keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Päätöksenteon ABC


Ensimmäisen ammatin valitseminen aiheuttaa usein ahdistusta. Sopivalta tuntuvia vaihtoehtoja tuntuisi olevan monia tai välttämättä mikään vaihtoehto ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta. Päätöksentekemistä haluaa siirtää. Tilanne voi kuormittavana johtaa myös äkkinäisiin päätöksiin, jolloin tavoite on enemmän ahdistuksen ja pahan olon välttämisessä kuin harkitussa lopputuloksessa. Ahdistus ja epävarmuus ovat tunteita, joita etenkin niihin tottumaton haluaa välttää. Epävarmuus on kuitenkin osa päätöksentekoa.

Peruskoulun tai lukion jälkeisen koulutusalan valinta voi olla monelle ensimmäinen kerta tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Ajatus koko työuran käsittävästä ammatista ja paineet oikean valinnan tekemisestä saattavat tuntua kohtuuttoman suurilta. Aikaisemmin opintoihin liittyvät valinnat ovat olleet rajatumpia ja ne on voinut tehdä yhdessä kavereiden kanssa tai vanhempien avustuksella. Nyt valitsemiskohteena ei olekaan enää yksittäinen oppiaine vaan kokonainen ammatti ja kymmenet elleivät sadat eri vaihtoehdot.
 
Tiedonhankinta, vertailu ja karsiminen osana päätöksentekoa

Vaihtoehtojen suuri määrä ei tarkoita välttämättä valinnan vaikeutumista. Päätöksentekoon liittyvän työmäärän lisääntyminen sen sijaan on todennäköistä. Moni hyppää ajatuksissaan suoraan viimeiseen vaiheeseen, eli päättämiseen, ja ohittaa tiedonhankinnan, vertailun ja karsimisen vaiheet kokonaan. Ensimmäiseksi siis riittää, että hankkii tietoa vaihtoehdoista.

Apuna vertailussa osana päätöksentekoa on hyvä tutkailla vaihtoehtoja järjellä, mutta myös tunteen ja intuition kautta. On hyvä miettiä askeleita opintoja pidemmälle ja hahmottaa, minkälaista työtä oikeastaan haluaisi tehdä. Sopivia vaihtoehtoja voi olla useita, sillä kenellekään ei ole olemassa vain yhtä niin sanotusti oikeaa ammattia. Vanhemmat eivät joudu tekemään jälkikasvunsa työtä, joten he eivät myöskään voi valita ammattia lapsilleen. Myöskään kavereiden perässä ei ammatinvalintaa kannata tehdä. Jokainen toimii työelämässä yksilönä ja joutuu kohtaamaan oman ammattinsa haasteet ja mahdollisuudet.

Joskus, kun ajatus omalta tuntuvasta alasta ei tunnu selkiytyvän, päätyy valitsemaan vaihtoehdon, joka tuntuu yleispätevältä. Korkeakouluopinnoissa tällaisena vaihtoehtona pidetään toisinaan tradenomin tutkintoa. Tradenomi on yleisnimike, jonka alle mahtuu opintoja esimerkiksi liiketaloudesta, tietojenkäsittelystä, myynnistä ja markkinoinnista sekä kirjasto- ja tietopalvelualasta. Kyseessä on siis monipuolisia mahdollisuuksia tarjoava tutkinto. Pelkkä koulutuksen nimi ei kuitenkaan vielä kerro kaikkea opiskeltavista teemoista ja kursseista. Kannattaa siis tutustua tarkasti kurssisisältöihin ja vertailla niitä keskenään. Tämä voi auttaa motivaation hahmottamisessa, jolloin valinta helpottuu. Jos kiinnostus vertailua tehdessä laskee, voi olla parempi miettiä vielä muita vaihtoehtoja.
 
Ala, jonka parikymppisenä valitsee, ei automaattisesti määritä koko työuraa. Alkuun voi miettiä, onko parempi jäädä paikoilleen vai haluaako kehittää itseään. Itsensä kehittäminen vaatii ponnistuksia ja epämukavuusalueelle menemistä. Pelko epäonnistumisesta pääsykokeissa on mahdollinen uhkakuva, mutta yrittämättä tilanne ei ainakaan muutu. Pääsykokeisiin valmistautumalla ja osallistumalla saa lisätietoa alasta ja voi tarvittaessa myös testata näin motivaatiotaan.
 

Hannele

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti