Miksi tahaton liukastuminen on niin noloa?
Liukastuja ei tee mitään väärää. Kaatuessa on riski satuttaa itsensä
vakavastikin. Jos mitään mustelmia kummempaa ei ole sattunut, olisi syytä olla
iloinen ja helpottunut. Mutta ei… Ehkä muistin sopukoista herää mielikuvia
mykän elokuvan tähtien – tai vaikka Vesa-Matti Loirin hullunkurisista
kaatumisista. Kyllä nauratti. Kukaan ei halua olla tahtomattaan naurettava
toisten silmissä. Toisten hyväksyntä on tärkeää.
Miten mokailun tuskaa sitten voisi lievittää? Aino
Suholan teksti kertoo itselleen nauramisen helpottavasta taidosta, joka voi
lisätä rohkeutta yrittää, vaikka saattaisikin päätyä naurunalaiseksi:
Tärkeää tässä elämässä on nöyryys ja intohimo. Minkä teetkin, tee takapuoli savuten, syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä, koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi. Ja jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen ja etene taas. Ja jos kaadut aina vain, ajattele että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä, niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle. Sillä autuaita ovat ne jotka osaavat nauraa itselleen, koska heillä ei tule hupia puuttumaan.
Joillekin virhe sattuu miljoonien silmäparien
edessä, kuten Miss Universum –kisojen juontaja Steve Harveylle. Harvey julisti
ensin Kolumbian missin voittajaksi, mutta joutui pian keskeyttämään
kolumbialaisten riemun kertoakseen erehtyneensä. Miss Universumiksi
kruunattiinkin Filippiinien kaunotar. Virhe oli harmillinen, ja tilanne
erikoisuudessaan ikimuistoinen, mutta mielipahaa lukuunottamatta mitään
todellista vahinkoa ei tapahtunut. Ehkä tämän kokeneen juontajan virhe voi jopa
lohduttaa meitä muita. Meitä, jotka uskomme kaatuneemme liiankin komeasti.
Tästäkin voi nousta, pudistella lumet takinhelmoista, ja jatkaa matkaa.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti