Takaisin töihin

Aikuisella tulee toisinaan taukoja työelämästä. Jotkut tauot ovat toivottuja, kuten perhevapaat ja vuorotteluvapaat. Joskus taukoa voi olla koska aiempi työ tai koulutus on päättynyt ja joskus myös sairastumme. Jos vaihdamme paikkakuntaa vaikkapa puolison työn vuoksi, joudumme etsimään paikkamme työelämässä uudella seudulla. Kaikki nämä tilanteet tuovat oman virityksen mieliimme siinä vaiheessa kun olemme jälleen palaamassa työelämään.

Itse elän parhaillaan elämän ruuhkavuosia. Monia elämän tyypillisiä tapahtumia iloineen ja suruineen pakkautuu näille vuosille kun lapset ovat pieniä ja vaativat paljon seuraa ja hoivaa. Tämän elämän keskellä palaan töihin Työlinjan Uraohjaukseen. Huomaan että kolmessa vuodessa ehtii paljon tapahtua. Paitsi että lapseni ovat kasvaneet lähetettäväksi päiväkotiin ja kouluun, niin myös työssä on kasvanut paljon uusia taimia uraohjauksen saralla, puhumattakaan kaikista asiakkaistamme jotka ovat varmasti jo tahoillaan ehtineet vaikka minne uusien tuulien viemänä. Blogimme on saanut paljon uutta sisältöä. Kollegani ovat päässeet kokeilemaan asiakkaiden ohjaamista videoneuvottelussa ja sähköpostilla. Jälleen on tuhansia puhelinkeskusteluja käyty, yhdessä harkittu elämäntilanteita, ehdotettu vaihtoehtoja, myötäeletty elämää. 

Tähän junaan hyppään nyt mukaan, valitsemaan yhdessä työtoverien ja asiakkaiden kanssa raiteita, kulkureittejä ja asemia. Yhdessä kuljetaan, joskus ehkä riittää matkalipun tarkistus tai opastus oikealle raiteelle, joskus saattaen vaihdetaan. Todellakin. Huomaan olevani innostunut tästä työhön paluusta, ihan pelkästään jo tästä junamielikuvasta päätellen. Joskus vuosia sitten, ehkäpä 5 tai 10 vuotta sitten, ajattelin väsyneenä hetkenäni että työskentelen kuin juna-asemalla lipunmyyjänä. Ihmiset kertovat elämästään, suunnitelmistaan, toiveistaan ja sitten todellakin vain puhutaan niistä. Enkä pääsisi itse oikeasti mukaan vaikkapa puuseppäopintoihin tai uuteen kiinnostavaan yritykseen töihin. Mielikuva sisälsi kokemuksen jämähtäneisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä, toiset ehkä pääsisivät osalliseksi jostain sellaisesta hyvästä mihin minulla ei olisi mahdollisuutta. Mutta tässä hetkessä, innostuneena tutuista ja myös suuresta määrästä aivan uusia työtovereita, näen itseni jo junakartaston katselijana, aktiivisena suunnittelijana yhdessä toisten kanssa, ja tiedän että raideverkostokin on vain jonkun tekemä: uutta rakennetaan parhaillaan ja kaikki on mahdollista. Haluan kutsua sinutkin katselemaan omaa työtäsi hieman etäämmältä, ehkäpä uudesta näkökulmasta: kuljetko usein tuttuja reittejä vai oletko kenties jätetty asemalle lippuja myymään? Millaisia asioita ja reittejä voit työssäsi valita, kohtaatko muita matkalla? Mihin suuntaan haluaisit laajentaa rataverkostoa?  

Heli