keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Ei unohdeta liikettä - ihminen on kokonaisuus myös töissä



Olen alkanut enenevissä määrin kaivata liikettä istumatyöhöni. Seisomapöydät ja taukojumpat ovat yleisiä, mutta eivät itsessään oikein tunnu riittävän liikkeen tarpeeseen. Tiedän, että en ole yksin, sillä kohtaan työssäni asiakkaita, jotka epäröivät sinänsä kiinnostavalle alalle lähtemistä, koska eivät usko, että jaksavat istumista päätteen ääressä. Tai miettivät alan vaihtamista liiallisen istumisen vuoksi. Kuitenkin tietotyö on jo arkipäivää ja teknologian kehityksen myötä se tulee vain lisääntymään. Tilastojen valossa työssäkäyvistä 2,6 miljoonasta ihmisestä suurin osa eli 1,7 miljoonaa tekee lähitulevaisuudessa pääasiassa istumatyyppistä työtä (lähde: liikkuvatyoelama.fi). Koska tietotyötä me ei tulla pääsemään pakoon, voitaisiin miettiä miten siihen saada lisää liikettä.

Panostaminen liikkeen lisäämiseen työelämässä maksaa ajan ja vaivan takaisin – sekä meidän ihmisten henkilökohtaisena hyvinvointina, että parempina tuloksina työssä. Liiallisen istumisen merkittävät terveyshaitat ovat jo yleistietoa. Se aiheuttaa muun muassa ongelmia aineenvaihduntaan, painoon, verenkiertoelimistöön, verensokeriin ja rasva-arvoihin. Lisäksi jatkuva istuminen passivoi lihaksia, lisää tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, laskee mielialaa ja lisää unihäiriöitä. Liikunta edistää fyysisen kunnon lisäksi mielenterveyttä.

Vaaditaan hieman kekseliäisyyttä ja uudelleen ajattelua sekä meiltä työntekijöiltä että työnantajalta. Työn tauot kannattaa käyttää aktiivisesti. Aktiivisuus voi olla esimerkiksi kävelyä, taukojumppaa tai tiskikoneen tyhjentämistä. Joka tapauksessa penkiltä kannattaa nousta. Myös työntekemisen tapoihin voi hakea muutosta. Puheluja voi puhua seisten, kokouksien aikana liikkua tai ainakin seistä, tai vaihdella istuinta. Jos käyt työssä kodin ulkopuolella, työmatkoja voi toki hyödyntää liikkumiseen. Mitä muuta tulee mieleen?

Liikkumisen edistäminen kuuluu osaksi työkykyjohtamista. Sitoutuminen liikkeen lisääminen pitää todentua työn arjessa ja johdon esimerkissä, jotta sillä on merkitystä. Työnantaja voi tehdä asioita liikkeen lisäämiseksi, tällaisia keinoja voivat olla muun muassa kävelypalaverit, liikkeen tukeminen työpäivän aikana tauoilla, mahdollisuus valita etä- ja läsnätyön välillä (toinen lisää toiselle liikettä, toinen toiselle) jne. Täällä lisää vinkkejä mitä työnantajan toimesta voidaan tehdä: Liikkuva työelämä (liikkuvatyoelama.fi)



Itse löysin kävelymaton yhdeksi tavaksi lisätä liikettä työpäiviin. Olen nyt käyttänyt sitä 1,5 kuukautta ja voin sanoa, että siihen jää suorastaan koukkuun. Olen huomannut, että 2-3 tuntia kävelyä päivässä on sopiva määrä. Enempi käy liian raskaaksi. Muun ajan olen seissyt maton päällä tai työskennellyt istuen sängyllä. En ole kokenut tarvetta siirtää mattoa pois, vaikka aluksi mietin, että sellainen olo saattaisi tulla. Hitaimmalla nopeudella, joka vastaa suunnilleen jalkojen hidasta heiluttelua, saa hyvin tehtyä keskittymistäkin vaativaa työtä sekä kirjoitettua. Palavereissa ja webinaareissa taas voi laittaa vähän enemmän vauhtia. Suurimmalla vauhdilla tarvitsee jo pikkaisen hölkötellä, sitä olen joskus käyttänyt lyhyen aikaa tauoilla. Välitön vaikutus heti kun aloitin kävelyn, oli ajatuksen virkistyminen. Tiedät ehkä tunteen, kun kävely- tai juoksulenkin aikana jokin askarruttava asia ratkeaa kuin itsestään – joko kaverin kanssa keskustellen tai itsekseen pohtien. Saman kokemuksen koin, kun aloin kävellä työtä tehdessäni.

Myös työhyvinvoinnin huoltamista voisi ajatella uudella tavalla, huomioiden kehon ja mielen yhteys. Työ mielletään monesti vain rationaalisen mielen asiaksi, ja varsinkin tietotyössä lähestulkoon unohdetaan psykofyysinen yhteys. Tutkija-liiketerapeutti Pauliina Jääskeläinen sanoo, että vaikka ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, työelämässä näitä käsitellään erillisinä osa-alueina. Työhyvinvointitoiminta keskittyy joko kehon välineelliseen huoltamiseen tai asioista puhumiseen. On kuitenkin olemassa myös näitä puolia yhdistävää toimintaa, eli kehollisia menetelmiä. Ehkä niitä tuomalla mukaan myös työelämään, ihmiset löytäisivät uudestaan luontaisen liikkeensä. Jääskeläinen kysyykin voiko liike auttaa meitä olemaan kokonaisia ihmisiä myös töissä?

Koska tietotyö vaatii hyvää tiedonkäsittelykykyä, tärkeää on myös kognitiivinen ergonomia. Siihenkin voi auttaa liike. Aivotutkimukset osoittavat, että fyysinen aktiivisuus on tärkeintä mitä voimme tehdä aivoillemme. Liikkuminen muun muassa vilkastuttaa aivojen verenkiertoa, vauhdittaa uusien aivosolujen muodostumista, tehostaa tiedonkäsittelykykyä, virkistää ja palauttaa, parantaa stressinsietoa ja kohottaa mielialaa.

Liikkumisen aloittaminen työpäivän aikana voi tuntua rasittavalta, mutta kannattaa muistaa, että se on juuri sen tarkoitus. Keho tarvitsee aikaa tottua uuteen aktiivisuuteen ja siitä voi seurata kolotuksia ja uusia tuntemuksia. Hyöty ei välttämättä ole heti havaittavissa. Työyhteisöltäkin vaaditaan uudenlaista tottumista siihen, että liike saa kuulua myös tietotyöhön. Ei enää anneta unohtua, että ihminen on luotu liikkumaan.

Heini
Psykologi, valtakunnallinen uraohjaus  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti