Jos sulkisit silmäsi ja ajattelisit työtöntä,
mitä näkisit?
Työttömyyteen liitetään herkästi syyllistäviä ja omanarvontuntoa alentavia
mielikuvia. Työtöntä kuvataan toimettomaksi, saamattomaksi, jopa laiskaksi.
Taloudelliset paineet eivät ole ainoa työttömän huolenaihe. Pelätään
leimautumista. Työtön rinnastetaan syrjäytyneeseen. Syrjäytymiseen yhdistetään
toivottomuus. Toivottomuutta pyritään välttämään, jolloin työnhakuun
panostetaan korostuneesti. Työhakemusten määrää tärkeämpää on kuitenkin niiden
laatu.
Kuulen usein asiakkailtani, etteivät he koe itseään työttömiksi. He eivät tunne
kuuluvansa joukkoon. En ihmettele. Samaan joukkoon yritetään mahduttaa kaikki
parikymppisestä kuusikymppiseen koulutuksen ja työhistorian laajuuteen katsomatta.
Unohdetaan persoonallisuuserot ja asennoituminen työnhakemiseen. Ylipäätään
työttömyyteen suhtaudutaan pelkästään negatiivisesti. Siihen liittyy silti
mahdollisuuksia.
Työttömän sijaan voi olla hedelmällisempää puhua työnhakijasta. Työnhakija voi
työssäkäyvää paremmin suunnitella oman aikataulunsa ja jakaa päivänsä
työnhakemiseen ja vapaa-aikaan joustavasti. Työnhakeminen on tehokasta, kun se
on hyvin suunniteltua ja oikein kohdennettua. Työnhaun ulkopuolisen ajan voi
hyödyntää harrastamalla, lepäämällä ja palauttamalla voimavaroja. Jokaisella on
myös mahdollisuus kehittää itseään ja määrittää tavoiteltava suunta
tulevaisuudelle. Parhaimmillaan työttömyysjakso on tutkimusmatka itseen. Matkan
tärkeyden ymmärtää usein vasta jälkeenpäin.
Hannele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti