Harva nuorempien sukupolvien edustaja on kuullut otsikon kysymyksen. Noin lausahtivat lapsuudessani aikuiset, jotka eivät saaneet lapselta mitään vastausta kysymyksiinsä – tavallisiin kysymyksiin, kuten ”kenenkäs tyttöjä sinä olet?” tai ” Tulitkos kauppa-autolle?”. Mistä lie tullut tuo sanonta, mutta se ei tuntunut yhtään mukavalta. Varsinkaan kun piti kissoista ja ihmetteli, miten kissa sen kielen voisi viedä.
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on
tutkinut ihmisen temperamenttia. Hänen mukaansa ujous on synnynnäinen
temperamenttiin liittyvä ominaisuus. Suomen Mielenterveysseura määrittelee
ujouden tunteeksi ja tavaksi toimia. Ujous voi ilmetä useimmissa sosiaalisissa
tilanteissa, tai vain tietyissä tilanteissa. Ujous ei tarkoita, etteikö ihminen
voi silti olla sosiaalinen. Ujous ei välttämättä liity jännittämiseen tai
yleiseen pelokkuuteen, vaan ujous voi ilmetä vaikeutena olla vuorovaikutuksessa
ja ilmaista itseään. Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattilan mukaan ihminen
suojelee ujoudella sisintään, vaikka hänellä on samalla toive olla esillä.
Ujolle on erityisen tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi.
Joskus ujous voi olla sosiaalisten taitojen puutetta tai
taitojen kehittymättömyyttä. Lapsen kehityksessä on ikäkauteen liittyen ujompia
ja varautuneempia jaksoja. Taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa. Lasta
kannattaa kannustaa ja rohkaista lapselle sopivalla tavalla. Näin teki äitini
minun kohdallani, sillä olin ujo lapsi. Ennen oli tavallista, että lapsi
lähetettiin kauppaan ostamaan unohtunutta ainesta. Lapselle ei tarvinnut antaa
rahaa, sillä ostokset merkittiin kauppavihkoon. Kerran äitini lähetti minut
ostamaan sokeria ja lupasi, että voin ostaa samalla puoli kiloa pähkinöitä.
Kauppaan kävellessä toistelin mielessäni, mitä minun piti ostaa. Perillä sanoin
ääni väristen kaupantädille: ”Puoli kiloa sokeria ja kilo pähkinöitä!”. Myyjä
kysyi, että olisiko se ollut toisin päin, mutta minä pysyin kannassani.
”Asiakas on aina oikeassa”-asenteella varustettu myyjä möi minulle kilon
pähkinöitä ja puoli kiloa sokeria. Kotona äiti päivitteli, kuitenkaan
moittimatta, miten saatoin noin lyhyen kauppalistan sekoittaa.
Ihmisiä jännittävät luonnollisesti uudet asiat. Joillekin
jännitystä aiheuttaa jo kauppaan meneminen, toisilla pieni esiintymisjännitys
kaikkoaa, kun pääsee esimerkiksi lavalle laulamaan karaokea. Jopa esittävän
taiteen edustajissa on ujoja. Halu oppia hallitsemaan tätä piirrettä on voinut
johtaa esimerkiksi näyttelijän ammattiin. Näyttelijä Kai Vaine toteaa Hämeen
Sanomien haastattelussa, että jännitystä oppii ajan kanssa kontrolloimaan ja
pitämään hallinnassa. Kun oppii keskittymään itse työhön, jännityksestä tulee
voimavara. Jännittäminen on usein sitä, että pelkää mokaavansa toisten edessä.
Näyttelijä mokailee harjoituksissa, sitä varten harjoitellaan, kertoo Vaine.
Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko, joka
ilmenee jännittämisenä ja pelkona sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten
tilanteiden pelko voi kehittyä kokemusten seurauksena. Jos ujoa ei kannusteta
ja tueta oikealla tavalla, ujous voi lisääntyä ja johtaa sosiaalisten
tilanteiden välttelyyn. Ujolle lapselle onnistumisen kokemukset ovat erityisen
tärkeitä. Harrastukset, jotka tukevat tunteiden ilmaisua, ovat hyväksi.
Mieluinen taipumusten mukainen harrastus voi rohkaista ja lisätä itsetuntoa.
Opiskelu- ja työympäristössä ujolla ja aralla ihmisellä voi
olla vaikeaa. Uraohjauksessa moni asiakas on todennut, kuinka koulussa
virheiden pelko vähensi oppitunneilla vastaamishalukkuutta ja esitelmien pito
oli lähes ylitsepääsemätöntä. Joidenkin kohdalla huonot kokemukset kouluaikojen
esiintymistilanteista voivat olla esteenä koulutukseen hakeutumisessa. Mieleeni
on jäänyt asiakas, joka oli päässyt haluamaansa työvoimakoulutukseen, mutta
lopetti opiskelun heti ensimmäisenä päivänä. Asiakas kertoi, että itsensä
esitteleminen alussa oli hänelle liikaa, hän ei jännitykseltään pystynyt
puhumaan. Uusi sosiaalinen tilanne oli niin ahdistava, että asiakas keskeytti
koulutuksen seurauksista piittaamatta saman tien. Nykyään jännittäminen otetaan
koulutusympäristöissäkin paremmin huomioon.
Ammatinvalinta- ja ura-asioihin voi saada apua eri tavoin,
ja uusia tapoja kehitetään. Kun TE-puhelinpalveluiden Uraohjaus alkoi muutama
vuosi sitten aluksi puhelimitse, ensimmäisten asiakkaideni joukossa oli
keski-ikäinen nainen, joka oli koko ikänsä ollut sosiaalinen jännittäjä.
Hänellä oli ollut suuri kynnys mennä asioimaan kasvokkain-ohjaukseen
paikalliseen te -toimistoon. Puhelimessa hän pystyi olemaan rento ja sai
parilla ohjauskerrallamme asiaansa edistettyä, kun energiaa ei kulunut
jännittämiseen.
Tietokirjailija Kati Tiirikaisen mukaan ujo työntekijä saa
pysyä ujona, mutta sosiaalisen epämukavuuden tunnetta kannattaa opetella
helpottamaan. Sosiaalinen epämukavuus on haitallista, jos se vie työnteosta
ilon. Jos omaa osaamista ei tohdi tuoda esiin, työntekijän lisäksi myös koko
organisaatio tai työpaikka menettää ja kaikki häviävät.
Jos jännittäminen, ujous tai sosiaalisten tilanteiden pelko
estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan ja haittaavat elämää, on hyvä etsiä
apua. Ujous on ominaisuus, jonka kanssa voi oppia elämään.
www.nuortennetti.fi
- terve.fi
Tiirikainen Kati, Ujon urakirja: Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin, Atena 2016
Tiirikainen Kati, Ujon urakirja: Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin, Atena 2016
Elise
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti