Kun olet juuri menettämässä tärkeän asian elämässäsi, olet
kuin kuilun partaalla. Pelkäät, että putoat ja tuhoudut. Kun olet innostavan
uuden asian alussa, olet kuin rotkon reunalla – sinun pitää ponnistaa ja
hypätä, että pääset toiselle puolelle, uuteen alkuun. Hyppäätkö vai jähmetytkö
reunalle?
Mikä saa sinut aamulla nousemaan vuoteesta ja pesemään
hampaasi? Ajattelet, että tarvitset hampaitasi vielä pitkään, ilman niitä elämä
on hieman hankalampaa. Puhumattakaan hammassärystä, sitä kipua haluat välttää!
Aamuisin moni käy suihkussa. Täällä länsimaissa, ns.
hyvinvointivaltioissa, on tapana, että liikkeelle lähdetään mieluiten puhtaana
ja otetaan muut huomioon. Hygieniasta huolehtiminen on osoitus siitä, että
haluaa huolehtia itsestään.
Yleensä aamuisin syödään jonkinmoinen aamiainen, aamupala,
keho kaipaa levon jälkeen energiaa ja saa näin puhtia uuteen päivään.
Aamuisin moni lukee sanomalehteä, moni katselee aamutelkkaria
tai kuuntelee radiota – päivän aiheet antavat signaaleja päivän eväiksi. Voi
aloittaa päivänsä miellyttävässä hengessä kiinnittämällä huomiota hyviin
uutisiin. Tai voi aloittaa päivän toisin, toteamalla, että maailman tila ei ole
hyvä, soditaan ja kärsitään eripurasta. Aina vaan.
Näkökulma vaikuttaa siihen, mitä näet ja miten
suhtaudut. Menneeseen, nykyhetkeen,
tulevaisuuteen – maailmaan ja itseesi.
No, lähdet aamulla liikkeelle. Voit jäädä myös kotiin, jos sinulla on koti.
Jos sinulla on työ- tai opiskelupaikka, sinä lähdet liikkeelle; yleensä
ainakin. Miksi? Siksi, että sinä tiedät, että on parempi lähteä liikkeelle kuin
olla lähtemättä. Sinulta odotetaan sitä. Kannat vastuusi, eritoten itsellesi.
Vaikka olisit työtön, sinä lähdet liikkeelle – kauppaan, asioille ja mikä
parasta – lenkille, kun sinulla nyt on siihen mahdollisuus!
Katselin ohjelmaa Suomen asunnottomuudesta, dokumenttia,
jossa muutamia ihmisiä seurattiin elämäntilanteessa, jossa he olivat eri syistä
menettäneet asuntonsa. Mukana olivat isä ja aikuinen tytär, jotka asuivat
autossa; he keittivät parkkialueella pallogrillillä ruokaa. Mukana oli vanha mies,
joka asui hylätyssä asuntovaunussa monien tavaroiden ympäröimänä; hän hankki
elämiseensä rahaa keräämällä pulloja. Mukana oli nuorehko mies, joka oli
avoliiton purkauduttua joutunut muuttamaan pois ex-puolison työsuhdeasunnosta;
hänellä oli kaksi koiraa, joiden vuoksi monet väliaikaismajoituspaikat eivät
ottaneet häntä suojiinsa. Hän yöpyi ympäri Suomea eri kavereillaan. Ohjelma
kuvasi näiden ihmisten tunnelmia. Itseäni ihan hytisytti ajatella heidän
kohtaloaan, sillä kuvaus oli tehty talvisaikaan. Asunnottomia auttoivat eri
viranomaiset ja vapaaehtoiset. Dokumentissa oli onnekas loppu – kaikki kuvatut
henkilöt saivat lopulta asunnon. Ilman
toimintaa ja tulevaisuuden uskoa näin ei olisi käynyt.
Eteenpäin elävän mieli
– on sanonta, joka pitää paikkansa. Ihminen toimii tarkoituksenmukaisesti ja
tavoittelee tasapainoa ja hyvää oloa. Kuinka tärkeää on tehdä asiat, kun ne
ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi, kun peruskoulu loppuu, koulussa ohjataan
varautumaan siihen-nuoret hakeutuvat seuraavaan oppilaitokseen. On olemassa
vaihtoehtoja myös siihen pulaan, ettei pääsekään opiskelemaan. Tärkeää on
silloinkin tietää, mistä saa apua. Yksin on todella vaikeaa löytää oikeita
konsteja – mitä nuorempi olet, sitä enemmän tarvitset ohjausta.
Pienenä sinulle on neuvottu, kuinka kengännauhat sidotaan.
Tai näin nykyaikana, miten tarrat laitetaan kiinni ja kuinka katsotaan, että
kengät ovat oikeissa jaloissa. Kun sinusta
tulee nuori, silloin on oikea aika miettiä, millainen haluaa olla. Moni käy
läpi erilaisia kokeiluvaiheita, tukkatyyli vaihtuu tiuhaan kuten vaatemuotikin.
Tämä on tärkeää itsensä etsimistä. Kun identiteetti alkaa hahmottua, on aika
miettiä, miten sen tukkansa saisi pidettyä näin – miten on varaa käydä
parturi-kampaajalla -pitäisi jostain saada oma elanto, eli pitäisiköhän mennä
työhön – vai opiskelisiko ensin? Silloinkin on kyse siitä, uskooko
tulevaisuuteensa. Voi asettaa tavoitteen, joka on helpohko saavuttaa tai sitten
oikein haasteellisen ja kunnianhimoisen tavoitteen. Kaikkea ei voi saada heti,
ja asiat voi saada myös eri järjestyksessä kuin yleensä. Voi miettiä, millainen
työ ja ammatti sopii omaan elämäntyyliin ja haluaako, että elämäntyyli säilyy
aina samana.
Ihminen oppii koko elämänsä uusia asioita. Vanhaan asti. Opiskelu
on mahdollista eri elämänvaiheissa. Pitää vain sovittaa opiskelu omaan elämään.
Muistisairaus voi vapauttaa tästä oppimisen taakasta tai onnesta, mutta
muistisairaan ajatus voi silti kasvaa tunteiden suuntaan; tätä on todella
vaikeaa tutkia.
Muistisairas saa elää kirjaimellisesti hetkessä, mutta mitä
kauemmin elää, huomaa, kuinka lyhyt tämä elämä on. Mistä luulet, että sinut
muistetaan? Siitäkö, että olet saavuttanut mainetta ja mammonaa? Ehei! Sinut
muistetaan siitä, miltä toisista ihmisistä – omista sukulaisista, lapsista ja
ystävistä ja jopa työtovereista – on tuntunut sinun seurassasi.
Hetkessä voi elää, mutta tulevaisuuteen kannattaa katsoa ja
miettiä sitä, mihin on menossa.
Millainen on sinun tulevaisuutesi? Millainen haluat sen
olevan? Mihin sinä hyppäät?
Elise
Ja tämän jutun teki mahdolliseksi se, että on seuraavia
ammatteja:
Hammaslääkäri, hammashoitaja, puuseppä, ompelija, myyjä,
lvi-asentaja, kemisti, tehdastyöläinen, toimittaja, sanomalehdenjakaja,
ruokataloustyöntekijä, medianomi, mekaanikko, äänitarkkailija, kuvatarkkailija,
insinööri, rakentaja yhdyskuntasuunnittelija, automekaanikko, isännöitsijä,
kiinteistövälittäjä, vuokravälittäjä, sosiaaliviranomainen, opettaja,
oppilaanohjaaja, opinto-ohjaaja, suutari, parturi, muotisuunnittelija, lääkäri,
historiantutkija, it-ammattilainen ja korkeushyppääjä sekä vielä keksimättömät
tulevaisuuden ammatit. J