Oletko tullut irtisanotuksi? Jäikö sinulla yt-neuvotteluissa lyhyt tikku käteen? Tämän päivän työelämässä muutos on pysyvää, mikä johtaa siihen, että moni meistä tulee jossain kohtaa uransa varrella irtisanotuksi. Irtisanotuksi tuleminen voi olla vaikea kokemus. Jo muutos itsessään voi pelottaa. Jos työ on iso osa elämää, voi työ menettäminen tuntua siltä, että koko elämältä katoaa pohja. Työn menettämisellä voi myös olla suuri vaikutus omaan ammatilliseen itsetuntoon. Vaikka irtisanotuksi tuleminen ei tunnu mukavalta, siitä voi selvitä. Äkillisen kriisin, kuten työn menettämisen, kohdatessa jokainen ihminen reagoi ja selviytyy omalla tavallaan. Yleensä toipumisen kuitenkin ajatellaan etenevän neljän vaiheen kautta.
Kun irtisanominen osuu omalle kohdalle, voi tapahtunutta
aluksi olla vaikea käsittää. Ensireaktio onkin usein shokki ja epäusko: miten
näin voi käydä minulle, voiko tämä olla totta? Eri ihmiset reagoivat shokkivaiheessa
eri tavoin; yksi voi lamaantua täysin, toinen taas toimii mekaanisesti sulkien
tunteet pois, kolmas voi joutua täysin tunteiden valtaan. Shokki on eräänlainen
mielen aikalisä: se antaa aikaa kohdata tapahtunut. Shokkivaiheessa tärkeää on,
että on joku, jolle voi purkaa tapahtunutta – joku, joka kuuntelee.
Kun akuutti shokki alkaa väistyä ja tapahtunut aletaan
ymmärtää todeksi, alkaa reaktiovaihe. On tyypillistä, että irtisanotuksi
tuleminen herättää voimakkaita negatiivisia tunteita. Toipumisen kannalta
tärkeää on, että käsittelee omia tunteitaan eikä patoa niitä sisälleen. On
tärkeää ottaa aikaa toipumiseen, antaa itselle lupa surra. Asiasta on hyvä keskustella
esimerkiksi läheisten tai toisten samanlaisen tilanteen kokeneiden kanssa (et
suinkaan ole ainoa). Puhuminen auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja käsittelemään
omia tunteita. Myös mielikuva- tai rentoutusharjoitukset, liikunta tai muu
itsestä mielekkäältä tuntuva harrastus voi auttaa käsittelemään tunteita ja
saamaan etäisyyttä asiaan. Tärkeää on myös huolehtia omasta jaksamisesta ja
pitää kiinni arjen rutiineista ja perustarpeista kuten syömisestä ja
nukkumisesta.
Kun pahimmasta järkytyksestä ja tunnemylläkästä alkaa
toipua, alkaa tapahtuneen käsittelyvaihe. Tapahtuneen alkaa jo ymmärtää olevan
totta. Tässä vaiheessa voi olla tarvetta käydä läpi tapahtunutta yhä uudelleen.
Keskustelu ystävien tai läheisten kanssa, samoin tapahtumasta kirjoittaminen,
auttavat asian käsittelyä. Samalla, kun asiaa pohtii ja siitä puhuu, mieli
prosessoi tapahtunutta. Koska asian käsittely vie voimia, ei tässä vaiheessa
ole välttämättä vielä energiaa ottaa askeleita tulevaan. Vaikka tilanteeseen
alkaa ajan myötä sopeutua, voivat vaikeat tunteet vielä ajoittain palata
mieleen. Silloin on tärkeää olla armollinen itselleen ja antaa itselle aikaa.
Ehkä sisälläsi on vielä käsittelemättömiä tunteita?
Kun tapahtuneesta alkaa olla aikaa, alkaa elämä vähitellen
asettua uuteen tasapainoon. Alkaa uudelleen suuntautumisen vaihe. Sopeutumista
edesauttaa, jos tapahtuneen pystyy hyväksymään: että tilanne on nyt näin ja
tällä mennään. Silloin on myös helpompaa lähteä suuntaamaan elämässä eteenpäin
ja alkaa pohtia tulevaa suuntaa ja omaa tahtotilaa. Vaikka uusi tilanne voi
tuntua haastavalta, muutoksen voi nähdä uutena alkuna, mahdollisuutena
esimerkiksi haaveiden työpaikan etsimiseen, opiskeluun tai alanvaihtoon. Uuden
suunnan etsiminen kannattaa ottaa projektina, johon panostaa aikaa ja ajatuksia
– näin voi varmistaa sen, että on luomassa oman näköistä tulevaisuutta.
Pohdinnassa voi apuna käyttää keskusteluja ystävien ja kollegojen kanssa. Tarjolla
on myös paljon apua, jota voi hyödyntää oman tavoitteen tavoittelussa.
Esimerkiksi uraohjaus voi auttaa omien tavoitteiden kirkastamisessa.
Erilaiset kriisit ja menetykset kuuluvat elämään – jokainen
kohtaa niitä jossakin vaiheessa. Kuten muidenkin elämänkriisien kohdalla,
työpaikan menettämisestä selviytyminen ja uuden suunnan löytäminen voi kestää
jonkin aikaa. Tärkeää on pysyä luottavaisena ja uskoa siihen, että oma juttu
kyllä vielä löytyy. Positiivista mielialaa voi vahvistaa kiinnittämällä
huomiota pieniinkin positiivisiin edistysaskeleisiin omalla polulla. On myös
hyvä kiinnittää huomiota siihen, mikä kaikki elämässä on hyvin. Omia
voimavaroja voi vahvistaa omasta hyvinvoinnista huolehtimalla, hakeutumalla
ystävien ja harrastusten pariin ja tekemällä itselle mieluisia asioita. Haastavana
hetkenä kannattaa muistaa vanhan kansan viisaus: asioilla on tapana järjestyä.
Mari
urapsykologi
urapsykologi
Lähteitä:
Poijula, Soili & Ahonen, Riitta (2007). Irtisanotut.
Menetys, muutos ja selviytyminen.
Aina asiat eivät todellakaan järjesty, varsinkaan kun niiden ei anneta järjestyä. Minut irtisanottiin reilut 6 v. sitten IT-alalta. Sen jälkeen en ole ollut päivääkään töissä. Tuosta kuudesta vuodesta olen käyttänyt alan jatko-opiskeluun 3,5 vuotta työllisyyskursseilla ja yliopistossa mutta uutta työpaikkaa ei ole löytynyt ikäsyrjinnän takia. 55-vuotias kun on ihan liian vanha työnantajien mielestä. On täysin varmaa, että en tule koskaan työllistymään. On myös kohtuutonta, että minun pitäisi kärvistellä kortistossa vielä 10 vuotta. Työttömyyseläke pitäisi ehdottomasti saada takaisin. Eläkkeellä voisin päästä elämässäni eteenpäin, nyt jumitan kortistossa täysin turhaan, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaNäinhän se on, etteivät koulutus ja työkokemuskaan aina takaa työn saamista, mikä on todella surullista. Eroa on paljon esimerkiksi aloittain ja alueellisesti siinä, millaiset uudelleentyöllistymisen mahdollisuudet ovat. Tie työllistymiseen voi löytyä hyvin erilaisin keinoin, avointen työpaikkojen lisäksi esimerkiksi piilotyöpaikkoja kysymällä, harrastusten, opiskelun tai yrittäjyyden kautta. Myös paikallisilla TE-toimistoilla on tarjonnassaan erilaisia työllistymistä tukevia palveluita – kannattaa tarkistaa, olisiko omalla TE-toimistollasi tarjottavana jotain juuri sinun tilanteessasi eteenpäin vievää palvelua. Jos haluat keskustella omasta tilanteestasi tarkemmin, voit varata ajan uraohjaukseen meiltä TE-puhelinpalveluiden valtakunnallisesta uraohjauksesta tai omasta TE-toimistostasi.
Pohtii
Mari