Lapsena moni meistä on pitkästynyt – muistatko? Menit äidin
luo valittamaan, ettei ole mitään tekemistä. Nykyajan lapsilla on samantapaisia
piirteitä käyttäytymisessään. Koulunkäynnin aloitus vähentää
pitkästymistä. Alakoululaiset ovat
innokkaita oppimaan. Kun oppiminen edistyy, ajattelu kehittyy ja pitkästyminen
vähenee. Lapsena on kiire leikkimään ja kavereiden kanssa olemaan. Murrosikäisen
nuoren maailma sisältää muutoksia, jopa draamaa – silloin harva valittaa
pitkästyvänsä. Kiire vain lisääntyy opiskeluvaiheessa. Kaikki ns. pakollinen
vie aikaa siitä, mikä kiinnostaa enemmän – alkaa olla kiire elää.
Kolmissakymmenissä monella on jo valmis ammatti-identiteetti
tai se on juuri muovautumassa. Useilla on menossa kiireisin lapsiperhe- ja/tai
uranluomisaika. Joku on jo vakiintuneella työuralla. Moni tekee pätkätöitä ja
liian moni joutuu olemaan työtön. Työnhakuakin voi leimata kiire; työnhakijaa
vaivaa sellainen tunne, että onko nyt varmasti huomannut kaikki
mahdollisuutensa.
Keski-iän vaiheilla, nelikymppisenä, kiireinen arki on erittäin
tuttua. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen voi olla kunnossa, vaan ei
välttämättä. Erilaiset yllätykset, joista sairastuminen on ikävimpiä, tekevät
töyssyjä ja mutkia sujuvaan arkeen. On onnellista, jos on tukiverkosto;
sukulaisia tai ystäviä apuna. Oma aika on ns. ”kortilla”, kiireesti juostaan
kellon kanssa kilpaa ja yritetään ehtiä ajoissa joka paikkaan.
Kiire ei lopu työelämän loppuvuosinakaan, kun aika ei oikein
tahdo riittää riittävään kunnon ylläpitoon ja lepoon! Ja eläkkeelle jääneistä
tiedämme, että he vasta kiireisiä ovatkin!
On pohdittu, onko nykyaika kiireisempää kuin entinen. No,
taitaa olla, kun ajattelee esimerkiksi liikkumista. Ennen ehti jopa kävellen
paikasta toiseen. Hevoset olivat pitkään hyvä apu, nyt lentokonekin voi tuntua
liian hitaalta. Henkilökohtainen helikopteri olisi poikaa! Sellainen tieteiselokuvissa
käytetty aineen siirtämiskone tulisi tarpeeseen.
Tässä kiireessä joku alkaa miettiä, mitä oikeastaan
haluaisi. Useat haaveilevat kiireettömästä työstä, päivistä, jolloin voisi
välillä hengähtää ja kuulla omat ajatuksensa. Onko se elämännälkä, joka kiihtyy
kiihtymistään? Ihminen haluaa saada osansa kaikesta haluamastaan. Ja
vastapainona ollaan stressaantuneita siitä, ettei ole aikaa ja lepohetket ovat
lyhyitä. Jopa yöunesta pitää nipistää. Vapaa-aikaakin kalenteroidaan. Kiire
aiheuttaa stressiä, väsymystä, uupumusta ja – virheitä! On niin kiire, ettei ehditä varmistaa
suojalaitteiden lukitusta, on niin kiire, että suojaköysi jää laittamatta
kiinni, on niin kiire, ettei kuivata märkää ja liukasta lattiaa kunnolla – ja
seurauksena on työtapaturmia, vapaa-ajan loukkaantumisia ja jopa kuolema. Kuolema
lopettaa kiireen.
Kiireeseen ja sen seurauksiin on tarjolla erilaisia keinoja,
vanhoja konsteja ja uusia muodikkaita apuja- mietiskelyä, meditaatiota, retriittiä,
mindfulnessia, joogaa, elämäntavan valmennusta, terveyskursseja kaukana
sivilisaatiosta tai netissä. Tärkeää on löytää itselleen sopiva tapa päästä
irti kiireen tunnusta ja rentoutua. Vielä tärkeämpää on saada tästä tavasta
pysyvä apu. Tähän ajatukseen kannattaa ihan pysähtyä. Otapa vaikka teekuppi
käteesi ja mieti asiaa.
Mitä, jos oikeasti ottaisit tulevan lomasi ihan levon
kannalta?Elise
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti