Täyteen ladatun kännykän akun kesto voidaan määrittää minuuttien
tarkkuudella. Myös akun kestoikä on mahdollista arvioida, eli normaalikäytöllä
akku kestänee joitakin vuosia. Ihmisen akun kestoikää ei voi määrittää yhtä
yksinkertaisesti. Jos aiheesta yritettäisiin tehdä taulukko, siinä olisi rivejä
yhtä monta kuin on ihmisiä. Siltikään ei saataisi lopullisia vastauksia.
Auton akku sekä kuluu että latautuu autoa käytettäessä. Tehty työ siis vie ja
antaa energiaa. Tämä olisi ihanteellinen tilanne työnteon kannalta. Voimavaroja
työhön saisi myös työstä, ei pelkästään vapaa-ajalla. Työn mitoitus tekijänsä
mukaan ei kuitenkaan aina onnistu ja esimerkiksi irtisanomisten tai täyttämättä
jätettyjen työpaikkojen vuoksi osa työntekijöistä urakoi yli omien
voimavarojensa. Palautuminen jää vapaa-ajalle, josta muutenkin on jo tingitty
pidentyneiden työpäivien takia. Stressi on vallalla.
Ihmisen tehtävä on tarkkailla omaa jaksamistaan pidemmällä aikavälillä.
Voimavarat eivät koskaan lakkaa yllättäen kesken päivän vaan jaksamisen kanssa
on kamppailtu todennäköisesti todella pitkään. Ihminen uskottelee itselleen
asioiden olevan hyvin. ”Kyllä minä vielä jaksan. En tarvitse apua. Kyllä tämä
tästä.” Kuitenkaan tilanteen helpottamiseksi ei ole olemassa
toimintasuunnitelmaa. Sama työmäärä pysyy tai lisääntyy, työmäärää on vaikea
ennakoida tai yksinkertaisesti sinnitellään voimavarojen äärirajoilla ja
toivotaan ihmettä. Ajatellaan, että työstä on selviydyttävä. Avun pyytäminen
koetaan jotenkin nolona. ”Kyllähän muutkin ovat selviytyneet.” Itseä ja omaa
suoriutumista verrataan toisiin, jotka myös saattavat kamppailla jaksamisensa
kanssa tuomatta sitä esiin.
Kuvittele ajavasi autoa. Äkkiä huomaat, että vilkut eivät toimi, auto tuntuu
ajettaessa jotenkin oudolta ja ajettuasi lähimmälle vapaalle parkkipaikalle
tutkiaksesi asiaa, toteat että auto ei yksinkertaisesti enää käynnisty. Matka
ei jatku ilman vian kartoittamista ja korjaamista. Ehkä tilaat autoosi uuden
akun tai laturin. Koneiden kanssa asiat ovat yksinkertaisia. Ihmisen jaksamista
ei voi edesauttaa tilaamalla varaosia. Jaksamista on tuettava pitkin matkaa.
Jokainen tuntee itsensä ja itselle parhaat keinot palautua työkuormituksesta.
Jollekin voimavaroja voi tuoda osaamista kehittävä harrastus tai liikuntamuoto,
jossa saa purkaa energiaa. Toinen nauttii pitkistä yöunista ja levosta. Kolmas
pitää huolen kohtuullisesta työpäivän pituudesta ja tauoista työpäivän aikana.
Jos aikaisemmin hyviksi todetut keinot eivät ole mahdollisia toteuttaa tai ne
eivät enää tuota toivottua tulosta, tilanteeseen kannattaa reagoida heti.
Keskustelemalla esimiehen kanssa saa selvyyttä odotuksiin ja esimiehellekin
selviää viimeistään tässä vaiheessa todellisen työn määrä. Työn tekemistä
helpottavista tekijöistä on hyvä neuvotella. Ehkä osan työstä voisi hoitaa joku
toinen. Myös työterveyspalvelut ovat apukeino jaksamiseen. Tilanteen
kartoittaminen ja asiasta keskusteleminen voivat jo tuoda helpotusta
ahdistuneeseen olotilaan. Yksin asioita pohtimalla ja mielessään
pyörittelemällä saa harvoin mitään hyvää aikaiseksi.
Olen verrannut ihmistä kännykkään ja autoon, hyvin teknisiin laitteisiin.
Todellisuudessa tämä vertaus ontuu monellakin tapaa, mutta ehkä se auttaa
ymmärtämään jotain oleellista omasta jaksamisesta huolehtimisesta.
Hannele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti