keskiviikko 6. elokuuta 2014

Onko vaarallista olla erottamatta työtä ja vapaa-aikaa?

Työhyvinvoinnin ja jaksamisen asiantuntijat pitävät tärkeänä sitä, että työllä ja vapaa-ajalla olisi selvä ero. Älypuhelimien yleistyttyä suuntaus taitaa olla päinvastaiseen suuntaan: yhä useampi on aina tavoitettavissa. Vähintäänkin sähköpostit täytyy tarkistaa. Liittyykö tähän todellisia riskejä, vai onko huoli liioiteltua?
Helteisellä rannalla mieli lepää - tai karkaa työasioihin?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen kertoo Työelämä2020 –blogissa, että hänen kohdallaan elämänhallinnan avain on nimenomaan työn ja vapaa-ajan tarkka erottelu. Tällä hän pyrkii pitämään huolta terveydestään ja työkykyisyydestään. Ajatus perustuu siihen, että kun työ pysyy jossain rajoissa, se on hallittavaa, ja siitä saa voimia muuhun elämään. Kuulostaa hyvältä, että työstä voi saada voimia, eikä vain lisää kuormaa niskaansa! Vastaavasti vapaa-ajalta voi sitten saada voimia töihin tai opiskeluun.

Entä jos työ onkin ihmisen mieluisin asia, jonka pariin hänen ajatuksensa vastustamatta hakeutuvat, koska asia kiinnostaa niin paljon tai on niin palkitsevaa? Pitäisikö tällaisenkin henkilön vastustaa kiusausta ja viettää vapaa-aikaa vaikka väkisin, ihan omaa hyvinvointiaan varten? Arvelen, ettei väkisin vietetty vapaa-aika tuottaisi hyvinvointia. Jos oman elämän hallinnan tunne on tärkeää hyvinvoinnille, pitää voida myös valita ajankäyttönsä. Kun haluan miettiä työasioita illalla kotisohvalla, voin miettiä niitä tuntematta syyllisyyttä, ja kun haluan vain levätä, teen sen yhtä täydellä sydämellä kuin työnikin.

Todellisessa elämässä tämä ei ole ihan näin yksinkertaista. Perheenjäsenillä on sanansa sanottavana myös työstään hullaantuneen ajankäytöstä. Vapaa-aika ei ole vain riippumatossa loikoilua, vaan kotitöitä, kaupassa käyntiä, perheen yhteistä aikaa, harrastamista ja harrastuksiin viemistä. Naiset kertovat minulle usein, että kotona heitä odottaa se raskaampi työpäivä – töissä on sentään tauot. Kotona heiltä on aina joku vaatimassa jotain, tai omat siisteyden ja kodinhuollon standardit ovat niin tiukat, ettei niistä voi livetä.
Työttömällä on sitten varmaan onnen päivät, kun voi valita itse mitä tekee ja milloin? Tämä lienee yksi työssäkäyvän pahimmista harhaluuloista. Keskusteltuani satojen työttömien kanssa, voin kertoa, että useimmat eivät pysty nauttimaan vapaa-ajastaan samalla tavalla kuin työssäkäyvät lomistaan ja viikonlopuistaan. Huoli työpaikan saamisesta painaa mielessä, ja työttömyyden pitkittyessä usein taloustilannekin kiristyy. Niitä töitäkin pitäisi etsiä ja hakea, mutta mistä? Monet kertovat, että aina tuntuu siltä, että pitäisi tehdä enemmän. Koskaan ei ole tehnyt tarpeeksi – ennen kuin saa työpaikan. Ei ole sitä vapaa-aikaa, ainakaan hyvällä omallatunnolla. Päivät kuluvat toistensa kaltaisina. Jokainen tulokseton työpaikkahakemus tuntuu torjunnalta – en kelvannut tuonnekaan. Silti pitäisi jaksaa olla toiveikas ja innostunut, valmis astumaan töihin milloin hyvänsä, järjestää ripeästi lasten hoitopaikat, selvittää kulkuyhteydet töihin…
 
Olen kohdannut monta työtöntä, jotka ovat lähellä uupumusta. Hetkinen – onko tässä kyse juuri työn ja vapaa-ajan erottamisesta? Työn hakeminen on kokopäivätyötä näinä aikoina, kun työmarkkinoilla on paljon hyviä hakijoita etsimässä itselleen työpaikkaa. Jos tunnet uupuvasi, kokeile tehdä työnhausta päivätyösi kunnes löydät uuden työn. Sovi työajat, kahvitauot, lounastauot ja loma-ajat itsesi kanssa. Tee työnhakua täydellä sydämellä työajan verran, ja sitten siirry vapaalle. Vapaa-ajalla ei tarvitse miettiä ja murehtia työnhakuasioita ja työttömyyttä. Silloin hoidetaan kotityöt, ollaan perheen kanssa, tavataan ystäviä, harrastetaan tai ollaan ihan tekemättä mitään. Juuri niin kuin valitset.

-Satu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti