Elämme
taantumassa ja monen mielialat ovat alakuloisia, jopa masentuneita etenkin, jos
ei ole päässyt koulutukseen tai löytänyt sopivaa työtä. On vaara, että
alavireiseen tunnelmaan jää kiinni, passivoituu, ei jaksa enää yrittää. Alkaa
ajatella, ettei nyky-yhteiskunnassa ole minulle omanlaista paikkaa.
Itseensä käpertymisen sijaan
kannattaisi yrittää hakea tilanteeseensa uudenlaisia näkökulmia, ensin omaa
mieltään haravoimalla ja sitten sovittamalla löydöksiään tarjolla oleviin,
kenties aiemmin kokonaan huomaamatta jääneisiin ammatillisiin suuntiin.
Oman mielen kuvat uusien suuntien
pontimena
Ihminen on monisyinen olento, joka
on kuitenkin taipuvainen toistamaan samanlaisia toimintamalleja
ihmissuhteissaan ja erilaisissa muissakin valinnoissaan. Toimimme tietyn
minäkuvan, identiteetin, mukaan. Olemme omaksuneet sen elämänhistoriamme aikana
reaktiona siihen, miten meitä on kohdeltu ja millaisina meitä on pidetty. Tämä
minäkuva ei ole kuitenkaan koko totuus. Meissä on monia puolia, rinnakkaisia
identiteettejä, jotka saattavat jäädä huomiotta, kun teemme elämäämme koskevia tärkeitä ratkaisuja.
Koulutusta tai työtä vailla
olemiseen voi suhtautua elämän välitilana, jossa voi paneutua itseensä ja
luovasti pohtia, millainen oikeastaan on ja mitä elämältään haluaa. Yksi hyvä
lähtökohta koulutusta ja työtä miettiessä ovat ammatilliset unelmat, haaveet ja
toiveet, joita on eri ikäkausina mielessään hellinyt. Niihin sisältyy itselle
tärkeää, merkityksellistä ainesta, joka on saattanut unohtua arjen tohinassa.
Löytyisikö näille unelmille joitain muita toteuttamisen väyliä kuin ne, joita olemme tähän asti tallanneet? Jos olet joskus halunnut
vaikkapa toimittajaksi, voit miettiä, mikä juuri siinä työssä sinua kiinnosti ja oli tärkeää. Missä
muissakin ammateissa voisit kenties toteuttaa näitä mielekkäinä pitämiäsi asioita?
Haemme elämäämme ja persoonaamme
tasapainoa tekemällä kaikenlaista, joka antaa meille mielen rakennusainetta, iloa ja tyytyväisyyttä. Harrastukset jäävät usein
katveeseen koulutus- ja työsuuntautumista pohtiessa. Kuitenkin on
todennäköistä, että juuri vapaa-aikana ilmennämme itseämme parhaiten, teemme, mitä huvittaa ja tyydyttää. Ovatko harrastuksemme
sosiaalisia, mahdollisesti järjestöllisiä, esiintyviä, liikunnallisia,
taiteellisesti ilmaisevia, teknisiä, hoitavia jne? Antavatko harrastukset
vinkkejä siitä, millaista koulutusta hankkia ja kuinka ehkä laajentaa työn haun
aluetta? Avautuuko aiemmasta työstä jokin uusi suunta, joka työllistäisi
paremmin?
Usein sanotaan, ettei meillä ole
varaa ja mahdollisuutta sellaiseen ylellisyyteen kuin itsensä toteuttamiseen
työelämässä. Toisaalta uskotellaan, että monisyisessä limittäin ja lomittain asemoituvassa
ja kehittyvässä työelämässä voi valita mitä tahansa, eikä tarkkarajaisia
ammatteja enää ole. Asiaa voidaan tarkastella valintoja tekevän yksilön kannalta toisinkin.
Kun ammatit menneinä aikoina pysyivät verrattain samanlaisina ja niitä oli rajallinen määrä, sijoituttiin ennakoitavissa oleviin varsin yksiulotteisiin töihin, jotka sitä paitsi saattoivat periytyä isiltä pojille ja äideiltä tyttärille. Nykyään tekniset työt eivät ole pelkästään teknisiä ja tietynlaisia mekaanisia ja loogisia kykyjä edellyttäviä, vaan niihin voi sisältyä markkinointi- ja myyntitehtäviä, jotka vaativat sosiaalisuutta ja kielitaitoa. Opetus- ja hoitoaloillakin tarvitaan monesti laajaa tietoteknistä osaamista.
Uudenlaisen orientaation vaatimus otetaan yhä paremmin huomioon myös eri alojen koulutuksissa. Eikö tämän tyyppinen rajoistaan laajentunut, yhdistynyt, avautunut ja säröytynyt ammattien maailma itse asiassa tarjoa yksilölle enemmän mahdollisuuksia hakea paikkaa, joka täydemmin vastaa hänen kokonaisvaltaista identiteettiään? Mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen nykytyöelämässä voi pyrkiä luovasti hakemalla ja kenties itse rakentamalla omaan persoonaansa sopivaa työn kuvaa, joka ei ole kangistunut perinteisiin ammatillisiin rajoihin. Ihminen on tunnetusti energisin, tyytyväisin ja tuottavin, kun voi kouluttautua ja tehdä työtä, joka vastaa monipuolisesti hänen motiivejaan, kykyjään ja luonnettaan. Vailla koulutusta ja työtä olevien kannattaa tästä näkökulmasta miettiä myös yrittäjyyttä. Start up –yrittäjyys on tärkeä keino selättää taantumaa, joten valtiovalta on lisännyt alkavien yrittäjien tukitoimia.
ammatteja enää ole. Asiaa voidaan tarkastella valintoja tekevän yksilön kannalta toisinkin.
Kun ammatit menneinä aikoina pysyivät verrattain samanlaisina ja niitä oli rajallinen määrä, sijoituttiin ennakoitavissa oleviin varsin yksiulotteisiin töihin, jotka sitä paitsi saattoivat periytyä isiltä pojille ja äideiltä tyttärille. Nykyään tekniset työt eivät ole pelkästään teknisiä ja tietynlaisia mekaanisia ja loogisia kykyjä edellyttäviä, vaan niihin voi sisältyä markkinointi- ja myyntitehtäviä, jotka vaativat sosiaalisuutta ja kielitaitoa. Opetus- ja hoitoaloillakin tarvitaan monesti laajaa tietoteknistä osaamista.
Uudenlaisen orientaation vaatimus otetaan yhä paremmin huomioon myös eri alojen koulutuksissa. Eikö tämän tyyppinen rajoistaan laajentunut, yhdistynyt, avautunut ja säröytynyt ammattien maailma itse asiassa tarjoa yksilölle enemmän mahdollisuuksia hakea paikkaa, joka täydemmin vastaa hänen kokonaisvaltaista identiteettiään? Mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen nykytyöelämässä voi pyrkiä luovasti hakemalla ja kenties itse rakentamalla omaan persoonaansa sopivaa työn kuvaa, joka ei ole kangistunut perinteisiin ammatillisiin rajoihin. Ihminen on tunnetusti energisin, tyytyväisin ja tuottavin, kun voi kouluttautua ja tehdä työtä, joka vastaa monipuolisesti hänen motiivejaan, kykyjään ja luonnettaan. Vailla koulutusta ja työtä olevien kannattaa tästä näkökulmasta miettiä myös yrittäjyyttä. Start up –yrittäjyys on tärkeä keino selättää taantumaa, joten valtiovalta on lisännyt alkavien yrittäjien tukitoimia.
- Raimo -
Vieraileva kirjoittajamme on kokenut ammatinvalinnan ja
urasuunnittelun psykologi Uudeltamaalta. Blogikirjoituksen toinen osa
julkaistaan syyskuussa 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti