Vailla koulutus- tai työpaikkaa –voiko tilanteen nähdä mahdollisuutena? (Osa II)

Omin ehdoin vaihtoehtojaan työstämällä voi edistyä palan matkaa ammatillisessa itsetuntemuksessaan ja kokea iloa uusista, omiin kiinnostuksiin, kykyihin ja luonteenpiirteisiin liittyvistä oivalluksista. Tässä on kuitenkin rajansa. Meillä on taipumus juuttua vanhoihin käsityksiimme, joita läheiset ihmiset – sekä perhe että ystävät – ovat ruokkineet. Tästä tulee helposti itseään vahvistava kehä, josta on vaikea irtautua. Jos mielekästä ratkaisua ei tunnu löytyvän, kannattaa hyödyntää läheisten ja ammattilaisten apua.

Toiset ihmiset itsen peileinä ja palautteen antajina

Taipumustensa ja rajoitustensa toisin näkemiseen voi pyrkiä tekemällä erilaisia persoonallisuutta, sosiaalista käyttäytymistä, lahjakkuuden alueita ja kiinnostuksia kartoittavia lomakkeita ja testejä, joita internetissä on runsaasti tarjolla. Niihin ei ole syytä uskoa sokeasti, vaan keskustella tuloksista perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Olenko oikeasti tällainen?

Varmimmin uudenlaisen ja rehellisen palautteen itsestään saa ennestään tuntemattomilta ammatilliseen suuntautumiseen perehtyneiltä ammattilaisilta. Myös osa heistä käyttää kyselylomakkeita ja testejä työnsä tukena. Oppilaitoksissa ovat opinto-ohjaajat, te-toimistoissa työnvälityksen asiantuntijat ja psykologit. Lisäksi kaupungeissa ja kunnissa on erilaisia, useissa organisaatioissa toimivia ohjaajia ja neuvojia, joiden puheille voi hakeutua saadakseen apua itsetuntemuksensa sekä koulutus- ja ammattitietojensa täydentämiseen.

Toisin näkeminen, katsominen ja nähdyn ymmärtäminen edellyttää myös ammatti- ja koulutustiedon ammattilaisilta aikaa, taitoa ja sopivat puitteet keskustella asiakkaan kanssa. Ihmisen yksilölliseen tilanteeseen on syytä paneutua monipuolisesti ja syvällisesti, jotta aiemmin havaitsematta ja käyttämättä jääneet taidot, taipumukset ja identiteetit havaittaisiin ja niiden merkitystä asiakkaan tulevien valintojen kannalta ennätettäisiin työstää riittävästi. Muuten on vaarana, että keskustelussa jäädään pinnalliselle tasolle, toistetaan aiemman kaltaista vuoro-vaikutusta, eikä löydetä itsestäänselvyyksistä poikkeavia koulutus- ja ammattisuuntia.
Pidempi ohjaus- ja neuvontasuhde asiantuntijan kanssa lisää asiakkaan luottamusta.

Vuorovaikutuksessa ennättää välittyä tietoja hänen monenlaisista taipumuksistaan ja siitä, kuinka niitä voisi käyttää hyväksi, kun huomioidaan tarjolla olevat koulutus- ja työpaikat. Mietitään, tarvitaanko välivaiheen ratkaisuja kuten kokeiluja, koulutuksia ja palkkatuettuja töitä. Asiakas myös ennättää ”kasvaa pois” odotuksestaan, että asiantuntija ratkaisee käden käänteessä hänen pulmallisen tilanteensa. Sitoutuminen alussa ehkä vieraalta vaikuttavaan suuntautumiseen vaatii pureskelua, jotta asiakas kypsyy omakohtaiseen vastuunottoon.

Parhaiten ihmisen koulutus- ja ammattitilanteen kokonaisuus hahmottuu kasvokkain kontaktissa ja vuorovaikutuksessa. Erilaisia identiteetin ulottuvuuksia heijastava molemminpuolinen ”peili” on silloin sekä asiakkaan että asiantuntijan käytössä: He näkevät ja kuulevat, haistavatkin, toisensa. Tällöin erilaisten mahdollisuuksien kirjo, toisella tavalla näkemisen tilaisuudet, avautuu täydellisimmin.

Aina ei tarvitse tavata kasvokkain. Tarjolla on hyvää, puhelimitse tapahtuvaa tieto- ja psykologipalvelua. Psykologien kanssa voi keskustella useita kertoja, jolloin ratkaisuja voi miettiä henkilökohtaisen tapaamisen tyyliin monelta kannalta.

- Raimo -  

Kirjoittaja on kokenut ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologi Uudeltamaalta. Blogikirjoituksen ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa 2015.