Työnantaja ei tunne sinua, mutta hän arvelee sinun tuntevan omat vahvuutesi, ja toivoo että kerrot niistä jo työpaikkahakemuksessasi. Muuten tie ei ehkä avaudu haastatteluun, jossa saisit mahdollisuuden esitellä tarkemmin miksi juuri sinut kannattaisi palkata.
Ehkä suomalaiset ovat vaatimattomia tai pelkäävät
vaikuttavansa ylimielisiltä. Kolmas vaihtoehto on, että henkilökohtaiset
vahvuudet eivät tunnu miltään erityistaidoilta tai lahjoilta. Se, mikä itseltä
sujuu helposti, sen olettaa kaikkien muidenkin hallitsevan. ”Oikeita taitoja”
tuntuvat olevan ne, mitä itseltä puuttuu: vaikka olisi tarkka lukujen kanssa ja
hyvä laskemaan, arvostaa enemmän luontevaa puhetaitoa. Puheviestinnän virtuoosi
taas vertaa itseään niihin, joille matematiikka on helppoa.
Toiset asettavat riman liiankin korkealle: jos en ole
kaupunkini tai maani parhaimmistoa jossain asiassa, siitä on turha mainita
työhakemuksessa. Tulee vain turhia suorituspaineita, jos menee väittämään
hallitsevansa jonkin asian. Eihän osaaminen olekaan mustavalkoista: joko en
tiedä mitään tai osaan kaiken läpikotaisin. Asioita voi ilmaista
harmaasävyilläkin:
- Olen kiinnostunut luomuruoasta,
- Harrastan vanhojen autojen entisöintiä,
- Opintoihini sisältyi kansainvälisen kaupan sivuainekokonaisuus,
- Minulla on seitsemän vuoden kokemus aulaemännän tehtävistä,
- Toimin oman alani valtakunnallisena erityisasiantuntijana.
Kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse!
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti