Uutta työtä aloittaessa saattaa olla haasteena uudet
työtehtävät ja uusi asema työyhteisössä. Voi olla, että ryhdymme tekemään
sellaista asiantuntijatyötä, jossa on ollut aiemmin erityisen osaava ja
pidetty, ehkä pitkäaikainenkin työntekijä. On selvää että teemme töitä eri
tavoin ja jokaisella meillä on erilainen osaaminen ja kiinnostukset,
ainutlaatuinen persoonallisuus. Saappaat muotoutuvat tekijänsä mukaan. On myös
luonnollista että työyhteisössä johon tullaan, kuuluu kommentteja siitä, miten
edellinen työntekijä teki asioita. Joskus se ei tunnu niin mukavaltakaan, mutta
parhaimmillaan siitä saa vinkkejä tilanteisiin ja toisaalta tuttuuden tunnetta,
että samanlaisia asioita on töissä kohdattu. Näin myös uuden työntekijän
vastaanottavat työkaverit käsittelevät työyhteisössä tapahtunutta muutosta.
Voi olla myös niin, että saappaat tuntuvat liian isoilta,
jos työyhteisössä sinä itse olet ainoa kyseistä työnkuvaa tai ammattialaa
edustava. Ei oikein ole kahvitunnilla ketään kenelle avautua ja ihmetellä
tilannetta. Ei voi kerrata oppimaansa eikä kysyä mielipidettä, joskus kaipaamme
kannustusta tai palautetta, ihan tavallista mielipidettä. Onneksi harvoin
työskentelemme aivan tyhjiössä, vaan esimerkiksi työhön sinut haastatellut tai
valinnut henkilö voi olla käytettävissä. Tuntemuksista kannattaa avautua
esimiehelle, ja pohtia yhdessä miten tehdä itseään tykö työtehtäviin. Tukea saattaa
saada esimieheltä, saman organisaation sisältä toiselta paikkakunnalta, tai
muilta oman ammatin edustajilta. Sosiaali- ja terveysalalla voi olla
mahdollista sopia työnohjauksesta, jossa työelämän ihmissuhteisiin perehtynyt
työnohjaaja käsittelee kanssasi työn haasteita keskustellen.
Isojen saappaiden tilanteessa työhön perehdytys on tärkeää: sitä
kannattaa pyytää ja samoihin teemoihin palata, jos tuntuu ettei ole kärryillä
työn sisällöissä ja tavoitteissa. On hyvä muistaa että tilanne ei ole täysin
sinun vastuullasi, vaan työnantajalla on oma tehtävänsä olla tukena
työskentelyssä. Joskus voi olla hyötyä sopia täydennyskoulutuksesta niissä
asioissa joissa osaaminen tai pätevyydet eivät ole ajan tasalla.
Uusissa tilanteissa reagoimme luonteemme mukaisesti: on
mahdollista että toiset innostuvat ja saavat tavoitteista virtaa, toiset
saattavat stressaantua enemmän. Joka tapauksessa useimpia kaihertaa työssä
esimerkiksi työtehtävien epämääräisyys tai kasaantuminen. Työtä saattaa olla
liikaa tai liian vähän. Monista työhön liittyvistä järjestelyistä on
mahdollisuus keskustella jo työhaastattelussa. Kannattaa etukäteen miettiä
millaista itsenäisyyttä tai osaamista edellytetään, onko työnohjausta tarjolla
ja miten keskustelu esimiehen kanssa sujuu.
On ihan luonnollista että myöhemminkin työsuhteen aikana
tulee stressin paikkoja. Usein pientä liikkumavaraa kuitenkin on, ja monia
konsteja voi käyttää. Tähän työnohjauskin perustuu. Kokeneemman ohjauksesta voi
saada hyviä vinkkejä työn suunnitteluun. Tavoitteisiin ja aikatauluttamiseen
voi ehkä vaikuttaa, voit harjoittelun myötä oppia ajattelemaan tilanteissa
itseäsi kannustaen. Joitakin tehtäviä saattaa pystyä delegoimaan toisille, tai
tekemään yhdessä työtä jakaen. Harjoittelemalla opeteltu rentoutustekniikka sovitettuna
kiireiden väliin voi tuoda uutta virtaa. Saappaita voi siis viritellä
sopivammiksi ilman että tarvitsee vielä lähteä niitä vaihtamaan.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti