Lähtövuosi: 2006 (Irlanti), 2008 (Ruotsi), 2009 (Sveitsi)
Koulutus: Biokemian maisteri, Turun yliopisto
Innostuin lähtemään ulkomaille, kun huomasin, että akateeminen jatkotutkinto ei ole minua varten. Lähtemään houkutti Suomen yli-akateeminen ilmapiiri, vähäiset mahdollisuudet löytää helposti mielenkiintoista työtä, suunnitelman puuttuminen ja kansainvälistyminen. Kaverini löysi tiensä Irlantiin vuoden alusta 2006. Saatuani gradun viimeisteltyä helmikuussa otinkin yhteyttä välitysfirmaan ja puhelinhaastattelu oli tuota pikaa. Keskustelu kesti tunnin, minkä jälkeen rekrytoija varmisti, että tervetuloa, viikon päästä jo voisit aloittaa!
Päästin kunnolla irti elämästäni; irtisanoin opiskelijayksiöni, roudasin tavarat varastoon ja ostin menolipun Dubliniin. Viikon päästä laskeuduin Irlantiin sohvaperunaksi kaverini luokse, suunnitelmana 11 kuukauden keikka ulkomaille. Parin vuoden kuluttua ura suuntautui itsenäisenä konsulttina Ruotsin Södertäljeen ja lopulta ryhmänvetäjäksi Lundiin Skånessa. Taas vuodet kuluivat ja 2009 lopulla muutin Baseliin, jossa olen edelleen.
Tarvitaanko kieliä vai pärjääkö englannilla?
Englannilla pärjää oikein hyvin. Kaikista muista kielitaidoista on hirveästi apua, koska tuttavapiiri kasvaa nopeasti monikansalliseksi.
Mitä neuvoja antaisit harkitsijoille?
Anna mennä. Useat kaverini ovat yrittäneet ja palanneet muutaman kuukauden tai 10 vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Monet ovat jääneet sille tielle. Älä aiheuta itsellesi mielipahaa 20 vuoden päästä, koska et uskaltanut ottaa riskiä.
Mikä on parasta työskentelymaassasi ja työssäsi?
Nykyisin työskentelen Baselissa. Sveitsissä parasta on keskieurooppalainen mentaliteetti, harrastusmahdollisuudet ja matkustusyhteydet. Työssä parasta on monikulttuurisuus, mikä meillä tarkoittaa yli 100 kansallisuutta.
Tekisitkö kaiken uudelleen?
Ehdottomasti. Matkan varrella on tullut opittua ja koettua yhtä sun toista. Ihmisiä tulee ja menee. Joihinkin pysyy yhteys, useimpiin ei. Kielistä englanti, suomi, ruotsi, saksa, ranska, espanja sekoittuvat tunnistamattomaksi murteeksi riippuen ryhmästä. Matkustelusta tulee arkinen harrastus, on se sitten työn tai vapaa-ajan merkeissä. Hostellit, hotellit ja rantamajat tulevat tutuiksi. Elämyksiä Budapestin limusiiniajeluista Guatemalan viidakkotemppelehin syntyy vuosien varrella huomaamatta. Aika kuluu vanhetessa yhä nopeammin, ja nykyään voi ilolla muistella jo taaksepäin, ja olla kiitollinen, kuinka paljon elämästä on päässyt nauttimaan. Ja kaikki alkoi päätöksestä, joka tapahtui muutamassa sekunnissa opiskelijayksiössä Suomen Turussa keskellä ydintalvea 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti