keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tulevaisuuden usko ja motivaatio


Kun olet juuri menettämässä tärkeän asian elämässäsi, olet kuin kuilun partaalla. Pelkäät, että putoat ja tuhoudut. Kun olet innostavan uuden asian alussa, olet kuin rotkon reunalla – sinun pitää ponnistaa ja hypätä, että pääset toiselle puolelle, uuteen alkuun. Hyppäätkö vai jähmetytkö reunalle?

Mikä saa sinut aamulla nousemaan vuoteesta ja pesemään hampaasi? Ajattelet, että tarvitset hampaitasi vielä pitkään, ilman niitä elämä on hieman hankalampaa. Puhumattakaan hammassärystä, sitä kipua haluat välttää!

Aamuisin moni käy suihkussa. Täällä länsimaissa, ns. hyvinvointivaltioissa, on tapana, että liikkeelle lähdetään mieluiten puhtaana ja otetaan muut huomioon. Hygieniasta huolehtiminen on osoitus siitä, että haluaa huolehtia itsestään.

Yleensä aamuisin syödään jonkinmoinen aamiainen, aamupala, keho kaipaa levon jälkeen energiaa ja saa näin puhtia uuteen päivään.

Aamuisin moni lukee sanomalehteä, moni katselee aamutelkkaria tai kuuntelee radiota – päivän aiheet antavat signaaleja päivän eväiksi. Voi aloittaa päivänsä miellyttävässä hengessä kiinnittämällä huomiota hyviin uutisiin. Tai voi aloittaa päivän toisin, toteamalla, että maailman tila ei ole hyvä, soditaan ja kärsitään eripurasta. Aina vaan.

Näkökulma vaikuttaa siihen, mitä näet ja miten suhtaudut.  Menneeseen, nykyhetkeen, tulevaisuuteen – maailmaan ja itseesi.

No, lähdet aamulla liikkeelle.  Voit jäädä myös kotiin, jos sinulla on koti. Jos sinulla on työ- tai opiskelupaikka, sinä lähdet liikkeelle; yleensä ainakin. Miksi? Siksi, että sinä tiedät, että on parempi lähteä liikkeelle kuin olla lähtemättä. Sinulta odotetaan sitä. Kannat vastuusi, eritoten itsellesi. Vaikka olisit työtön, sinä lähdet liikkeelle – kauppaan, asioille ja mikä parasta – lenkille, kun sinulla nyt on siihen mahdollisuus!

Katselin ohjelmaa Suomen asunnottomuudesta, dokumenttia, jossa muutamia ihmisiä seurattiin elämäntilanteessa, jossa he olivat eri syistä menettäneet asuntonsa. Mukana olivat isä ja aikuinen tytär, jotka asuivat autossa; he keittivät parkkialueella pallogrillillä ruokaa. Mukana oli vanha mies, joka asui hylätyssä asuntovaunussa monien tavaroiden ympäröimänä; hän hankki elämiseensä rahaa keräämällä pulloja. Mukana oli nuorehko mies, joka oli avoliiton purkauduttua joutunut muuttamaan pois ex-puolison työsuhdeasunnosta; hänellä oli kaksi koiraa, joiden vuoksi monet väliaikaismajoituspaikat eivät ottaneet häntä suojiinsa. Hän yöpyi ympäri Suomea eri kavereillaan. Ohjelma kuvasi näiden ihmisten tunnelmia. Itseäni ihan hytisytti ajatella heidän kohtaloaan, sillä kuvaus oli tehty talvisaikaan. Asunnottomia auttoivat eri viranomaiset ja vapaaehtoiset. Dokumentissa oli onnekas loppu – kaikki kuvatut henkilöt saivat lopulta asunnon.  Ilman toimintaa ja tulevaisuuden uskoa näin ei olisi käynyt.

Eteenpäin elävän mieli – on sanonta, joka pitää paikkansa. Ihminen toimii tarkoituksenmukaisesti ja tavoittelee tasapainoa ja hyvää oloa. Kuinka tärkeää on tehdä asiat, kun ne ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi, kun peruskoulu loppuu, koulussa ohjataan varautumaan siihen-nuoret hakeutuvat seuraavaan oppilaitokseen. On olemassa vaihtoehtoja myös siihen pulaan, ettei pääsekään opiskelemaan. Tärkeää on silloinkin tietää, mistä saa apua. Yksin on todella vaikeaa löytää oikeita konsteja – mitä nuorempi olet, sitä enemmän tarvitset ohjausta.

Pienenä sinulle on neuvottu, kuinka kengännauhat sidotaan. Tai näin nykyaikana, miten tarrat laitetaan kiinni ja kuinka katsotaan, että kengät ovat oikeissa jaloissa.  Kun sinusta tulee nuori, silloin on oikea aika miettiä, millainen haluaa olla. Moni käy läpi erilaisia kokeiluvaiheita, tukkatyyli vaihtuu tiuhaan kuten vaatemuotikin. Tämä on tärkeää itsensä etsimistä. Kun identiteetti alkaa hahmottua, on aika miettiä, miten sen tukkansa saisi pidettyä näin – miten on varaa käydä parturi-kampaajalla -pitäisi jostain saada oma elanto, eli pitäisiköhän mennä työhön – vai opiskelisiko ensin? Silloinkin on kyse siitä, uskooko tulevaisuuteensa. Voi asettaa tavoitteen, joka on helpohko saavuttaa tai sitten oikein haasteellisen ja kunnianhimoisen tavoitteen. Kaikkea ei voi saada heti, ja asiat voi saada myös eri järjestyksessä kuin yleensä. Voi miettiä, millainen työ ja ammatti sopii omaan elämäntyyliin ja haluaako, että elämäntyyli säilyy aina samana.

Ihminen oppii koko elämänsä uusia asioita. Vanhaan asti. Opiskelu on mahdollista eri elämänvaiheissa. Pitää vain sovittaa opiskelu omaan elämään. Muistisairaus voi vapauttaa tästä oppimisen taakasta tai onnesta, mutta muistisairaan ajatus voi silti kasvaa tunteiden suuntaan; tätä on todella vaikeaa tutkia.

Muistisairas saa elää kirjaimellisesti hetkessä, mutta mitä kauemmin elää, huomaa, kuinka lyhyt tämä elämä on. Mistä luulet, että sinut muistetaan? Siitäkö, että olet saavuttanut mainetta ja mammonaa? Ehei! Sinut muistetaan siitä, miltä toisista ihmisistä – omista sukulaisista, lapsista ja ystävistä ja jopa työtovereista – on tuntunut sinun seurassasi.

Hetkessä voi elää, mutta tulevaisuuteen kannattaa katsoa ja miettiä sitä, mihin on menossa.

Millainen on sinun tulevaisuutesi? Millainen haluat sen olevan? Mihin sinä hyppäät?

Elise

Ja tämän jutun teki mahdolliseksi se, että on seuraavia ammatteja:
Hammaslääkäri, hammashoitaja, puuseppä, ompelija, myyjä, lvi-asentaja, kemisti, tehdastyöläinen, toimittaja, sanomalehdenjakaja, ruokataloustyöntekijä, medianomi, mekaanikko, äänitarkkailija, kuvatarkkailija, insinööri, rakentaja yhdyskuntasuunnittelija, automekaanikko, isännöitsijä, kiinteistövälittäjä, vuokravälittäjä, sosiaaliviranomainen, opettaja, oppilaanohjaaja, opinto-ohjaaja, suutari, parturi, muotisuunnittelija, lääkäri, historiantutkija, it-ammattilainen ja korkeushyppääjä sekä vielä keksimättömät tulevaisuuden ammatit. J

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti