keskiviikko 7. helmikuuta 2018

TE-toimiston psykologipalvelusta apua yhteishakuun


”Mihin haet yhteishaussa?” Kysymys, joka aiheuttaa monille päänvaivaa ja epätietoisuutta. Varsinkin jos ihanneala ei ole jo aikaa sitten ollut mietittynä. Joskus kiinnostavia vaihtoehtoja on liikaa, jolloin tietyn alan valinta tuntuu sulkevan toisia ovia pysyvästi. Tai sitten oikein mikään ei tunnu omalta. Peruskoulunsa päättävillä tai hiljattain päättäneillä valintaa tehdään useimmiten lukion ja lukuisten eri ammatillisten tutkintojen välillä. Valintaa hankaloittaa se, ettei työkokemusta useinkaan nuorella henkilöllä ole, eivätkä työelämän vaatimukset vielä ole avautuneet. Hakeutuako kokiksi vai ajoneuvoasentajaksi, kun kummastakaan työtehtävästä ei ole kokemusta?

Myös lukionsa päättävillä tai päättäneillä on valinnan paikka. Hakeako yliopistoon, ammattikorkeakouluun vai kenties ammatillisiin tutkintoihin? Jos on jo vaikkapa useamman kerran hakenut lääketiedettä opiskelemaan, pitäisikö nyt harkita jotain muuta? Ja millaiseen työhön nuo joskus mystisiltäkin kuulostavat tutkinnot vaikkapa yliopistoista sitten johtavat?

Nämä pulmat ja kysymykset ovat tuttuja TE-toimistoissa ammatinvalinnan ja urasuunnittelun parissa työskenteleville psykologeille. Ohjauksessa lähdetään aina liikkeelle henkilökohtaisesta keskustelusta, joko kasvokkain, puhelimen tai videon kautta. Psykologi auttaa jäsentämään omia vahvuuksia, mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita. Kun nuorella on tähtäimessään yhteishaussa hakeminen, pyrkii psykologi auttamaan toteuttamiskelpoisen hakusuunnitelman teossa. Varsinaiset ratkaisut toki jäävät hakijalle itselleen!

Mainio apukeino ammatinvalintaa pohdittaessa on tutustua avo-ohjelmaan. Avo-ohjelman kysymysten kautta voi lähteä kysymään itseltään, mitä oikeastaan toivookaan tulevilta tehtäviltään: ihmisläheisyyttä vai sittenkin enemmän itsenäisiä työtehtäviä. Teoreettisuutta vai käytännönläheisyyttä. Koneiden kanssa työskentelyä vai enemmänkin ympäristöön ja luontoon liittyviä tehtäviä? Vai jotain näiden yhdistelmiä? Kysymyksiä pohtimalla pääsee jo pitkälle omien toiveiden jäsentämisessä.

Kun toiveissa olevat ammattialat ovat jo jonkin verran selkeytyneet, kannattaa hyödyntää Ammattinettiä. Ammattinetistä löydät satoja ammattien ja ammattialojen kuvauksia. Kokin, ajoneuvoasentajan tai vaikkapa lastentarhanopettajan ammatinkuvaukset antavat rautaisannoksen tietoa alojen työtehtävistä, työn asettamista vaatimuksista ja alojen koulutusmahdollisuuksista.

Korkeakouluun tähtäävät voivat hyötyä edellä mainittujen apukeinojen lisäksi myös Helsingin yliopiston kehittämästä töissä.fi -palvelusta, jonka avulla voi tutkailla itseään kiinnostavan tutkintonimikkeen pohjalta työtehtäviä, joihin kyseistä alaa opiskelleet ovat päätyneet.

Yhteishaun valintojen tekeminen voi olla haastavaa, mutta vaihtoehtojen pohtimiseen ja tiedon hankintaan kannattaa satsata. Keskustelu toisen henkilön, vaikkapa sitten ammatinvalinnanohjauksen psykologin kanssa avaa myös uusia näkökulmia ja saattaa auttaa asettamaan irralliset palaset paikoilleen.

Kun suunta on huolella mietitty, on uusiin opintoihin mielekästä lähteä etenemään.

Johanna P

 
Kirjoittaja toimii ammatinvalinnan ja urasuunnittelun psykologina. Tämä blogiteksti on julkaistu aiemmin Nuorisotakuu Etelä-Pohjanmaa -blogissa.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti