Ihmisellä on peruspyrkimys päästä yhteyteen ja läheisyyteen ihmissuhteissa. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omien ajatuksien ja kokemuksiensa kanssa turvallisesti vahvistaa psyykkistä hyvinvointiamme. Vuorovaikutuksessa meillä on sisäinen tarve ilmaista, jakaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja, aikomuksia, toiveita ja tunteita. Jokaisella meistä on oma tapa olla vuorovaikutuksessa. Opimme jo varhaislapsuudessa läheisissä kiintymyssuhteissa, miten toimia muiden kanssa ja kohdata toinen ihminen. Hyvän ystävän kanssa vuorovaikutus voi olla avointa ja suoraa ja sujuu kuin tanssi. Kaikilla meistä on kokemuksia vaikeista kohtaamistilanteista, joissa viestimme on tulkittu eri tavalla kuin osasimme odottaa. Blogissani käsittelen, miten ongelmallisten asioiden kanssa tunteet nousevat helposti pintaan ja miten toimia rakentavasti riita tilanteissa.
”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”
Arkipäivässä kohtaamme vuorovaikutustilanteita eri ympäristöissä ja niihin liittyvistä rooleista käsin, kuten koulussa, töissä, kotona ja harrastuksissa. Väärinkäsityksiä syntyy helposti ihmissuhteissa. Riidat voivat liittyä sisällöllisiin erimielisyyksiin, arvo- ja tunneristiriitoihin tai valtakonflikteihin resursseista. Konfliktin syntyessä on inhimillistä, että saatamme tuoda tilanteeseen aiempien samankaltaisten kokemuksien tulkintoja ja tunnelasteja. Yhteentörmäykset yksilöiden ja ryhmien välillä ovat henkisesti kuluttavia ja vievät aikaa. Negatiiviset seuraukset voivat näkyä kielteisinä vuorovaikutuskehinä, hyvinvoinnin, motivaation ja suorituskykymme heikentymisenä niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Työpaikalla työkaverin tai esihenkilön kiireen keskellä väärin lausutut sanat, negatiivinen palaute ilman keskustelua, tai epäselvästi ilmaistut odotukset omasta työroolista ja kunkin työvastuista voivat alkaa harmittamaan. Kotona puolison tilanteeseen nähden voimakas tunnereagointi, mitätöinti tai piikittely sinulle tärkeässä asiassa nostaa mielipahan, ärtymyksen ja pettymyksen tunteet. Harrastuksessa ohitetuksi tuleminen oman mielipiteen tai toiveen kanssa voi jäädä ikävänä kaikuna mieleemme. Siihen, miten toimimme haastavan tapahtuman seurauksena vaikuttaa se, miten tulkitsemme toisen reagointia, tarkoitusperiä ja sanomaa.
Kiistat, väittelyt ja eri mieltä olemiset ovat osa ihmisten kanssakäymistä. Ne eivät ole itsessään kuitenkaan haitallisia, kun ne kohdataan aidosti ja yrittäen ymmärtää toistemme kokemuksia. Vuorovaikutustaitoja voi harjoitella, jolloin myötätuntoinen läsnäolo voi avata syvempää ymmärrystä jaetuista kokemuksista. Miten tulkitset toisen sanomisen ja mitä itse tarvitsisit tuossa tilanteessa, auttavat tiedostamaan omia tarpeitamme vuorovaikutuksessa. Onko kuulemamme viesti uhka minälle ja haittaa itselle tärkeän tarpeen tai asian toteutumista. Vai tulkitsemme sen hyödyllisenä jonkin tärkeän tavoitteen edistämiseksi. Reagoimme kukin omalla vuorovaikutustyylillä tulkinnasta ja sisäisten tunteiden säätelystämme riippuen. Välillä kuppi voi mennä nurin ja ns. ”menee tunteisiin” ja ”käämit palavat”. Vihan ja ärtymyksen tunteet nousevat pintaan ja stressin alla oman käytöksen hallinnan tunne heikkenee.
Kiukustuessa saatamme loukkaantua ja automaattisesti yritämme puolustaa rajojamme esim. korottamalla ääntä. Ikävillä sana valinnoilla viestimme, että toinen on syypää ja olemme valmiit haastamaan eriäviä näkemyksiä. Tilanne voi eskaloitua, jos esiin nousee vanhat riidat tai ärsytyksen aiheet. Aikaisempi kokemus harhauttaa ajattelemaan: ”Aina tämä menee juuri näin”. Joskus tilanne yllättää esim. toinen huutaa asiaansa ja saatamme jähmettyä, menemme sanattomiksi ja vetäydymme tilanteesta, jolloin yhteys toiseen katkeaa. Hyvä vuorovaikutus rakentuu erilaisista taidoista, kuten avoimesta ajatuksien ja tarpeiden kertomisesta, toista kunnioittavasta vastavuoroisesta keskustelusta, myötätuntoisesta ja aidosta toisen kuuntelemisesta sekä halusta pyrkiä parempaan yhteistyöhön, joilla pystymme ylläpitämään luottamuksellisia suhteita muihin ihmisiin. Miten toimia toisen kohtaamisessa lempeän jämäkästi tavalla, joka saa toisessa ihmisessä aikaan suotuisamman reaktion.
”Parempi laiha sopu, kuin lihava riita”
Yleensä ihmiset lähtökohtaisesti yrittävät viestiä asioistaan fiksusti, mutta on inhimillistä, että me emme näe yksin kaikkea, mitä asioihin ja tapahtumiin liittyy. Näkemyserot, etu- tai arvoristiriidat voivat ruokkia sisäistä epävarmuuttamme. Vaatii rohkeutta astua askel toista lähemmäs, riisua oma ennakkoasenne toista tai asiaa kohtaan. Ongelman selvittely merkitsee, että sietää epämukavuutta, jossa yhteisistä ja eriävistä näkemyksistä ryhdytään avoimesti keskustelemaan toista kunnioittavalla, ei loukkaavalla tavalla. Vastuullinen vuorovaikutus ja luottamus rakentuu molempien halusta kehittää omaa toimintaa ja ajattelua eteenpäin ja tarjoaa mahdollisuuden oppia vaihtoehtoista näkökulmaa samasta todellisuudesta.
Miten usein pysähdyt tarkoin valitsemaan sanasi vai onko viestintätapasi spontaania. Omien ajatuksien ja tunteiden tiedostaminen ja ilmaiseminen toiselle ymmärrettävällä tavalla ei aina ole helppoa. Onneksi voimme oppia kompastuessamme ja voimme ottaa asian uudelleen puheeksi. Parhaassa tapauksessa yhdessä voi luoda uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja vaikuttaa asioihin, niin että kunkin arvostamat asiat, käsitykset ja tunnetarpeet tulevat huomioiduksi. Ihmissuhteet paranevat ja ongelmat tuntuvat kevyemmiltä. Jos koet olevasi jumissa jonkin toistuvan tyyppisen toimintatavan kanssa lähisuhteissa, seuraavista keinoista voi olla apua kuormittavissa ihmissuhteissa. Miten voisi toimia uudella tavalla?
Mitä voit jakaa, mikä auttaisi minua näkemään sen, mitä sinä näet?
- Sopivan keskusteluhetken varaaminen, jossa sovitaan molemminpuolisesta kunnioituksesta ja yhdessä avoimesti keskustellaan tavoite. Mitä olisi hyvä tapahtua, jotta asia etenee kaikin puolin hyvin? Mitä tilanteen purkaminen voi parhaimmillaan mahdollistaa? Mitä hyviä vaikutuksia välien korjaantumisella on kullekin osapuolelle? Tiedostetaan ääneen, että yhdessä ratkaisuja etsiessä, osapuolet voivat kertoa ajatuksistaan ilman keskeytystä tai arvostelua. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa hyväksytään osapuolten erilaisuus ja erilaiset tarpeet ja silti voi kokea, että puhujan viesti otetaan aidosti vastaan. On turvallinen olo. Aluksi tunnistetaan, mistä riidassa on kyse. Tärkeää on sanoittaa vaikeat asiat selkeästi ja asiassa pysyen. Kun tiedostetaan, mistä ollaan samaa mieltä, mikä yhdistää meitä, rakennetaan samalla yhteisesti jaettua todellisuutta.
- Rakentavassa keskustelussa luodaan mahdollisuuksia tulevaan. Jotta voi asettua toisen saappaisiin, se edellyttää aktiivista kuuntelun kykyä, ja hetkeksi toisen näkökulman ottamista. Kun suhtautuu toiseen arvostavasti ja empaattisesti, on helpompi ymmärtää, mitä hän tarkoittaa ja mikä hänelle on tärkeää. Kuunteleva osapuoli voi kysyä: Mitä sinä ajattelet tästä? ”Pystytkö hieman avaamaan sitä, mitä yrität sanoa?”, ”Ymmärsinkö oikein, että …” tai ”Mitä toivot minulta?” Tässä vaiheessa oma minuus on avoimen uteliaan kuuntelijan asemassa toisen käsityksiin tilanteesta ja tarpeista. Yhteisen sävelen näkökulmasta on tärkeää, että puhuja puolestaan kertoo omista tavoitteista, tunteista, kokemuksista ja tilanteen vaikutuksista minämuodossa. Hyvä keskustelu tuo esille yhteiset ja eriävät näkemykset. Ihmissuhteissa taito asettua toisen ihmisen asemaan, ja taito ymmärtää, miltä toisesta tuntuu, tarjoaa parhaimmillaan peilin, jolla oivallamme sitä, mitä sisällä koemme.
- Jäsennetään yhdessä tilannetta, mitä osapuolet odottavat toiminnalta jatkossa ja minkä asioiden tulisi muuttua. Keskeinen osa keskustelua on pysähtyä suunnittelemaan luovasti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja intressejä unohtamatta. Kaikki ehdotukset hyväksytään ilman kritiikkiä. On hyvä tiedostaa, mitkä asiat toimivat jo hyvin. Joskus oma väärinkäsitys tilanteen tulkitsemisesta voi korjaantua, kun tilanteesta on voinut rauhassa keskustella ja tuoda lisätietoa. Toiko eri näkemyksistä keskustelu jonkun uuden oivalluksen? Miten eri tavoin sinä ratkaisit tämän asian? Onko jotain, mitä ei ole vielä kokeiltu? Arvioidaan yhdessä, mikä olisi hyväksyttävä ratkaisu, joka voisi palvella molempia osapuolia. Karsitaan ne, jotka eivät toimi. Perusteluiden aikana osapuolet voivat muuttaa ajatusta, jos toisen mielipide, idea ja tavoitteet ovat vakuuttavia. Lopuksi sovitaan yhteistuumiin, mitä kokeillaan ja miten kukin toimii ja onko tilanteeseen hyvä palata myöhemmin.
Johanna Viheräkoski,
Psykologi
Lähteet:
Arajärvi, P., & Thesleff, P. (2020). Suorituskyvyn psykologia: Tieto- ja taitokirja korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia rakentaville (1. painos.). VK-Kustannus Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti