Mistä löydän tukea työnhakuun?

Monet luulevat, että työnhaku on hyvin yksinkertaista, mutta pelästyvätkin, kun karu todellisuus sen monimutkaisuudesta ilmenee heille. Tässä maailman tilanteessa paikkoja on vähän tarjolla ja hakijoita on taas pilvin pimein. Satojen lähetettyjen hakemusten jälkeen voi tuloksena olla nolla haastattelua. Miten tässä tilanteessa toimia? Moni voi luulla, että on täysin nolla, eikä hänestä ole mihinkään. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Sillä, miten töitä hakee ja miten omaa osaamista markkinoi, on paljon merkitystä. Pelkästään työnhakuasiakirjojen lähettäminen ei riitä, vaan hakijoiden täytyy osata erottautua massasta. Kuinka se tehdään? Tämä on yksi iso asia, johon moni kaipaa hyviä vinkkejä. 

Millaisia työnhakuasiakirjat voivat olla? Mitä ne voivat sisältää? Mitä niihin kannattaa pistää? Miten niiden avulla voi erottua sadan muun hakijan joukosta?

Kikkoja on monia, mutta tärkeintä on sisältö. Asiakirjojen tulisi myös näyttää hakijalta itseltään. Oma persoona pitäisi paistaa papereista työnantajalle. Samalla pitäisi pystyä vakuuttamaan työnantaja omista taidoista ja osaamisesta. Monilla on ongelmana se, että ei itsekään usko omiin kykyihin. Itseluottamus on tärkeää, sillä miten joku uskaltaa palkata, jos hakija itsekin epäröi omaa osaamistaan? Negatiiviset asenteet työnhaussa on käännettävä jollain ilveellä positiivisiksi. Aina se ei ole helppoa. Tukea kannattaa pyytää omasta lähipiiristä tai TE-toimistosta, jonka kautta voi olla mahdollista päästä  työnhakuvalmennukseen tai työhönvalmennukseen. Osaamiseen ja itsetuntoasioihin liittyviä teemoja voidaan käsitellä myös Uraohjauksessa. Lisäksi Työmarkkinatori tulee kehittymään entistä taitavammaksi ehdottamaan henkilökohtaiseen työnhakuprofiiliisi sopivia hakusanoja - kehitystyöstä voit lukea lisää täältä. 

Miten työnhaku sitten kannattaa aloittaa?

Monilla asia on melkoisen haussa, miten työtä pitäisi/kannattaisi hakea, erityisesti jos työtä ei ole tarvinnut etsiä pitkään aikaan. Osaamisen kartoittaminen on usein se ensimmäinen etappi, mistä kannattaa lähteä liikkeelle. Osaamisen ei tarvitse aina tulla koulutuksen tai työkokemuksen kautta. Esimerkiksi taitoja voi oppia harrastuksista, vapaaehtoistyöstä tai muista järjestötehtävistä. Valmentajan ohjauksessa voi hyvinkin tulla uusi oivallus: ”Hei, minullahan onkin paljon osaamista!”

Miten haastatteluun pukeutua? Mitä haastattelijat sitten voivat kysyä? Millainen tilanne se on ja mitä jos jännitän liikaa?

Haastattelukutsun saaminen on jo todella hieno saavutus. Siitä tulee jo olla ylpeä. Useimmilla on suuria pelkoja haastattelutilanteisiin liittyen. Miten näistä kaikista pelkotiloista voisi selvitä, onko jotain helpottavia keinoja? Tuki valmentajalta tai valmennuksen muilta osallistujilta on erittäin tärkeää. Palvelut ovat luottamuksellisia. Moni on saanut niistä itseluottamusta ja rohkeutta jatkaa eteenpäin. 
 

Antti, Heli ja Jinna

Kohti tuntematonta

Yksi kevään merkki on jatkokoulutuspolkujen suunnittelu. Osalla niiden suunta voi olla hyvinkin selkeä, toisilla taas on mielessä pelkkiä kysymysmerkkejä niin vaihtoehtojen kuin omien toiveidenkin osalta. Jos kokemusta työelämästä ei ole tai se on kapeaa, on vaikea miettiä vaihtoehtojen kirjoa laajalti kun "ei näe metsää puilta"- mikä ilmaisu toimikoon aasinsiltana tähän kirjoitukseen!

Olen monesti miettinyt, kuinka retkeilyssä on paljolti samoja elementtejä kuin suunnistettaessa työelämässä uusille urille. Tämä näkyy jo kielenkäytössäkin puhuttaessa urapoluista, suuntautumisesta, välietapeista, reppuun kerättävistä taidoista jne. Molemmissa homma alkaa peruskysymyksellä, mitä oikeastaan haluaa ja paljonko on tässä tilanteessa valmis näkemään vaivaa tavoitteensa eteen: riittääkö lyhyt päiväretki tutuille kotikulmille, menisikö yön yli retkelle vähän etäämmälle vai lähtisikö peräti pitemmälle vaellukselle jonnekin erämaahan, viitoittamattomille poluille?


Päätökseen vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä haluaa retkeen sisältyvän: jos haaveilee katselevansa auringonlaskua järven rannalla, täytyy kartalta etsiä järviä, erityisesti niiden itärantoja. Jos haluaa poltella siinä samalla nuotiota, on paikasta löydyttävä tulipaikka ja polttopuita - kartasta pitäisi siis näkyä myös käytössä olevat retkeilypalvelut. Jos toiveena vielä on, että metsänrajassa näkyisi vaaroja tai tuntureita, kannattaa retkikohdetta etsiä katsastelemalla ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Suomen karttoja. Mitä kauemmas joutuu lähtemään, sen pitempään retkeen on syytä varautua.

Retken suunnittelu kannattaa aloittaa silmäilemällä laajemman mittakaavan karttaa, jolloin huomaa varmemmin kaikki mielenkiintoiset kohteet. Tarkemmilla kartoilla voi sitten vertailla niitä keskenään ja miettiä, missä vaihtoehdossa toteutuisi parhaiten tämän hetkiset toiveet - eri kohteissa on omat hyvät puolensa ja vain harvoin kaikki toiveet täyttyvät yhdessä kohteessa.

Koska kartta ei paljasta kaikkea, kannattaa mielikuva paikasta tarkistaa katsomalla, löytyisikö siitä kuvahaulla otoksia tai lueskella paikan päällä käyneiden kokemuksia? Voihan olla, että jokin itselle tärkeä kriteeri jäisi täyttymättä: joku kertoo että tasaista telttapaikkaa ei tahdo kivien ja juurien seasta löytyä joten voisiko tämän haasteen ratkaista harkitsemalla yöpymistä teltan sijaan riippumatossa? Itse matkankin aikana kannattaa jäädä toviksi juttelemaan kohtaamiensa ihmisten kanssa - heiltä voi saada uunituoreita vinkkejä: kuulla vaikkapa että vedet on niin alhaalla että joesta pääsee yli kahlaamalla mistä vaan eikä tarvitse kiertää sillan kautta!

Edellä sanottu pätee mielestäni siis paljolti myös urasuunnistukseen: tarvitaan sekä laaja-alaista "karttaa" eri ammattialoihin ja vaihtoehtoihin tutustumiseen että tarkempaa "karttaa" ammattien tai vaihtoehtojen vertailuun, tarvitaan reittisuunnitelmia valittuun päämäärään pääsemiseksi ja tarvitaan joustavuutta mukauttaa reittiä tai kenties jopa päämäärää tilanteen niin vaatiessa. Kokemusten myötä oppii ratkaisujen tekemistä ja samalla luottamus kulkea omaa polkuaan kasvaa. Mutta sitäkin kulkiessa on syytä pitää silmällä keliä, tarkkailla voimavarojaan ja seurata kartalta etenemistään.

Urasuunnistuksessa kartta ja kompassi korvautuvat toisenlaisilla välineillä. Karttaa korvaa erilaiset työelämän mahdollisuuksia kuvaavat palvelut ja julkaisut. Näistä on ollut puhetta Jennin jutussa tässä blogissa 11. syyskuuta 2019. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti ja laajasti, sillä mistään sellaisesta ei voi haaveilla, jonka olemassaolosta ei tiedä. Kompassin roolissa voi toimia esimerkiksi AVO -ohjelma (asiointi.mol.fi/avo), jonka sisältämät tehtävät auttavat hahmottamaan, mistä suunnasta itselle sopivia vaihtoehtoja kannattaisi tutkailla. AVOssa on reilu 300 ammattia, joiden osuvuus omiin toiveisiin ilmenee vastaamalla AVOn kymmeneen osatehtävään. Ammattien osuvuusjärjestystä tärkeämpää on kurkistaa tuloksen taakse: minkä vuoksi ammatti vastaa tai ei vastaa toiveita ja sisältyykö siihen sellaisia tekijöitä, joiden merkitystä omalla kohdalla olisi syytä pohtia ennakkoon tarkemmin.

Hyvästä suunnittelusta huolimatta kannattaa aina varautua ylläyksiin; auringonlasku ja taustalla siintävät tunturit voivat kätkeytyä pilviverhon taakse, metsäpalovaroitus voi estää nuotion polton, parhaat telttapaikat voivat olla varattuja… sillä kertaa! Seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen ja nyt ainakin tuntee alueen ja tietää, mitä se tarjoaa. Vaikka kaikkea ei voi ennakoida, niin ikävien yllätysten riski pienenee ja toisaalta vaihtoehtoiset mahdollisuudet tulee paremmin hyödynnettyä, kun on niin sanotusti "kartalla" - ja tuo kartta on vielä ajantasalla!


Harry

Kirjoittaja on AVO -ohjelman vastuuhenkilö KEHA -keskuksessa