Äitillä on tänään työpäivä - 4 vinkkiä työelämään palaavalle

 

”Äitillä on tänään työpäivä” on meidän perheessä viime kuukausina tutuksi tullut lausahdus. Kolme vuotta kotona lasten kanssa päättyi, ja palasin työhön uraohjauksen psykologiksi. Työ on minulle pitkältä ajalta tuttua, mutta täysin uuden puolen yhtälöön toi lapset ja heidän kanssa uudenlaisen arjen aloittaminen. Nyt kun työssä käyminen ja perhe-elämä ovat jollakin tavalla jo löytämässä yhteistä säveltä, ajattelin jakaa muutaman ajatuksen perhevapaan jälkeen työelämään palaamisesta. Nämä ovat omia kokemuksiani asioita, joilla olen huomannut olevan suuri merkitys työn aloittamisen ja perhe-elämän yhteen sovittelussa.

1)     Ota työssä aloittamisen aikatauluihin väljyyttä

 

Voitko tehdä lyhennettyä työviikkoa tai työpäivää? Aina se ei ole mahdollista. Lyhyempi työaika voi auttaa koti- ja työelämän yhdistämisen harjoittelussa, varsinkin jos tilanne on sinulle uusi. Työ vie energiaa ja keskittymistä – samoin lapset, parisuhde ja kotityöt.

Opettele heräämään aamuisin vartin verran aiemmin, millä saat sopivasti pelivaraa aamuisten yllätyskäänteiden selvittämiseen. Kaikenlainen kiire ja hoputtaminen työaamuina syö vanhemman kärsivällisyyttä ja energiaa, mikä tarttuu lapsiin hyvin sukkelaan. Kannattaa pysähtyä miettimään miten oman perheen aamuista voisi saada kiireettömältä tuntuvia vaikka aikataulujen mukaan täytyykin mennä. Kaksosten äitinä olen välillä kysynyt ja ihaillen kuunnellut kokeneempien kaksosten vanhempien vinkkejä, joilla työ- ja päiväkotipäivien aamuja voi sujuvoittaa. Vau! Lapsille tosiaan voi pukea jo illalla nukkumaan mennessä seuraavan päivän vaatteet. Tai jopa lähteä aamulla yöpuvussa päiväkotiin (lapsella olemme toistaiseksi kokeilleet tätä).

Työaamuisin kello tikittää tavallistakin nopeampaan tahtiin, joten kaikki uutta arkea sujuvoittavat asiat ovat kullanarvoisia. Kysy ihmeessä ystäviltä, tuttavilta ja naapureilta miten heillä työaamut pienten lasten kanssa sujuvat, ja olisiko heillä jakaa hyviä käytännön vinkkejä. Kaikkea ei tarvitse opetella itse kantapään kautta.  

2)     Kodin ulkopuolella hoidossa aloittamista kannattaa harjoitella

Esimerkiksi kuntien varhaiskasvatuksen ja seurakuntien järjestämät päiväkerhot ovat tähän hyvä vaihtoehto (tämän tyyppiset kerhot ovat usein 2 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille lapsille). Kun lapsi on tottunut jäämään ulkopuoliseen hoitoon, voi kynnys päiväkodissa tai perhepäivähoitajan hoidossa aloittamiseen olla pienempi. Lapsi tietää miten kodin ulkopuolella järjestetty kerho-, hoito- tai päiväkotikuvio menee. Tämä voi auttaa ihan merkittävällä tavalla siinä, että hoitoon lähtemisen ja sinne jäämisen opettelussa ei tarvitse lähteä ihan alusta liikkeelle. Se on iso helpotus tilanteessa, jossa kotona ollut vanhempi aloittaa työn ja arkipäivien rytmi ja sisällöt muuttuvat kertaheitolla. Jos kerhoon meneminen ei ole mahdollista, löytyisikö vakiohoitaja, jonka luona käydään tai joka säännöllisesti käy hoitamassa lasta/lapsia vaikka muutaman tunnin kerrallaan?

Kun varsinainen päivähoito alkaa mieti pystytkö menemään mukaan muutamina ensimmäisinä päivinä lapsen kaveriksi. Oman vanhemman kanssa uuteen paikkaan, aikuisiin ja lapsiin tutustuminen sekä päiväkodin rutiineihin mukaan meneminen ei jännitä niin paljon. Jokainen lapsi ottaa omalla tavallaan uutta tilannetta haltuun, kuten vanhemmatkin yksilöllisesti. Hoitopaikkaan yhdessä tutustuminen helpottaa sekä lasta että vanhempaa kun paikan päivärytmi tulee tutuksi (”päiväunien ja välipalan jälkeen menette ulos, sitten isä/äiti tulee hakemaan”. Eli jälleen aamut voivat sujua mukavammin, ja vanhempien on helpompi olla hermostumatta kun lapsella on turvallinen olo aamulla hoitoon lähdettäessä. Hermostuminen on inhimillistä ja kaikille käy niin jossain kohdassa. Usein siitä jää vanhemmalle itselleen typerä ja pettynyt olo, miksi suutuin noin tuossa tilanteessa, eihän pieni lapsi tahallaan vitkastele matkalla keittiöstä kylppäriin käsienpesulle. Aina ei vaan huvita tai jokin asia voi jännittää tai siirtymän varrelle vaan mahtuu niin monta muutakin mielenkiintoista asiaa. Ihannetilanteessa sulkiessasi päiväkodin portin perässäsi voit rauhallisin mielin siirtää ajatukset tulevaan työpäivään ja olla tyytyväinen, että kaikkien päivä on saatu käyntiin mukavalla ja rauhallisella tavalla.   

3)     Opettele viimeistään tässä vaiheessa jakamaan lastenhoito ja kotityöt

 

Jos perheessänne on toinen vanhempi, on oikeasti tärkeää tarkistaa säännöllisin väliajoin, että perheen sisäinen työ on jaettu sopivalla tavalla. Siis juuri teidän perheelle sopivalla tavalla. Voi olla aika tavallista, että kotona pienten lasten kanssa oleva vanhempi huomaamattaan ottaa isomman vastuun molempien vanhempien kesken jaettavissa olevista kotitöistä ja lastenhoidosta. Jos huomaat, että näin on käynyt ja vaikkei se juuri nyt tunnu erityisen kuormittavalta, voi painolasti käydä huomattavasti suuremmaksi työn aloitettuasi.

Mitkä arkiset askareet sujuvat luontevasti toiselta vanhemmalta? Näistä ääneen sopiminen auttaa siinä, että hommat aiemmin hoitanut vanhempi voi päästää niistä irti – ja hänen täytyy päästää. Vaikka toinen ei olisi aiemmin hoitanut perheen pyykkihuoltoa tai lasten nukuttamista, on tärkeää ymmärtää, että hän osaa hoitaa ne – ja nimenomaan omalla tavallaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että toinen neuvoo koko ajan vieressä miten pyykit ripustetaan, viikataan, lajitellaan.

Kotitöiden ja lastenhoidon vastuiden jakaminen vapauttaa toista vanhempaa ottamaan pieniä hetkiä omaa aikaa, joka on juuri niin tärkeää kuin sen sanotaan olevan. Työhön palaamisen lähestyessä voi olla hyvä miettiä jo etukäteen miten käytät nuo omat hetket työssä ja arjessa jaksamista tukevalla tavalla. Vapailla omilla hetkillä on taipumuksena täyttyä hyvinkin nopeasti jollakin eteen tupsahtavalla kotityöllä tai lapsen leikkiin kutsulla. Siksi molempien vanhempien omat hetket on usein varminta laittaa perheen yhteiseen kalenteriin ja pitää sovituista ajoista kiinni. Entä vanhempien yhteinen aika, miten sen voisi saada järjestymään?

Jos perheessänne ei ole toista vanhempaa arkea jakamassa on olennaisen tärkeää suunnitella miten omien hengähdystaukoja järjestäminen onnistuu. Löytyykö tuttavapiiristä tai lastenhoitopalveluja järjestäviltä tahoilta (esim. MLL:n hoitajavälitys) luottohenkilöä säännölliseksi lastenhoitoavuksi arkipäiviin ja vapaapäiviin?

4)     Nauti työstä!

 

Kotona lapsen tai lasten kanssa eletyn ajan jälkeen kodin ulkopuoliseen maailmaan ja työhön lähteminen voi tuntua kaivattuun pelastusrenkaaseen tarttumiselta, välttämättömältä pahalta tai joltakin siltä väliltä. Nauti nyt työn tarjoamasta mahdollisuudesta päästä käyttämään niitä puolia ja taitoja, joita vanhemmuus ja työ kotona ei ole mahdollistanut.

Jos palaat aiempaan työhösi tai ammattiisi tauon jälkeen, saatat huomata, että suhtautumisesi työhön on muuttunut. Vanhemmuus on muuttanut ja kehittänyt sinua väistämättä johonkin suuntaan. Niinpä työelämään palaa ainakin joiltain osin eri ihminen kuin ennen vanhemmuutta. Tunnustele ja tunnista missä kohdissa suhtautumisesi työhön on nyt erilaista. Tuntuuko muutos hyvältä vai onko se muutos huonompaan? Onko muuttuneessa olossa riittävän hyvä olla ja tehdä työtä? Ethän aseta itsellesi heti työn alkaessa liian suuria tavoitteita tai paineita. Lähde ikään kuin palauttamaan mieleen ja uudestaan perehtymään mitä työsi tai ammattisi sisältää, ja mitä sinulta työntekijänä odotetaan. Yllättävän nopeasti saatat huomata, että ruostuneiksi luulemasi taidot ja työkalut ovatkin taas käytettävissä, ihan riittävän sujuvasti. Tauon jälkeen työhön palatessasi voi olla myös otollinen kohta löytää jotakin uutta näkökulmaa tai ottaa käyttöön uusia työtapoja omaan työhön.   

Entä miltä tuntuu päästä syömään lämmin ruoka valmiiseen pöytään työpäivän lounastauolla? Ehkä aika hyvältä. Kohtuullisen kiireetön kahvikupillinen katkaisemaan iltapäivän kiireen? Niinpä.

Perhevapaalta työelämään paluun aiheesta toinen blogi tästä.

Iloa ja intoa työhön paluuseen!

Jenni

 

Hiekkalaatikon laidalta työelämään

Lapsen myötä tullaan perheeksi. Tämä tapahtuu monin eri tavoin ja eri elämäntilanteissa. Lapsi muuttaa paljon vanhempiaan ja sukua, samalla syntyy paljon uusia rooleja ja ihmissuhteita. Syntyy iloa ja merkitystä sekä vastuuta ja huolta: näitä kaikkia yhtä aikaa. Lapsen vanhemmilla on oma roolinsa yhteiskunnassa, kenties opiskelemassa tai töissä, ehkä työttömänä. Kun perhevapaa on lopuillaan, pohdinta kiihtyy: miten ja koska palaan työelämään ja miten lapsi asettuu päivähoitoon siksi ajaksi.

Työajoilla ja työnantajan joustavuudella on tärkeä rooli siinä, miten työntekijä saa pidettyä lapsiperheaikana kaikki pallot ilmassa. Asiantuntijatehtävissä voi olla liukuva työaika käytössä ja päivätyö auttaa lasten hoidossa – lapset ovat koulussa tai päiväkodissa suuren osan työpäivästä. Haasteellisempaa on, jos toinen tai molemmat vanhemmista tekevät vuorotyötä. Joskus myös matkatyö vähentää perheen yhdessäoloaikaa. Palapeliä ratkotaan myös lomien ja pidempien koulutusten ja harrastusten suhteen. Aina on helpompaa, jos on löydettävissä aikuisia tueksi – isovanhempia, setiä, tätejä, kummeja tai perhetyöntekijöitä. He voivat paikata pahimpia päällekkäisyyksiä kalenterissa. Myös kouluikäisten keskinäiset kyläilyt ja harrastusajat sekä kesäleirit tulevat kaikki tarpeeseen.

Paljon on mietittävää. Vanhemmilla on vaara hautautua kalenterimerkintöjen alle. Aina ei ole mahdollista antaa parasta suoritusta joka taholle, on priorisoitava, hyväksyttävä paljon ja muutettava suunnitelmia. Usein myös oma ura mietityttää juuri tässä vaiheessa. Äitiysloma on tuonut äidille odotetun uuden elämänvaiheen. Lasten hoitoon käytetyn vapaan jälkeen aletaan rakentaa uudelleen työroolia. Uusi alku on myös uusi mahdollisuus. Työkavereiden pariin ja töihin pääseminen on tärkeä vaihe. Jos lapsiluku alkaa olla jo täynnä ja on useampi vuosi mennyt pienten ehdoilla, voi olla työelämää ajatellessa ontto tunne – olenko jotenkin jäänyt jälkeen, olenko kehittänyt itseäni tarpeeksi. Opinnoista voi olla jo kulunut tosi pitkä aika. Monen äidin kanssa on puhelinlinjoillakin mietitty kysymystä ”olenko tehnyt tarpeeksi?” Voi tuntua että toiset ohittavat, saavat kiinnostavia työpaikkoja ja etenevät urallaan.

Kotivanhemman kannattaa rauhassa katsella ympärilleen, ikään kuin tehdä tilaa omille mietinnöilleen. Mitä nyt jo on olemassa: onko työ, onko taitoja, onko kiinnostuksen kohteita ja yhteyksiä. Miten haluan vapaan käyttää? Vapaallakin on tärkeä olla vain itselle tarkoitettuja omia juttuja ja sellaista aikaa että ei tarvitse olla käytettävissä. Jotkut hankkivat koulutuksen vasta perhevapaan jälkeen, toiset ehkä miettivät paluuta omiin tehtäviin, jotkut huomaavat että haluavatkin muutosta työhönsä. Tilanteet ovat hyvin erilaisia. Uraohjauksessa voimme olla apuna miettimässä kokonaisuutta ja vaihtoehtoisia suuntia. Koulutusneuvonta voi auttaa etsimään sinua kiinnostavia avoimen ammattikorkeakoulun tai avoimen yliopiston kursseja. Niillä on helppo aloittaa jos aikeenasi on harjoitella perheen, opintojen ja työn yhteensovittamista. Jos olet lähdössä suurempaa koulutuskokonaisuutta tekemään, harkinta on vielä tärkeämpää rahoituksineen. Ja yleensä kun laskee elämäntilanteen palaset yhteen: jokainen on tehnyt tarpeeksi. Ohjauskeskustelun jälkeen saattaa nähdä mitä asiaa haluaa muuttaa: ajankäyttöä, työnjakoa perheessä, omia taitojaan tai vapaa-aikaa. Suuremmat uramuutokset edellyttävät myös perheen sopeutumista ja monet vuorottelevat sen suhteen, kumman aika on opiskella tai tehdä pidempää työaikaa.

Heli

Linkit päivitetty 21.9.2022