keskiviikko 17. elokuuta 2022

Työttömyys aiheuttaa monenlaisia tunteita


Työelämän ulkopuolelle joutuminen voi olla monelle shokki ja kriisin paikka. Työttömyys aiheuttaa usein huolta toimeentulosta, mutta sillä voi olla myös toimeentulosta irrallinen henkinen vaikutus, jonka voimakkuus saattaa joskus yllättää. Yleisiä tunteita ovat ahdistus, turvattomuus, pelko, pettymys, epäonnistumisen tunne, viha ja häpeä. Ylipäätään voi tulla tunne, etten pysty vaikuttamaan omaan elämääni ja sen kulkuun. Työttömyyden henkisen vaikutuksen voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä. Yleistäen voisi sanoa, että mitä enemmän työrooli määrittää omaa identiteettiä, sitä pahemmalta työttömyys tuntuu. Sekin on hyvä tunnistaa, että joskus työttömyys voi olla myös helpotus, jos työ on ollut fyysisesti tai psyykkisesti liian kuormittavaa. Työttömyys ylipäätään sisältää hyvin monenlaisia tunteita.

Työttömyyteen koetaan myös liittyvän häpeää ja stigmaa. ”Työtön” voi jo terminä tuntua leimaavalta ja vältettävältä vaikka objektiivisesti tarkastellen se on neutraali sana. Sillä tarkoittaa ihmistä, jolla ei juuri nyt ole työtä, ei sen enempää, eikä se esimerkiksi kommentoi työttömyyden syytä tai ihmistä sinänsä. On mahdollista, että ihminen voi itsekin tulkita toisten puheita tarpeettoman negatiivisessa valossa. Ehkä salakavalinta onkin se kritiikki, mitä henkilö voi itselleen esittää. Professori Helena Blomberg-Kroll Helsingin yliopistosta siteeraa ruotsalaista tutkijaa Bengt Starria, joka on todennut, että mitä enemmän työttömyyden vuoksi kokee häpeää (ja mitä enemmän se vaikuttaa taloudellisesti) sen suurempi kriisi. Hän kuvaa häpeää sosiaaliseksi tunteeksi, joka usein perustuu vain mielikuvaan muiden suhtautumisesta. Kaikki eivät häpeä — eikä pidäkään.

Kuitenkin häpeän tunne on todellista monelle työttömälle. Miiru Vehkala on kertonut kuinka työttömänä ollessaan hän ei kehdannut edes viedä roskapussia virka-aikaan, jotta ei joutuisi selittelemään naapureille, miksi on kotona. Hän sanoo, että jos ei ole kokenut vasten tahtoaan työttömyyttä, voi tämä kuulostaa jopa huvittavalta ja vaikealta ymmärtää. Nettikeskustelussa keskustelija kertoo, että lenkkeily tai pihalla olo päivällä hävettää, koska pelkää, että naapurit tulevat juttusille ja kyselemään töistä, ja kuinka somessa olo päivisin on jäänyt vähiin huolehtiessa mitä muut siitä ajattelevat. Häpeä voi näin ollen alkaa vaikuttamaan siihen, mitä sallii itselleen ja millaiseksi elämäänsä rakentaa.

Työttömyyden henkiset (ja taloudelliset) vaikutukset voivat joillakin ihmisillä vaikuttaa merkittävästi mielialaan. Kuten nettikeskustelijan kuvauksesta siitä, miten joka aamu herääminen on vaikeaa, ja päivät menevät itkiessä hammasta purren, on havaittavissa. Lisäksi harva joutuu kohtaamaan yhtä paljon torjutuksi tulemista kuin ahkerasti työtä etsivä työtön. Vaatii ennen kuulumatonta itsetuntoa, jotta torjuminen ei henkisesti vaikuttaisi. Eräässä keskustelussa henkilö kertoo, kuinka eniten masentaa se, kun samana päivänä tulee useammasta paikasta kielteinen vastaus, tai kun suurin toivein valmistautuu haastatteluun sellaiseen paikkaan, johon tietää olevansa ansioitunein hakija — ja silti ei tule valituksi.

Työ tai sen puute ei kuitenkaan määritä arvoamme ihmisinä. Ihmisellä on kiistaton ihmisarvo, riippumatta siitä onko tämä työssä vai ei. Tästä huolimatta työttömyys monesti laittaa miettimään omia arvoja ja näkökulmia uusiksi. Millaisesta tekemisestä nautin? Mistä saan sosiaalista kanssakäymistä? Mikä oikeastaan onkaan elämässä tärkeää? Elämän uudenlainen katsominen voi vaatia aikaa ja pohtimista. Jos taas työttömyys on jo tuttu seuralainen, oman arjen suunnittelu mielekkäämmäksi voi silti olla ajankohtaista. Vaikka Miiru Vehkala kertoi työttömyyden aiheuttaneen häpeää, ei hänkään antautunut vain odottamaan, että elämä alkaa uuden työn myötä. Työttömyydestä on lupa löytää myös myönteisiä puolia. Erityisesti jos työelämä on kuormittanut, voi työttömyysaika sisältää omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimista ja itsensä kehittämistä. Ja vaikka saisi pian töitä, elämän avartaminen on joka tapauksessa satsaus elämänlaatuun, vaikka tulevien eläkepäivien varalle.



Petja Eklund kuvaa blogitekstissä ”Miksi työttömyys hävettää?” kuinka kulttuurista suhtautumistamme työhön ja työttömyyteen ovat muokanneet suomalaisten historiassa tapahtuneet yhteisön eteen työskentely, sodat, jälleenrakentaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan luominen. Nykymaailmassa tämän kehän rikkominen vaatisi työttömyyden monimuotoisempaa käsittelyä. Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla työtön, mutta maailma ei enää ole niin kuin ennen. Työttömyys kohtaa yhä useampia meistä työuran aikana. Se ei enää ole poikkeus sääntöön, vaan työurien rikkonaisemmiksi muotoutumisen myötä monesti luonteva osa sitä. Petja Eklund kirjoittaa, että meidän ei kansakuntana ja ihmisinä ole järkeä tuntea syyllisyyttä työttömyydestä, ja että työttömyyden voi nähdä myös mahdollisuutena. Meillä Suomessa on kattava työttömyysturvajärjestelmä sekä työnhakua, kouluttautumista ja työllistymistä edistäviä palveluja muun muassa te-palvelujen kautta, jotka yhdessä mahdollistavat uudet alut ja joustavan jatkamisen.

Kuten Petra Olli blogissaan "Menisit sinäkin oikeisiin töihin" kirjoittaa: ”Työ muuttuu, maailma muuttuu ja niin muuttuu työttömyyskin. Vanhat uskomukset ja ennakkoluulot joutavat suoraan roskakoriin. Elämme työttömyyden murroksen aikakautta.” Hän itse kertoo muistelevansa aikaa ilman tuttuja ja turvallisia töitä lämpimästi: oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilaa pysähtyä ja luoda jotain uutta sekä tehdä itselle merkityksellisiä asioita.   

Heini
Psykologi
Valtakunnallinen uraohjaus

Lähde:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti