Istuuko takkini?

Elämä ei pysähdy.  Lifestyle-ohjelmat ovat ajan kuva. Elämää pyritään kohentamaan monin tavoin. Televisio-ohjelmissa ei enää tyydytä pelkästään kokkailemaan ja sisustamaan, nyt muokataan ihmistä. Laihdutetaan, treenataan, pukeudutaan ja nuorrutaan. Oma elämä annetaan ison ihmisjoukon arvioitavaksi. Myös omia ideoita halutaan arvioitavan raadin edessä. Raati voi innostua rahoittamaan liikeideaasi.  Taitojen ja taiteellisten kykyjen etsintää on harrastettu jo antiikin aikoina, niin nytkin. Ohjelmissa etsitään täydellistä kumppania, treffailut voivat tapahtua pukeissa tai ilman vaatteita, paratiisisaarella, viidakossa tai tavataan puoliso vasta alttarilla. Unelmien poikamiestä tai sinkkutyttöä havittelevat laitetaan kilpailemaan keskenään siitä, kuka valloittaa kohteen sydämen. Jo vanha ohjelmaformaatti on valita uusia työntekijöitä laittamalla ehdokkaat kilpailemaan keskenään. Olen odottanut, milloin trendiksi tulisi valita ammatti ja ura julkisesti – vaikka taitaa sekin olla jo ohjelmistossa!

Mitä näissä ohjelmissa tavoitellaan? Halutaanko suurien katsojalukujen lisäksi auttaa ohjelmiin valittuja ihmisiä? On tunnettua, että jos taitojasi ja ideoitasi pidetään hyvinä tai jopa ihaillaan, koet tyytyväisyyttä ja itsetuntosi kohenee. Ihmisen olemuksen muokkaamisessa voidaan saavuttaa parhaana tuloksena samalla itsetunnon kohentuminen. Kaikkein tuhoisin on asetelma, jossa koko ihmisen persoona kyseenalaistetaan tai ihminen kokee, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.

Uravalintaa voi verrata takkiostoksilla oloon. Haluat saada uuden takin – menet kauppaan, etsit, et löydä mieleistäsi. Menet toiseen kauppaan. Jatkat etsintää seuraavana päivänä, löydät hyvän. Mutta takki onkin kallis, ylittää budjettisi. Haluat silti tuon takin. Et jää odottamaan alennusmyyntiä. Sinulle sopivaa kokoa ei ainakaan alennusmyynnissä enää olisi. Pirautat kaverille, tämä kannustaa sinua ostamaan takin. Pyydät myyjää makutuomariksi. Hänkin pitää takkia sinulle sopivana. Etkö saisi arvostaa itseäsi ja ostaa sellaista takkia, jossa viihdyt?

Mitä tarkoittaa täydellisen ammatin ja uran tavoittelu? Voi käydä niin, että jos valitsee ja valitsee, käy kuin entisen miehen - ”luu jää valitsijan kouraan”.  Tilaisuus menee ohi. Päätöksiä pitää tehdä, kun aika on kypsä ja otollinen. Täydellisyyttä voi tavoitella takkiostoksilla, mutta parin tai ammatin valinnassa tuo tavoite on haastava, jopa mahdoton.

Kokemuksen karttuessa ihminen yleensä alkaa arvostaa enemmän sisällöllisiä seikkoja. Hyvin voi ymmärtää, ettei ammatin tai uran valintaa kannata tehdä tv-ohjelman perusteella. Mutta joistakin asioista voi ottaa vinkkejä. Nuorempana pidin sarjasta Ally McBeal. Cage&Fish -lakiasiaintoimistossa sattui ja tapahtui, itsetuntoa kohennettiin peilaamalla ja tanssimalla peilin edessä ja kaikki meni lopulta ”coolisti”, oli hoidettava tapaus millainen hyvänsä. Sarjan tunnussävelmä ”Searching my soul” kertoo sarjan idean pähkinänkuoressa.

Se, mitä odottaa, se monesti myös toteutuu.  Jos uskallat asettaa itsellesi kohtuullisia tavoitteita, sellaisia, jotka eivät ole sinulle liian vaatimattomia tai liian kunnianhimoisia, voit onnistua paremmin. Omat arvostukset vaikuttavat valintoihisi – on hyvä miettiä, millainen olet. Takinvalintakin kertoo sinusta jotain - valitsetko perinteisen vai modernin, klassisen ja pitkäikäisen vai haluatko nopeasti vaihtaa tämän jälkeen uuteen takkiin. Teetkö ratkaisun itsenäisesti vai tarvitsetko makutuomaria? Makutuomaria voi toki käyttää, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Uraohjaus voi toimia makutuomarin lailla. Uraohjauspsykologi ei tee päätöstä puolestasi, mutta hän voi pohtia kanssasi, miltä tämä ura sinun kohdallasi näyttäisi – nyt ja myöhemmin. Voihan olla, että juuri sinulle istuu ammatti kuin ammatti tosi hyvin. Mutta vain sinä tiedät, miltä ajatus ammatista ja urasta tuntuu. Kuten takin, myös ammatin ja uran pitää tuntua sinusta hyvältä. Valitse siis se sinulle sopivin!

Ajatus päivien alkaessa jo pidentyä

Yrittäjän alkutaipaleella…

Astun sisään viihtyisään liiketilaan, jonka ulkoikkunan alla on pieni tuoli ja lyhty. Tämä on Villa Varvas, jalkahoitola, joka syntyi yrittäjä Marja Niukkasen unelmista. Tätä ennen hän toimi kenkämyyjänä, joten jalkojen hyvinvointi on ollut jo aiemmin osa hänen ammattinsa keskeistä sisältöä. Ehtiväisellä naisella on pohjalla kosmetologin tutkinto, johon kuuluu osana jalkahoidot. Tämän lisäksi hänellä on jalkahoitajan ammattitutkinto vuodelta 2015. Marja, kertoisitko tarkemmin, miten haaveet johtivat omaan liikkeeseen?

- Olen jo nuorena tyttönä ilmoittanut tahtovani yrittäjäksi, 16-vuotiaana lähdin työelämään suoraan koulun penkiltä ilman mitään ammatillista tutkintoa. Olin kolme vuotta suklaatehtaan palveluksessa, jonka jälkeen opiskelin kosmetologin perustutkinnon v.1995. Kotiäitinä ehdin viettää aikaa kolmen pojan kanssa vv. 1996–2004, jolloin kävin satunnaisesti keikkatöissä. Kotiäitiyden jälkeen opiskelin keittiöalaa, mietteet oman kahvilan perustamisessa. Lasten kuitenkin ollessa ala-kouluikäisiä, en halunnut sitoa itseäni vaativiin työnkuviin. Kaikkien kiemuroiden jälkeen työskentelin useamman vuoden merkkivaatteiden parissa asiakaspalvelutehtävissä, joista siirryin oman äidin vakavan sairastumisen aikana kenkäliikkeeseen myyjän tehtäviin. Huomasin nopeasti kosmetologin jalkojenhoito-koulutuksesta olevan hyötyä kenkien myyntityössä; aloin myös huomioida miten asiakkaiden jaloissa oli paljon ongelmia. Tutkin Lahden alueen jalkojenhoitopalveluita ja niiden tuottajia: alueella on paljon kosmetologeja, mutta jalkaterveyden tuottajia suhteessa väkilukuun on todella vähän. Alan näkymät tulevaisuuteen ovat siis valoisat, ihmisten ikääntyminen ja elinikäennuste lupaavat myös asiakkaita riittävästi. Äitini menehtyi keväällä 2014, ja hänen rinnallaan pitkän ja raskaan saattojakson aikana ajatukset kääntyivät myös väistämättä omaankin tulevaisuuteen. Tuli tunne, että nyt tai ei koskaan. Olin valmis tekemään muutoksen ja tarttumaan oman haaveeni ja unelmani toteuttamiseen. Aloitin 42-vuotiaana opinnot Tampereella 09/2014, päämääränä yrittäjyys ja oma jalkahoitola.

Monet asiakkaani harkitsevat yrittäjyyttä, jos palkkatyötä ei vain ota löytyäkseen. Entä sinä? Oliko yrittäjyys varavaihtoehto, vai ensisijainen toive?

- Kuten jo aiemmin mainitsin, minulle yrittäjyys on ollut aina ensisijainen toive. Kaikki mitä olen sitä ennen tehnyt, on kerryttänyt minulle taitoa ja osaamista nykyiseen alaani. Ihminen voi kehittää itseään opiskelemalla teoriaa tai opiskella käytännön kautta, siksi koskaan mitä teet työksesi ei ole turhaa tai ettei veisi sinua elämässä eteenpäin. Olen aina halunnut tarttua kokemuksiin ja työhön oppiakseni jotakin uutta.

Mistä lähdit liikkeelle? Mikä oli ensimmäinen käytännön askel, jonka otit Villa Varvasta perustaessasi?

- Päätös lähteä suorittamaan tarvittava koulutus, jalkojenhoidon ammattitutkinto, ja liiketoimintasuunnitelma. Alueen palvelun tarpeen kartoitus sekä kilpailija-analyysi.

Mistä tuo nimi muuten on peräisin? Oliko se sinulla mielessä alusta alkaen? Liittyykö siihen jokin tarina?

- Halusin nimen olevan suomalainen ja erottuva, nimi joka jää mieleen. Olin katsellut pientä mökkiä johon ajattelin ensin hoitolan perustaa, siihen sopi hyvin sana Villa ja koska siellä olisi hoidettu varpaita ja jalkoja, sana Varvas tuli heti mieleen Villa Varvas. Ihan loistava yhdistelmä, ja suuhun sopiva. Nimi on herättänyt paljon positiivista palautetta, oikein onnistunut jalkahoitolan nimi. Sijainti toki muuttui matkan varrella katutason liiketilaksi historiallisen funkkistalon kivijalkaan, mutta kaupunki-villa sopi edelleen liikeideaani.

Mitä kaikkea vielä tarvittiin ennen kuin liikkeesi avasi ovensa?

- Kynää ja paperia, ranskalaisia viivoja ja pitkä lista asioita. Ammattitutkinto, liikeidea ja liiketoiminta-suunnitelma. Liiketila ja siihen liittyvät neuvottelut vuokrasopimuksesta, remontista ja sen kuluista. Lupa-asiat rakennustarkastuksen ja terveysviranomaisen kanssa sekä palotarkastus. Yrityksen rekisteröinti ja verorekisteriin merkitseminen. Neuvottelut rahoituslaitoksen ja Finnveran kanssa. Yhteistyö uusyrityskeskus Ladecin ja TE-toimiston kanssa. Toiminnan aloittamiseen tarvittava kalusto ja sisustus suunnitteluineen. Sähköiset palvelimet, nettisivut, graafinen ilme, kassajärjestelmät. Sopimukset eri tavarantoimittajien ja maahantuojien kanssa. Vakuutukset ja sopimus kirjanpitäjän kanssa. Asioita oli siis melkoinen määrä tehtäväksi, mutta sitä varten on olemassa tahoja, jotka neuvovat ja auttavat tulevaa yrittäjää eteenpäin. Jotta itse voi keskittyä omaan ydinosaamiseen ja liikeidean toteuttamiseen, on hyvä käyttää omien alojen asiantuntijoita hyödykseen ja tehdä yhteistyötä. Monesti maksat joistakin palveluista, mutta miten nopeasti raha tulee sinulle takaisin kun olet tehnyt alussa jo oikean päätöksen?

Yrittäjiksi aikovia varoitellaan riskeistä ja neuvotaan varautumaan suureen työmäärään ja pieniin ansioihin ainakin alkuvaiheessa. Oletko samaa mieltä?

- Se on varmasti totta. Kun sinulla on vahva visio ja olet tehnyt hyvän pohjatyön, on alkuun pääseminen huomattavasti nopeampaa. Työmäärä on kyllä iso ja siihen on panostettava, mikäli haluat yrityksen menestyvän. Mitä olisit valmis tekemään, jos tiedät sataprosenttisesti ettet voi epäonnistua? Siihen ajatukseen olen itse aina luottanut ja saanut tsemppiä. Ansiot minulla olivat matalat ennen yrittäjyyttä, mutta totta on myös se ettei yrityksellä ole alussa varaa maksaa yrittäjälle mitään suuria tuloja. Meillä on perheessä toinen aikuinen, joka tuo ansioita talouteemme, ja laskimme tarkkaan millä minimiansioilla voimme tulla toimeen yrityksen alkutaipaleella. Päämääränä on tietysti menestyvä ja kannattava liiketoiminta.

Nyt sinulla on puolisen vuotta toimintaa takana. Onko tämä ollut sellaista kuin odotit? Yllättikö jokin?

- Kyllä, olen ollut päivittäin onnellinen tekemästäni päätöksestä ja tunnen olevani onnellinen ihminen. Asiakkaita on käynyt ja tunnettuus on kasvanut hyvää vauhtia. Ihania uusia tuttavuuksia ja ihmisiä olen kohdannut päivittäin. Villa Varvas on hyvinvoinnin keskus myös itselleni. Mitään suurempia yllätyksiä en ole vielä kohdannut. Asiakashankinta ja markkinointi ovat kyllä asioita joihin kannattaa panostaa ja laatia suunnitelma pidemmälle ajalle. Mistä ja miten saat ihmiset tulemaan yritykseesi? Jos et markkinoi, kukaan ei tiedä sinun olevan olemassa, vaikka ideasi olisi kuinka hyvä tahansa.

Joko sinulla on seuraava askel mielessäsi – vai onko se salaisuus?

- Ilman muuta, tulevaisuutta kohti mennään. Keväällä yritän mahdollistaa toiminnan toiselle jalkahoitajalle hoitolan tiloissa. Toimintasuunnitelmaani kuuluu myös laajentaa ja rakentaa Villa Varpaasta jalkojen terveyttä ja hyvinvointia tuottava ketju. Ensin tietysti keskitytään yhden toimipisteen toiminnan kannattavuuteen, mutta katse tiukasti kasvussa. Laadukas palvelu ja jalkahoitotyö ovat kuitenkin tärkein päämäärä ja tavoite lähitulevaisuudessa ja joka päivä.

Jos tulevaisuuden Suomi olisi aloittavien yrittäjien paratiisi, mikä olisi toisin kuin nyt? Onko sinulla terveisiä tahoille, jotka pyrkivät edistämään yrittäjyyttä? Tai tavallisille kadun tallaajille? Yrittäjyyttä harkitseville?

- Verotus! Pienyrittäjä joutuu jo koville heti alkumetreistä, jotenkin siihen toivoisi jotakin kannustusta ja aloittavan yrittäjän starttia. Kuluttajana itse mietin nykyään eettisiä arvoja: mistä palveluita ja tavaroita ostan, onko tuote kotimainen tai mihin palvelun ostamisesta maksettu raha menee? Kannatan paljon paikallisten yritysten toimintaa ja käytän paljon oman alueen osaajien ammattitaitoa. Kuluttaja kuitenkin on se kuningas, joka määrää kenen pussiin raha putoaa. Haluan arvostaa suomalaista työtä ja osaamista mitä meillä täällä on. Yrittäjäksi ryhtyvää kannustan tekemään perusteellisen pohjatyön ja ottamaan selvää asioista; käyttämään aikaa ja vaivaa oman liiketoiminnan aloittamiseen. Uskoa tarttua omiin unelmiin ja tahtoa niiden toteuttamiseen – kukaan ei tee mitään puolestasi, olet itse se joka yrityksesi menestymisen määrittää. Ja käytä yhteistyöhön oman alansa osaajia, on niin paljon helpompaa, kun saat keskittyä omaan ydinosaamiseesi. Rohkeutta ja Tervettä Järkeä!

Kiitos tarinasi kertomisesta, Marja! Onnea ja menestystä urallasi!

- Satu -

How I made it in Belgium – Työssä Belgiassa

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES SuomiFacebook -sivulla.

Kun Suomen työnhaut eivät tuottaneet tulosta päätti Mika 25-vuotiaana lähteä Belgiaan työnhakuun. Häntä oli aina kiinnostanut työskentely ulkomailla ja unelmana oli työskennellä IT-alalla järjestelmävalvojan tehtävissä. 

Mikä innosti lähtemään? - Työskentely ulkomailla on aina kiinnostanut minua. Euroopan työmarkkinat vaikuttivat myös sisältävän enemmän mahdollisuuksia minulle – etenkin IT-alalla. Tosin työelämä ei ollut ainoa asia joka houkutteli lähtemään, vaan myös tyttöystäväni joka oli Belgiasta kotoisin.

Milloin homma rupesi toimimaan? - Lähdin Suomesta EURESin kautta aluksi kolmen kuukauden työnhakumatkalle Belgiaan. Kuukauden työnhaun jälkeen pääsin hollanninkielen koulutukseen. Hommat lähtivät pyörimään, kun opin miten paikalliset työmarkkinat toimivat. Laitoin aika moneen paikkaan CV:ni työnhakua varten, esimerkiksi Stepstone, Monster ja muutamaan muuhun paikalliseen henkilöstön rekrytointiyritykseen. Huomasin aika pian, että mitä enemmän oli hakuja päällä yrityksissä, jotka etsivät työvoimaa sitä paremmat mahdollisuudet oli löytää töitä. Ei mennyt kauaakaan, kun kyselyjä alkoi tulla puhelimitse ja sähköpostitse.

Miten sait työpaikan? - Ehdin olla kielikurssilla muutaman kuukauden, kun sain töitä. Ensimmäinen työpaikkani oli IT-alan puhelinpalvelua Suomeen. Tästä tehtävästä sain hyvin jalansijaa paikallisilla työmarkkinoilla. Nykyiseen työpaikkaani hain jälleen henkilöstörekrytointiyritysten kautta. Belgiassa tuntuu olevan suosiossa kaksiosaiset haastattelut, joten kävin ensin työhaastattelussa, jossa kysyttiin tarkentavia kysymyksiä minusta henkilönä sekä ammattitaidostani. Viikon kuluttua sain kutsun toiseen, ns. tekniseen osaamiseen liittyvään haastatteluun. Sain töitä ja olen nyt työskennellyt samassa yhtiössä jo kolme vuotta. Työ on mielenkiintoista ja uusia haasteita riittää.

Miten järjestelit muuton? - Muutto minun osaltani oli melko helppo, koska mukanani tuli vain noin matkalaukullinen tavaraa Suomesta. Muutin yhteen Belgialaisen tyttöystäväni kanssa. Muuttoon liittyi paljon erilaisia paperitöitä, kuten rekisteröitymistä maahan, verottajalle jne. Varsinkin ensi alkuun tuntui, että paperiasiat Belgiassa, Flaanderin puolella on varsin monimutkaisia ja niihin tuntui joskus usko menevän. Minulla oli kuitenkin paikallista kieltä puhuvia henkilöitä apuna, joten kaikki saatiin selvitettyä.

Mitä esteitä ylitit? - Olen oppinut paljon Belgialaisesta kulttuurista, joka on paikka paikoin hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Olen myös opetellut uuden kielen. Nykyisessä työssäni pärjään englannilla, mutta hollannin kieli on hyvä osata. Ranskankielen osaaminen olisi plussaa ja tähän aion panostaa vielä tulevaisuudessa.

Miten sopeuduit uuteen työhön? - Sopeutuminen vaati kyllä jonkin aikaa, koska kyseessä oli erilainen työkulttuuri, kuin Suomessa. Nyt olen jo niin tottunut, etten enää erota erilaisuutta. Jotkut sosiaaliset tilanteet piti oppia ”vähän kantapään kautta”.

Mitä neuvoja antaisit harkitsijoille? - Kannattaa selvittää paperiasiat etukäteen myös Belgian päästä. Työnhaku helpottuu kummasti, kun on paikallinen henkilöllisyyskortti käytössä. Jos työskentely Belgiassa kiinnostaa niin ei sitä kannata liian kauaa miettiä. Tuumasta toimeen vaan!

Tekisitkö kaiken uudelleen? - Ehkäpä, varsinkin, kun nyt tiedän paremmin miten edetä.

Mikä on Belgiassa parasta? - Ruoka ja kulttuuri. Olen myös päässyt tekemään Belgiassa unelmatyötäni, johon minulla ei pätkätöitä lukuun ottamatta ollut mahdollisuutta Suomessa. 

Millä tavalla yliopisto-opiskelu eroaa lukio-opiskelusta?

”Kurssit ovat kymmenen kertaa laajempia, mutta eivät kymmenen kertaa vaikeampia.”

Haastattelen tässä jutussa viidettä vuotta kauppatieteen maisteriksi opiskelevaa nuorta miestä.

Mikä sai sinut hakemaan yliopistoon ja kauppatieteitä opiskelemaan?
Äiti on opiskellut yliopistossa ja ajattelin, että minäkin pärjään siellä. Pärjäsin kohtuullisesti lukiossakin. Ajattelin, että jos pääsen yliopistoon, niin menen sinne. Onhan se vaativampi kuin ammattikorkeakoulu. Maisteritutkinto on minusta työnhaussa arvokkaampi kuin ammattikorkeakoulututkinto, kun ei ole vielä muuta kokemusta. Ajattelin, että kauppatiede on laaja-alaista, alalla on paljon ja monia erilaisia työmahdollisuuksia ja luullakseni hyvä palkkakin. Minulla ei ollut alan suhteen täsmällisempää toivetta.

Moni ajattelee, että yliopistoon ja kauppatieteisiin on vaikea päästä. Mitä mieltä sinä olet?
Pääsykokeeseen piti lukea monta kirjaa. Lukiossa kurssia kohti oli yksi kirja. Oli se aika shokki. Joka päivä yo-kirjoitusten päätyttyä luin jonkin aikaa, en pitkään, ehkä tunnin päivässä suunnilleen. Kannattaa selvittää, montako ainetta ylioppilastuloksista pisteytetään. Kirjoitin vain neljä ainetta, kun viisi ainetta olisi tarvittu. Pääsin pelkällä pääsykoetuloksella. Pääsy on vaikeinta. Yliopistossa opiskelu ei ole niin vaikeaa.

Yliopistossa voi pärjätä, vaikka keskiarvo olisi vähän vaille 7.5, kun oppii tekemään enemmän ja eri tavalla kuin lukiossa. Parhaista aineistani englannista ja lyhyestä matematiikasta on ollut hyötyä. Kirjoitin niistä laudaturin ja eximian. Puolet aineistoista on ollut englanniksi ja kauppatieteissä on paljon matemaattisia kursseja.  Lukiosta yliopistoon on iso loikka, mutta ei ylitsepääsemätön. Kurssit ovat kymmenen kertaa laajempia, mutta eivät kymmenen kertaa vaikeampia, vaikka jonkin verran vaikeampia ovatkin.

Millaista yliopisto-opiskelu on ja yllättivätkö opinnot joltakin osin? 
Luulin, että yliopistossa olisi ollut vaikeampaa kuin on ollut. Joutuu lukemaan paljon enemmän kuin lukiossa, mutta ei ole liian vaikeaa. Joillakin kursseilla riittää pelkät luentodiat. Kukaan ei ole tukemassa eikä ole lukujärjestystä. Tunteja, joilla on käytävä, on tosi vähän, vaikka suorittaa normaalivauhtia. Esimerkiksi tänä syksynä lähiopetuksen määrä on vaihdellut 6:sta 25 tuntiin viikossa. Itsenäisesti pitää huolehtia, että oppii. Luentojen lisäksi tai sijasta pitää lukea luento- ja verkkoaineistoja.

Yllätti, miten paljon on isoja laajoja ryhmätöitä. Yleensä niissä vaaditaan tekemään 10 sivun ryhmätyö ja puolen tunnin esitys. Lukiossa riitti yksi sivu. Ryhmätöissä oppii esiintymään ja tekemään muiden kanssa isompia töitä, mikä on hyödyksi työelämässä.

Myös oppimispäiväkirjat ovat erilaista kuin lukiossa. Niissä pohditaan omaa osaamista, oppimista ja asioita, joita on oppinut. Suurin osa kursseista arvostellaan niin, että puolet arvosanasta tulee ryhmätyöstä ja puolet oppimispäiväkirjasta. Oppimispäiväkirjat ovat vapaampia. Niissä ei tarvitse olla lähteitä, vaan oman oppimisen ja opitun asian reflektointi riittää.

Sekin yllätti, että professoreilla ja muilla yliopisto-opettajilla ei välttämättä ole pedagogista koulutusta lainkaan. Jotkut heistä esittävät asiat välillä liian teoreettisesti ja sivuseikkoihin liikaa keskittyen. On vaikea oppia monisteista, joissa selkeitäkin asioita on esitetty monimutkaisesti. Jotkut heistä opettavat hyvin ja heidän aineistoistaankin oppii hyvin. Matematiikassa on joskus ongelmana, että asiat vaikuttavat tosi monimutkaisilta, vaikka eivät oikeasti ole.

Oma vastuu korostuu siinä, että on itse oivallettava, missä kannattaa olla paikalla ja missä ei. Esimerkiksi matematiikan tunnit kannattaa olla paikalla. Yksin aineistoista opetteleminen on vaikeampaa.

Miten kuvaisit lähiopetuksen ja verkko-opintojen osuutta? Entä miten paljon opinnoissa on luettavaa ja kuinka haastavaa luettava on?

Lukioaikana emme tehneet verkossa mitään. Yliopistossa jotkut kurssit tehdään kokonaan verkossa. Verkossa on myös ohjeet, kuinka kurssien kirjoitelmat tehdään. Tehtävät palautetaan verkkoympäristöön ja kaikki aineistot ovat verkossa, paitsi kurssikirjat. Pari verkkotenttiäkin on ollut.

Luettavaa on enemmän, kaksin-kolminkertaisesti lukioon verrattuna ja asiat ovat monimutkaisempia. Tutkimuksiin liittyvä aineisto on usein vaikeaa. Silti niitä tarvitsee hyödyntää tosi paljon joillakin kursseilla.

Tentit ovat vaativampia kuin lukiokokeet. Pelkkä tunneilla läsnäolo ei riitä, vaan pitää lukea aineistoja. Olen parantanut opiskelutekniikkaa, mutta en pänttää hirveästi ja pärjään kuitenkin ok. Jotkut kurssit ovat tosi vaikeita eikä niitä meinaa saada läpi, vaikka on valmistautunut hyvin. On toki henkilökohtaista, kuinka helppoa tai vaikeaa oppiminen on. Lukiossa kokeet menivät läpi, jos oli vähänkin valmistautunut.

Itsenäinen työskentely on vaativaa. Kannattaa keskustella kaverien kanssa ja miettiä porukalla. Joku aina ymmärtää ja auttaa muitakin eteenpäin.

Minkälaista kielitaitoa yliopistossa tarvitaan?
Kandidaattiopinnoissakin oli englannin kielisiä kursseja ja maisteriopinnoissa kurssikirjat ovat englanniksi. Englannin kielen taitoa kyllä tarvitaan ja aiheet ovat monimutkaisia. Monilla kursseilla ei ole ollenkaan aineistoa suomeksi. Esityksiäkin on pidettävä myös englanniksi. Tutkielmia ja kurssitöitä tehdessä kaikki tieteelliset artikkelit ovat englanniksi.

Pakollisiin kursseihin kuuluu myös ruotsi. Lukion viitosen ruotsilla pääsee läpi, kun panostaa yliopistossa kunnolla ruotsin oppimiseen.

Miltä tuntui muuttaa pois kotoa? 
Muutto kotoa pois oli helppoa. Pitää vaan huolehtia omat asiat, siivota tai elää sotkussa, tehdä ruokaa, pestä pyykit. Opiskelijarientoja on paljon tarjolla. Jos haluaa, niin tekemistä riittää: illanviettoja, urheilua ja ylioppilaskunnan hallitustoimintaa.

Millä tavalla lukio-opiskelu valmisti yliopisto-opiskeluun? Mitä lukiossa muuttaisit? Entä yliopistossa?
Lukiossa huomaa, tykkääkö opiskelusta niin paljon, että haluaa jatkaa yliopistossa. Lukiossa kannattaisi painottaa enemmän opiskelemaan opettelua eikä pelkkiä aineita. Luin tosi vähän lukiossa. Yliopistossa tutorit ja opintoneuvojat saisivat ottaa enemmän kontaktia uusiin opiskelijoihin ja neuvoa ja opastaa, miten toimia ja aloittaa opinnot.

Millaiseen työhön haluaisit päästä valmistuttuasi maisteriksi? 
Haluan asiantuntijahommiin, kaupallisen alan töihin toteuttamaan ja soveltamaan teoriaa, mitä olen oppinut. Olisi turha opiskella yliopistossa, jos haluaisin suorittavaan työhön.

Sari