Ihmismielen toimintaa pyritään tutkimaan,
ymmärtämään ja tukemaan usealla eri tavalla. Tavat määrittyvät asiakkaan
tarpeista käsin. Psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti tekevät työtään
osittain samalla kentällä ja toistensa työnkuvaa täydentäen. Kaikki nämä
ammatit ovat Valviran laillistamia terveydenhuollon ammattinimikkeitä.
Koulutuksen painopisteet, lähestymistavat sekä varsinainen työ eroavat
toisistaan kuitenkin suuresti.
Psykologi on valmistunut yliopistosta psykologian maisteriksi (PsM). Psykologiaa
voi pääaineena lukea Helsingin, Itä-Suomen (Joensuu), Jyväskylän, Tampereen ja
Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Opinnot kestävät keskimäärin viisi ja
puoli vuotta. Valmistumisen jälkeen mahdollisia työpaikkoja ovat mm.
terveyskeskus, koulu, perheneuvola ja mielenterveystoimisto. Lisää
suuntautumisvaihtoehdoista voit lukea Psykologiliiton sivuilta tai Ammattinetistä.
Psykologin työnkuvaan tehtäväkentästä riippuen kuuluvat asiakkaan tilanteen
kartoittaminen keskustelun ja mahdollisten psykologisten tutkimusten avulla
sekä asiakkaan tukeminen haastavassa elämäntilanteessa, kriisissä tai
mielenterveyden järkkyessä. Työ voi olla myös ennaltaehkäisevää tai
konsultoivaa. Psykologi voi halutessaan hakeutua erikoistumiskoulutukseen
kahden vuoden työkokemuksen jälkeen. Erikoistumisvaihtoehtoja ovat kehitys- ja
kasvatuspsykologia, neuropsykologia, terveyspsykologia sekä työ- ja
organisaatiopsykologia. Koulutus kestää noin neljä vuotta työn ohella
suoritettuna. Myös psykoterapia on yksi erikoistumisala. Psykologin
toimenkuvaan eivät kuulu diagnosoiminen tai lääkkeenmäärääminen. Nämä ovat
psykiatrin tehtäväkenttää.
Psykiatri on pohjakoulutukseltaan lääketieteen lisensiaatti (LL). Lääketiedettä
voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen (Kuopio), Oulun, Tampereen ja Turun
yliopistossa ja opinnot kestävät keskimäärin kuusi vuotta. Lisäksi psykiatri on
suorittanut psykiatrian erikoislääkärikoulutuksen, jonka kesto on myös noin
kuusi vuotta, yhteensä siis 12 vuotta. Työssään psykiatri tutkii asiakkaan ja
pyrkii määrittämään mahdollisen diagnoosin, jonka pohjalta laaditaan
hoitosuunnitelma. Diagnosoinnin tukena voidaan hyödyntää mm. neuropsykologista
tutkimusta, toimintaterapeutin arviota ja omaisten haastattelua.
Hoitosuunnitelmaan voi sisältyä esimerkiksi lääkehoitoa ja psykoterapiaa.
Suunnitelman sisällöstä keskustellaan potilaan kanssa.
Psykoterapeuttisia elementtejä voi olla läsnä useassa ihmisläheisessä työssä.
Varsinainen psykoterapeutti on erikoistunut johonkin terapiasuuntaukseen ja
käynyt saman terapian itse osana kouluttautumistaan.
Psykoterapeuttikoulutukseen hakeutuvalta vaaditaan soveltuvaa ylempää
korkeakoulututkintoa tai soveltuvaa sosiaali- ja terveysalan
ammattikorkeakoulututkintoa. Valviran hyväksymät
psykoterapeuttikoulutukset löydät Valviran sivuilta. Työssään
psykoterapeutti pyrkii vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa hoitamaan tai
lieventämään psyykkisiä häiriöitä omasta viitekehyksestään käsin. Asiakkaana
voi olla esimerkiksi yksilö, pari, perhe tai ryhmä. Psykoterapia voi olla mm. kognitiivista,
ratkaisukeskeistä, integratiivista tai psykoanalyyttista.
Psykoterapeutin työstä voit lukea lisää Ammattinetistä.
Hannele
linkit päivitetty 24.1.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti