipasta lasta, vaalea lettipäinen tyttö ja tummatukkainen poika. He kertoivat itse projektista, jossa koulussa opetellaan yrittäjyyttä. Nämä lapset esiintyvät uudessa tv-ohjelmassa, jossa on mukana ravintola-alan ketju. Tyttö kertoi, kuinka hän oli aloittanut tämän ison firman johtajalle koulussa opettelemansa ”hissipuheen”.  Silloin kaikki muut hiljenivät, niin kiinnostava oli tytön puhe!  Tässä hankkeessa lapset ovat mm. luoneet tälle ravintola-ketjulle lasten menun. Toimittaja kysyi lapsilta, että ”laitoitteko te kaikki siihen listaan oman lempiannoksenne?”. Tähän tomera poika vastasi:” No ei tietenkään! Eihän se olisi mitään uutta!”

Pikkuyrittäjät on alakouluille suunnattu, opettajien vetämä ohjelma, jossa lapset perustavat omat Pikkuyrityksensä. Ohjelmassa tutustutaan tekemällä oppien työelämätaitoihin, taloudenhallintaan ja yrittäjämäiseen asenteeseen.  Lapset tutustuvat omiin vahvuuksiinsa ja kehittävät ja tuotteistavat omia ideoitaan. Ja samalla opettelevat ryhmätyötaitoja.  Ohjelman motto on ”Mitä tahansa voi saavuttaa kunhan vain yrittää!”. www.pikkuyrittajat.fi

Yrittäjyyteen voi kasvaa ja yrittäjyyttä voi oppia. Toisilla tämänlainen asenne on jo lapsena, jotkut ehkä saavat yrittäjyyden jo äidinmaidossa. Yrittäjyyteen aikaisemmin liittyneet ennakkoluulot ovat vähentyneet.

Nykyinen puolisoni on yrittäjä. Hän on kertonut olleensa jo pienestä pitäen yrittäjähenkinen.  Hän tarttui kansakoulussa opettajan vinkkiin ja tilasi postimyynnistä joulukortteja myytäväksi. Hän möi kortteja joinakin vuosina ennen joulua naapureilleen – pieni poika polki hurjaa vauhtia maalaiskylän sorateillä polkupyörällään talosta taloon. Hän on kertonut, kuinka halu saada kortteja myydyksi voitti hänen arkuutensa. Hän meni pelosta huolimatta myymään kortteja vanhalle tädille, joka jostain syystä eleli maalaistalon peräkammarissa, lepäämässä isossa pylvässängyssä hämärässä huoneessa. Poika asteli peräkamarin ovelle. Täti huikkasi sängystään: ”Kuka siellä, mitä asiaa?”. Kun hän oli kertonut tulleensa myymään joulukortteja, täti oli pyytänyt häntä lähemmäksi.  Ja oli ostanut häneltä muutaman joulukortin, kuten jatkossakin, seuraavina vuosina.

Yrittäjyyskoulutus alkoi kehittyä Suomessa 1990-luvun laman seurauksena. Vuonna 1992 Opetushallitus asetti Yrittäjyyden neuvottelukunnan; yrittäjyys otettiin paremmin huomioon peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmissa. EU on vaikuttanut asiaan; Euroopan komissio on määritellyt aloitteellisuuden ja yrittäjyyden yhdeksi elinikäisen oppimisen liittyvästä avaintaidosta, joka kaikilla EU-kansalaisilla tulisi olla.

GEM-tutkimuksen mukaan uusien yritysten perustamisaktiivisuus on Suomessa kasvanut viime vuodesta. Yritysten perustamisaktiivisuus on lisääntynyt etenkin alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Lähes viidennes nuorista kertoo harkitsevansa yrityksen perustamista seuraavan kolmen vuoden aikana.

(GEM eli Global Entrepreuneurship Monitor-tutkimuksen Suomen osuus on laadittu Turun yliopistossa. Siinä tutkitaan ja raportoidaan väestötasolla yrittäjyyttä sekä kansallisesti ja kansainvälisesti yrittäjyysaktiivisuutta vuosittain).

Elise

Valinnan vapaus ja vaikeus

Lukioissa on käynnistymässä kokeiluja, joissa laajennetaan suuresti oppilaiden valinnan vapauksia. Saa entistä enemmän opiskella vain niitä aineita, mitä haluaa. Se motivoi ja innostaa. Hyvällä mielellä ja kiinnostuneena oppii paremmin. Arvosanat nousevat. On helppo valita tuttua ja turvallista, sellaista, missä tietää olevansa hyvä. Moni ei edes tutustu haastavalta tuntuviin, vieraampiin asioihin ja tekemisiin. Silloin jää huomaamatta uusia mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joita kehittämällä osaaminen monipuolistuisi. Niinpä osaaminen voi jäädä kapea-alaiseksi.

Valintoja tehdessä olisi tärkeä tietää, missä määrin työelämässä tarvitaan kapea-alaisia täsmäosaajia nyt ja tulevaisuudessa. Entä laaja-alaisia moniosaajia? Luovuus ja innovaatiot syntyvät yllättävistä yhdistelmistä. Kouluja ei käydä vain työelämää varten. Muilla elämänalueilla voivat olla hyödyksi erilaiset tiedot, taidot, näkemykset ja ymmärrys.

Jos on valinnut suppean ainevalikoiman, jatko-opintomahdollisuudet kapeutuvat. Opintojen alkaminen viivästyy, jos joutuu lukion jälkeen opiskelemaan puuttuvia aineita. Silloin moni harmittelee, ettei ottanut lukiossa kursseja, joiden oppimääriin pääsykokeet perustuvat. Aina ei 16-vuotiaana vielä tiedä, mihin opintoihin ja ammattiin lukion jälkeen tähtää. Moni valitsee samaa kuin kaverit.

Myös aikuisena ammattia vaihtaessa voi huomata, ettei pääsekään hakemaan haluamalleen alalle, kun lukioaikana ei tullut opiskeltua vaikkapa kemiaa tai biologiaa. Puuttuvien aineiden opiskelu omatoimisesti tai aikuislukiossa vie aikaa ja siirtää uuden alan opintojen alkamista. Hankaluutta lisää, jos jatko-opintoihin valittaessa edellytetään kyseisistä aineista vielä ylioppilaskirjoitustuloskin.

Valinnan vapaus on hyvä asia niin kauan, kun valinnoista ei seuraa umpikujia tai hidasteita jatko-opintoihin hakeutumista ajatellen. Valinnan vapaus on hyvä asia, kunhan se ei johda liian kapeaan yleissivistykseen ja osaamiseen. Työ on osa elämää ja ammatinvalintaan liittyvät arvot osa elämänarvojen muuttuvaa kokonaisuutta.

Sari