Riitänkö minä?

Joulukuun alussa on Unelman nimipäivä.  En taida tuntea ketään Unelmaa, mutta Onni- ja Toivo- sekä Rauha-nimisiä tunnen.  Kauniita erisnimiä, jotka tarkoittavatkin jotain. Ohjaustyössä psykologina ihmisiä kuunnellessa nuo kaikki – onni, toivo, rauha ja unelma - esiintyvät tavoitteina.

 Ihminen voi suhtautua itseensä monin tavoin.  Saatat uskoa, että epäonni seuraa sinua. Uskot, että  työhakemuksesi eivät tuota tulosta, koska et ole tarpeeksi hyvä. Voi kuitenkin olla kyse siitä, että olet toiminut liiaksi samaa kaavaa toistaen. Ympyrä on pienentynyt ja näkökulma kaventunut. Epätoivo kurkistaa nurkan takaa.  Pienikin näkökulman laajennus voi auttaa, ystävät ja läheiset voivat olla avuksi, jopa me viranomaiset joskus. Saat toivon kipinän syttymään, löydät rohkeuden toimia toisin.  Lähetät sen pitkään harkitsemasi avoimen hakemuksen tänään.

Tolstoin kerrotaan sanoneen, että   ”onni ei ole siinä, että voit tehdä, mitä tahdot, vaan siinä, että aina tahdot, mitä teet.”  Tuo ajatus saa asioiden tekemisen tuntumaan paljon miellyttävämmältä.  Keskityt huomisiin sanakokeisiin, koska haluat joskus tulevaisuudessa sanoa ranskaksi jotain muutakin kuin ”Bon apetit!”.   Ilmoittaudut  työnhakuvalmennukseen ja sukujuhlissa keskustelet kesätöitä miettivän veljenpoikasi kanssa siitä, että työnhakukanavana Linkedin on edelleen paikallaan.

Arvosta sitä, mitä sinulla jo on. Elämän suuri rikkaus on, että me kaikki olemme erilaisia. Jos me olisimme samanlaisia, olisi melko yksitoikkoista.  Kannattaa miettiä, mikä on se sinun oma erityislaatuisuutesi.  Sinulla voi olla oikein hyvä suunnistustaito tai hyvä hahmotuskyky.  Hienoa, jos sinua kiinnostaisi yhdyskuntasuunnittelun opiskelu!  Tai persoonasi on niin iloinen,  että saat aina kaikki hyvälle tuulelle – olisit asiakaspalvelija vailla vertaa!

 ”Salaisuus elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa on taidossa ymmärtää jokaista yksilönä”, Friedrich L. Jahn on todennut.  Olemme yhteiskunnan jäseniä ja yksilöitä. Yhteiskunta toimii jäsentensä toiminnan kautta. Ihmisten toiminta ei ole yhtä järjestäytynyttä kuin muurahaisten. Odotan, kun taas tulee kevät ja saan katsella, kuinka järjestelmällisesti muurahaiset kantavat kortensa kekoon. Monet ihmiset muistuttavat enemmän sadun sirkkaa, joka vain korrella soittelee. Molempia tarvitaan, muurahaisia ja sirkkoja.  Sekä kaikenlaisia tyyppejä tältä väliltä.  Yhteisvoimin jakamalla ja toistamme tukemalla onnistumme.

Kukapa ei unelmoisi onnesta. Onnesta sanotaan, että se ei tule etsien vaan eläen.  Elämä on eteenpäin menemistä, ajan kulkua ei voi pysäyttää.  Kun pystyt hyväksymään itsesi, alat uskoa myös siihen, että saat olla onnellinen. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa, että olet mielestäsi hyvä ja paras juuri omana itsenäsi. Sinun ei tarvitse olla muunlainen, sinä et voi olla joku muu. Voit alkaa kehittää itsestäsi jotain ominaisuutta ja hyödyntää sitä ammatissasi. Voit jatkaa ihan tavallisena itsenäsi, kuten meistä suurin osa. Oletko miettinyt, mitä oikeasti haluat? Jos tavoitteesi tuntuu kaukaiselta, on kuitenkin parempi lähteä liikkeelle kuin etsiä ikuisesti sopivia kenkiä. Matkalla kengät voi vaihtaa ja polulta voi poiketa toiselle. Kulkuvälineitäkin voi käyttää. Ja toisilta voi kysyä tietä ja neuvoa. Ja palatakin voi.  Harkitseva voi istua kannon nokkaan miettimään reittiään. Jokaisen kannattaa välillä levätä ja ravita itseään. Sinä riität sellaisena kuin olet.  Arvosta itseäsi. Ala elää omaa elämääsi ja unelmaasi!    

Tähän loppuun haluan laittaa parisataa vuotta vanhan värssyn. Pidän tuosta viimeisestä lauseesta.

 Joka päivä meidän tulisi ainakin
kuulla pieni laulu, lukea hyvä runo,
nähdä oivallinen maalaus, ja jos suinkin mahdollista,
lausua muutamia järjen sanoja.

                                        J.W. von Goethe

 

-Elise-