Ajaessani työpaikalle kuuntelin autoradiosta keskustelua
uudesta ”Tuntemattoman sotilaan” Aku Louhimiehen ohjaamasta elokuvaversiosta.
Yksi keskusteluun osallistunut henkilö sanoi, ettei ole nähnyt ensimmäistäkään
versiota kyseisestä elokuvasta eikä ole lukenut Väinö Linnan teosta. Höristin
korviani, sillä eikö kuuluisi yleissivistykseen tuntea joko tuo elokuva tai
kirja? Kun kahvitauolla luin Kauppalehti Optiosta juttua paljon lukevasta kirjailija-ohjaaja
Juha Hurmeesta, mieleeni palasi tuo kysymys yleissivistyksestä. Jutun mukaan
Juha Hurme keskittyy klassikkoihin, ”sillä ajan tuhlaaminen surkeaan kirjallisuuteen
tuhoaa kyvyn ajatella”. Hurme tietenkin liioittelee.
Vanhanaikaisen tietosanakirjan (Factum) mukaan ajattelu on
mielikuvien tasolla tapahtuvaa toimintaa. Ajattelu tapahtuu kielellisten
käsitteiden varassa, joka korkeimmassa muodossaan perustuu loogisiin
päätelmiin. Ajattelun muotoja ovat myös unelmointi, haaveilu ja kuvitelmat.
Ajattelusta on saatavilla monenlaista uutta tietoa. Tieto, että ajattelu
kehittyy ajattelemalla, on vieläkin totta.
Olin todella ilahtunut, kun viikonloppuna löysin kauan purkamattomana
olleesta muuttolaatikosta lukion aikaisia psykologian kirjojani. Avasin erään
harjoituskirjan ajattelu-kohdasta. Luin tuttua asiaa siitä, kuinka yksilön
kehityksessä lapsesta aikuiseksi ja kulttuurin kehityksessä luonnonkansasta
sivistyskansaksi ajattelu kehittyy samoin: konkreettisesta siirrytään
abstraktiin ajatteluun, kokonaisvaltaisesta ja jäsentymättömästä jäsentyneisiin
kokonaisuuksiin ja maagisesta tosiasioihin pitäytyvään ajatteluun.
Mutta mitä tarkoitetaan nykyään yleissivistyksellä? Perinteisen
määritelmän mukaan sivistys on kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä
kehittyneisyyttä. Edesmenneen arvostetun professori Jaakko Hintikan mukaan
yleissivistyksessä on kyse tiedoista ja taidoista, joita yksilö
nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Yleissivistys on ennen kaikkea tiedon
soveltamista ongelmatilanteissa ja taitoa esittää oikeita kysymyksiä.
Jyväskylän yliopistossa yksi psykologian sivuaineistani oli
filosofia. Sain kuulla emeritusprofessori Reijo Wileniuksen luentoja. Hänestä
on Tiina Tikkasen haastattelu Opettaja-lehdessä (15/2015). Wileniuksen mukaan sivistys
on sitä, että ihminen löytää omat voimavaransa ja ulottuvuutensa ja ryhtyy
miettimään, millä tavalla hänen koko ihmisyytensä pääsee esiin tässä elämässä
ja mitä hän voi antaa toisille. Ihmisen olemus on fyysinen, psyykkinen,
sosiaalinen ja henkinen. Henkistä ovat ikuiset arvot; tosi, hyvä, oikea ja
kaunis. Arvot selventyvät konkreettisessa toiminnassa. Wilenius toteaa, että esimerkiksi opettajan
ammatista tulee antoisaa siinä vaiheessa, kun oppilaat alkavat vaikuttaa
opettajaan dialogin kautta.
Ajattelu on kehittynyttä, kun osaa tarkastella asioita ja
ilmiöitä monesta näkökulmasta. Ajattelu vaatii rauhoittumista. Kiire on
ajattelulle haitaksi. Kiire aikaistaa kasvua ja lyhentää lapsuutta on
Wileniuksen mielestä ”inhimillisen kasvun vihollinen”. Lapsen tietoisuutta
pitäisi ruokkia leikillä ja saduilla, koska kehitys käsitteelliseen ajatteluun kulkee
mielikuvien kautta. Wilenius toteaa vielä, että ”ihmisen onni ja onnettomuus
riippuvat siitä, toteutuuko hänen sosiaalinen puolensa, löytääkö hän elämässä
mielekkyyttä ja tajuaako hän oman asemansa maailman kokonaisuudessa.”
Satu ”Vihreä hirvi”
Olipa kerran hirvi, joka oli vihreä. Vihreä hirvi oli
hyljeksitty, se ei päässyt muiden hirvien suosioon. Hirvi kasvoi suureksi ja
eli rauhallisesti elämäänsä. Vuodesta toiseen, keväästä syksyyn. Aina syksyisin
se ihmetteli, mihin kaikki muut hirvet hävisivät. Lopulta se oli oikein
onnellinen ja iloinen hirvi, sillä se sai aina vain jatkaa elämäänsä. Muista
hirvistä monet joutuivat syksyisin hirvestyksen aikana hirvenmetsästäjien
saaliiksi. Osasiko vihreä hirvi tätä ymmärtää, sitä satu ei kerro. Sen pituinen
se!
Elise
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti